Qingming

The graves have been decorated with flowers and other colorful decoration for the Qingming festival

Pictures under are from the earlier trip showing the graves located in the middle of the fields growing food

The red paper is what is left after the firecrackers have been set off

Burning joss paper at the grave

This what the fields looked like this time and we walked along these small paths to get to the graves

Lähdimme siis perheen synnyinkaupunkiin viettämään Qingming pyhää. Qingming tarkoittaa sitä, että mennään esi-isien haudoille kunnioittamaan kuolleita sukulaisia ja rukoilemaan. Oikea Qingming vietetään maassa vasta ensi viikonloppuna, mutta sillä silloin kaikilla on kolme päivää vapaata töistä, päätimme mennä matkustelemaan silloin. Vaikka olimme päässeet perille edellisyönä joskus kahden aikaan, perheen mielestä olisimme hyvin voineet herätä kello kuudelta ja aloitta hautakierros. Itse nousin vasta seitsemän aikaan todella väsyneenä ja lähdimme yhdessä ulos pellolle, jossa ensimmäiset haudat sijaitsevat. Näillä haudoilla olimme jo viimekerralla käyneet, joten kuvat ovat siltä kerralta. Kävimme siis ensiksi isoisän haudalla, joka ensiksi koristeltiin tekokukilla ja värikkäillä serpentiineillä. Haudan edessä poltettiin leikki rahaa, viina ja tupakkaa, sekä jonkin sortin paperia, joka näyttää ihan käsipaperilta, mutta joka taitaa edustaa rahaa. tavaroiden palaessa, mennään haudan eteen polvilleen ja kolme kertaa tai enemmän kumarretaan haudalle. Kun kaikki ovat yksi kerrallaan tämän tehneet, pistetään sähikäiset tulille ja juostaan kohti seuraavaa hautaa, sähikäisten kovat paukkeet soidessa korvissa. Eli mikä tämä juttu oikein oli? En itsekään ole ihan varma, mutta poltettavat tavarat menevät taivaaseen, jossa kuollut sitten voi juoda viinansa, polttaa tupakkaa ja käyttää rahaansa ties mille. Sähikäisillä kai sitten herätetään kuollut, tai ainakin saadaan hänen huomionsa, että nyt haudalla tapahtuu jotain. Pelolla on suuri määrä hautoja, ehkä noin viisikymmentä, ja kävimme vielä mummon ka jonkun toisen sukulaisen haudalla tekemässä saman tradition.

Söimme lounaan ja jatkoimme matkaan kohti toista hautapaikkaa, joka sijaitsi toisessa kylässä. Iso-iso-isän hauta sijaitsi jonkun pihalla, mutta pihan omistaja vain seurasi sivusta kun olimme melkein polttamassa alas hänen peltonsa. Perheenjäsenet eivät itse valitse hautapaikkaa, vaan jonkin sortin feng-shui pappi näyttää minne se pistetään. Aikaisemmin traditiona oli rakentaa pieni talo, jonne vainaja pistettiin arkkuineen asumaan kolme, viisi tai seitsemän vuotta. Vasta tämän jälkeen arkku, jossa enää luut olivat jäljellä, pistettiin maan alle. Näitä kuolleiden taloja ei enää näe, sillä ne ovat nykyään kiellettyjä. Lopuksi kävimme vielä äidin sukulaisten haudoilla, jotka sijaitsivat toisessa kylässä noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Kävimme kaiken kaikkiaan neljässä eri paikkaa, ja teimme tämän koristelu, poltto, sähikäinen rutiinin noin seitsemän haudan luona. Onneksi haudat olivat sentään melko helposti löydettävissä paikoissa, eikä ylähäällä kukkuloilla, niin kuin monet muut näkemäni haudat on sijoitettu.

Mikä minusta on outoa, on se, että haudat jotka sijaitsevat pelloilla, sijaitsevat viljelmien seassa. Luulisi näiden vihannesten olevan aika turmeltuja kun haudoilla poltetaan kaikkea roskaa ja kaikki koristeet jätetään maastoon.

                                                                                                                                                                 

Qingming is celebrated in China during the next weekend, but we did it a bit earlier as they day it is officially done on, was unlucky on our part. Qingming, also known as Tomb Sweeping Day, is the holiday when families go and visit their ancestors’ graves. We visited four grave spots and some seven or more graves. We started off by the most important and nearest grave to the uncle’s house being the grandfather. The grave is located in the middle of the field with crops grown all around the grave. The field had about fifty graves, and still this isn’t a graveyard, but the villagers’ farm land. We started by decorating the grave with some plastic flowers and colorful banderols. After this paper money, tobacco, spirits and joss paper was burnt in front of the grave. Everybody had to one by one kneel down in front of the grave and pray three to seven times. When this was done, one person set fire to firecrackers, and the rest, covering their ears from the loud explosions, moved on to the next grave and repeated the tradition. There were three graves located nearby the uncle’s house, but after this we had to go to another village where the grave of a great great grandfather was located. After all the important ones from the fathers side of the family where done, we continued by car to another village located some twenty minutes’ drive away and prayed for the mothers ancestors. Two graves were located in something that looked a lot more like a grave yard, not a field or some body’s front yard. And the last one that we visited was located next to the road in the woods. The family doesn’t choose where to bury their relatives, it is the job of a feng-shui priest to choose the perfect location. Also in the past, the dead ones were placed in a small house, where they had to wait three, five or seven years before they could be buried in the ground. Nowadays this tradition has been banned and these houses can’t be used anymore.