Hongkou markkina-alue

These building were mostly occupied by workers from other cities

Notice the children's brooms on top

A stall only selling strawberries. The better the quality is, the more they cost

The eggs were actually more bluish than white

Juutalaiskorttelin jälkeen siirryimme paikallisten markkina-alueelle. Eipä siellä ollut paljon, mitä en aikaisemmin ole nähnyt myynnissä muualla. Paikalla olisi kuulemma aikaisemmin ollut partureita kadulla, mutta he olivat tällä kertaa lounaalla. Käveltyämme markkinat läpi menimme lähistöllä sijaitsevaan nuoriso-hostelliin lounaalle. Suurin osa, eli noin kaksitoista henkeä, tilasi pizzan, ja se taisi olla virhe. Keittiössä oli yksi pitsa uuni, sillä pitsat saapuivat pöytään aina noin. kymmenen minuutin välein. Oma pizza tuli siis siinä puolentoista tunnin odottelun jälkeen, onneksi ei sentään viimeisenä.

                                                                                                                                                                     

After walkin throug hthe Jewish Ghetto, we went to a local market. The streets were filled with shops selling just the regular stuff that I have seen before. The only thing that could have been interesting is barbers working in the street, but they were on lunch when we walked past. In the end of the tour we headed over to a nearby youth hostel to have some lunch. Everybody except for one ordered pizza, which was a mistake, since the kitchen probably only had one pizza oven. Every ten minutes one pizza arrived, and after one and a half hour my pizza arrived. Luckily I wasn’t the last on to get my pizza. 

Shanghain juutalaispakolaisten museo

The Ohel Moshe Synagogue 

The museum had a free guided tour with a women that spoke English

The outside walls had names of all the refugees living in the area

Pictures of "Shanghai babies", Jewish children born in Shanghai

Inside the synagogue with the Torah behind the curtain    

Tässä teille lukijoille, pieni historian oppitunti käsitellen Shanghain juutalaisten pakolaisten historiaa. Toisen maailman sodan aikana juutalaiset pyrkivät pakoon, mutta harva maa myönsivät heille viisumeja. Osa maista myönsi jonkin rajoitetun määrän viisumeja juutalaisille, mutta suurin osa ei ottanut heitä vastaan ollenkaan. Siihen aikaan piti olla matkalipun ostaessa myös viisumi. Japanin armeijan valloitettua Shanghai vuonna 1937, he alkoivat päästää juutalaisia sisään kaupunkiin ilman passia tai viisumia. Pakolaisten alkaessa saapua kaupunkiin, paikalla oli jo aikaisemmin tulleet rikkaat irakilaiset juutalaiset, kuten Kadoorien ja Sassoonin perheet, ja venäläiset juutalaiset. Japanilaiset konsulit Euroopassa myönsivät viisumeja juutalaisille moneen mahaan, ja auttoivat heitä pakenemaan Venäjän kautta Japaniin ja täältä sitten Shanghaihin. Suurin osa pakolaisista tuli Shanghaihin Italiasta lähteneellä laivalla, joka kuukausittain toi pakolaisia turvaan. 

Vuonna 1943 noin 23,000 juutalaista siirrettiin asumaan ghettoon. Alue oli kooltaan noin neliömaili. Alueella asui jo ennestään paljon kiinalaisia, mutta paikalliset tukivat pakolaisia ja rikkaammat juutalaiset avustivat heitä lahjoittamalla ruokaa ja vaatteita. Ghetto ei ollut muurien takana, mutta päästäkseen ulos, oli haettava lupa ja alueella oli liikkumiskielto öisin. Elämä ghetossa oli aluksi vaikeata, mutta elämä muuttui nopeasti paremmaksi, ja juutalaiset avasivat kouluja, tekivät töitä ja muuttivat alueen paremmaksi paikaksi. Natsit painostivat Japania, ja vaativat japanilaisten lähettävän juutalaiset takaisin Saksaan, mutta Japani kieltäytyi. Vuonna 1948 Israelin perustettua, suurin osa juutalaista lähtivät Shanghaista. Vuonna 1957 ainoastaan sata juutalaista oli jäljellä kaupungissa, ja tällä hetkellä ainoastaan harva on jäänyt Shanghaihin. 

Kun minulla ei harjoittelupaikkaa vielä ole löytynyt, niin aikaa kyllä on mennä keskellä päivää Shanghain Suomalaisten järjestämälle kävelykierrokselle. Tällä kertaa kävelyn teemana oli Shanghain historiallinen juutalaiskortteli Hongkoun alueella. Tapaaminen oli kello kymmeneltä Dalian rd. metro asemalla, mutta kun en jälleen kerran oikein osannut laske kuinka paljon aikaa matkaan tarvitsen, olin paikalla hieman ajoissa. Jonkin ajan päästä porukka oli kasassa, ja neljäntoista hengen porukka lähti matkaan. Pääkohteena oli juutalaispakolaisista kertova museo. Sisäänpääsy oli ryhmäalennuksella 6 euroa ja saimme hetken itseksemme katsella ympärille, sillä maksuton opaskierros järjestettiin vasta kello yhdeltätoista. Museo oli jaettu kolmeen rakennukseen. Päärakennus oli Ohel Moshe synagoga, ja kahdessa sivurakennuksessa sijaitsi näyttelytilat.

Oppaan saapuessa hän aloitti kertomalla vähän juutalaisten historiasta. Suurimman osan olimme jo kuulleet, sillä kävelykierroksen opas oli melko hyvin kertonut meille juutalaisten historiasta ja elämästä Shanghaissa. Ohel Moshe synagoga on yksi kahdesta Shanghaissa sijaitsevista synagogista, ja se on vuonna 2007 entisöity samannäköiseksi, kun miltä se näytti vuonna 1928 ollessaan juutalaisten käytössä. Toisessa kerroksessa on tietokoneita, jonka avulla voi etsiä tietoa juutalaisista pakolaista. Kolmannessa kerroksessa oli näyttelytila keskitysleireistä, mutta siellä emme käyneet. Ensimmäisessä näyttelytilassa kävimme katsomassa lyhyen elokuvan juutalaisten elämästä Shanghaissa, jonka jälkeen opas kertoi näytillä olevista kuvista ja esineistä. Esillä oli mm. passi, jonka juutalainen omistaja oli kadottanut noin 70 vuotta sitten, mutta kiinalainen löysi sen jonkin aikaa sitten, ja ilmoitti siitä passin omistajalle. Toisessa näyttelytilassa oli kuvia ja esineitä juutalaista, kuten esim. kuvia juutalaista lapsista, jotka olivat syntyneet Shanghaissa.

                                                                                                                                                                    

Here is a little history lesson about Shanghai Jews to begin this post with. During World War Two, Jews tried to flee the holocaust to other countries, but few were willing to accept them. They were supposed to have a visa when buying traveling tickets and some countries handed out a restricted amount of visas. In 1937 Japanese troops occupied Shanghai and they were willing to accept Jews without passport or visa to come to the city. Those that had the money, traveled by ship from Italia to Shanghai. Also Japanese consuls in some European countries helped issue visas to Jews against orders from their superiors. These Jews travelled across Russia and went to Japan, before being moved to Shanghai. Shanghai had a Jewish community before the refugees arrived, consisting of the wealthy Iraq Jews, including Sassoons and Kadoories families, and Russian Jews, that earlier had been settled in north China. 

In 1943 all 23,000 refugees were relocated to an area of one square mile. This was done, so that the Japanese could have an eye on what they were doing, but on the other hand the ghetto was not walled, meaning that the Jews were able to leave the area if they got the permission from the Japanese. The conditions in the ghetto were harsh to begin with, but there were also Chinese people living there, bringing comfort. Richer Jews assisted by giving food and clothes and slowly the ghetto turned out to be a thriving community. They established schools, a new synagogue was built, newspaper were published and people had work. Nazis pressured Japan to hand over the refugees living in Shanghai, but Japan didn’t do as they were told. The ghetto was liberated in 1945, and in 1948, when the state of Israel was established, most Jews left the city of Shanghai. Ten years later only about 100 Jews remained in the city and nowadays there isn’t more than a few left.

Since I still haven’t found an internship, I was able to go on another walking tour with the Shanghai Finns in the middle of the day. We met up at Dalian Rd. metro station and when everybody had arrived, a group of fourteen people and a baby set of. Our guide told us about the history of the Jewish people in Shanghai, so we had a better understanding of what we were going to look at. Our first main stop was the Jewish Refugee museum. The entry was 40rmb with group discount and there weren’t that many people at the same time as we were visiting. A guided tour began at eleven o’clock, so we had some time to look around on our own before going on the tour. The museum consisted of three building, from which the main building was the Ohel Moshe Synagogue. It was rebuilt in 2007, to look like the original one used in 1928. The second floor of the building had computers where you could look up former refugees from a database. The third floor had an Auschwitz exhibition that we didn’t look at.

Our guide spoke English and told us about the history and walked us through the first and second floor of the synagogue. After this we went to the first exhibition hall, where she showed us movie about the refugees living in Shanghai. After this we looked at some pictures and she told us a bit about the people in the pictures. The exhibition had a passport that a Jewish woman had lost some 70 years ago, and just recently a Chinese person found it and was able to contact the owner of the passport. The second exhibition hall was more personal with wedding pictures and pictures of kids born in Shanghai. 

Opastettu kävelykierros

Ding Xiang Garden house with some elderly enjoying the park

We weren't able to enter the park as it was closed for other people than the elderly it seemed like

Children's theater backyard 

The Shanghai theater university

Statues were placed around the campus area

Walking past some unusual houses

Must be expensive to live in a house like this in the middle of expensive Jing An area

The entrance of former residence of Cai Yuanpei

The inner garden was really nice, but on picture it looks a bit dull 

Lähdin jo ennen kahdeksaa matkaan, jotta olisin ajoissa kello kymmenen tapaamispaikalla. Olin kumminkin puolituntia liian ajoissa Ding Xiang Gardenin edustalla. Tarkoituksena oli osallistua Shanghain Suomalaisten järjestämään opastettuun kävelykierrokseen. Olin aikaisemmin harmitellut, että viime kuun kävelykierros jäi väliin, joten päätin että nyt on pakko lähteä mukaan. Toinenkin Suomalainen saapui ajoissa, joten oli juttuseuraa ennen kuin loput ryhmästä tuli paikalle. Olimme yhteensä yksitoista suomalaista kiertelemässä French Concessionsin ja Jing Anin katuja. Dingxiang puisto oli ensimmäinen kohde, mutta siellä oli jonkinlainen eläkeläisten virkistyspäivä menossa, joten saimme vain kurkata millainen puisto on ja nopeasti vilkaista taloa. Puiston sisäänkäynneillä oli siis pistetty do not enter –kylttejä, vaikka vanhukset pyörätuoleissa rullailivat rauhassa polkuja pitkin.

Kävelykierroksen teemana oli kulttuuri ja kävin siis katsomassa taloja, jossa tunnettuja henkilöitä kulttuurimaailmasta on asunut sekä ihan moderneja paikkoja. Matkan varrella pysähdyimme katsomaan taloa, joka muistutti Barcelonan rakennuksia, eli todella outo sekoitus. Seuraava paikka oli lasten teatteri, jonka vartija kuitenkin kyseli, että minne olimme matkalla. Taisin olla yksi harvoista, joka ryhmästä osasi puhua kiinaa, joten yritin selittää, että haluamme mennä sisään katsomaan. Oppaamme oli siis aikaisemmin hyvin itse päässyt sisään katsomaan aulaa. Kiersimme takapihan kautta ja näimme aulan ennen kuin kävelimme tien yli teatterikorkeakoululle. Teatterikorkeakoulu oli jaettu moneen rakennukseen ja patsaita oli pystytetty sinne tänne.

Tästä eteenpäin lähdimme kovaa vauhtia kohti määränpäätä, joka suljettaisiin parinkymmenen minuutin jälkeen. Itse en varmasti sinne olisi löytänyt, sillä asunto, jonne olimme matkalla, sijaitsi sisäpihalla. Portti oli jo pistetty kiinni, mutta seistessämme ulkopuolella ihmettelemässä, virkailija avasi oven, huomasi meidät, ja päästi meidät sisään, vaikka hän olikin varmasti juuri matkalla syömään. Cai Yuanpein entinen asunto oli muutettu museoksi, mutta itse tykkäsin enemmän sisäpihasta, jonne oli aseteltu paljon kukkia. Viimeinen paikka, jossa kävimme katsomassa, oli ooppera talo, joka myös sijaitsi sivukujan päässä. Se ei ollut mikään oikea ooppera talo, vaan paikka jossa pidettiin pienempiä tilaisuuksia. Täälläkin vartija tuli ihmettelemään olemmeko valmiita lähtemään. Ja sillä kukaan ei vastannut, hän kovaan ääneen kiinaksi jatkoi, ette tekö ymmärrä kiinaa? Eli vaikuttaa vähän siltä, että yksin voi käydä millä tahansa pihalla katselemassa, mutta ryhmä suomalaisia on aivan liikaa vartijoille.

                                                                                                                                                                   

After missing out on last month’s walking tour, I decided to take part in the one arranged this month. Shanghai Finns arrange a walking tour every month and this one had the team of French Concessions culture. The group of eleven people met up at ten o’clock outside Ding Xiang garden. We weren’t able to actually visit the garden, as some elderly were having some sort of leisure day at the house. We stopped at a former residence of some artist and the apartment reminded me of some building in Barcelona. In other words the architecture varies a lot in the city. From here on we visited the Children’s Theater and the Theater Academy on the other side of the road.

We walked briskly to the former residence of Cai Yuanpei, but they had already closed the gates. Luckily the worker opened the gates as we still were outside and let us in even though I think she was on her way to have dinner. The residence was turned into a museum about his life, but I was more interested in the front yard that had lots of flowers set up in the sun. We also had a look at the opera house, that wasn’t a proper opera house. The tour took about two hours and during this time two Chinese house guards came and told us to leave, even though the tour guide had earlier managed to look at these places on her own. In other words it seems like a few people can visit, but if a bigger group comes in to a somewhat public place, then it suddenly isn’t ok anymore. 

Valokuvausluennolla

Perjantaina kävin pietarilaisen miehen pitämällä valokuvausluennolla Suomen konsulaatin viisumipuolella. Viisumipuoli ei ollut auki yleisölle, joten paikalla oli vain kymmenen suomalaista kuuntelemassa. Luento pidettiin suomeksi ja käsitteli suureksi osaa sitä, miten hyviä valokuvia otetaan. Ensin näytettiin millaiset huonot kuvat ovat, esim. mistä ei kannata rajata tai leikata kuvaa. Tämän jälkeen käytiin läpi miten hyvä kuva otetaan. Vähän neuvoja kameran asetuksista ja muita hyödyllisiä vinkkejä tuli vielä loppuun. Luennoitsijan mukaan kaikkien kuvat paranevat ja ”kuvat saavat enemmän tykkäyksiä facebookissa”, mikäli me seuraamme näitä neuvoja. Luento kesti noin kaksi tuntia ja oli hyvin järjestetty ja kiinnostava.

                                                                                                                                                                   

On Friday I took part in a lecture about photography in the Finnish consul. As the visa section was closed in the afternoon, we had the lecture there and about ten Finns attended. The lecturer started off by going through some examples of bad photographs and after that showing how good ones are taken. He went through some really simple stuff, but all of them result in better pictures. Important things were e.g. framing, depth, balancing and the rule of third meaning that the main object shouldn’t be in the middle. The horizon of the picture should be straight but not in the middle. He also went through the basic functions of a camera and advised us not to use automatic mode. After this lecture everybody who follows his tips should get better pictures and “more likes on facebook”. The lecture was really interesting and informative, so I’m glad I took the time and attended it. 

Suomen konsulaatissa

Maanantaina lähdimme kahdeksan jälkeen aamulla ulos ja palasimme kotiin kaksitoista tuntia myöhemmin. Harvoin näin aikaisin on tullut herättyä, mutta lähdimme ajoissa ulos, jotta ehtisimme kello kymmenen aamu kahville Suomen konsulaatissa. Konsulaatti sijaitsee aivan keskustassa Nanjing ostoskadulla. Kahvit oli tarkoitettu Shanghain suomalaiset uusille jäsenille, ja tapasin siellä kaksi suomalaista, jotka olivat hiljattain muuttaneet Shanghaihin. Kahvilla oli myös kolme konsulaatin henkilökunnasta ja yksi suomen shanghailaisten edustaja. Suomen konsuli oli itse leiponut kakun, jota saimme maistaa samalla kun hän kertoi konsulaatin toiminnasta. Saimme myös lisään tietoa Shanghain suomalaisten toiminnasta jonka jälkeen kiersimme konsulaatin ja visahakupuolentiloissa. Visapuolella oli kattava kirjasto, josta voin jatkossa hakea Suomalaisia dekkareita. Kahvittelun aikana poikaystävä sai katsella kaksi tuntia kuvia suomalaisista lehdistä kun muuta luettavaa ei ollut tarjolla.

Kahvin jälkeen lähdimme kävelemään Nanjing katua pitkin samalla kun kävin kaupoissa. Kävimme myös feikkimarkkinoilla, jotka kadulla sijaitsevat ja ostimme joitakin tuotteita. Löysin myös paljon tavaraa, jota haluaisin ostaa, mutta ensin pitää tarkistaa hinta netistä ennen kun sinne voi mennä tinkimään. Thomas Sabo –kauppani on pikku hiljaa luopumassa Thomas Sabon koruista, sillä kukaan ei kuulemma enää osta niitä, mikä minusta on harmi. Kävelimme Peoples Squerille asti, jossa kävimme katsomassa mikäli Xin Hai Hui –ravintola olisi auki. Se oli juuri siihen aikaan suljettu, joten joudimme odottamaan kolmisen tuntia siihen että se avattaisiin uudestaan.

Odotellessa kävimme Nanjing Roadin itäosassa kaupoissa. Nyt kun oli niin paljon aikaa, ehti käydä mm. suuressa ruokakaupassa, jossa viimeksi on tullut käytyä ihan ensimmäisenä viikkona Shanghaissa. Vaikka mitä tuli matkalla ostettua, mutta niistä lisään myöhemmin. Poikaystäväni sisko saapui paikalle ja lähdimme kolmisteen syömää niin paljon kun vain jaksoimme kahden tunnin ajan. Tällä kertaa ravintola ei ollut yhtä täynnä kuin viimekerralla, mutta saapuessamme otimme jonotusnumeron ja jonottamassa oli noin kolmekymmentä ihmistä. Ruokaa tuli taas syötyä aivan liikaa kun tarjolla on niin paljon lihoja, kasviksia, sivuruokia ja jälkiruokia.

                                                                                                                                                                  

On Monday we left home after eight in the morning and returned home twelve hours later. I attended the morning coffee held by the Shanghai Finns group in the Finnish Consulate located on West Nanjing Rd. We were three new Finns attending the meeting with three people from the consulate and one from the Shanghai Finns group. The Finnish consul told us about their work and the Shanghai Finns member told us about their activities. We were shown around the consulate and visa application area. During this time my boyfriend was  trying to make sense of Finnish newspapers for two hours.

At twelve we left and walked along Nanjing Rd. We went to some shops as well as visited the fake market. I bought some small things and found some new stuff I haven’t seen before. Now I just have to know what they cost before I can go back and start haggling. Some shops had closed since last time and new ones had appeared. Also the shop selling Thomas Sabo has moved on to other jewelry. We walked to Peoples Square, where we wanted to eat at Xin Hai Hui, but they had just closed and we had to wait three hours until they opened up again.

We had time to go to some shops on Nanjing East Road that I haven’t visited in a long time. The time passed by pretty quickly and as my boyfriend’s sister arrived, we headed over to the restaurant. The place wasn’t as full as last time but there were still a lot of people waiting for it to open. Once again there was a good selection of food to choose from and after two hours of eating it was hard to walk to the subway and get back home.