Forever 21

Shanghain keskustassa Nanjing Roadille avattiin uusi, ja muistaakseni Shanghain isoin, H&M liike. Liike oli jaettu moneen kerrokseen, joten mielestäni se oli melko sekava ja ei vaikuttanut niin suurelta kun olin kuvitellut. Vaikka kävin siellä avajaispäivänä, paikka ei ollut mitenkään liian täynnä, mutta oli siellä sen verran ihmisiä, etten ostanut mitään. Sen sijaan menin lähistöllä olevaan Forever 21 liikkeeseen, joka on nähtävästi kaikkien naisten suosima liike. Vaateet täällä ovat hienoja ja samalla halvempia kuin H&Mssä. Tämä liike on ainut Shanghaissa, mutta toisaalla se on niin iso, neljällä kerroksella, ettei toista tarvitsekaan. Ostin vihreän pitkän mekon, jota olin jo aikaisemmin halunnut ostaa. Mekko maksoi vähän yli kaksikymmentä euroa, ja käytin sitä amerikkalaisten ollessa luennolla viimeisen päivän. Silloin olin ainut joka oli pukeutunut luennolle hienommin, ja sain jopa kehuja siitä, että jaksoin satsata viimeiseen päivään asti.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

H&M opened a new flagship store on Nanjing Rd that should be the biggest at least in Shanghai, if not China. I didn’t feel like it was that big, but as the shop is in many floors, it gets a bit too spread out for me to see how large it really is. I didn’t bother buy anything as there still were quite a few people, so I went over to Forever 21 instead. This store is compared to H&M cheaper, but still the clothes are much nicer. I bought a long green dress for summer that cost about 180rmb. I wore it on the last day I had lectures together with the American students, and people gave me compliments, since I was the only one who managed to dress nicely to the last lecture. 

Business luennoilla

Amerikkalaisryhmän ollessa vieraana koulussamme heillä oli luvassa neljä luentoa. Päätin mennä mukaan jokaiseen, jotka pidettiin kolmen päivän aikana. Ensimmäisen luennon piti Kiinalainen mies, joka kertoi Kiinan ekonomiasta. Tämä oli minusta kaikista tylsin, mutta samalla opetti paljon. Mies hikoili alussa todella paljon ja luulin hänen olleen todella hermostunut, mutta selvisi, että koko luokka, paitsi minä, hikoilivat, sillä luokassa oli kuulemma kuuma. Loput ajasta minä taas olin jäässä, kun ilmasto oli päällä. Luennon pitäjä oli noin kolmekymppinen mies, joka oli opiskellut Koreassa, ja näytti meille tutkintonsa siitä, miksi hänen mielestä Kiinan ekonomia toimii ym. Hän myös näytti kaksi kymmenen minuutin videota siitä millainen Kiina ja Shanghai on, jotka olivat yllättävän hyviä, ja lopuksi kävin jopa pyytämässä jos hän videot minulle antaisi. Luento teki paremmaksi se, että meille oli tarjolla välipaloja. Itse sai pöydästä sipsiä, karkkia, hedelmiä ja juomia käydä hakemassa, jotain mitä ei normaaleilla tunneilla koskaan tapahdu.

Seuraavan päivänä minulla oli kaksi luentoa, joista aamupäivä luennon piti noin seitsemänkymmentävuotias Kiinalainen professori, joka vertasi Kiinan kulttuuria ja management tyylejä. Eli hän meni läpi Konfusiuksen, Taoismin ja kolmannen opin, jonka nimeä en muista, ja vertasi niiden oppeja nykyajan tapoihin hallinnoida eri yrityksiä, ja mitkä opit sopivat mihinkin yritykseen. Hänen Power Pointit olivat aivan kauheat, sillä niissä oli paljon pieniä animaatioita, tai koristeita jotka liikkuivat ja vaihtoivat väriä ym., eli ne häiritsivät aika paljon. Muuten mies oli todella hyvä, ja esitys oli mielenkiintoinen, sillä en ole koskaan ajatellut, että näitä oppeja, joita Kiinalaiset seuraavat ovat käytössä jokaisessa yrityksessä.

Iltapäivällä Bank of America eli Merrill Lynch:in edustajia Shanghain toimistosta tulivat esittelemään mitä he Kiinassa tekevät. Ensiksi puhui kolme- tai näljäkymppinen mies, joka oli varmasti matemaatikko, sillä hän oli opintonsa Amerikassa tehnyt. Hän puhui todella nopeaan tahtiin, sillä hänen mielestä kaikki mitä hän sanoi, oli niin helposti ymmärrettävää, vaikka suurin osa meni ihan ohi. Myöhässä ollut CEO:n saapuessa paikalle olin aivan varma, että häntä tämä tapahtuminen ei voisi kiinnostaa vähempää ja, että hän varmasti seuraavaksi istuu alas kaivaakseen nenäänsä. Mies olikin karismaattinen, ja puhui todella selvästi yrityksen toimienkuvasta. Hän oli jopa niin hyvä, että harkitsen, mikäli heille hakisin harjoittelijaksi.

Tähän saakka luennot olivat menneet hyvästä parempaan suuntaan, ja viimeinen luento, nyt lauantaina, ei ollut pettymys. Kolme miestä, jotka kuuluvat Rotary International kerhoon, tulivat kertomaan mitä he Shanghaissa tekevät, ja vastasivat kysymyksiimme. Tämä oli todella kiinnostava tapahtuma, missä he vastasivat kysymyksiin, josta minä olin kiinnostunut, eli esim. miten Shanghaissa työelämässä tulee pärjää ja kaikkea siihen liittyvää. Yksi miehistä tuli tauolla juttelemaan kanssani, ja hän antoi paljon hyödyllisiä vinkkejä. Luennon jälkeen juttelin vielä kahden muun kanssa, ja hekin olivat todella mukavia, ja vastasviat parhaansa mukaan. Toisin sanoen en kehtaa kahdenkymmenen hengen edessä kysellä mitään turhia, vaan kahden keskeinen juttelu sujuu paljon paremmin. Lopuksi vielä yksi oppilas Amerikkalaisryhmästä tuli kiittämään minua ja antoi minulle hyvästi lahjan, mikä oli todella mukavaa. Tänään ryhmä lähti kotiin, ja vähän harmittaa, sillä ihmiset olivat mukavia, ja tykkäsin mennä heidän kanssaan luennoille ja katsomaan nähtävyyksiä.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

English version will be added later ! :)

Huang Pu -jokiajelulla

The boat we took for the one-hour river cruise

Other cruise boats waiting at the dock

Mostly Chinese tourists were on board the upper deck

We saw a more historical cruise boat on the way

The houses on Hongkou side of the river shot laser beams at the skyscrapers in Pudong

A short video I took in the end of the river tour 

Torstai-iltapäivällä amerikkalaisryhmä lähti Tianzifang ostosalueelle ostoksille, mutta koska olen ollut siellä jo pari kertaa, päätin mieluimmin mennä tunnille. Tunnin jälkeen otin bussin ja metron keskustaan, jossa minun oli tarkoitus tavat ryhmä puoli seitsemältä joki-ajelu terminaalin edessä. Olin ajoissa ja odottelin lähistöllä noin puolituntia, ennen kuin yksi ryhmästä soitti ja kysyi missä oikein olin. Sanoin seisovani lipunmyyntipiste numero kymmenen edessä, mutta he olivatkin numero kuudentoista edessä. Selvisi, että olin aivan väärän rakennuksen edessä, mutta alle kymmenessä minuutissa saavuin oikeaan paikkaan, jossa ryhmä oli odottamassa. Menimme ensiksi odottamaan väärään halliin, joten jouduimme kävelemään jälleen pitkälle päästäkseen oikeaan paikkaan. Risteily laiva lähti vähän kello seitsemän jälkeen liikkeelle. Kaikki seisoivat tai istuivat joen puolella, kun minä taas menin vastakkaiselle puolelle. Veneen lähtiessä liikkeelle, se siis kääntyi, ja minä näin istumapaikaltani ensiksi Pudongin puolen, jossa pilvenpiirtäjät sijaitsevat, jonka jälkeen vene teki u-käännöksen kolmenkymmenen minuutin jälkeen, ja sitten olikin vuorossa Hongkou ja Puxin puoli. Hongkoun puolta en aikaisemmin ole nähnyt, kun taas Pudongin ja Puxin eli the Bund, on monesti tullut nähtyä. Risteily siis minusta ollut mikään erikoinen, sillä olin jo monet rakennuksista ilta-pimeässä valaistukset päällä nähnyt, mutta kun ilta-ohjelma oli ilmaista, päätin mennä mukaan.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

On Thursday afternoon the American group of students went to Tianzifang for some shopping, but I skipped that activity and went to my culture class instead. My class ended a bit before four o'clock, so I took the bus and metro to the city center. I was supposed to meet up with the group at six thirty outside the ferry dock on the Bund, so we could go on a river cruise together. At first I waited outside the wrong terminal, and had to hurry over to the right place, were the group waited for me. At first we also went to the wrong waiting area and quickly switch to the right one. The boat left a bit after seven o'clock and besides our group there were lots of Chinese tourists on board. I went to sit on the so called wrong side, since the boat turned in the beginning so I had the views of Pudong first. The boat went together with other ships up the river for thirty minutes and all the boats made the turn back at the same spot. On the way back I saw the shore of Hongkou, a place I haven't visited as well as the Bund. The sights for me wasn't that spectacular as I have seen both the Bund and Pudong skyscrapers in the evening before. As the activity was indeed free, I felt like it was something to experience anyways.

Dumplingeja valmistamassa

Both our finished dumplings as well as some waiting to be cooked 

Palattuamme Fengjiang kaupungin vierailun jälkeen meillä oli parikymmentä minuuttia aikaa levätä, ennen kun oli hotellin ravintolassa vuorossa dumplingien tekoa. Dumpling on kiinassa suosittu ruoka, eli ohuen taikina lätyn sisään voi pistää eri täytteitä, jonka jälkeen nyytti paistetaan, höyrytetään tai uppopaistetaan. Dumplingeja tehtiin yhdessä kiinalaisten oppilaiden kanssa. Kaikki kiinalaiset jotka tähän osallistuivat, ovat menossa vaihtoon joko Tanskaan tai Saksaan, joten heidän Englannin taito oli hyvä. Moni heistä kylläkään eivät dumplingeja osanneet tehdä, joten minä osasin yhtä hyvin kuin hekin. Olen siis kerran aikaisemmin poikaystävän sedän kanssa tehnyt, ja lopuksi setä päätti, että hän yksin jatkaa niiden tekoa, kun pilasin kai kaikki tekemäni nyytit.. Tällä kertaa ne eivät olleetkaan niin huonoja, ja kun aloitimme toisen satsin, ensimmäinen satsi tuotiin pöytään ja pääsimme maistamaan omatekoisia dumplingeja. Samalla kun teimme dumplingeja, ehdin puhua monen kanssa, ja ihme kyllä juttu sujui ihan hyvin, sillä olen tottunut, että näissä tapahtumissa, kiinalaisten kanssa voi syntyä vähän epämukavia hiljaisuuksia.

Syötyämme dumplingit tarjolle oli myös pistetty kiinalainen buffet. Ruoka oli ihan hyvää, ja aikaisemmin päivällä olimme maistaneet vähän enemmän perinteistä ruokaa, ja illalla oli länsimaalaisen makuun tehtyä ruokaa kuten hapanimeläkanaa ja ranskalaisia. Päivällä tarjolla oli kahdeksan hengen pöydässä neljätoista eri annosta, ja kokeilin melkein kaikkia. Saksalainen vieressäni kysyi, mikäli tiesin mitä söin kun pystyin vain ottamaan kaikkea. Minulla ei ollut mitään hajua mitä söin, mutta olen nyt oppinut, että kaikkia kannattaa kokeilla, jotain mitä en alussa pystynyt tekemään. Illan aikana tutustuin kahteen mukavaan kiinalaiseen jonka kanssa puhuin paljon, sekä yhteen, jonka kanssa olen chattailut, mutta en koskaan tunnistanut häntä, vaikka olimmekin puntilla tavanneet. Hän siis tiesi kuka minä olin, mutta minä häntä en puntilla koskaan ollut huomannut. Illan päätteeksi menemme karaokeen viettämään yhden ystävän syntymäpäiviä.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

We arrived back at the school a bit after five, so we were given a twenty-minute brake, before we had to meet up at in the hotel restaurant for some dumpling making. Dumplings are famous in China, and lots of people eat them. In a thin paste different stuffing's such as meet or vegetables are added, and then the stuffing is wrapped in side and the paste sealed. The finished one is then boiled, fried, deep-fried or steamed. We made the dumplings together with Chinese students, who are planning on going on and exchange to Germany or Denmark the next year, so their English skills were good. Most of them didn't know how to make dumplings, so we were all almost new to this cooking method. As we started on our second round the first ones were already cooked, so we could taste the first ones almost straight away after finishing them. The Chinese students participating in this activity were really nice and for the first time in a while I could have a descent discussion with Chinese, as usually they only understand basic things. After we had eaten up our dumplings a buffet was set up and we got some westernized Chinese food, compared to the more traditional food we had had earlier in the day in one of the villages we visited. The food in both places had been great, even though they were really different. My day didn't end after this, but instead I went to  KTV to celebrate a friends birthday. 

Peasant painting

Some still working at their paintings

Art on display in the workshop we painted at

All of us had the same base to start from

Peasant art on display outside the work shops

Peasant painting on kiinalainen kansantaide, jota viljelijät harrastavat. Modernia taidetta saimme mekin kokeilla, kun menimme toiseen kylään vesi kaupungin lähettyvillä, jossa maalaus-pajat sijaitsevat. Pajan omistivat kiinalainen mukava pariskunta. Kaikki saimme saman pohjan josta sitten alkaa joko mallin mukaan maalata, tai sitten käyttäen omaa mielikuvitusta. Itse yritin mallia seurata, mutta jotkut pienet yksityiskohdat jätin tekemättä, sillä tunnissa en olisi ehtinyt odottaa, että joka maalikerros kuivuu ennen kun vaihdan väriä. Maali oli helppo käyttää ja muutenkin kuva oli niin simppeli, että kaikki sen jotenkin saivat toimimaan. Itse pidin tästä workshopista todella paljon ja ostin kehyksen taululle, joka maksoi kolmisen euroa. Lisäksi ostin pariskunnalta heidän maalaaman panda taulun, joka maksoi noin kahdeksan euroa. Kuvat ovat helppoja kopioida, joten voin itse näitä jatkossakin maalata.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

Peasant painting is original folk art made by farmers. It’s a modern art form and we experienced it one of the villages in Fengjing. At a workshop owned by a Chinese couple who both are artists we were given the chance to do a painting ourselves. Or maybe not completely by ourselves, as the base was already done and we had a finished model we could copy or use as inspiration. Some did their own thing, but I tried to stick to the original. Some details were too hard to copy in the one hour we had on us to finish the painting, but the time was enough. I really enjoyed the workshop and I even bought a frame for 20rmb so my picture looks even better now. They couple sold paintings they had made and I bought one with two pandas as a memory of the place. A small picture cost 60rmb, which for me seemed like a good price. I liked the colors and the simple style that the art form followed. Some looked really nice as other were maybe a bit childish, but as they are pretty simple to reconstruct, I took lots of pictures so I can back home paint them myself. 

Fengjing -jokikaupunki

Tänään oli luvassa retki joki-kaupunkiin, eli Water Town nimeltä Fengjing, joka oli noin kahden tunnin ajomatkan päässä koulustamme. Kaupunki kuuluu siis Shanghain provinssiin, vaikka se onkin noin pitkällä. Syy miksi retkelle alun perin lähdin mukaan, oli se, että saimme vaihto-oppilaina mennä ilmaiseksi mukaan kun amerikkalais-ryhmä on vierailulla. Meitä oli noin kaksikymmentäviisi henkeä, ja kapunkissa menimme joki-ajelulla, pienillä kuuden hengen veneillä, jossa ei ollut edes moottoria, vaan kuski isoa keppiä veivaten sai veneen menemään eteenpäin. Vierailimme ensiksi vanhassa kodissa, joka oli muutettu museoksi. Se ei ollut mikään erikoinen, vaikka talot olivatkin hienosti rakennettuja. Jatkoimme kävellen Mao-aiheeseen kommunisti museoon. Paikalla oli mm. museo, jossa oli esillä iso määrä Mao merkkejä, lentokone ja tykki sota-ajoilta ja maan alinen pommisuoja. Kävellen poistuimme kaupungista, ja ihme kyllä saksalaiset ja tanskalaiset vaihto-oppilaat onnistuivat eksymään matkalla. Kävelimme siis vain suoraan, joen rantaa pitkin, mutta ihme kyllä he jäivät niin paljon jälkeen, että eivät tienneet miten kaupungista ulos päästään. Loput ryhmästä odottivat heitä bussissa puolisen tuntia, ennen kuin meidän kiinalainen opettaja heidät paikansi ja sai talutettua mukaan bussille.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

Today I visited a water town named Fengjing. It was a two hour bus ride away from the school, but it is still inside Shanghai. The reason for this trip in the middle of school week was because an American group of students are visiting and all exchange students were offered to join their activities for free. Together we were about twenty-five people, who went to the town. We started off by taking a small boat that could hold up to six people, and went on a cruise. The boat was operated by a man waving back and forth a big stick that made the boat move forward. We headed to a museum that was held in a former home of some kind. It wasn’t too special in mu opinion. After this we continued walking to a museum dedicated to Mao, and had lots of Mao objects. There was a collection of Mao badges, an airplane and tank from war time as well as bunker that we could into. As we walked back to our bus all the Danish and German exchange students managed to get lost on the way. As the rest of the group had made it to the bus, one of the teachers had to go look for them, after they didn’t manage to find their way back on their own in thirty minutes. 

Valokuvat valittu

Maanantai-iltana ei ollut aikaa mennä valokuvia valitsemaan viime viikon kuvauksista, joten menimme sinne tiistaiaamuna. Olimme paikalla vähän kello yhdeksän jälkeen, mikä olikin huono aika, sillä vain yksi henkilö ehti asiakkaiden kanssa kuvia mennä läpi, ja meitä edellä ollut henkilö oli todella hidas. Odotimme lähemmäs tunnin vuoroamme, ja kun lopulta saimme mennä valitsemaan kuvia, poikaystävällä oli jo mennyt hermot odotuksessa, ettei hän enää halunnut kuvia tulla katsomaan. Menin siis yksin ja kiinaksi taas yritin yksin, että mitä kuvia halusin ja mitkä sai poistaa. Kuvia oli alussa yli kaksisataa, ja minun piti niistä karsia alas kahteenkymmeneen. Menimme kuvat nopeaan tahtiin läpi samalla kuin sanoin tahdon tai en tahdo pitää kuvia. En halunnut sanoa liian monelle kuvalle ei, sillä pelkäsin, että lopuksi ei olisikaan mitään hyviä kuvia tallella. Eli nopean karsinnan jälkeen kuvia olikin se sataviisikymmentä jäljellä. Tässä vaiheessa poikaystävä saapui paikalle, ja luuli tietenkin, etten ollut saanut mitään aikaisekseni. Kun jäljellä oli vaan ns. hyviä kuvia, yritin valita kolme – neljä parhainta, jotka sitten yhdistäessä saisi hyvän kokoelman erilaisista poseerauksista, kampauksista, vaatteista jne. Meitä oli myös kuvattu yksitellen, joten yksi kolmas osa oli kuvia, jossa esiinnyimme yhdessä, ja loput olivat yksittäiskuvia. Näistä kahdestakymmenestä kuvasta piti myös valita kaksi tauluihin tulevaa kuvaa, sekä lompakonkokoista kuvaa. Kuvat ovat valmiina vasta kuukauden päästä, mutta meille kerrottiin, että he pistävät meilillä kuvat meille myöhemmin, eli saa nähdä milloin ne kuvat saapuvat.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

Today, early in the morning, I and my boyfriend went over to the photo-studio we had taken over pictures at last week, to choose the ones we liked the best. Even though we arrived a bit after nine, we still had to wait for an hour, before the one going through the pictures with us would be free, as the customer before us was really slow. I wasn’t too quick either as I had to narrow down our pictures from over two hundred pictures to only twenty. By saying want or want not, we went through all the pictures in a quick pace. At first I didn’t want to delete too many pictures as I was afraid I would end up with a bunch of pictures I didn’t like as I had deleted good pictures in the heist. In the end I was left with still hundred and fifty pictures to choose from. This was easier as I could choose three to four pictures from every different setting we had. One third of the pictures were those we were together in, and the others were one person photos. We also had to choose two pictures that could be hang on a wall as well as two for wallets. I would rather have had twenty pictures in my book, and then four other for the frames and wallets. We can go and pick-up the finished pictures after a month, but we were told that an email with the pictures should be sent to us sooner. 

Antiikkimarkkinoilla

Minun piti jo lauantaina lähteä keskustaan ja tutustua antiikkimarkkinoihin, mutta lähdin sittenkin vasta sunnuntai-aamupäivällä kun oli enemmän energiaa. Tunnin bussimatkan jälkeen jatkoin vielä metrolla Shanghain vanhaan kaupunkiin, jossa markkinat sijaitsevat yhdellä sivukadulla. Olin ensiksi kävellä kadun ohi kun se olikin kävelykatu, eikä mikään autotie. Pienet kojut näyttivät ulkoa ihan samalta, mutta vähän ajanpäästä uskaltaudun sisälle liikkeisiin, ja huomasin, että monella oli tarjolla erilaisia tuotteita myynnissä. Jostain syystä silmääni osui aina kaupan kallein vaasi, ja en sitten saanut sitä mistään ostettua kun hinta olisi ollut lähemmäs sata euroa. Monesti myynnissä ei ole antiikkia, vaan replika tuotteita, jotka ovat seisseet pölyssä niin pitkään, että näyttävät antiikilta. Myyjät olivat todella mukavia jokaisessa käymässäni kojussa, ja juttelimme hintoja ja tuotteita pitkään. Sain myös kuulla, että naapuriston talot purettaisiin, ja markkinat muutetaan jonnekin muualle parin kuukauden sisällä. Hyvä, että siellä nyt ehti käydä, eikä myöhemmin yrittää etsiä, että missäs ne markkinat oikein sijaitsevat. Itselleni ostin oopiumi-piipun koristeeksi kolmella eurolla ja koru-laatikon, jonka hinnasta kinastelimme pitkään. Myyjä ei halunnut tulla alas kolmeentoista euroon, joten lopulta maksoin siitä vähän yli seitsemäntoista euroa, kun sain hänet antamaan minulle toisen rasian kaupanpäälle. Tuli myös jokunen tuliainen perheelle ostettua, kun näin hyvännäköisiä tuotteita sai halvalla. Kunhan eivät tullissa näitä takavarikoi, niin mielestäni nämä tuotteet ovat jännempiä tuliaisia, kun jotkut matkamuistot. 

Olin myös matkalla Ghost Market, eli toinen antiikkimarkkinat lähistöllä, mutta kun tuli se iso koru-lipasto ostettua ja ulkona alkoi tihkua, päätin ottaa metron takaisin kotiin. Kahden metron jälkeen jouduin vielä ottamaan bussin päästäkseen koululle. Vaikka bussissa aina silloin tällöin vapautui istumapaikkoja, päätin olla istumatta lyhyen bussimatkan. Mukava paikallinen kumminkin ilmoitti minulle, että hänen vieressään vapautui paikka, mikäli halusin istua. Matkalla yksi tie on puoliksi suljettu tietöiden takia, joten bussikuski päätti ottaa oikotien, joka tarkoitti, että hän ei ajanutkaan minun pysäkin ohi. Onneksi minulla oli nälkä, ja bussi pysähtyi Minxue ruokakatuni toiseen päähän, joten sain ruokaa ostettua samalla kun kävelin hotelille päin. Kerrankin tuli nopeasti kaupungilla käytyä ja minulla on vielä koko iltapäivä edessä. Normaalisti lähden kaupungille sen verran myöhään, ettei illalla enää paljon ehdi tai jaksa tehdä. Tänään siis lähdin kaupungille kymmeneltä ja palasin kahdelta, ja kun matkat kaupunkiin ovat vähän yli tunnin siinä ei paljon aikaa kulunut shoppailuun. 

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

I was planning on going to the Antique Market located in the Old Town on Saturday, but I changed my planes and went there on Sunday instead when I had more energy for a trip to the city. The market is located on a side street, and I almost missed it as I thought it would be on a bigger street. The market had lots of stalls selling similar things at first glance, but as I ventures into some of the shops I realized they had different things in the back. In almost all shops my eyes got caught by the most expensive vase in the shop. Unfortunately nobody was ready to sell it to me for a 100, so I had to let it go. All the sellers were friendly and as my Chinese had developed a lot I’m now able to have a discussion in Chinese. The sellers tried to find me something that would fit my budget better, but I didn’t find anything as beautiful as the most expensive ones. I did manage to buy some souvenirs to my family as well as an opium pipe for 20rmb and a jewelry box for 135rmb, after a hard negotiation. I don’t know what I was thinking when I bought the not so small box that isn’t even light. But it was pretty and I will have use for it.

I was also planning on going to the nearby Ghost Market that is held every Sunday, but decided on going home, as I didn’t want to carry the box around too long and it had started raining a bit. I took two metros and a bus to get back to the school. There were some vacant seats in the bus, but I decided to stand the short trip. A local lady tried to offer me a vacant seat, which is something that almost never happens anymore. The bus driver realized he didn’t want to wait and took a short-cut to avoid getting stuck in traffic as one of the streets are partially closed to roadwork. This meant that he completely ignored my bus stop, but luckily he stopped in the other end of my food street, and I could buy food straight away instead of making two trips to the hotel.  

Taobao -ostokset

Taobao on Kiinan vastine Ebaylle, eli nettikauppa, josta voi monesti halvemmalla ostaa tuotteita kun kaupasta. Olen tähän saakka ostanut Taobaosta kolme tuotetta, ja olen ollut tyytyväinen niihin kaikkiin. No mites minä sitten tuotteet osasin ostaa kun sivusto on Kiinaksi? Aiemmin Kiinalainen oli asentanut minulle ohjelman joka kääntää tietokoneella sanat, jotka hiirellä yliviivaan, eli pystyin lukemaan tuoteselosteet jne. Minulla on myös Taobaossa tili, mutta minun ei sitä tällä kertaa tarvinnut käyttää, sillä poikaystävän sisko tuli auttamaan. Minun tarvitsi siis valita tuote jonka haluan ja lähettää siskolle sivuston osoite, jotta hän sitten tuotteen tilaa ja maksaa samalla verkkopankin kautta. Annoin siskolle rahaa ja kerroin minkä värin tai koon haluun, ja hän sitten teki kaikki tilaukset puolestani. Jotkut tuotteista tuli kahden päivän sisällä kun taas toinen tuli kolmen - neljän päivän kuluttua. Postitus ei maksa melkein mitään Kiinassa, ja posti tuodaan kotiin, koululle tai työpaikalle. Tässä tapauksessa paketit tuotiin poikaystäväni työpaikalle, sillä koulussa en tiedä minne ne joutuvat. Posteljooni tai lähettiläs soittaa aina etukäteen, että paketti on tulossa, ja kun en näistä mitään ymmärrä on parempi, että poikaystävä nämä jutut hoitaa.

Kuten sanoin tuli kolme tuotetta ostettua. Ensimmäinen ja paras ostos kaikista on Zaran nahkatakki niitti-koristelulla. Takin alkuperäishinta oli vähän yli kaksisataa euroa. Minä sen ostin noin kahdella kympillä. Ensiksi en koosta ollut varma, sillä ne täällä vaihtelevat aika paljon, joten vaikka tilasin L-koon, pelkäsi sen olevan liian pieni, ja siksi otinkin ensimmäiseksi halvan takin, mikäli koko olisikin ollut huono. Koko oli loistava ja niin myös laatu. Ei se aitoa nahkaa ollut, mutta Zaran laadun mukaisesti, todella hyvä jäljitelmä. Toinenkin ostos tuli Zaralta, eli kimono, jota olin joskus kauan sitten kaupassa katsellut. Silloin sekin varmasti maksoi joku lähemmäs seitsemänkymmentä euroa, joten se jäi onneksi ostamatta, sillä tämä maksoi Taobaossa yhdeksän euroa. Laatu ei ole parasta, eli kopio, mutta se on kumminkin samannäköinen kuin aito. Kolmannen oston kohdalla oli myös vähän riskiä, sillä ostin Victorias Secretin bikinit, ja en tiedä heidän koista mitään. Otin taas L-koon ja onneksi sopivat. Nämäkään eivät maksaneet kuin vähän yli kolme euroa. Niin pitkään kun ostan halvalla, ei haittaa mikäli koot eivät mene oikein, sillä harmittaisi enemmän, jos ostaa aidon ja kalliin, ja koko on aivan väärä, kun palauttaakaan ei voi.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

I have been doing some shopping on the internet using a site called Taobao. It's the Chinese version of Ebay, and I have found lots of things cheaper here than what I could buy the same product for in the real store. So far I have bought and received three items, and I'm sure I will be ordering more soon. How I managed to buy items of this site that is completely in Chinese wasn't a problem for me. As a Chinese guy had installed a program on my computer that translates words that I point at with my mouse, I was able to read the product descriptions, whit a little bit of imagination. I also have an account on Taobao, but I didn't need to use that as my boyfriends sister helped me. I only needed to send her the link to the site of the product I wanted, inform her the size and color and she did the rest. I gave her also the money in advance so she could pay with her internet bank account. The ordered product arrive pretty quickly and one of them arrived after two days as the rest came after three to four days. The items can be delivered home, school or work, but as the courier calls in advance and doesn't speak any English, it was better that the packages were sent to my boyfriends workplace.

As I mentioned before I bought three items from Taobao. The first one, which I'm the most happy about, is a faux leather jacket from Zara with some nice details. The original price was 1799rmb, but I bought it for 159rmb. The second item was also from Zara, but this time the quality wasn't too good, and I can see that this one is a copy and not the real thing. The kimono I bought cost only 69rmb, but I have seen the real one and it cost over 600rmb. I bought all of my items in size L, but I still wasn't sure they would fit as a L here can be more like a S. Luckily the clothes fit, but that is also why I chose the cheap items, since if the size wouldn't fit, I wouldn't be able to return them. The last item was a bikini from Victorias Secret. This was also a bit of a risky buy, as I have no idea about their sizes. The bikini isn't too bad and as I only paid 25rmb for it, I feel like it was a great deal, as I don't think I would get a bikini cheaper anywhere else in this town. 

Askartelua tunnilla

The paper-cutting I made during class

Koulusta ei ole paljon tullut kirjoiteltua, sillä ei siellä tunneilla paljon ihmeellistä tapahdu. Tälläkin viikolla tuli vahingossa ja loman takia käytyä tunneilla vain kahtena päivänä. Maanantaina meillä oli Amerikkalainen opettaja pitämässä meille vieras-luentoa. Opettaja oli hyvä, mutta samalla hän sai venytettyä tunnit niin pitkiksi, ettei ehtinyt ajoissa saada kaikkea sanottua. Puolituntia ennen kuin oli tarkoitus päästä kotiin, opettaja ilmoitti, että pidetään nyt tauko ja jatketaan sitten 45min, jotta saadaan ryhmätyö tehtyä. Olimme luennolla toisen kiinalaisen luokan kanssa, joten ryhmätyö ei suoranaisesti minua koskenut. Menin siis meidän oikealla opettajalle sanomaan, että sopiiko jos jätän ryhmätyön tekemättä, sillä oikeasti en halunnut jäädä yliajalle. Opettaja sanoi että totta kai saan lähteä, mikäli minulla oli jotain muuta, sillä ei hän minua voi pitää tunnilla. Ilmoitin myös Amerikkalaiselle, että valitettavasti en ehdi jäädä ryhmätyön. Häntä ei harmittanut vaan kyseli olinko hänen luennostaan pitänyt jne. Maanantaina oli tarkoitus tehdä vaikka mitä mutta lopulta otinkin vahingossa viiden tunnin päiväunet.

Torstaina taas en tiedä yhtään mitä opettaja aamutunnilla sanoi kun olin niin koomassa ja selailin vaan kirjaa ja kännykkää. Koko luokka ei kiinnitä opettajaan yhtään huomiota, mutta toisaalla he eivät myöskään häiritse, vaan ovat hiljaa ja tekevät omiaan. Vierustoverinikin lähti yhden tunnin jälkeen kotiin kun ei jaksanut kolmea tuntia siellä istua. Ilta-päivä tuntia on paljon kiinnostavampi, sillä se koskee Kiinan kulttuuria. Opettaja ei ole kovin hyvä ja lukee aina suoraan powerpointista, mitä hänen pitää meille kertoa. Tällä kertaa menimme eri kiinan taiteita läpi ja lopuksi saimme itsekin osallistua käsityöhön, eli saimme leikata paperi-koristeita. Kiinassa on perinteenä, että uuden vuoden aikaan leikataan papereista kuvioita ja pistetään ikkunaan, joten opettajan ohjeiden mukaan leikkasimme paperista yhden kukan ja yhden kiinalaisen merkin, jota käytetään kun joku on mennyt naimisiin. Ainakin tämä opettaja tietää miten pitää oppilaat kiinnostuneina, vaikka hänen tapa opettaa ei ole se paras. Perjantaina muistin kello viideltä aamulta pistää herätys päälle, mutta unisena unohdin vaihtaa päivän, ja ei herätys sitten soinutkaan koskaan. Ensi viikosta taitaakin tulla vielä laiskempi koulun suhteen, kun on vuorossa paljon aktiviteetteja yhdessä amerikkalais-oppilaiden kanssa.  

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

I haven’t been writing too much about school as there hasn’t been too much happening in my classes. Due to a holiday and pure laziness I only went to two classes this week. On Monday we had a guest lecturer from America that had the lecture to both my and a Chinese class. The lecture wasn’t too bad, but as he got to the main points so slowly, we already run out of time before he could finish the class. As we still had thirty minutes left of the class the announced that we should have a break and then return for another forty-five minute to start on a group-project. As I didn’t have any interest in staying in the class on over-time, I decided to go over to my normal teacher and ask if it was necessary for me to stay or if I could leave. He had nothing against it that I left, so I thanked the American teacher for his lecture and went home. Instead of taking care of all the things I should have done, I decided to take a nap that turned into five hours.

Next time I had classes was on Thursday. I have no idea what the teacher talked about during the morning lecture as I only looked at my book and phone during the whole class. The only time I took a break to listen what he was saying he had already finished the lecture ahead of time. All the Chinese students in that class are quiet, but on the other hand don’t pay any attention to the teacher. Even the guy sitting next to me decided to go home after one hour, since he didn’t want to stay there for two more hours. The afternoon class is more interesting as it is about Chinese culture. The teacher doesn’t have a good teaching method as she only reads what she has on her power point slides. We were going through Chinese arts and crafts such as embroidery, knots, kites and paper cutting. In the end we were also given supplies so we could do some paper cutting during class. The teacher showed us how to make and Chinese symbol put in the window when somebody in the family had gotten married as well as an window flower normally used during Spring Festival. 

Gelato - italialaista jäätelöä

Baarikadun jälkeen jatkoimme kävellen French Concessionsin halki kohti Xintindi aluetta. Matkalla katselimme jos tulisi vastaan jokin hyvä jälkiruokapaikka, ja onneksi tuli! Käännyimme yhdelle sivutielle ja siletä löytyi italiasta gelato-jäätelöä myyvä kahvila. En ollut jäätelöä ennen maistanut, mutta kun sitä nyt niin kauheasti kehutaan, oli pakko käydä annos ostamassa, vaikka se olikin hinnaltaan viisi euroa, ja kolmelle maulle ei ollut kupissa paljon tilaa. Pelasin varman päälle ja valitsin suklaan ja sitruunan, mutta sitten otinkin riskin ja lisäksi otin italialaisella nimellä varustetun maun. Onneksi näin, ja viimeinen maku oli nougat, eli maailman paras jäätelöannos tuli luotua! Annoksemme söimme kahvilan ulkopuolella kävelykadulla olevan pöydän ääressä katsellen miten polkupyöräilijät ja jalankulkijat olivat aina lähellä jäädä autojen alle, kun kävelykaduilla ei ollut tilaa kävellä.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

After we had finished over meals at the bar street, we took a walk along the roads of French Concession until we almost reached Xintiandi. We were on a hunt for a desert-café and we found it on one of the side streets. A place selling Italian gelato ice-cream had to be tried out, as I have never tasted that kind of ice-cream before. I played safe and chose chocolate and lemon as two flavors and took a risk by choosing the third one with an Italian name. It was worth the risk as I ended up having the best ice-cream ever as the last flavor was my favorite: nougat! The cups were too small and the price 38rmb, but there is no going back after trying this kind of ice-cream. It was amazing!  

Yongkang -baarikatu

Keskiviikon kunniaksi meillä ei ollut koulua, joten pelattuani aamupäivällä tennistä, päätimme Suomalaisen kanssa mennä ulos syömään French Concession alueelle keskustaan. Bussin ja kahden metron jälkeen olimme perillä ja saavuimme alueelle, joka ei muista Shanghaita lainkaan. Katu sopii paremmin johonkin Euroopan maahan tai sitten Thaimaahan, mutta täällä se on jotenkin erikoinen. Puhun siis baarikadusta, eli katu joka on täynnä pieniä, mutta mukavia baareja ja kuppiloita. Suomalainen oli ollut yhdessä kadun baareista jo aikaisemmin, joten menimme sinne. Happy hour oli meneillään ja baari oli melko täynnä kello neljän - viiden aikoihin. Tilasin hedelmäisenkaljan eli kalja maustettu punaisilla hedelmillä, ja se maistui kyllä enemmän siideriltä kun kaljalta, eli todella hyvää. Söin ensiksi tonnikala-leivän alkupalaksi ja pääruoaksi Hawaiian pizzan, kun ei aamupalan jälkeen ollut ehtinyt syödä mitään. Ruoat maksoivat noin neljästä kuuteen euroon ja juomakin oli noin kolme euroa. Alueella oli enemmän ulkomaalaisia kuin kiinalaisia, ja jopa tarjoilija oli ranskalaisen näköinen. Olen kadun ohi joskus kävellyt huomaamatta, että se ensiksi on baarikatu ja toiseksi, että se on täynnä länsimaalaisia.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

We didn’t have school on Wednesday, so after I had finished my tennis match I headed out to French Concession to have lunch with a Finnish friend. After taking a bus and two metros we finally made it to our destination, which looked more like a street from any European city, or even Thailand, but not in Shanghai. It was a bar street with lots of small bars and cafes lined up next to each other. The Finn had already been there before so we headed over to the place she had tried before. The place was full with Westerns as it was happy hour but we still managed to get a table to eat at. The atmosphere in that place was so not Chinese and it was weird to find a place like this in Shanghai. We got some red fruit beers, which were great and I had a tuna-sandwich as well as Hawaiian pizza. The price for the drink was 25rmb as the food ranged from 30 to 50rmb. 

Rapujuhlat kiinalaisittain

For 150RMB eight people could share the plate with crayfish

Fireworks marking the opening of the new restaurant

Poikaystäväni pomo soitti tiistai-iltana ja kysyi tulemmeko bao long ostoskeskukseen yhdeksän jälkeen syömään uuden ravintolan avajaisiin. Aluksi olimme menossa syömään jonka jälkeen ohjelma muuttui mutta menimme sinne sitten lopulta. Pomo ja työkaverit olivat jo paikalla ja istuivat ravintolan ulkopuolella olevissa pöydissä. Avajaisten kunniaksi kaljaa sai juoda ilmaiseksi. En tiedä mikä ravintolan erikoisuus on mutta monet olivat tilanneet rapuja. Mekin tilasimme niitä, mutta ennen kuin ne saapuivat, söimme kuivattua kalaa ja muuta pientä, kuten pähkinöitä. Odotimme pitkään kunnes ravut saapuivat pöytäämme. Rapuja ei syöty hienostuneeseen tapaan erikoisveitsellä ja servietillä leuan alla, vaan meillä oli muovikäsineet ja käsin avasimme niin että liemet lensivät vierustoverin päälle. Söin siihen tahtiin etten naamaa ehtinyt välissäkään pyyhkiä. Muiden lopetettua syönnin imin vielä viimeisiä ravun saksista ja lopetin vasta kun huomasin kaikkien tuijottavan minua. He huomauttivat että ravut taitavatkin olla minulle suurta herkkua ja yksi alkoi liemestä kalastaa irtonaisia paloja minulle. Vasta kahdentoista aikaan palasimme huoneelle ja onneksi minulla ei ollut seuraavana päivänä kouluakaan luvassa, sillä kaikki tunnit oli peruttu presidentin pitämän konferenssin takia.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

On the evening of Tuesday, my boyfriend got a call from his boss asking us to join him and his co-workers for dinner. A new restaurant in Bao Long shopping mall had just opened and we would get some free beer and crayfish if we came. The first minute we were on our way and the next we weren’t this. This went on for a while until I almost had to drag my boyfriend onto the bus so I could have some crayfish. The boss had already arrived and sat outside with some of the other workers. The place was almost full and beer was everywhere. I’m not sure what the restaurant is known for, but probably they are a sea-food restaurant, as everybody had ordered the plate with crayfish for 150rmb. It took a while before we got our plate so we had to snack on some dried fish and nuts until our feast could begin. The eating wasn’t too civilized as I’m used to when having crayfish back in Finland with specialty knives to open up the shell whit as well as some napkins covering clothes from being stained. Here we were given plastic gloves and by hand or by biting the shells were opened and meet and juice sucked out so forcefully that even my the one seated next to me was covered in sauce flying everywhere. The Chinese were surprised how much I seemed to like the meal as they had long gone stopped eating as I was still getting the last claws open. One even had to start fishing for more bites to give me as I didn’t have enough. We got home around twelve and luckily I didn’t have any classes the next day as all school had to cancel the school day due to a conference held by the president in Shanghai. 

Kuvauksissa

The photo-shoot place from outside

Tiistaina tuli aikaisin herättyä, sillä meillä oli jo kello yhdeksältä luvassa kuvaus-päivä. Lähdimme kumminkin liikkeelle aika myöhään ja saavuimme parinkymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen kuvaus-paikalle. Olimme siellä vähän ennen kymmentä, mutta jouduimme odottamaan, että joku henkilökunnasta vapautuu, sillä paikalla oli jo yksi pariskunta sekä kolme naista ennen meitä. Istuimme jonkin aikaa kunnes yksi nainen vapautui meikkauksesta ja tuli avustamaan meitä. Hän halusi ensiksi tietää, minkälaiset vaatteet laitamme ensimmäiseen kuvaukseen päälle. Katsoin ensin juhlaleninkejä, jonka jälkeen päätin, että haluan myös nähdä heidän kiinalaisvaatevalikoiman. Ensiksi minua ei miellyttänyt mikään, mutta kokeiltuani kahta punaista juhlamekkoa, päädyin ottamaan yhden niistä. Sovituksessa tarvitsi vain paidan ottaa pois ja muuten esim. omat kengät ja housut olivat kokoajan päällä. Sovituksessa meidän styylaaja-meikkaaja oli mukana auttamassa.  Valittuani mekkoni, poikaystäväni meni naisen mukaan etsimään itselleen sopivaa pukua, ja lopulta päätyi mustiin housuihin, valkoisen kauluspaitaan ja mustaan siistiin takkiin, jossa oli pantterikuvioita. Mikäli vaateet olivat liian pienet tai liian suuret, niin kuin meidän tapauksissa, kuminauhoilla ja hakaneuloilla koko saatiin sopiviksi.

Vaate-valinnan jälkeen päädyimme meikattavaksi, eli kyllä, poikaystävällenikin pistettiin puuteria, kajaalia ja jotain huulikiiltoa, vaikka hän siitä ensiksi kieltäytyikin. Minunkin meikit olivat aika rajut, eli kulmakarvat meikattiin suhtkoht suuriksi, mikä ei aluksi näyttänyt niin hyvältä, mutta jälkeenpäin huomasin, että kaikki naiset meikattiin samaan tapaan. Lisäksi sain kunnolla ripsiväriä ylä- ja alaripsille ja lopuksi huulet täyteen pinkkiä huulikiiltoa. Eli valmista tuli ja näytin melko samalta kun huoneessa olleet muut nais-asiakkaat. Hiuksetkin nais-meikkaajamme oli pistämässä johonkin outoon asetelmaan, joten sanoin vain, että ne voi jättää ihan kiharrettuina auki. Sain vielä punaisen hiuskoristeen ja korviin pistettiin isot klipsuttimilla kiinni pistettävät korvakorut. Noniin, eli lähemmäs puolitoista tuntia myöhemmin olimme valmiina ensimmäisiin kuvauksiin. Jouduimme kuvaaja hetken odottamaan kunnes hän saapui paikalle. Otimme aina yhdessä noin parikymmentä kuvaa, eli jokaisessa piti kuvaajan ohjeiden mukaan poseerata eri tavalla, sitten otettiin yksittäiskuvia ja lopuksi taas yhdessä vähän lisään kuvia. Sanoisin, että noin viisikymmentä kuvaa tuli alussa otettua, jos ei enemmänkin. Kuvausten loputtua takaisin vaihtamaan vaatteet, hiukset laittamaan uusiksi ja lisään kuvia vaan!

Kuvaus-paikan ensimmäisessä kerroksessa oli vastaanottotiski ja odotustilat, vaatevarasto, jossa oli leninkejä ja häämekkoja, sovituskoppi, meikkaushuone ja sivuhuone, jossa erikoisvaatteet pidettiin. Toisessa kerroksessa oli kuvaustilat, eli kolmessa eri paikkaa oli eri taustat jonka edessä kuvia ottaa. Ulkopuolella oli isot sohvat, jossa sai odottaa vuoroaan. Kellarikerroksessa oli myös kuvaustila, jossa me emme käyneet, sekä suurempi vaate-varasto-tila, jossa pystyi myös sovittamaan vaatteita. Täällä oli enemmän kiinalaisia perinnevaatteita ja normaaleja vaatteita, mutta täältäkin löytyi lisään juhlamekkoja. Kaikissa huoneissa oli kielletty ottaa kuvia, mutta napsin niitä ensimmäisestä kerroksesta kun minut jätettiin sinne yksin hetkeksi. Emme olleet aamulla paljon ehtineet syödä, joten tilasimme kuvauspaikalle ruokaa. Minulle oltiin jo seuraava asu ja hiukset tehty, eli ruokailu oli vähän hankalaa perinteisessä kiinalaisessa asussa samalla kun hiuksissa oli niin paljon tavaraa. Ensiksi piti hiuksiin lisätä hiuspehko mihin kaikki tavarat tökitään, sillä omat hiukseni olisivat liian ohuet ja sileät pitääkseen mitään ylhäällä. Hiuksiini sain siis neljät syömätikut ja kaksi metalli koristetta. Hiukset olivat niskasta niin kireällä, että en siis syödessä voinut päätä eteenpäin kallistaa. Nämä kuvaukset olivat enemmän leikkisiä, sillä saimme rekvisiittaa, kuten miekkoja ja shakki-pelilaudan mukaan kuviin.

En aluksi ollut ymmärtää, että miten paljon asukokonaisuuksia saamme, mutta lopulta selvisi, että meillä on yhdessä kolmet kuvaukset, eli yhteensä kuusi vaatetta, jonka lisäksi minä sain kaksi erikoislookia loppuun. Meidän kolmannet yhteiskuvaukset pidettiin ulkona, eli kuvaus-paikan takapihalla, joka oli siis compound aluetta. Minulla oli pitkä vaaleansininen mekko, kun poikaystävällä oli violetti paita ja valkoiset housut. Hänellä oli alussa paljon kireämmät shortsit päällä, mutta päätti vaihtaa ne huomatessaan, etten ajatellutkaan mennä kuvauksiin lyhyessä kukka-sekamelska minimekossa. Pitkälaahus mekossani jäi aina ruusunteriin kiinni ja katselin kun pienet sammakot hyppivät ympärilläni. Samalla sain paljon hyttysenpuremia, seistessäni kuvausten aikana keskellä jotain pusikkoa. Kello oli kolmen kuvauksen jälkeen jo lähemmäs neljää ja poikaystäväni oli luullut tämän olevan nopeaa toimintaa, joten minulle tehdessä neljänsien kuvausten lookia, hän meni nukkumaan sohvalle. Neljännessä kuvauksessa olin siis yksin, ja erikoislookeista valitsin itselleni geisha-lookin. Hiuksiani tehtiin noin puolituntia taas, pistämällä paljon hiuspehkoja, jotta hiukset saataisiin isommiksi ja muodot oikeisiin kohtiin. Tavaraa lisättiin ja minulla oli hiuksissa muovikukkia, viuhka, sekä kaiken maailman muita koristeita. Huulet vaihtoivat persikanväristä tumman punaisiksi, mutta muuten meikkiä ei muutettu. Kuvaukset olivat jotenkin hankalampi, kun en kaikkia ohjeita heti käsittänyt. Poikaystävä kylläkin seisoi lähistöllä ja huuteli välillä ”smile” kun en tiennyt mistä kuvaaja puhui. Enimmäkseen hän silti vain sanoi minne piti katsoa ja käsillään näytti mihin asentoon omat käteni pistän.

Poikaystävälleni tarjottiin myös erikoislookia, mutta hän sanoi, että mieluimmin minä sen teen ja hän tekee viimeiset kuvaukset omissa vaatteissaan. Näitä kuvauksia en nähnyt, sillä menin takaisin alas vaihtaakseen vaatteet viimeiseen erikois-lookin. Olisin halunnut valita kiinalaisen satumaisen lookin, mutta styylaajan mielestä se ei minulle sopinut. Hänen mielestä minun pitäisi ottaa sininen asukokoelma, sillä edellinen oli ollut enemmän punertava. Päädyin silti ruskeaan, eli sain ison karvalakin sekä pörröiset koristeet nilkkoihin että ranteisiin. Vatsan piti tässä lookissa olla paljaana, ja kysyin voiko hameen vetäistä ylös vain? Kaksi styylaaja tuli selittämään, että ei ole mitään hätää, sillä kuvissa vatsa tulee näyttämään paremmalta. Luotin siihen ja tein viimeiset kuvaukset saman kuvaajan kanssa kun aiemmin, mutta nyt paikalla oli assistentti joka sormilla aina napsautteli siihen suuntaan, jonne he halusivat minun katsovan. Noin kymmenen tunnin jälkeen kuvaukset olivat loppu ja saamme ensi viikolla mennä valitsemaan mitkä kuvat haluamme.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

On Tuesday morning we had an early wake-up call as we should be heading for our photo-shoot at nine. We ended up getting to the photo shoot place a bit before ten in the end, as it was only a twenty-minute walk from my boyfriend’s home. Actually it was good we weren’t on time as no one from the personnel was free and we had to wait a while as they got a couple and three girls ready for their shoots. As one of the workers ended her make-up session she was able to assist us. First she wanted to know what kind of clothes we wanted in our first shoot. I went through all the ball gowns, but they were a bit too much so I asked if I could see the Chinese costumes. They were also a bit too weird so I went back to the gown section and tried on two red dresses. Our stylist was whit me and helped put on the dresses. Only my top had to be removed as my shoes and pants could be left on. After I had chosen my first outfit, my boyfriend went to get something that would match my outfit. He ended up in a black suit with some leopard-print detailing and a white shirt. As most of the outfits were too big or too small safety pins and elastics were used to make them fit better. 

After we both had our outfits on we were sent to the make-up room to get fixed up. This meant that also my boyfriends hair was done as well as his face got some powder, eyeliner and lip gloss. He tried to resist but the make-up artist told him it was necessary in the shoots. I also got a bit too much make-up on me as my eyebrows were made a bit too large in my opinion as well as mascara was put on both upper and lower lashes, something I never do myself. My shock let go as I realized that all the other women had exactly the same kind of make-up with their brows overly-done. My hair was first curled and then the stylist wanted to make it into some kind of arrangement, but I told her that letting the hair be open would look better. A hair-ornament was added that matched the dress as well as some clip-on earrings. So after about one and a half hour we were ready for our first shoot. We still had to wait around for a while until our photographer arrived and then we were set to go. The photographer said in Chinese as well as showed with his hands and body what kind of poses we should do. At first we had pictures taken together as a couple, and after that we had some taken separately until we took some more pictures together. I think he took more than fifty pictures during each session. After the first shoot was done, then we were sent back to change clothes and redo our hair.

The photo-shoot place had three stories, from which the reception and waiting area was in the first floor. Also the gown section and fitting room was here as well as the make-up stations and a room with specialty clothes. The second floor had a bigger waiting area with large couches, where we waited for our turn to be photographed, since most of the sets were on this floor. One room had two different setting and through a hole in a wall, we could get to another set. Most of the clothing was located in the basement, and there was also a set that we didn't use. As we got into our second outfits, this time more traditional Chinese costumes, we began getting hungry as breakfast hadn't been plenty. We called for some delivery food that arrived after my hair and makeup had been done. This time another makeup artist added some hairpiece so that she cold add lots of stuff to it that y own hair normally wouldn't be able to carry such as four chopsticks and two metal ornaments. My hair was made so tightly in the back that it was almost impossible to eat. The second photo-shoot was more playful as we were given swords and a chess-board to use as props.  

At first I wasn't sure of how many outfits each of us was given. I was assured that we were going to have six outfits together meaning three shoots with the two of us as well as two shoots were I would be alone, but on the other hand I would get specialty clothes. Our last shoot together was set on the backyard of the photo shop. It was an compound area with some flower arrangements but nothing too fancy. At first I was about to put on an mini dress with lots of colors and crazy flowers going all over it, but changed my mind and ended up in a more elegant long light blue dress. Once again he had to match my outfit so he put on a violet shirt with white pants. Something neither of us would ever use, but that's why we could try on all sorts of crazy combinations just for the shoot. Outside my dress got stuck in all the rose thorns and I got lots of bites by mosquitoes, but otherwise it went fine as well. After we had finished three shoots out of five, it was already four o'clock. My boyfriend had thought that taking some pictures would be quick, but he was wrong. As I was getting my hair done for my alone-shoot he was taking a nap on the couch. My first special look was a geisha. I didn't like the clothes at first and was ready to change, but the hair they made for me was great. They had to put some extra hair pieces for support in my hair so that it would get the right shape as well as be able to carry a fan, flowers as well lots of different ornaments. My lips were painted red and I was ready to go. These shoots were somewhat more complicated as I was on my own and didn't understand all the commands the photographer said. Thankfully my boyfriend was in the background and shouted smile when I was completely lost. 

As he was getting his last pictures taken in his normal clothes, I got back down stairs were I was supposed to choose my next look. I was drown to a Chinese fairytaleish look, but my stylish told me it wouldn't look on good on me so she advised me to pick some outfit with contrasting colors to the geisha-look I already did. I ended up in a more brownish fury look with a big fur cap as well as some accessories made out of fur. The look requires that my stomach was exposed which I didn't feel to comfortable with, but as the stylist assured that the pictures would make it look good and I had seen lots of the other women having their stomach's exposed in all pictures, I decided to go for the look. During the last photo session an assistant was on set and he snapped his fingers left and right so that I would know where to look. After an exhausting ten hours we were finished with the shoots. Next week I will be bale to go and see the result of our hard but joyful days work.