Changes in Chuansha

I wonder if our street is completely dark because they use all power to light up this part of town? For some reason our street lights haven’t worked in a while, when the street a couple of blocks away has lots of colorful street lightning on. The walkway in the pictures is new and I find it quite nice. They started building on it when I was still doing my internship. The authorities of Chuansha, where I have lived most of the time in China, have made some upgrades to the town since Disney opened up nearby. This is the best of their attempts to make the area more “tourist appropriate”, as in the past it has been quite left out of Shanghai’s development. In addition, lots of hotels have been renewed and streets are also getting a makeover. This means that most roads are closed near our home, making it quite complicated to drive out from the town. More things will change around this part of town in the near future. 

Kuvissa taitaa olla syy siihen, miksi meidän kadulla ei enää iltaisin ole valoja päällä. Parin korttelin päässä olevalle kadulle on tehty melkoinen muodonmuutos, kun siihen lisättiin jouluvaloja, jotka syttyvät vuoden jokaisena iltana. Valot vaihtavat väriä ja tuovat tunnelmaa kadulle, mutta kun se katu jatkuu monta kilometriä eteenpäin, niin ihmettelen jos se oikeasti on vienyt meidän kadun sähköt. Olen asunut Chuanshan ”kaupungissa” viimeiset pari vuotta, ja tähän paikkaan ei siinä aikana ole oikeastaan kauheasti satsattu jos vertaa muuhun Shanghaihin. Nyt kun Disney avattiin ihan kulman taakse, niin tulikin kiire uusia kaikki, jotta turistit viihtyisivät täällä sen sijaan, että he lähtisivät keskustaan asti. Tämä kävelykatu/rakentelma taitaa olla parhaimmasta päästä. Paljon muutakin on uusittu täällä, kuten esim. hotellit ja kadut. Lisäksi muitakin muutoksia on tulossa, joten niistä sitten lisää myöhemmin. 

The neighborhood

The wall looks like the back of a dragon

The only park we have nearby our home

Drying meat outside the store

A side street

More meat drying in the middle of the sidewalk 

The center of our neighborhood with lots of malls 

A canon showing the history of the place

The renovated area made into a chic bar and cafe street

Monet länsimaalaiset, jotka Shanghaissa asuvat, asuvat joko keskustassa, tai sitten länsimaalaisella alueella. Monet saavatkin sen takia kuvan ”hienommasta” elämästä Shanghaissa. Itse olen yksi harvoja, etenkin nyt kuin saksalaispariskuntakin muutti pois, joka asuu ihan kiinalaisten asuttamalla alueella. Kyllä tämäkin paikka ajan kuluessa muuttuu, varmasti jo ennen kesäkuuta, kun Disneyn ovet avataan, tästäkin paikasta tulee länsimaalaisempi. Yhtenä päivänä lähdimme CCn kanssa kävelylle ja otin samalla joitain kuvia matkan varrelta, jotta saisi jonkinlaisen käsityksen, millaisessa ympäristössä asun. Ajattelin jatkaa kuvaamista, sillä tämä on yksi harvoja paikkoja, josta löytyy vielä autenttista kiinalaista elämää Shanghaissa. 

----------------

I live quite far away from the city center of Shanghai were you can eat and buy western food almost everywhere. Most western people have therefore settled in either in the city center or some community with lost of westerners. The only western people visiting this area are those staying the night to be close to airport. But this will change as soon as Disney opens. Until then the neighborhood is one of the few places in Shanghai were you can find really local and authentic Chinese living. The nearby areas have changed already quite a lot during the past two years, and I try to capture those places that are still typical Chinese. 

Bringing New Year's wishes

People playing mahjong in the front yard

Tässä vähän kuvia, siitä kun olimme viemässä uuden vuoden toivotuksia perheen ystäville. Pari päivää uuden vuoden jälkeen, kiinalaiseen tapaan, mennään sukulaisille ja ystäville toivottamaan heille hyvää uutta vuotta. Olimme jo samalla viikolla käyneet tässä kylässä, mutta silloin paikalla ei ollut vielä koko suku. Tullessamme perhe halusi tarjota meille ruokaa, mutta jätin tällä kertaa syömättä, sillä mikäli vähänkin syö, huomaamattakaan he täyttävät koko lautasen täyteen. Perhe yritti kaiken tavoin saada minut innostumaan heidän oudoista liharuoista, mutta sain lopuksi hedelmiä ja leipää. Kelpasi minulle paljon paremmin.

Vietimme täällä pikku kylässä ainakin 6 tuntia ennen kun sain CCn viimeinkin taivuteltua lähtemään kotiin. Onneksi olimme tulleet kahdella autolla, joten loput perheen jäsenet, jotka jäivät syömään illallista, tulivat kotiin myöhemmin. Tätä ennen aika tuli kulutettua pelaamalla mahjongia, kävellen ympäri pikkukylää, jossa on tullut käytyä nyt kolme kertaa. Kuten jo mainitsin aikaisemmin, meillä oli vaikeuksia peseytyä, sillä kotona oli vain kylmää vettä, joten saimme pestä hiuksemme kodin ”ulko-keittössä”. Eli niin kuin usen mökilläkin, vettä ämpäriin ja hiukset saatiin kerrankin puhtaiksi. Siinä siis kulutettiin perheen vettä hiusten pesuun samalla kun perheen poika vei ämpäritolkulla vettä ulos pestäkseen autonsa.

----------------------

Here are some pictures from when we visited some friends of the family after the New Year. It is a tradition to go to family members and friends to wish them a happy New Year. The family would have liked us to join them for dinner. But CC and I rather played some mahjong. This didn’t work, however, and we had to join them at the table even though we didn’t eat. CC had food poisoning from the day before and I feel it is a bit uncomfortable to eat with a big group of Chinese people as they will fill up my plate with food I have a hard time eating. To give an example of food I have to eat at the relative’s house is meat and fish with lots of bones that you just casually spit onto the table or pieces of fat that makes you almost throw up as it is too hard to swallow. Yes, so therefore I didn’t participate in their dinner, but I was given fruit and bread that worked better for me.

We spent some six hours in the tiny village, where I had been twice before, once just some days earlier, so there wasn’t much to do. Luckily we came there with two cars, so I could leave with CC before the rest of them had dinner. Before we left I had the chance to wash my hair in their outdoor kitchen. We got some warm water in a large bowl and some shampoo and I got clean hair again. As I had written before, showering was extremely hard, as they only got cold water at home.  

Kiinalainen pesula

People sleeping or watching movies on their personal TV screen in the bath house relaxing area

CC huomasi, etten pesemättä voinut lähteä tervehtimään sukulaisia, joten päätimme mennä läheiseen pesulaan peseytymään. En ole aikaisemmin käynyt tällaisessa kiinalaisessa ”kylpylässä”, joten en tiennyt mitä odottaa. CC sanoi ennen kun menimme erillisiin miesten ja naisten pesutiloihin, että tänään ei varmaan paikalla ole paljon naisia. Tämä toteama oli loppujen lopuksi väärä. Saimme sandaalit jalkaan ja kengät jätettiin respalle. Menin naisten pukutiloihin, jossa oli jonkin verran ihmisiä. Oma kaappi piti avata sekä omalla elektronisella avaimella, että työntekijän yleisavaimella. Turvallisuussyistä tämä vaikutti ihan fiksulta. Olin odottanut, että kaapissa olisi pyyhe, mutta ei. Joten vaatteet vaan kaappiin ja alasti piti kävellä peseytymistiloihin.  Suihkuja oli noin kymmenen, ja ennen minua oli noin viiden naisen jono. Ajattelin että just joo, täällä pitää sitten odotella, sillä ei tehnyt ollenkaan mieli mennä kiinalaismammojen kanssa lillumaan pieneen altaaseen. Pesutiloissa oli myös kaksi kiinalaista ammetta, höyryhuone joka ei ollut käytössä, hierontapöydät ja pallit, joiden päällä pystyi peseytymään istuen.

Hetken jonottelun jälkeen nuorempi kiinalaisnainen kiinaksi tarjosi, että voisimme jakaa suihkun. Kieltäydyin kohteliaasti ja onneksi sain oman suihkun, kun toinen kiinalaisnainen oli huomannut minut odottamassa. Jostain syystä kiinalaisnaiset peseytyvät varsin hitaasti, ja ainakin puolituntia voi hyvin vierähtää. Shampoot ja hoitoaineet olivat kaikki tarjolla, ja oli mukava kerrankin peseytyä kuumassa vedessä. Pesun jälkeen takaisin pukuhuoneeseen, jossa sain todella pikkuruisen käsipyyhkeen, jolla kuivata sekä vartalo että hiukset. Kaikki, jotka halusivat mennä miesten ja naisten yhteiselle alueelle, saivat päällensä yöpukumaisen t-paidan ja shortsit.  

Yhteisissä tiloissa pystyi menemään laulumaan karaokea tai hierontaan, mutta se vaati maksun. Itse menimme maksuttomiin lepotuoleihin, jossa katsoa leffaa omasta tv-ruudusta. Ääni kuului omasta tyynystä, joten huoneessa oli melko rauhallista, vaikka paikalla olikin lähemmäs sata henkeä. Kävimme myös huoneessa, jossa lämpö oli nostettu noin 30 asteeseen. Siellä pystyi istumaan tai makaamaan kovalla alustalla. Tyynynä oli kivi, joka oli ihme kyllä melko mukava. Pesun ja noin tunnin levon jälkeen palasimme kotiin. Maksoimme noin 9 euroa per henkilö, mutta jos haluisi viettää yön täällä, olisi tarvinnut maksaa vielä noin euron lisähinnan. 

-----------------------

CC didn’t dare take me to visit relatives, so we ended up one evening going to a bath house. As we went there at ten o’clock I was told that there wouldn’t be many women, since usually more men go there. Men and women have their separate shower and change rooms, so after getting slippers I had to make it by myself. When I got to the locker, which one of the workers helped opening up (turned out later on that you need both your own electric key as well as the workers key to open up lockers), I was chocked to not find any towels. I sent some messages to CC and figured out later that you just have to walk naked into the washing area.

As I got to the washing area, there were about five people waiting for the showers. I have noticed that Chinese women wash for ages. It might take over thirty minutes for them to wash in public showers such as at the gym, and I have no idea how they can use that much time. Anyways, I had to wait for a while until one woman in one of the ten showers asked if I wanted to share the shower with her. Of course she just spoke Chinese, but I nicely declined her offer. After a while another woman looked at me, went back to the shower and came out again, the second time she told me I could use the shower and left. All things needed, such as shampoo and other necessary things were available in every shower. The washing area also included a steam room that wasn’t working, a small pool for five people, two Chinese style tubs, a massage area and some showers in a row with chairs, where you can wash yourself without needing to stand up.

After the shower I went back to the changing room where a worker handed me a tiny towel. After getting somewhat dry, I was handed a two piece pyjama like set to put on. I dried my hair and went to the second floor where both men and women can hang out. When CC also had finished washing we went to a large room with rows of seats with private TV screens. We took two seats and you could basically sleep in them. The sound came from the head rest, so you could barely hear what others were watching. There were some movies, but we didn’t like spending too much time there. In addition, people could get massages there and some where smoking so it wasn’t the most comfortable place, even though they had provided us with water and blankets.

We moved on to another room, which was almost like a sauna. In the heated room, you could either sit or lay down, with a stone pillow to rest your head on. It was actually really comfortable in the hot room with the hard pillow and the pyjamas on, but if you’d like to stay in the bath house over the night you have to pay extra. So after the washing, resting and relaxing we went back downstairs and changed. The bath house also had some other entertainment like KTV, but for most things you need to pay extra. Jus the washing and the things were included and cost 59rmb for one person. So not the cheapest place for common Chinese people who needs to wash, but rather a place where they like to spend time with their friends and family. 

Jumissa moottoritiellä

Maanantaina nousimme jo aamu viideltä, jotta pääsimme ajoissa matkaan kohti Anhuin provinsissia. Tarkoituksena oli saapua päivä ennen CCn hyvän ystävän häitä. CC arvio ajo-ajaksi viisi tuntia, kun minä pessimistinä sanoin, että ainakin kahdeksan tuntia kestää. Arviomme olivat ihan pielessä, kun noin 450km matka kestitkin ainoastaan mukavat neljätoista tuntia! Lähdimme siis siinä kuuden aikaan matkaan, ja jo ennen seitsemää olimme päässeet Shanghaista ulos. Edellisenä ilta oli satanut lunta Shanghaissa, mutta idässä se oli jo sulanut pois aamuun mennessä. Lännessä katot olivat vielä lumen peitossa, mutta tiellä kulki sen verran autoja, että asvaltti oli kuivempi. Siitä huolimatta näimme matkan aikana vaikka kuinka monta kolaria, joista yksi oli aika rajun näköinen ja toinen oli ajanut ulos metsään. Enimmäkseen täällä taitaa sattua peltikolareita, sillä ambulansseja ei näy yhtä usein kuin hinausautoja. Kiinalaiset osaavat kolaroida sateessakin melko paljon, joten lumi taitaa olla heille jo liikaa.

Matka hidastu mielettömästi saavuttuamme Nanjing kaupunkiin. Jostain ihme syystä motari menee kaupungin sisällä, joten jouduimme todella pitkään seisomaan jonossa, jotta pääsisimme kaupungista ulos. Matkan varrella on siis monta tietullia, jossa maksetaan noin eurosta kahteenkymmeneen euroon. Tietullin jälkeen matka jatkui hitaasti, kunnes olimme ylittäneet sillan. Siihen matka sitten tyssähti kokonaan. Autot eivät pystyneet aluksi liikkumaan yli tuntiin, joten monet päättivät jättää autonsa ja käydä lähistön taukopaikalla vessassa. Emme siis tienneet milloin jono alkaisi taas liikkumaan, mutta navigaattori kertoi, että kestäisi vähintään kuusi tuntia! No onneksi emme sentään niin kauan odottaneet, vaan jono alkoi vetämään ja noin 100 kilsan matka kesti ikuisuuden ennen kun jono väheni. Loppujen lopuksi siirryimme pienemmälle tielle, sillä motarilla ei pystynyt oikein ajamaan kuin ykkösvaihteella.

Pikkutie ei paljon auttanut, sillä sielläkin kolaroitiin ja alkoi jo olemaan pimeä. Jäimme sinnekin jumiin joksikin aikaa, mutta saavuimme määränpäähän loppujen lopuksi kello kahdeksalta. Tämän reissun jälkeen ei kyllä mieli tee enää reissata autolla Kiinassa. Syy näihin ruuhkiinhan on kiinalainen uusi vuosi, jolloin kaikki matkustavat koteihinsa. Moottoritiellä oli vain kaksi kaistaa, jossa sitten miljoonat autot ohittelevat tuhatta ja sataa, eli ei ihme jos kolareita sattuu. Tässä kyllä huomaa, että Kiinassa on aivan liikaa ihmisiä..

---------------------

On Monday we woke up at five o’clock to early start driving towards a city in northern Anhui province. The following day was the wedding of one of CCs best friends, so we thought it would be good to arrive there early. The city was just some 450km away from Shanghai, so CC guessed it would take five hours and I estimated the trip to take at least eight hours. We were both wrong, as the trip took just fourteen hours! The reason for this were lots of traffic jams along the way. Especially as we got closer to Nanjing, the traffic was the most horrible thing that I have ever witnessed. We were at some point stuck in traffic for over an hour and couldn’t move anywhere. People started getting out of their cars, peeing in the bushes, walking along the highway and cooking some instant noodles on the road..

In addition to these traffic jams we saw lots of road accidents, which I think lead to most traffic jams. it had snowed the day before, and as most Chinese people here in the south/west part don’t have winter tires, I’m not surprised at all of they crashed into each other, as crazily as Chinese people drive! The highway had just two lanes, which was bad as millions of people had chosen the same path as we had. I don’t think driving to the city would otherwise have been a problem, if it wasn’t for Chinese Spring Festival, the time of the year when everyone has to go home. After this trip I think I will avoid any further road trips in China. 

Hankala elämä

Elämä tuntuu jotenkin oudolta täällä maalla. Olemme viettämässä Kiinan uutta vuotta CCn kotikaupungissa. Täällä on jopa kylmempää kuin Shanghaissa. Shanghaissakin piti istua hanskat päällä sisällä kirjoittaessani tietokoneella. Nytkin istun toppatakki päällä, iso kasa peittoja pitämässä lämpöä yllä. Monessa paikkaa, kuten täälläkin, on ilmastointilaitteet, mutta niiden käyttö maksaa (usein puhutaan alle 10 eurosta kuukaudessa), joten niitä ei käytetä. Mielummi palellaan, kun maksetaan lisämaksu sähkönkulutuksesta. Suihkussakaan ei voi käydä, sillä jostain ihme syystä talvella ei tule lämmintä vettä. Kuka siis haluisi vapaaehtoisesti mennä jääkylmään suihkuun? En minä ainakaan, joten nyt peseytyminen on jäänyt vähiin. Loppuhuipennus on se, että täällä ruoan tuoreus viedään aika pitkälle, ja keittiössä seisoo elävä ankka. En siis ole aamupalan jälkeen saanut ruokaa, sillä yksin ollessani täällä asunnossa, en uskalla ankan seuraksi mennä mikrolle lämmittämään lounasta… Onneksi tämä kestää vain viikon, ja sitten Shanghaihin taas valittamaan kaikkea, mihin en ole tottunut sielläpäinkään…

---------------------------

What life is like for me here in Anqing, a city of Anhui province, is quite similar to Shanghai, but yet much more complicated. I would probably not survive here for a longer time, but just a week to celebrate Chinese New Year might barely work. To start of it is much colder than Shanghai. Shanghai is already horrible, as I had to write on my computer with gloves so I wouldn’t freeze my fingers. In addition, I always have to wear my thickest winter jacket on, as I would otherwise freeze. Of course they got air conditioners, but the rarely use them. The doors and windows let cold air in, so why bother spending some extra money on keeping the rooms warm? I usually try to avoid going to the toilet as I have got really comfy under three layers of blankets in the middle of the day and never get up before ten o’clock as it is cold and dark here. From toilet to shower, it is impossible to wash around here. For some unknown reason they do not have heaters for water, so taking a shower would be like swimming in an icy lake, no thank you. Therefore, I have not washed for a long time, and I start to look like it too. The highlight of this story might be that in the kitchen there is a living duck, which scares me, and I haven’t got any food in a while. So while you people, living in your comfy, warm homes, I have to freeze, starve etc. For Chinese people this is normal life, for me it is just something I have a hard time getting used to. But on the bright side, CC cannot understand how we in Finland can live with toilets in the middle of the woods with no water in the summer.. 

Näytönvaihto tunnissa

Nyt tuli vastaan hyvä esimerkki siitä, miten jotkut asiat sujuvat vikkelästi Kiinassa. Kuuden aikaan illalla, kun istahdin autoon, taskusta tippui kännykkä suoraan näyttö edellä asvalttiin. Näyttöhän meni ihan säpäleiksi, ja lasin palasiakin irtosi, mutta kännykkä onneksi vielä toimi. Vähän myöhemmin kun tulimme kotiin, CC vei kännykän korjattavaksi sillä aikaa, kun itse valmistin pizzaa. Vähän yli tunnin jälkeen, kun olin jo yhden pizzan ehtinyt syödä, CC palasi korjatulla puhelimella. Näytön vaihto maksoi vähän yli 30 euroa, ja se sujui loistavasti, vaikka kello olikin jo lähemmäs kahdeksaa. Eli kiinassa toimii tällaiset korjauskeikat ja kotiinkuljetukset melko hienosti!

----------------------

Today I got a great exampel on how well some things work here in China. As I got into our car in the evening, my phone dropped out from my pocket and hit the pavement. Of course the screen broke into million pieces, but the phone worked otherwise fine. After we got back home, CC took the phone to a repair shop located some 10 minutes away. It took as long for him to get the screen fixed as for me to make some pizzas. So after maybe one hour, he came back with the phone in one piece and had to pay just 230rmb for the screen. This is quite remarkable as I remember the screen change costing 200 euros in Finland. Not everything works in China as well as in other countries, but these small repair shops, still open at eight in the evening, and home delivery are some of the best! 

Zhujiajiao -vesikaupunki

A water town would be nothing without the touristy boat rides

Local delicacies like pig feet 

Different nuts and sweets were sold everywhere 

Most of the water town look the same in my opinion

Lots of bars and tea houses along the streets

This street was quite nice compared to the smaller original ones

Lots of terraces were made for customers to sit outside but it was a bit too cold for us

This was one of the most beautifully made cafes in the town

It was nice watching some local life instead of just touristy stuff

There were lots of small bridges along the way

Some flat bread with vegetables inside that we tried

The longest and also most famous bridge in the town

Shanghain lähettyvillä on usea vanhanajan vesikaupunkia. Olen käynyt kahdessa, mutta päätimme ajaa Zhujiajiao-kaupunkiin, sillä se on tunnetuin. Vaikka kaupunki sijaitsee vain noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä, matka kesti ruuhkien takia paljon pidempään. Sisäänpääsy kaupunkiin on kuulemma parisen euroa, mutta sillä emme tulleet portin kautta, vaan parkkipaikalta, emme tarvinneet maksaa mitään. Kaupunki visiitti ei oikein mennyt niin kuin olin ajatellut, sillä itse käyn mielelläni katsomassa pari turistinähtävyyttä, vähän ostoksilla ja ehkä vielä syömässä jotain paikallista, tai vain nauttimassa teen. Reissu tehtiin CCn, hänen siskonsa ja siskon miehen kanssa, ja he eivät jaa samaa näkemystä hyvästä kaupunkikierroksesta. Toisin sanonen kävelimme vain kaupungin päästä päähän, ja siihen kului noin tunti. Eli käytimme tulo- ja paluumatkaan yli kolme tuntia ja kaupunki käytiin läpi tunnissa. Onneksi sentään yhtä ohutta leipää tuli sentään maistettua. Minua erityisesti viehätti talot, jotka oli maalattu värikkäästi tai muokattu uudemmaksi pilaamatta vanhaa tunnelmaa. Myös kukka asetelmat kaduilla ja pienten liikkeiden sisustukset olivat hienot.

--------------------------

There are quite a few ancient water towns nearby Shanghai. I have been to two of them, and now we chose Zhujiajiao, the most famous one as our next destination. The town was an hour and half away by car, but the trip lasted somewhat longer due to horrific traffic jams along the way. As we finally arrived the town was not crowded as winter and middle of the week is not the high season. The perfect city trip for me would be to see some sights, do some shopping and have lunch or a drink. But not with these people.. I made the trip together with CC, his sister, and the sister’s husband. They preferred just walking through the town as quickly as possible and that was it. The town was quite nice, especially the houses that were painted in some cool colors or in other ways had been made modern without losing the traditional Chinese style. 

Parkkisakon maksaminen

Watching planes take-off while waiting two hours

Taas jälleen Kiinassa sattuu ja tapahtuu sellaista, jota Suomessa ei koskaan tapahtuisi. CC sai parkkisakon meidän ollessa keskustassa ostamassa puhelinta, ja olimme jättäneet auton paikkaan, jossa olemme usein parkkeeranneet ilman ongelmia. No kiinalaiseen tapaan sakkoja ei voi maksaa suoraan jollekin pankkitilille niin kuin normaalisti vaan pitää ensin ajaa tietyille poliisiasemille, josta saadaan lappunen, jolla sitten voi mennä pankkiin maksamaan sakkonsa. On toinen tapa maksaa, ja silloin pitää olla tietyn pankin luottokortti. CC tilasi tämän luottokortin, sillä hän sai parkkisakon, jonkin aikaa sitten ja ajatteli varman päälle tilata kortin, jotta seuraavana kertana maksaminen menisi helpommin. Totta kai pankki soitti siihen aikaan kun olimme Suomessa, joten CC poistettiin listalta, ja uuden luottokortin voi tilata kolmen kuukauden kuluttua.

Noniin eli lähdimme sitten ajamaan kohti lähintä poliisiasemaa, jossa parkkisakon maksulapun voi noutaa. Lähin asema oli lähellä lentokenttää, eli noin 25 minuutin ajomatkan päässä. Parkkipaikkoja ei tietenkään läheltä löydy, ja joku, joka oli hakemassa lappua, sai uuden parkkisakon ollessaan poliisiasemalla. Toisin sanonen jäin autoon odottamaan, sillä poliisit eivät varmasti sakottaisi autoa, jossa ulkomaalainen istuu sisällä. Emme saaneet uutta sakkoa, mutta asemalla oli kuulemma yksi henkilö ottamassa vastaa näitä parkkisakkoja, ja saimme odotella noin kaksi tuntia ennen kun CC sai lappusen. Nyt vain lappusella pankkiin maksamaa.

Tämä ei loppunut tähän, vaan suunnistaessamme kotia päin navigaattorin avulla, jouduimme ajamaan väärän suuntaan, eli lentokenttää päin. Navigaattori hauskasti neuvoi meitä tekemään U-käännökseen keskellä motaria, mikä tietenkään ei toiminut, joten jouduimme ajamaan tie loppuun saakka, sillä matkan varrella ei ollut liittymiä. Pääsimme lopuksi oikeaan ajosuuntaan, ja kohti lentokenttää. Lähestyessämme kenttää tuli kolme risteystä, jossa luki mm. Free trade Zone, P1 ja P2. Olimme siis matkalla motarille, jonka nimi on S2, joten CC ajatteli, että P2 toimii parhaiten. Tietenkin P2 tarkoitti terminaali kakkosta, joten ajoimme suoraan terminaalin parkkihalliin. Otettiin sitten parkkilappu, ajoimme letkan perässä kellariin ja lopuksi ajoimme koko valtavan parkkihallin läpi päästääksemme ulos. Onneksi emme setään tarvinneet toisessa päässä maksaa. Tämän mukavan pienen kiertomatkan jälkeen olimme viimeinkin matkalla kohti määränpäätämme ja olimme kuluttaneet päivästä ainoastaan kolme tuntia parkkisakon vuoksi. Siitä puhumattakaan paljon aikaa CC on viettänyt viikon aikana menemällä monta kertaa pankkiin selvittämään voiko hän suoraan maksaa sakon pankin kautta. Eli näin tämä byrokratia toimii täälläpäin..

------------------------------

To make the miserable and horrible event of today to a short story I will quickly tell how paying a parking ticket went for us. Parking tickets cannot be paid straight to a bank account if you don’t have a special credit card given by just one bank. CC applied for the credit card, but was scratched from the list when he didn’t answer his phone while in Finland and now the waiting time is more than three months.

Therefore we needed to go to a police station which handles parking tickets. Of course not all of them does and the nearest one, which is some 25 minutes’ drive away, was close to the airport. I waited in the car as we were afraid of getting a new parking ticket. Actually one guy did get a new parking ticket while he was showing the previous parking ticket at the police station. There was just one person in the police station working on this and it took some 2 hours to get a paper with which CC can finally go to the bank and pay his fine, which btw always seems to be 200rmb.

When we drove home our GPS advised us to drive towards the airport and then make an U-turn. Of course you cannot make a turn in the middle of a highway and we ended up driving quite far away. When we finally were on our way back we ended up driving into the airport parking... So the drive home which could have taken some 25 minutes took about 45 minutes. In other words we used some 3 hours to pay for one parking ticket, which in Finland is handled in some 5 minutes… 

Yhdenlapsen politiikkaa

Suuri uutinen sekä Kiinassa että ulkomailla on uusi laki, jonka muukaan kiinalaiset saavat nyt yhden lapsen sijaan surutta saada kaksi. Tämä sääntö ei sinänsä paljon tässä maassa muuta. Monella perheellä, etenkin maaseudulla, on enemmän lapsia, joskus jopa viisi lasta. Laki, jonka mukaan kiinalaisilla saisi olla vain yksi lapsi, toimii vain isoissa kaupungeissa, eli Shanghaissa, Pekingissä ja Guangzhoussa. Muualla lakia ei ole kovin hyvin seurattu. Monet synnyttävät lapset toisissa maakunnissa, tai jopa toisessa kylässä, ja näin viranomaiset eivät tiedä, että perheellä on enemmän kuin yksi lapsi. Perheillä, joilla on enemmän kuin yksi lapsi, käyvät lapset virallisesti kirjaamassa, kun he ovat vanhempia, eli siinä 4+vuotiaita.

Mikäli perhe olisi halunnut kaksi lasta ihan virallisesti, olisi heidän pitänyt maksaa valtiolle. Tämä maksu on periaatteessa siitä, että ”ylimääräinen” lapsi tarvitsee koulutuksen jne. Eli monet rikkaat tekivät lisään lapsia ja maksoivat nämä ns. sakot valtiolle. Lisäksi, jotkut vähemmistön edustajat saivat virallisesti saada enemmän lapsia, jotta heidän kulttuurinsa ei kuolisi.

Nyt kun Kiina on huomannut, että suurin osa kansasta on lähenemässä eläkeikää, tulee kiire saada asukkaat tekemään lisään lapsia. Kiinalaiset eivät kumminkaan halua lisään lapsia, sillä nykyään lapset ovat liian kalliita. Koulutus ja asuminen ovat sen verran kalliita isoissa kaupungeissa, ja mikäli perhe saa pojan, joutuu perhe maksamaan suuria summia naimisiin mennessä, joten monet eivät enää tahdo saada poikaa, vaan tyytyvät tyttäreen, sillä silloin pääse halvemmalla.

Eli tässä pari asiaa, joita en ole paljon lukenut missään, mutta kaikki kiinalaiset tämän tietävät.

                                                                                                                                                            

The biggest news in China, and for many other countries, is the news that the Chinese law about just having one child has been changed to two. In other words the one child policy of China has been changed in to a two child policy, but there are some things that I think many foreigners are not familiar with.

Firstly, not that many Chinese have followed the one child policy. In fact, almost two thirds of the people I have spoken with have at least one sibling. One of my students at work has four siblings and she is younger than 30 years old. The reason for this is that people living in the countryside could by pass this policy by having children in other provinces or even in some other village. The additional child would be added to the register after many years, when the authorities couldn’t do anything about it anymore.

Secondly, as could already be guessed, the law is mostly enforced in big cities like Shanghai, Beijing and Guangzhou. But of course, if someone wanted a second child, they just needed to pay a fine to the government for violating the policy.

Thirdly, now, when the new policy was accepted many Chinese couples still refuse to have a second child, as having children is quite expensive nowadays. Paying for education and living is too expensive for many people in China. In addition, having a boy is extremely expensive, as the family has to pay a big amount of money when he gets married. On the other hand, the family of the girl just needs to pay a small amount, and therefore some wants to have a girl to avoid the pressure of having boys. There are so many other things that I would like to write about, but I will write about those things sometimes later.  

Jonottamisen puute

Illalla on tullut luettua paljon blogeja, kun muuta tekemistä ei ole tullut vastaan. Huomaa, kuinka samanlaista monen ulkomaalaisen elämä Shanghaissa on. Etenkin se, miten he käyttäytyvät. Ihme kyllä monesta blogista tuli vastaan, miten blogia lukevat henkilöt pitävät blogi-kirjoittajia ilkeinä, tai että kirjoittavat pahoja juttuja kiinalaisista tai paikallisista tavoista. Ymmärrän hyvin, mikäli joku on suuttunut paikallisille, sillä täällä voi kokea mitä ihmeellisimpiä juttuja, joita Suomessa ei koskaan tapahtuisi. Uusin, ”vain Kiinassa sattuu ja tapahtuu”, koin eilen Marks and Spenserin ruokaosastolla. Seison nätisti kassajonossa, kun takanani ollut mummeli, tuli viereeni ja pisti ostoksensa kassatiskille, samaan aikaan kun edessä oli vielä edellinen ostaja maksamassa. Sanoin kovaa ääneen kiinaksi CClle, että ”täti kiilaa”. Täti ei ollut ekaksi moksiskaan, kunnes ymmärsi mitä sanoin, ja vastasi ettei hän kiilaa, vaan hänen ostoksena painoivat niin paljon, että hänen piti pistää ne tiskille. Joopa joo, varmasti kaksi pientä suolapähkinä pussilista paljon painaa.. Olen sataprosenttia varma, että hän kattoi, sanonko mitään, sillä mikäli en häntä estä, hän olisi mennyt eteeni. Kiinassa, etenkin vanhemmat ihmiset ja maalaiset, eivät tunne jonotustapaa, ja surutta kiilaavat, tai tulevat seisomaan aivan viereen, ihan kuin ”personal space” olisi jotain, mistä he eivät aikaisemmin ole kuulutkaan.

                                                                                                                                                                   

I have been reading many blogs about expats living in Shanghai. I found most of the other blogs amusing and I feel related as many of the things they have done or experienced are closely related to what I have seen and done. People, who have never lived or maybe not even travel in China, might think some of the things expats say or do, seem rude. As someone living here, almost nothing is rude in China. The culture is so different, and even though I am quite calm and peaceful, sometimes things that happen just in China make me almost furious. One of these things is cutting in line. The latest experience was yesterday, when I was standing in line to pay in Marks and Spencer’s food section. There was one guy in front of me paying when an older Chinese woman came next to me and put her two bags of peanuts or something on the counter. CC stood a bit further away so he didn’t notice anything, so I told him in Chinese that the woman is trying to get in front of me. At first she tried not to notice, but then she told us that the bags where so heavy that she had to put them down. It seemed like the most made up lie ever, as older Chinese and people from the countryside don’t ever wait in line, and she seemed to be one of those that don’t follow the common rules. In China, people cut in line and stand really close to you when you are e.g. paying. So here was a small insight to the culture of China. Don’t expect them to stand in line, as usually one line ends up being a group of people coming from every direction. 

Pankkiongelmia

Arvata voi kuka vietti tänään kolmisen tuntia pankissa. Syy pankki vierailuun oli se, että pankkitilillä oli euroja, ja niitähän ei automaatista voi nostaa ennen kun ne muutetaan yuaniksi. Muuttaminen olisi ollut kuulemma helppoa verkkopankissa, mutta minulla ei ollut tunnuksia. Joten tarkoituksena oli saada laite, joka avaa yhteyden nettipankkiin. Jonotimme noin neljänkymmenen hengen perässä yli tunnin. Pankki jonotus toimii siten, että jos VIP asiakas saapuu, häntä palvellaan ensin, eli jonon ohi vaan. VIP asiakkaita oli suurin piirtein joka kolmas asiakas, joten jonottaminen kesti todella pitkään. Lopulta en jaksanut jonottaa, vaan menin yhden tiskin eteen kyttäämään. Lopuksi yksi virkailija sanoi toiselle virkailijalle, että mene katsomaan mitä asiaa tolla ulkomaalaisella oikein on. Hommahan hoitui heti nopeammin ja pääsin ilman numeroa virkailijan eteen. Ensimmäinen virkailija antoi laitteen, jolla pääsisi nettipankkiin. Siirryimme seuraavan virkailijan luo, jonka piti auttaa laitteen rekisteriröhimisessä. Tämä oli yllättävän vaikeata, sillä puhelimeni saldo oli huomaamattani loppunut, ja virkailija siirsi rahaa sinne tänne, jotta saisimme puhelimeni toimimaan. Kun laite toimi, piti eurot vaihtaa, mutta tämä ei jostain syystä toiminut, joten saimme työllistää kolme uutta virkailijaa, jotta he saisivat vaihdettua valuuttaa. Kolmen tunnin jälkeen rahat olivat lopulta kädessäni, ja olin säästänyt noin 20 euroa siihen verrattuna, että olisin rahat vain suoraan nostanut suomalaiselta pankkikortilta. En lopuksi tiennyt mikäli olisi parempi tyhjentää kortti kokonaan ja vaihtaa pankkia, vai pysytellä ihan oman kotimaisen kortin turvissa?

                                                                                                                                                                    

Guess who spent three hours in a bank today. I posted some while ago that I got a Chinese bank card from China Construction Bank. Now I know this isn’t the bank to choose if you are foreigner. I had euros on my bank account, but couldn’t get them out before they were converted to yuan. Easy, some might think, but really hard in the end, almost impossible. I was told I could change the currency myself on my online bank, but I didn’t have an online bank account, so I had to go the bank and get one. We queued for a good one hour before I got up and went in front of one of the desks with personnel. After a while one of them asked their college to go and ask what I was waiting for, and straight away I was showed to an desk were an employee helped me by saying that I don’t need to queue, I could just straight come up and say what I needed. I got the device with which I could open up an online bank account. Another employee helped set up the system, but we had problems with my phone which money had ended and I couldn’t text anymore. After transferring money back and forth the phone worked again and the online account was working. The only problem was that they weren’t able to convert the money, so I had to go to three other desks before one of them finally was able to convert the money into yuan. At some point they even told me I had spelled my name in the wrong order, even though it was them who did it when I got the card the first time. Three hours later I took all the euros out of the account, since I don’t want to go through the hassle again of switching money. They told me the bank of China could handle this more easily. Really? Why didn’t you tell me this when I applied for the card to be used for euros?

Kiinalainen pankkikortti

Tänään kävin viimekin hankkimassa kiinalaisen pankkikortin. Olisihan siitä ollut hyötyä jo kuinka kauan sitten, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi aikaisemmin. Kortin haku ei sinänsä ollut kauhean vaikeata, ainoastaan se, että asun todella kiinalaisella alueella, jossa ei puhuta lainkaan englantia vaikeutti minun puolestani asioimista. Menimme pankkiin puoli neljän aikaan, sillä luulin pankin sulkevan viideltä. Meitä ennen jonossa oli hauskat 46 ihmistä, eli pienikokoinen pankki oli ihan täynnä jonottavia ihmisiä. Odottelimme hetken ja jonottavia auttava virkailija antoi meille lomakkeen, jonka täyttää, samalla kun hän kiersi ja katsoi kuka voi ottaa meidät vastaan. Emme kauan odottaneet, kunnes meidän vuoro tuli, mutta tämä virkailija ei asialle osannut tehdä mitään, ja neuvoi meitä ottamaan uuden jonotusnumeron kahta sivussa olevaa tiskiä varten. Tällä tiskillä meidän edessä oli ainoastaan yksi henkilö.

Neljältä pankki suljettiin, eli se tarkoitti vain sitä, että pääovet pistettiin kiinni, mutta kaikki asiakkaat, jotka olivat sisällä, saivat palvelua. Minusta tämä oli melko loistava taktiikka. Luulin jo meidän tulessaan niin myöhään, ettei meitä tänään palveltaisi, mutta tosiin kävi. Virkailijan ensimmäinen ongelma, oli selvittää tuleeko sukunimi vai etunimi ensin, sen jälkeen kun oli itse pitkään pähkäillyt, että miksi minulla oli niin paljon ja pitkiä nimiä. jaajaa. Onneksi tämä selvisi ja seuraava ongelma oli että missä passi oli saatu. Passissa siis lukee Poliisi/ Helsinki, jota sitten yritin selittää. Kai virkailija sen suoraan kopioi, eikä kääntänyt kiinaksi. Täytettyä tiedot valmiiksi, sain puhelimeeni vahvistustunnuksen, joka piti edessään olevaan pieneen koneeseen näppäillä. Hetken kulutta vielä sain itse keksiä pin koodin ja näppäillä senkin koneeseen kahdesti. Pin koodit ovat kiinassa kuusi numeroa, mutta muistia helpottaa se, että ne itse valitaan. Sain vielä tietoa siitä, ettei kannata uskoa, mikäli joku soittaa ja väittää olevansa pankista, sillä nämä ovat huijareita. Sanoin, etten muutenkaan ymmärrä mitään, jos joku minulle soittaa, joten ei minua voi huijata, ja virkailija vain nauroi iloisesti. Kortille pistettiin satasen seteli (15e), josta virkailija otti noin kaksi euroa veloituksena uudesta kortista. Monen nimmarin jälkeen kortti käteen ja nyt vain katsomaan säästänkö rahaa käyttämällä paikallista korttia sen sijaan että nostan suomalaisella kortilla ja maksan kovat välitysrahat.

                                                                                                                                                                  

Today I finally managed to go and get myself a Chinese bank card. It would have been useful for let’s say all the time I have been in China, but I never went and did it. I assume getting a card in China is easy, you just need a passport, but I live in an area where nobody speaks English, so it got a bit complicated. We went to the nearest bank at about half past three, as I assumed they would close at five. There were 46 people ahead of us in line and the medium sized bank was pretty crowded. We got a queuing ticket and a woman assisted us and gave us a form to fill out. Not long after this our number came up, but the clerk couldn’t help us, and told us to get a new ticket for queuing for two other counters on the side. For these desks there was only one person ahead, so no need to queue for a long time.

The bank actually closed it main doors at four o’clock, which meant that everybody who was inside were served. I think this was a great tactic, since it would be horrible to queue in line for hours and then they tell you they have already closed and come back tomorrow or something like that. After it was our turn, the first problem arose when the woman behind the desk tried to figure out if my surname or first name comes first. They even had problems with the length of my name as well as knowing which is which. Not a big surprise, but weird that they haven’t had a single western customer before me. The second problem was knowing where my passport was issued as it is written in Finnish and Swedish with just police and the place of issue. After getting all the information correct I got a text message with a code to fill in in a machine in front of me. After this I could come up with my own password, consisting of six numbers. I signed my name on maybe ten papers. I gave the woman a 100 bill and she put 85rmb into my account and took 15 as some sort of charge. She advised me to believe if somebody called me and told me they were from the bank, in an attempt to scam me, but I assured her that I never understand when people call me, so no worries! I got my card and we were led out from a side door as the main one was locked. Getting a card took maybe 45 – 60 minutes, but a lot quicker than waiting for 46 people in front of you. 

Pyykit kuivumassa

Nämä talot kuuluivat aikaisemmin Juutalaisten ghettoon, mutta tällä hetkellä siellä taitaa asua ihan paikallisväestö vain, ainakin pyykinriipustamisesta päätellen. Kiinalaiset tykkäävät ripustaa pyykin ulos, sillä auringon valon UV-säteet kuulemma tappavat bakteereja. Toinen syy on se, että asunnot ovat usein sen verran pieniä, että vaatteet, ja etenkin lakanat, on vaikea ripusta sisälle kuivumaan. Kyllä niitä sisälläkin on, mutta mikäli ne ovat vielä pesun jälkeen litimärät, ei niitä sisälle voi jättää, sillä koko asunto olisi ihan kostea. Voisin omasta kokemuksesta vielä lisätä, että pesukoneesta ulos tulevat vaatteet ovat suurimmaksi osaksi meillä ihan märkiä, kun taas muualla on tullut pestyä koneissa, jotka linkoavat sen verran paljon, että vaatteet ovat melko kuivia pesun loputtua. Myös alusvaatteita ei saa sekoitta muiden vaatteiden sekaan, sillä niissä on eri bakteeri kanta kuin mitä muissa vaatteissa on. Lisäksi pesukone pyörii päivittäin, jos ei jopa useamman kerran, sillä perheen mielestä vaate voidaan pestä yhden käyttö kerran jälkeen. Ei se haittaa vaikka materiaali olisi melko herkkä tai värit eivät oikein sovi yhteen, kaikki mukaan pesuun vaan… En muista pesseeni untuvatakkeja tai muita toppatakkeja Suomessa monta kertaa viimeisten vuosien aikana, mutta täällä ne kyllä kerran kuussa vähintään voi pestä. Varmasti tämä on ihan normaalia täälläpäin, mutta itse on vain tottunut siihen että pyykit pestään noin kerran viikossa, joten tuntuu jotenkin liialta pestä näin usein ja niin vaikealla tavalla.

                                                                                                                                                                   

These houses are part of the former Jewish Ghetto, but nowadays it seems like there are only Chinese people living in this neighborhood, at least if you look at the way they dry their laundry.  Chinese people are used to putting their laundry out from their windows to dry. This is partly because they think that sun rays will kill bacteria on the clothes. The other reason is that apartments are so small that hanging up e.g. a blanket is pretty hard. Hanging up wet stuff inside the apartment would make the whole place wet, and that doesn’t work either, so out you go. I just find it pretty weird that they dry our clean clothing outside in the air pollution and dust just after they have been washed clean. Some other aspects about washing here that I’m can’t understand is that underwear can’t be washed together with other clothing, as the bacteria on the underwear isn’t the same as on other clothing. In other words, just more washing to do by hand, when I can’t wash everything at the same time. They also seem to not care about separating colors, such as dark from light colors, but just mix everything. Even clothes with delicate fabrics are washed after only being used once. Since clothes are so frequently being washed, I believe our washing machine is on every day, sometimes twice. I on the other hand usually wash once a week my stuff, but that isn’t how it work here. 

Oksia sahaamassa

A man standing on a branch cutting off other branches by hand in the wind and rain

Kuulin kovaa moottorisahan ääntä ikkunamme ulkopuolelta ja ajattelin, että mitäköhän siellä tapahtuu. Kävi ilmi, että katumme puitten oksat leikataan juuri nyt, eli sateisena ja tuulisena päivänä. Toisin sanoen he eivät olisi voineet huonompaa päivää valita, sillä oksien leikkaajaa seisoo ihan oksien varassa, eikä ole kiinnitettynä mihinkään.

                                                                                                                                                                   

I heard some loud motor chain sounds outside our window and when I looked outside there were some men cutting off branches of the trees on pavement. The person doing the work was just standing on a branch without any harness or anything else protecting him in case he would fall. What made this even more dangerous was the fast that the weather wasn’t the most ideal with some showers and an extreamly hard wind. 

Kotiinkuljetukset

Packages are tide onto the sides of the scooter

Uusi detox pakkaus saapui kotiin tänä aamuna, ja heti ensimmäisestä pähkinämaidosta huomasi eron pilaantuneisiin. Onneksi sain uuden mahdollisuuden kokeilla juomia, sillä ne vaikuttavat tällä hetkellä tuoreena todella hyviltä. Olin ilmoittanut heille taas, että kotiinkuljetuksen saapuessa perille, he soittavat minulle, ja niin he tekivätkin. Vaikka ei kaikkea soitosta ymmärrä, niin tietää, että soitto tulee kuljettajalta, ja vastaan vain että pieni hetki niin olen ulkona. Mikäli soittaja olisikin joku muu, ja minä iloisena vastaan odota hetki, niin tulen ulos, niin kyllä soittaja ihmettelisi, että minne oikein tuli soitettua.

Aikaisemmin, kun tilasin Niken lenkkarit, ne eivät oikein saapuneet samaan tapaan. Kuljettaja oli CClle ilmoittanut tuovan ne viiden aikaan, mutta sillä ulkona satoi kaatamalla, kuljettaja oli päättänyt jättää meidän keikan väliin ja monen soiton jälkeen saapui paikalle ilta myöhään. Joskus, kun emme ole olleet kotona, niin paketti on jätetty viereiseen markettiin. Marketin ulkopuolella on aina iso läjä paketteja ja kirjeitä, ja ihmettelen, mikäli kukaan seuraa kuka sieltä mitäkin ottaa.

Normaalisti kun tilaan jotain esim. Taobaosta, eli nettikaupasta, tuotteet kuljetetaan CCn siskon kotiin, sillä ostamme usein hänen poikaystävän tunnuksilla, sillä kaikilla ei ole nettipankkitunnuksia. Minullakaan ei ole kiinalista pankkikorttia, joten ulkomaalaiset kortit eivät toimi jos Taobaosta tilaa. Eli sitten kun paketit saapuvat usein parin päivän sisällä siitä, että on tilattu, niin käymme ne siskon kodista hakemassa. Taobaosta olen tässä viime kuukausien aikana ostanut vaikka mitä, mutta suurimmaksi osaksi jotain keittiöön liittyvää. Ensiksi tuli uuni ostettua, sillä uuni ei ole vakiovarustus kiinalaisessa keittiössä. Vaikka ostin suurimman uunin jonka löysin, se on silti kevyt ja siirtelemme sitä aina käytön mukaan. Samalla tuli myös ostettua Taobaosta kulho-setin, raastimen ja kuorintalaitteen. Meille ei myöskään ollut sähkövatkainta, joten sellaisenkin ostin noin viidellä eurolla. 

Paketit kuljetetaan suurimaksi osaksi mopoilla, ja mikäli ulkona sataa, voi olla melko varma, että paketti tulee märkänä perille. Olen monesti nähnyt, miten paketit irtoavat korista ja putoavat vauhdista maahan. Kerran jopa huusin kuljettajan perään, joka pudotti paketin suoraan eteeni sateisena päivänä. Tänään oli poikkeus, ja kuljettaja toi paketin autolla. Myös pitkänmatkanbussit kuljettavat paketteja, ja monesti matkalla Anqingista Shanghaihin, bussi tekee monta pysähdystä matkalla, ja antaa paketteja kadun varrella odottaville ihmisille.

                                                                                                                                                                   

I got my new detox pack today and after drinking the first nut milk, I can say that probably all of the drinks in the previous pack were spoilt, since this tasted nothing like the one before. I’m really glad they were able to send a new pack and this time the driver called when he arrived, instead of just guessing that nobody might not be at home. The driver delivered the pack with a car, but I’m more used to delivery men driving a scooter. I have ordered lots of things from the internet, but most items have been dropped off at CCs sisters’ home, since we use her boyfriend’s account when ordering from Taobao.

Lately I have ordered lots of things for the kitchen, as some basic things are missing from a Chinese kitchen. The first thing was an oven that I use a lot when preparing food. It is large, in fact so large that it doesn’t fit in the kitchen, but luckily easy to move around. I also bought lots of bowls, a peeler and a slicer. The newest item is an electric mixer, since beating eggs with a chopstick became a bit tiresome.

Most packages are delivered with a scooter that has a large basket in the back. When having lots of packages, the driver sometimes things them with ropes onto the side of the basket, and some packages might fall of. I have seen this happen a few times and ones I even show one driver that he dropped his package when he didn’t notice. During a rainy day, the package will arrive most certainly really wet. Or maybe they have just dropped my package in a puddle on the way. 

Koti kylässä

Kirjoitin jo aikaisemmin miten monet kylien taloista on ilman sähköä ja muuten vaan huonossa kunnossa. Huomasin kuvanneeni sisällä yhdessä talossa, joten lisäänpäs nämä kuvat tänne blogiin. Itse asiassa CC on asunut tässä kyseisessä talossa parisen vuotta opiskellessaan yläasteessa, sillä aikaa kun muu perhee asui Shanghaissa. Vaikka ympäristö oli melko kaunis, voin kuvitella miten vaikeata tällaisessa talossa on asua, saati sitten opiskella kun ei ole sähköä, sade ropisee alas huoneeseen ja ikkunat eivät ole tuulen pitäviä.

                                                                                                                                                                

I already wrote about how simple, somewhat dirty and all in all not the most welcoming some of the houses in the villages are. I found some pictures that I took inside one of the houses. There had been pigs and sheep’s living in the house earlier, but now there were only chicken. There basically no isolation and the roof had some big holes letting water in if there would be rain. Even though the surroundings were quite pretty, I wouldn’t be able to live in a place like this. The villages have a large population of elderly, as the young ones move into the cities. 

Qingming

The graves have been decorated with flowers and other colorful decoration for the Qingming festival

Pictures under are from the earlier trip showing the graves located in the middle of the fields growing food

The red paper is what is left after the firecrackers have been set off

Burning joss paper at the grave

This what the fields looked like this time and we walked along these small paths to get to the graves

Lähdimme siis perheen synnyinkaupunkiin viettämään Qingming pyhää. Qingming tarkoittaa sitä, että mennään esi-isien haudoille kunnioittamaan kuolleita sukulaisia ja rukoilemaan. Oikea Qingming vietetään maassa vasta ensi viikonloppuna, mutta sillä silloin kaikilla on kolme päivää vapaata töistä, päätimme mennä matkustelemaan silloin. Vaikka olimme päässeet perille edellisyönä joskus kahden aikaan, perheen mielestä olisimme hyvin voineet herätä kello kuudelta ja aloitta hautakierros. Itse nousin vasta seitsemän aikaan todella väsyneenä ja lähdimme yhdessä ulos pellolle, jossa ensimmäiset haudat sijaitsevat. Näillä haudoilla olimme jo viimekerralla käyneet, joten kuvat ovat siltä kerralta. Kävimme siis ensiksi isoisän haudalla, joka ensiksi koristeltiin tekokukilla ja värikkäillä serpentiineillä. Haudan edessä poltettiin leikki rahaa, viina ja tupakkaa, sekä jonkin sortin paperia, joka näyttää ihan käsipaperilta, mutta joka taitaa edustaa rahaa. tavaroiden palaessa, mennään haudan eteen polvilleen ja kolme kertaa tai enemmän kumarretaan haudalle. Kun kaikki ovat yksi kerrallaan tämän tehneet, pistetään sähikäiset tulille ja juostaan kohti seuraavaa hautaa, sähikäisten kovat paukkeet soidessa korvissa. Eli mikä tämä juttu oikein oli? En itsekään ole ihan varma, mutta poltettavat tavarat menevät taivaaseen, jossa kuollut sitten voi juoda viinansa, polttaa tupakkaa ja käyttää rahaansa ties mille. Sähikäisillä kai sitten herätetään kuollut, tai ainakin saadaan hänen huomionsa, että nyt haudalla tapahtuu jotain. Pelolla on suuri määrä hautoja, ehkä noin viisikymmentä, ja kävimme vielä mummon ka jonkun toisen sukulaisen haudalla tekemässä saman tradition.

Söimme lounaan ja jatkoimme matkaan kohti toista hautapaikkaa, joka sijaitsi toisessa kylässä. Iso-iso-isän hauta sijaitsi jonkun pihalla, mutta pihan omistaja vain seurasi sivusta kun olimme melkein polttamassa alas hänen peltonsa. Perheenjäsenet eivät itse valitse hautapaikkaa, vaan jonkin sortin feng-shui pappi näyttää minne se pistetään. Aikaisemmin traditiona oli rakentaa pieni talo, jonne vainaja pistettiin arkkuineen asumaan kolme, viisi tai seitsemän vuotta. Vasta tämän jälkeen arkku, jossa enää luut olivat jäljellä, pistettiin maan alle. Näitä kuolleiden taloja ei enää näe, sillä ne ovat nykyään kiellettyjä. Lopuksi kävimme vielä äidin sukulaisten haudoilla, jotka sijaitsivat toisessa kylässä noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Kävimme kaiken kaikkiaan neljässä eri paikkaa, ja teimme tämän koristelu, poltto, sähikäinen rutiinin noin seitsemän haudan luona. Onneksi haudat olivat sentään melko helposti löydettävissä paikoissa, eikä ylähäällä kukkuloilla, niin kuin monet muut näkemäni haudat on sijoitettu.

Mikä minusta on outoa, on se, että haudat jotka sijaitsevat pelloilla, sijaitsevat viljelmien seassa. Luulisi näiden vihannesten olevan aika turmeltuja kun haudoilla poltetaan kaikkea roskaa ja kaikki koristeet jätetään maastoon.

                                                                                                                                                                 

Qingming is celebrated in China during the next weekend, but we did it a bit earlier as they day it is officially done on, was unlucky on our part. Qingming, also known as Tomb Sweeping Day, is the holiday when families go and visit their ancestors’ graves. We visited four grave spots and some seven or more graves. We started off by the most important and nearest grave to the uncle’s house being the grandfather. The grave is located in the middle of the field with crops grown all around the grave. The field had about fifty graves, and still this isn’t a graveyard, but the villagers’ farm land. We started by decorating the grave with some plastic flowers and colorful banderols. After this paper money, tobacco, spirits and joss paper was burnt in front of the grave. Everybody had to one by one kneel down in front of the grave and pray three to seven times. When this was done, one person set fire to firecrackers, and the rest, covering their ears from the loud explosions, moved on to the next grave and repeated the tradition. There were three graves located nearby the uncle’s house, but after this we had to go to another village where the grave of a great great grandfather was located. After all the important ones from the fathers side of the family where done, we continued by car to another village located some twenty minutes’ drive away and prayed for the mothers ancestors. Two graves were located in something that looked a lot more like a grave yard, not a field or some body’s front yard. And the last one that we visited was located next to the road in the woods. The family doesn’t choose where to bury their relatives, it is the job of a feng-shui priest to choose the perfect location. Also in the past, the dead ones were placed in a small house, where they had to wait three, five or seven years before they could be buried in the ground. Nowadays this tradition has been banned and these houses can’t be used anymore.