Työpaikkaruokaa

Dish from Family Mart that I have eaten once almost every week at work

A normal set of food in the canteen

Some food I ordered together with other colleges

Rice mixed with vegetables is quite good

Cucumber with egg, noodles, seaweed soup and rice costs 7rmb

One of the places to eat at in the company 

Sometimes the skyscrapers in Lujiazui can be seen from the the dining room

Työpaikkaruokalan ruoka ei monen kiinalaisen mukaan ole hyvää, mutta mielestäni se on suhteellisen normaalia kiinalaista ruokaa. Ruokala sijaitsee rakennuskompleksin alimmassa kerroksessa, ja jos sinne ei ajoissa mene, voi olla, ettei tarjolla ole paljon mitään jäljellä. Tasan kello 12 hyökkään kohti hissejä, jotta ehdin ennen kun tuhat muuta rakennuksessa olevaa työntekijää menee ruokatauolle. Joskus käy onni, ja jonossa ei ole ketään, kun taas toisaalla voi olla viitisen kymmentä ihmistä edessä.

Tarjolla on päivittäin kolme-neljä liha tai kala annosta ja kahdeksan vihannes annosta. Valitsen aina vihannesannokset, sillä liha-annokset ovat sen verran epäilyttävän näköisiä. Lisäksi mikäli tarjolla on riisiä sekoitettuna lihan ja vihannesten kanssa, valitsen sen, mutta muuten otan kulhon tavallista riisiä. Lisäksi joka päivä tarjolla on keittoa. Maku vaihtelee, mutta eipä niitä ole viittä makua enempää. Tarjolla olevat annokset vaihtelevat, mutta loppujen lopuksi, mikäli siellä kävisi päivittäin syömässä, huomaa, ettei paljon vaihtoehtoja löydy.

Tämän takia käyn usein kahdesti viikossa ostamassa valmisannoksia Family Mart kaupasta. Family Martin vaihtoehdot ovat aika suppeat, sillä liike ei usein vaihda valikoimaa. Olen jo parisen kuukautta syönyt heidän kana ja curry annoksia, ja kohta niitä ei enää jaksa. Family Martissa annos maksaa noin kaksi euroa kun taas ruokalassa annos on noin euron hintainen riippuen mitä annoksia valitsee. Työpaikalla on kaksi taukohuonetta, jossa on jääkapit ja mikrot. Tilavat ja valoisat huoneet, jossa suuri osa työntekijöistä päivittäin syö. Sanoisin, että kolmas osa syö työpaikalla, kolmas osa ruokalassa ja kolmas osa menee jonnekin ravintolaan. Olen silloin tällöin työkavereiden kanssa yhdessä tilannut ruokaa, mutta se ei monesti ole ollut mitään herkkua. 

                                                                                                                                                              

The food in the canteen at work is something most of the Chinese don’t like. I, however, find it quite ok. I usually go to the canteen some two times a week. If I don’t get there exactly at 12 o’clock when the break starts, there might not be many dishes left. The building complex has so many companies, that when I get down from the seventh floor, there might already be a queue of 100 people in front of me. When I’m lucky, there is nobody queuing.

There are always 3-4 meat dishes ranging from fish to chicken and beef. I avoid these, as they look too suspicious and opt for two of the eight vegetable dishes instead. If there is any rice mixed with meat or vegetables, I will choose it, but otherwise I ate plain rice. I also take a bowl of soup and the flavors differ somewhat. Overall the food doesn’t change a lot, so that is why I don’t go there every day.

Instead I go twice every week to Family Mart and buy some dishes before going to work. The dishes in Family Mart cost double the price of what I pay in the canteen and I have eaten their chicken and curry dishes way too often now.  Sometimes I order together with colleges food, but it isn’t that good, so I stick to Family Mart or the canteen. 

Jiangnan kampus rekrytointi

Campus map from the university web site

The campus was built next to a lake

I really liked the plates in the restaurant at campus

This restaurant was nothing like the ones I had in Shanghai back when I studied at university

Parisen viikkoa sitten HR pomo kyseli olisinko kiinnostunut menemään kampus rekrytointi tapahtumaan. Tapahtuma pidettäisiin toisessa kaupungissa, Wuxissa, joka on noin 2-3 tunnin ajo matkan päässä. Sanoin suoraan, ettei minua kauheasti kiinnostanut, sillä tiesin, että se tuo minulle lisätöitä. Tämä ei HR pomoa hetkahtanut, vaan hän nauroi ja sanoi, että joudun silti tulemaan. Onneksi tarvitsin tehdä vain lyhyen powerpointin, jossa kerroin itsestäni ja työpaikan englanninkielen opettamisesta.

Työmatka tehtiin viime lauantaina, sillä Kiinalaiseen tapaan, mikäli meillä on lomaa, loma pitää korvata jollain tavalla, ja se tehdään tekemällä viikonloppuna töitä. Eli lauantaina tulin kymmeneksi töihin, ja yhdessä HR pomon ja HR assistentin kanssa lähdimme autolla kohti Wuxita. Matkalla pysähdyimme kerran, mutta muuten matka kesti vain noin parisen tuntia.

Saavuttuamme kampukselle, menimme suoraan syömään vaihto-oppilaiden ruokalaan. Paljon kiinalaisia ruokia oli tarjolla, ja ruoka oli hyvää. Saimme kaikki valita mitä halusimme syödä, ja työpaikka maksoi ruoista. Kampus oli valtava, eli ei mitään verrattuna mihin olin tottunut Shanghain kampuksella. Täältä löytyi pankki, puhelinliike, paljon ravintoloita, enemmän kuin 70 rakennusta. Tuntui kun olisin pienessä kaupungissa. Korkeakoulu tarjoaa 48 ohjelmaa, joihin kuului kirjallisuus, ekonomia, lääketiede, taide, laki ja paljon muita. Luin, että siellä olisi 30000 oppilasta!

Ruokailun jälkeen menimme tietotekniikka insinöörien koululle. Oppilas avasi meille ovet luentosaliin ja pistimme kaiken pystyyn ennen kun menimme tapaamaan yhtä opettajaa. Tämän jälkeen yksi oppilas näytti kampusta meille, mutta meillä ei ollut kovin paljon aikaa. Puoli neljältä luento alkoi, ja HR pomo pisti videon pyörimään ja otti minut mukaan tapaamaan muita opettajia. Hän kyseli oppilaiden työharjoittelu mahdollisuuksista.

Videon loputtua, HR pomo lyhyesti kertoi työpaikasta ja mitä he työharjoittelijoina oppisivat. Videossa ja puheessa oli paljon etuja, joita työpaikka ei tarjoa enää. Esim. matkoja ja urheilutapahtumia korostettiin, vaikka näitä ei ole pidetty pitkään aikaan. Esittelin nopeasti oman osani Englanniksi, ja enpä tiedä paljonko he oikeasti tajusivat. Koulu on kyllä sen verran laadukas, että uskoisin heidän oppineen melko hyvin Englantia.

Puheiden jälkeen oppilailla oli tunti aikaa vasta koekysymyksiin. Ensimmäinen osa oli loogista ajattelua ja toinen osa oli koodaamista. Paikalla oli noin 66 oppilasta. Kokeen palauttamisen yhteydessä, he antoivat CVnsä ja muita papereita, joista olisi rekrytoinnin kannalta hyötyä, kuten arvosanoja. Siivottuamme kaikki kamat kasaan, ajoimme kampuksen ravintolaan syömään illallista. 

Ravintola oli todella hieno ja söimme mm. erikoista tofua ja makeaa riisikeittoa. Ruoka oli herkullista ja syötyämme loppuun ajoimme takaisin Shanghaihin. Lähdimme Wuxista puoli seitsemän aikaan. HR tyttö jätettiin matkalla pois, ja HR pomo ajoi minut bussipysäkille työpaikan lähellä. Suureksi onnekseni, bussi ajoi auton perässä, joten minun ei tarvinnut odottaa. Onneksi ehdin bussiin, sillä HR pomo oli ihan pihalla, kun sanoin, että äkkiä pysähdy, kun bussi on jo pysäkillä. Kotona olin sitten vasta puoli kymmenen aikaan.

                                                                                                                                                         

Some weeks ago my HR boss asked if I would be interested in going to a campus recruitment event. I said no, but he just laughed and told me I had to come. Last Saturday we went to a university in Wuxi. You might wonder why on Saturday, but in China holidays are worked in on the weekends to compensate for the work time lost. I got to work at ten o’clock and together with the HR boss and his assistant we drove to Wuxi. The trip took some two hours and we made one break on the way.

When we arrived at the campus, we had lunch in the exchange student canteen. There were lots of Chinese dishes to choose from and the company paid for the meal. The campus was huge and they had their own bank and other shops that made it feel like a small town. There were at least 70 buildings, which isn’t weird as they had 30000 students!

The university has 17 schools and offers 48 undergraduate programs with 10 disciplines including engineering, science, literature, economics, management, law, medicine, agriculture, education and arts. We were here to recruit just technology engineers. We met with some teachers, walked around campus for a short while and then had a presentation for some 66 students that showed up. I presented myself and the English training program.

After the presentation, the students had one hour to answer an exam. The first part was logical thinking and the second part coding. The test was in English. When the finished they also handed in their CV and some additional material such as grades and if they had some recommendation letters. We ended at about half past four, and then we went to eat dinner.

The restaurant we went to was really nice and the food was great. We had some unusual tofu, salty noodles, sweet rice soup and some bread with meat. After we finished dinner we drove back to Shanghai which took about two hours again. The HR girl was dropped off on the way and I was driven to the bus station nearby the company. Luckily, the bus was behind us when I got off the car. I was home at half past nine, so quite late.

Työmatka

Minulla on nyt viitenä päivänä putkeen ollut onnea bussin suhteen. Kahtena ensimmäisenä päivänä bussi saapui juuri kun itsekin saavuin pysäkille. Tänään bussi oli jo pysäkillä, mutta CC kyyditti minut polkupyörällä nopeasti seuraavalle pysäkille. Koska saavun bussiin sen alkuvaiheessa, olen aina saanut istumapaikan. Muuten bussi täyttyy melko nopeasti. Bussimatka on kestänyt suurin piirtein tunnin. Sen lisäksi minulla on noin kymmenen minuutin kävelymatka toimistolle. Kotimatkalla bussi on aina ollut täynnä, mutta olen noin kahdenkymmenen minuutin sisällä saanut istumapaikan, silla moni jää matkan varrella pois esim. metro asemalle. Minulla ei ole hajuakaan milloin bussin pitäisi saapua, silla pysäkeillä ei ole aikataulua. Eli toisin sanoen yritän arvioida milloin se saapuu. Luulen, että aamuisin bussit kulkevat melko tiheästi, varmaan noin 7 minuutin välein, mutta iltapäivällä niitä tulee todella harvoin. Joskus olen joutunut odottamaan 20 minuuttia. Kuuden aikoihin on vielä paljon ihmisiä matkalla kotiin, joten täyteen bussiin änkeäminen on ollut haastavaa. Tänään pääsin juuri ja juuri sisään bussiin, sillä se oli niin täynnä. Enkä varmanakaan halunnut odottaa seuraavaa bussia toiset 20 minuuttia, joten ei se mitään vaikka jäisikin todella ahtaaseen tilaan, ja kaiken lisäksi ovien eteen. Työ ei ole rankkaa, mutta hiki kyllä valuu kun matkustaa kotiin sadan muun matkustajan kanssa.

                                                                                                                                                                    

Every morning, CC has given me a ride with his bicycle to the nearby bus station. I have been lucky, and caught the buss four times out of five, and the wait time is short, as busses come in seven minute intervals. Since there aren’t many stops before mine, I have always gotten a seat. Some stations later, the buss is already getting fuller. The bus ride takes about one hour and then I still need to walk for some ten minutes. The ride home from work is a whole different matter. I think that there is only one bus in every twenty minutes, so about three busses less than in the morning. This means that the wait time is longer and the bus is so full that I barely make it inside. However, I have nearly every time gotten a seat within twenty minutes, as most passengers get off at the next metro station. As the ride to work is quite peaceful, the ride home is like hell. I sweat like a pig and sometimes I get stuck in front of the doors. When people want to get off, there are already people pushing their way into the buss, so it is pretty horrible. 

Työkuvaus

Työkuvaani kuuluu suurimmaksi osaa englannin kielen opetusta henkilökunnalle. Henkilökunta osaa englantia, ja kuulema suurimalla osalla on maisterintutkinto. Siitä huolimatta, että heillä olisi englannissa hyvät arvosanat, he eivät osaa käyttää kieltä sujuvasti. Opetan sekä ryhmässä että yksittäisille oppilaille. Yksityistunnit ovat puhumista, ja ryhmätunti on kuulunymmärtämistä. Ensimmäinen ryhmä tunti alkaa ensi viikolla, mutta jo tällä viikolla saan seurata kun pomon tytär pitää tunnin kirjoittamisesta. Päivät siis menevät tuntien suunnitteluun ja yksityistuntien pitämiseen. Minulla tulee jossain vaiheessa myös sellaisia tehtäviä, kuten kulttuurin ja muiden maiden esittely työntekijöille. Kaikkien ei ole pakko osallistua tunneille, vain osalla englannin opiskelu on pakollista. Mutta sanoisin nyt alkuun että ainoastaan pomo, joka on asunut yhdysvalloissa kaksikymmentä vuotta, että hänen englannin kielessä ei ole mitään vikaa. Tänään pidin kaksi yksityistuntia, jotka kestivät puolituntia. Juttelimme sitä sun tätä, sillä en ollut valmistautunut pitämään tuntia tänään.

                                                                                                                                                                

In my work, I’m basically in charge of teaching the employees of the company English. All of them understand and can speak some, but not as fluently as the company would like. The company HQ is in America, and some of the employees will go there at some point. I heard that some 70% have Master’s degree, and write will in English test, but they never use English otherwise. I will have 1-on-1, 2-on-1 and group sessions. The one or two person classes are oral, but the group class will be listening training. The employees should also be thought writing and reading. My group class will be held next week, but tomorrow I will attend the boss’s daughter’s class in writing. At some point I will also have presentations about cultures and other countries. 

Ensimmäinen työpäivä

Eka päivä työharjoittelussa väsytti. Ei sen takia, että työ olisi rankkaa, vaan sen takia, ettei alussa ollut mitään tekemistä, ja minua nukutti todella paljon. Olin jo kuuden aikaan aamulla herännyt, ja ennen seitsemää istun jo bussissa matkalla kohti työpaikkaa. Ihme kyllä matkalla ei ollut ollenkaan ruuhkaa, joten oli jo reilusti yli tunnin etukäteen paikalla. Suuntasin ensiksi kohti Starbucksia, josta ostin todella pahan juoman sekä ok muffinsin, joita söin ulkona. Kävin vielä family martin kautta ostamassa välipalaa mukaan. Olin varttia vaille paikalla, mutta ovet olivat kiinni. Hissistä tuli ulos pari työntekijää, jotka päästivät minut sisään odotustilaan, ja he jopa ilmoittivat HR henkilökunnalle saapumisestani.

HR tädiltä sain heti mukaan kaksi nimikylttiä, avainkortin, avaimet kaappiin, kynätelineen, kynän ja vihkon, ja jopa ikioman teekupin. Sain tunnin rauhassa täytellä lomakkeita, ja sen jälkeen kävin moikkaamassa sekä pääpomoa että HR pomoa. Kummallakaan heistä ei ollut paljon muuta sanottavaa, kuin että toivovat minun viihtyvän työssäni. Tämän jälkeen istuin pari tuntia selaamassa manuaaleja. Silmät olivat jo sulkeutumassa, kun kolmatta kertaa luin samoja asioita läpi. Kello kahdeltatoista lähdin HR tädin seuraksi ruokalaan syömään.

Ruokatauko, joka ei kuulu työaikaan, loppui yhdeltä. Vasta noin kolmen aikaan minulle tuotiin läppäri ja pääsin selaamaan mitä minun edeltäjät ovat työssäni tehneet. Työkuvauksesta voin sitten huomenna kirjoittaa enemmän. Minulla on pöytätietokone myös käytössä, mutta sitä piti vielä säätää. Istun siis maisemakonttorissa, mutta vieressäni ei istu ketään, joka suoraan näkisi, mitä puuhailen. Takanani istui rahoituksen puolelta oleva nainen ja hänen vieressään oli pomon tytär, joka tekee samoja hommia kuin minä, mutta hän on vain kuukauden paikalla. Seinän toisella puolella taas istuu pomo omassa huoneessaan. Kaikki työkaverit ovat olleet ystävällisiä, joten eiköhän kaikki ihan hyvin tule menemään. Tasan kuudelta lähdin töistä, ja täpötäyden bussimatkan jälkeen olin jo ennen puoli kahdeksaa kotona.

                                                                                                                                                              

My first day at my practical training was quite tiresome. Not because I was working hard, but more because I wanted to sleep due to lack of tasks. I got up after six in the morning and before seven I was already on the bus. I thought there would be traffic jams this early, but I was wrong, so I ended up being one hour too early. I headed over to a nearby Starbucks where I got a really bad drink and a muffin. I sat outside for a while before buying some snacks from Family Mart and walking towards the job. I was still 15 minutes too early, and the doors were closed. Luckily some employees opened up the door for me and I waited just a few seconds before the HR lady appeared.

She gave my two name cards, a key card, keys to a drawer, a pen, a notebook, a pen holder and a cup with my name on it. I filled out some forms and signed some documents for one hour. After this I met up with the General Manager and the HR Manager. Both of them had almost nothing to say other than wishing me a pleasant stay at the company. I was given some manuals to read, but after two hours it was hard to keep my eyes open. Luckily we had lunch break at twelve, so me and the HR lady headed over to the canteen.

The lunch break, which is not included in the eight hour day, ends at one o’clock. Not until three o’clock, did I finally get a laptop, on which I could go through material from previous workers, working with the same tasks as I. I will write about my work tasks tomorrow! I also have another computer, but for some reason it didn’t work. I work in an open office, with the GM working in his own room next to my cubicle. Luckily no one sits next to me, but behind me I have the person in charge of finance and the daughter of the GM. She works with the same tasks as I do, but she will be staying at the company for only one month. At six o’clock I left work and after taking a extremely full bus, I managed to get home before half past eight. 

Työharjoittelupaikka löydetty!

Työharjoittelupaikka löytyi vihdoinkin ja ensi kuussa olisi tarkoitus aloittaa heti sen jälkeen kun olen viisumin Suomessa käynyt uusimassa. Kauheasti paperin täyttämistä edessä samoin kuin sähköpostien lähettämistä sekä koululle että organisaatiolle, joka paikan minulle hankki. Viikko on aikaa tehdä kaikkea, mitä vain haluan, sillä Shanghaihin palatessani ensi kuussa tulen olemaan töissä päivät pitkät. Työpaikka on yli puolentoista tunnin matkan päässä kodista, joten jokin parempi kulkuneuvo kuin bussi pitäisi keksiä. Kävin tänään tutustumassa työpaikkaan samalla kun johtaja ja HR pomo piti pienet haastattelutuokiot. Tunti ehti vierähtää kunnes menin HR pomon kanssa lounaalle työpaikan alakerrassa olevassa ruokalassa. En haastattelun jälkeen enää jaksanut lähteä keskustaan, sillä ulkona oli yli kolmekymmentä astetta. Kirjoittelen paikasta lisään heti kun pääsen muiden asioden kanssa eteenpäin. 

                                                                                                                                                                     

I finally got an internship position! After trying for five months and countless months before coming to Shanghai, I can finally do the internship that my university requires me to complete before graduation. I will start next month, after I have renewed my visa back in Finland. I have a lot of paperwork ahead of me as well as lots of email to write to my university and the organization that found the workplace for me. Today I visited the company and had two interviews with the manager as well as with the HR manager. The HR manager invited me for lunch and we ate in a really nice canteen downstairs. I had planned on going to the city, but returned home instead because it is over thirty degrees Celsius outside!