Tänään aamulla oli
vuorossa International Marketing loppukoe. Markkinointi tietojani ei voi kehua
ja edellinen yö ei paljon auttanut. Paljon ei tullut nukuttua, nenän valuessa
kuin avoin hana. Nukkumisen sijaan luin sitten kirjaa ja join teetä. Aamulla
olin sentään saanut ääneni takaisin ja lähdin ajoissa kokeeseen. Olen siis taas
ollut pari päivää kipeänä ja edellisenä päivänä ääneni katosi kokonaan.
Kokeeseen tuli joitain oppilaita, joita en ole koko kurssin aikana kertaakaan
nähnyt. Ihme jos he kurssin läpäisevät, kun meillä on ollut pakollinen paikalla
olo koko syksyn ajan. Koe oli tehty siihen malliin, ettei kirjasta vastauksia
voinut löytää, vaan piti ihan itse osata käyttää tunnilla opittuja konsepteja.
Minulle koe oli melkoinen haaste, ja ei sekään auta, että opettaja kerran
kertoi, ettei kukaan läpäissyt hänen uusinta koetta. Ainoa asia joka helpotti
oloani, oli että jos minä en pääse kokeesta läpi niin ei myöskään varmasti
kukaan afrikkalaisista pääse, sillä he eivät olleet valmistuneet kokeeseen
mitenkään. Jotkut heistä olivat jopa kirjan jättäneet kotiin. Kokeessa taas
kännykät olivat kovassa käytössä ja opettajan mennessä ulos luokasta, vastausten
perään alettiin kysellä. Aivoni ei nuhan takia kauhean hyvin toiminut, joten enpä
oikein usko opettajan tykkäävän essee vastauksistani yhtään, kun lopulta aloin
kirjoittamaan mitä päähän ensin tuli mieleen. Opettaja oli vielä kolmesti ennen
koetta selittänyt miten tärkeää on tehdä mind-mapit ja sen sellaista
valmistelua ennen kuin vastaa kysymyksiin.
☆★☆★☆★☆★☆★
I had my final examination in International
Markets in the morning. The class had been really challenging and it didn’t help
at all that I couldn’t sleep last night. My nose was running the whole night so
in the middle of the night I had to drink tea and read before I could get some
sleep again. In the morning my voice had finally returned after being unable to
speak for one day. At the exam I was just blowing my nose and coughing the
whole time, so I don’t think my answers made much sense. The only thing that
gave me hope of passing the exam is the way the African students had prepared,
in other words they had done probably nothing before the exam. Some people I
hadn’t even seen in class, even though we were told to attend all classes. This
was probably the hardest course I had, so I’m kind of prepared to go to the
reexamination, since the teacher is so strict.
