Opastettu kävelykierros

Ding Xiang Garden house with some elderly enjoying the park

We weren't able to enter the park as it was closed for other people than the elderly it seemed like

Children's theater backyard 

The Shanghai theater university

Statues were placed around the campus area

Walking past some unusual houses

Must be expensive to live in a house like this in the middle of expensive Jing An area

The entrance of former residence of Cai Yuanpei

The inner garden was really nice, but on picture it looks a bit dull 

Lähdin jo ennen kahdeksaa matkaan, jotta olisin ajoissa kello kymmenen tapaamispaikalla. Olin kumminkin puolituntia liian ajoissa Ding Xiang Gardenin edustalla. Tarkoituksena oli osallistua Shanghain Suomalaisten järjestämään opastettuun kävelykierrokseen. Olin aikaisemmin harmitellut, että viime kuun kävelykierros jäi väliin, joten päätin että nyt on pakko lähteä mukaan. Toinenkin Suomalainen saapui ajoissa, joten oli juttuseuraa ennen kuin loput ryhmästä tuli paikalle. Olimme yhteensä yksitoista suomalaista kiertelemässä French Concessionsin ja Jing Anin katuja. Dingxiang puisto oli ensimmäinen kohde, mutta siellä oli jonkinlainen eläkeläisten virkistyspäivä menossa, joten saimme vain kurkata millainen puisto on ja nopeasti vilkaista taloa. Puiston sisäänkäynneillä oli siis pistetty do not enter –kylttejä, vaikka vanhukset pyörätuoleissa rullailivat rauhassa polkuja pitkin.

Kävelykierroksen teemana oli kulttuuri ja kävin siis katsomassa taloja, jossa tunnettuja henkilöitä kulttuurimaailmasta on asunut sekä ihan moderneja paikkoja. Matkan varrella pysähdyimme katsomaan taloa, joka muistutti Barcelonan rakennuksia, eli todella outo sekoitus. Seuraava paikka oli lasten teatteri, jonka vartija kuitenkin kyseli, että minne olimme matkalla. Taisin olla yksi harvoista, joka ryhmästä osasi puhua kiinaa, joten yritin selittää, että haluamme mennä sisään katsomaan. Oppaamme oli siis aikaisemmin hyvin itse päässyt sisään katsomaan aulaa. Kiersimme takapihan kautta ja näimme aulan ennen kuin kävelimme tien yli teatterikorkeakoululle. Teatterikorkeakoulu oli jaettu moneen rakennukseen ja patsaita oli pystytetty sinne tänne.

Tästä eteenpäin lähdimme kovaa vauhtia kohti määränpäätä, joka suljettaisiin parinkymmenen minuutin jälkeen. Itse en varmasti sinne olisi löytänyt, sillä asunto, jonne olimme matkalla, sijaitsi sisäpihalla. Portti oli jo pistetty kiinni, mutta seistessämme ulkopuolella ihmettelemässä, virkailija avasi oven, huomasi meidät, ja päästi meidät sisään, vaikka hän olikin varmasti juuri matkalla syömään. Cai Yuanpein entinen asunto oli muutettu museoksi, mutta itse tykkäsin enemmän sisäpihasta, jonne oli aseteltu paljon kukkia. Viimeinen paikka, jossa kävimme katsomassa, oli ooppera talo, joka myös sijaitsi sivukujan päässä. Se ei ollut mikään oikea ooppera talo, vaan paikka jossa pidettiin pienempiä tilaisuuksia. Täälläkin vartija tuli ihmettelemään olemmeko valmiita lähtemään. Ja sillä kukaan ei vastannut, hän kovaan ääneen kiinaksi jatkoi, ette tekö ymmärrä kiinaa? Eli vaikuttaa vähän siltä, että yksin voi käydä millä tahansa pihalla katselemassa, mutta ryhmä suomalaisia on aivan liikaa vartijoille.

                                                                                                                                                                   

After missing out on last month’s walking tour, I decided to take part in the one arranged this month. Shanghai Finns arrange a walking tour every month and this one had the team of French Concessions culture. The group of eleven people met up at ten o’clock outside Ding Xiang garden. We weren’t able to actually visit the garden, as some elderly were having some sort of leisure day at the house. We stopped at a former residence of some artist and the apartment reminded me of some building in Barcelona. In other words the architecture varies a lot in the city. From here on we visited the Children’s Theater and the Theater Academy on the other side of the road.

We walked briskly to the former residence of Cai Yuanpei, but they had already closed the gates. Luckily the worker opened the gates as we still were outside and let us in even though I think she was on her way to have dinner. The residence was turned into a museum about his life, but I was more interested in the front yard that had lots of flowers set up in the sun. We also had a look at the opera house, that wasn’t a proper opera house. The tour took about two hours and during this time two Chinese house guards came and told us to leave, even though the tour guide had earlier managed to look at these places on her own. In other words it seems like a few people can visit, but if a bigger group comes in to a somewhat public place, then it suddenly isn’t ok anymore.