Tänään kävin viimekin hankkimassa
kiinalaisen pankkikortin. Olisihan siitä ollut hyötyä jo kuinka kauan sitten,
mutta en vaan ole saanut aikaiseksi aikaisemmin. Kortin haku ei sinänsä ollut
kauhean vaikeata, ainoastaan se, että asun todella kiinalaisella alueella,
jossa ei puhuta lainkaan englantia vaikeutti minun puolestani asioimista. Menimme
pankkiin puoli neljän aikaan, sillä luulin pankin sulkevan viideltä. Meitä
ennen jonossa oli hauskat 46 ihmistä, eli pienikokoinen pankki oli ihan täynnä
jonottavia ihmisiä. Odottelimme hetken ja jonottavia auttava virkailija antoi
meille lomakkeen, jonka täyttää, samalla kun hän kiersi ja katsoi kuka voi
ottaa meidät vastaan. Emme kauan odottaneet, kunnes meidän vuoro tuli, mutta
tämä virkailija ei asialle osannut tehdä mitään, ja neuvoi meitä ottamaan uuden
jonotusnumeron kahta sivussa olevaa tiskiä varten. Tällä tiskillä meidän edessä
oli ainoastaan yksi henkilö.
Neljältä pankki
suljettiin, eli se tarkoitti vain sitä, että pääovet pistettiin kiinni, mutta
kaikki asiakkaat, jotka olivat sisällä, saivat palvelua. Minusta tämä oli melko
loistava taktiikka. Luulin jo meidän tulessaan niin myöhään, ettei meitä tänään
palveltaisi, mutta tosiin kävi. Virkailijan ensimmäinen ongelma, oli selvittää
tuleeko sukunimi vai etunimi ensin, sen jälkeen kun oli itse pitkään
pähkäillyt, että miksi minulla oli niin paljon ja pitkiä nimiä. jaajaa. Onneksi
tämä selvisi ja seuraava ongelma oli että missä passi oli saatu. Passissa siis
lukee Poliisi/ Helsinki, jota sitten yritin selittää. Kai virkailija sen
suoraan kopioi, eikä kääntänyt kiinaksi. Täytettyä tiedot valmiiksi, sain
puhelimeeni vahvistustunnuksen, joka piti edessään olevaan pieneen koneeseen
näppäillä. Hetken kulutta vielä sain itse keksiä pin koodin ja näppäillä senkin
koneeseen kahdesti. Pin koodit ovat kiinassa kuusi numeroa, mutta muistia helpottaa
se, että ne itse valitaan. Sain vielä tietoa siitä, ettei kannata uskoa, mikäli
joku soittaa ja väittää olevansa pankista, sillä nämä ovat huijareita. Sanoin,
etten muutenkaan ymmärrä mitään, jos joku minulle soittaa, joten ei minua voi huijata, ja virkailija vain
nauroi iloisesti. Kortille pistettiin satasen seteli (15e), josta virkailija
otti noin kaksi euroa veloituksena uudesta kortista. Monen nimmarin jälkeen
kortti käteen ja nyt vain katsomaan säästänkö rahaa käyttämällä paikallista
korttia sen sijaan että nostan suomalaisella kortilla ja maksan kovat
välitysrahat.
Today
I finally managed to go and get myself a Chinese bank card. It would have been
useful for let’s say all the time I have been in China, but I never went and
did it. I assume getting a card in China is easy, you just need a passport, but
I live in an area where nobody speaks English, so it got a bit complicated. We
went to the nearest bank at about half past three, as I assumed they would
close at five. There were 46 people ahead of us in line and the medium sized
bank was pretty crowded. We got a queuing ticket and a woman assisted us and
gave us a form to fill out. Not long after this our number came up, but the
clerk couldn’t help us, and told us to get a new ticket for queuing for two
other counters on the side. For these desks there was only one person ahead, so
no need to queue for a long time.
The
bank actually closed it main doors at four o’clock, which meant that everybody
who was inside were served. I think this was a great tactic, since it would be
horrible to queue in line for hours and then they tell you they have already
closed and come back tomorrow or something like that. After it was our turn, the
first problem arose when the woman behind the desk tried to figure out if my
surname or first name comes first. They even had problems with the length of my
name as well as knowing which is which. Not a big surprise, but weird that they
haven’t had a single western customer before me. The second problem was knowing
where my passport was issued as it is written in Finnish and Swedish with just
police and the place of issue. After getting all the information correct I got
a text message with a code to fill in in a machine in front of me. After this I
could come up with my own password, consisting of six numbers. I signed my name
on maybe ten papers. I gave the woman a 100 bill and she put 85rmb into my
account and took 15 as some sort of charge. She advised me to believe if
somebody called me and told me they were from the bank, in an attempt to scam
me, but I assured her that I never understand when people call me, so no
worries! I got my card and we were led out from a side door as the main one was
locked. Getting a card took maybe 45 – 60 minutes, but a lot quicker than
waiting for 46 people in front of you.
