Suomalainen, kuten moni muukin ulkomaalinen täällä koulussa, käy lauantaisin kirkossa jumalanpalveluksessa, joten päätin mennä tänä lauantaina hänen mukaan, nähdäkseen miten se eroaa Suomalaisesta. Suomessa en käy kirkossa melkein koskaan, ja en muutenkaan ole kovin uskovainen samaan tapaan kun ei moni muukaan ole. Lähdimme neljän jälkeen ja meidän oli tarkoitus olla kirkossa viideltä auttaakseen pistää ylös taulu-näyttely. Ehdimme siis mennä Starbucksin kautta, josta ostin mustikka-muffinsin ja karamelli-kinuskijuomaa. Saapuessamme kirkkoon, joka sijaitsee sairaalani vieressä, viideltä, suomalainen oli tullut paikalle kaksi tuntia sovitusta ajasta myöhässä. Ei se paljon lopuksi haitannut ja seurasin miten he ripustivat seurakunnan maalaamia tauluja esille. Moni tuli tervehtimään ja kysymään mistä olen ja olenko uusi-jäsen. Tietenkin ensimmäinen, jolle nimeni sanoin kuuli sen väärin, ja enkä jaksanut korjata, joten loput kymmenen ihmistä, jotka saivat häneltä nimeni kuulla, huusivat kovaan ääneen aina väärän nimen. Mutta ei se mitään. Uskonnonpalvelukseen tuli paljon lapsia ja nuoria. Suurin osa oli vaaleita länsimaalaisia, mutta jälkeenpäin selvisi että heistä taas suurin osa oli eteläafrikkalaisia. Oli myös afrikkalaisia sekä aasialaisia paikalla.
Mennessämme
jumalanpalvelukseen kello kuudelta sali oli aivan täynnä. Etuosassa olevalla
lavalla oli bändi soittamassa melko rock-maista musiikkia. Kaikki laulut olivat
tietenkin Jeesusta tai Jumalaa ylistäviä, mutta kappaleet kuulostivat hyvältä
ja olivat mukaan tempaisevia. Kaikki seisoivat ja moni tanssi musiikin tahtiin
tai pitivät käsiään ilmassa. Tunnelma oli kuin elokuvista nähdyt mustienamerikkalaisten
gospel-jumalanpalvelukset, sillä tämäkin oli enemmän amerikkalainen kuin eurooppalainen
jumalanpalvelus. Kahdella isolla screenillä näkyivät kappaleiden sanat, että kaikki
voisivat laulaa mukana. Musiikin loputtua pastori tuli puhumaan. Hänellä siis
ei ollut mitään perinteistä papin-asua ja vaikutti enemmän stand-up koomikolta
kun pastorilta. Hän kysy alkuun, onko ensikertalaisia paikalla, mutta en halunnut
koko seurakunnan katseita päälleni, joten pysyttelin hiljaa. pastori jatkoi
sanomalla, että uudet jäsenet saavat ilmaiseksi rannekkeen, joka on miehille
todella miehekäs ja naiset saavat ihan samanlaisen naisellisen rannekkeen..
Olisin myös voinut saada pyhän kahvikupin, johon naiset voivat pistää niin
paljon sokeria kuin vain halavat lihomatta, sillä mukissa luki, että tee niin
kuin Jeesuskin teki.. Pastori jopa luki raamatun suoraan kännykästään.
Pastorin jälkeen lavalle
tuli nainen, joka kertoi, miten Jumala on luonnut kaikki taitelijoiksi ja ne. Hän
käytti sekä lainauksia raamatusta, tieteellisiä tutkimuksia ja muulla tavalla
piti melko kiinnostavan puheen. Tämän uskonnonpalveluksen teemana oli
taiteellisuus ja lavalla oli kolme tai neljä taiteilijaa, jotka maalasivat
jumalanpalveluksen aikana tauluja. Tämän jälkeen bändi palasi lavalle, ja
selvisi, että päälaulaja oli Australialainen aboriginaali, vaikka olikin ihan
valkoinen. Hänkin puhui hauskaan tapaan selittäen miten musta aboriginaali voi
saada vaalean kanssa vaalean tai mustan lapsen. Tätä en aikaisemmin ollut
kuullut missään. Bändi oli todella hyvä ja laulaja soitti myös didgeridoo –soitinta,
josta tulee melko jännä ääni. Jumalanpalvelus kesti puolitoista tuntia ja oli
todella kiinnostava. Voisin jopa käydä siellä uudestaan ja nyt ymmärrän miksi
amerikkalaiset ovat niin uskonnollisia ja käyvät usein kirkossa, kun siitä on
tehty näin viihdyttävä, verrattuna eurooppalaiseen, jossa lauletaan virsiä ja
kuunnellaan pappia, joka lukee raamattua rauhalliseen tahtiin. Suomessa
jumalanpalvelus on enemmän itseään varten rauhoittava ja hiljainen hetki kun
vertaa Shanghaissa nähtyyni, jossa ollaan iloisia ja vietetään tämä aika
yhdessä muiden seurakuntalaisten kanssa.
☆★☆★☆★☆★☆★
English version will be added later :)
