Peasant art shop

Keskustassa kävellessämme pikkukatua pitkin, huomasin pienessä liikkeessä kiinalaisia ”maalais”- maalauksia, joita itse maalasin yli vuosi sitten amerikkalaisten oppilaiden kanssa joissain pikku kylässä. Teemana on aina jotain kiinalaiseen elämään liittyvää. Maalaukset ovat todella simppeleitä, niin simppeleitä, että varmaan lapsetkin osaavat. Liike sijaitsi jonkin suuremman talon sisäpihalla, joten eipä varmaan moni sinne eksy. Kauppias datasi samalla kuunnelleessaan musiikkia, ja vastasi mielellään sekä kiinaksi että englanniksi meidän kysymyksiin. Ostin kasan kortteja ja kaksi A5 kantta, jonne voi kerätä tärkeitä papereita.

--------------

While we walked along a road in the city I noticed a small shop window with peasant art. I had painted peasant paintings in a village with some American students some year ago, so I had to take look. The shop was in the yard of a larger house, and it seems like not many people actually goes there. The shopkeeper was nice and answered our questions in both Chinese and English. I bought cards and two A5 paper holders. I like the simple but yet colorful of design of the peasant art. 

Saksalaiset tuliaiset

Saksalainen ystävä kävi Saksassa noin viikon verran. Hänen palattua Shanghaihin, hän toi tullessaan suklaata ja kynsilakkaa. Itse toin Suomesta tuliaisena lakua, ja ihme kyllä hän piti siitä todella paljon. Kiinalaiset toisaalla eivät lakuun ihastuneet, ja söin itse kaksi pussia. Saksalaisen vanhemmat ovat tulleet Shanghaihin pariksi viikoksi, joten emme ehdi seuraavien viikkojen aikana olla paljon yhteyksissä. Sillä Saksalainen on ainut länsimaalainen ystävä tällä alueella, olemme viime aikoina olleet paljon tekemisissä. Saapa nähdä paljonko ehdimme tavata syksyn aikana, ennen kun me molemmat palaamme kotimaihimme joulukuun aikana.

                                                                                                                                                                  

My German friend brought me some chocolate and nail polish from German as a gift. She had gone there for a week to meet some friends, since she hasn’t been home in over half a year. Her husband on the other hand had to stay in Shanghai and work during her trip. Soon after her trip to German, her parents arrived in Shanghai. In other words we don’t have time to meet as often as we usually do. Hopefully we will have more time during autumn, since we both will leave Shanghai during December. 

Shanghai First Foodhall

Nanjing Roadin kuuluisasta First Foodhall ruokamarketista kävin ostamassa pari tuliaista kotiin vietäväksi. Paikka on sen verran kiinnostava, että vähän kuviakin tuli otettua. Olen vain käynyt alimassa kerroksessa, jossa makeiset ja länsimaalaiset tuotteet löytyvät, mutta kerroksia taitaa olla viisi tai kuusi. Hinnat ovat suhteellisen kalliit, mutta en ole tainnut muualla näitä pakkauksia nähnyt ja muutenkin asiakaskunta on suurimmaksi osaksi turisteja.

                                                                                                                                                                 

From the famous Nanjing Road I bought some souvenirs to take home. I bought some sweets from the First Foodhall and I only visited the first floor, where they have Western food and Chinese sweets. The place is pretty interesting with lots of people. On the other hand the place isn’t cheap, but they have lots of fun Shanghai sweets.  

22

Sight One: SWFC observatory

The tallest buildings in Shanghai: SWFC, Jin Mao Tower and Shanghai Tower

The entrance to the observatory was in a separate little blue building on the left

How about not looking at the view points when being 474 m above the ground

I bought some souvenirs for myself from the 94th floor 

I got a free macaroon, but I also bought three more as well as a cupcake

Walking along the skywalk to IFC Mall for lunch

I had some delicious rainbow colored dumplings at Paradise Dynasty

Sight two: Taking a ferry a cross the river to the Bund and enjoy the view from the other side 

Sight three: The Bund Sightseeing Tunnel

Syntymäpäiväni kunniaksi vietin oikean kunnon turisti-päivät menemällä kolmeen turistikohteeseen, jossa en ole aikaisemmin käynyt, ja samalla tuli myös kokeiltua kolme uutta ruoka nautintoa. Kirjoitan päivästäni ensiksi lyhyesti mitä tuli koettua, nähtyä ja maistettua, jonka jälkeen teen vielä lisään postauksia, jossa tulee olemaan vähän lisään tietoa kohteista.

Lähdin aamulla yhdentoista aikaan matkaan ja ensimmäinen kohde oli Shanghai World Financial Center. Olen aikaisemmin käynyt viereisessä pilvenpiirtäjässä, eli Jin Mao Towerissa syömässä, mutta en ole aikaisemmin käynyt näköala-tasanteilla. Sisäänpääsy on syntymäpäivänä ilmainen, joten siinä lienee syy miksi juuri tänään tuli mentyä sinne. Muuten pääsy kolmeen ylimpään kerrokseen maksaa lähemmäs 30 euroa. Minulla on korkeiden paikkojen kammo, joten olin jo stressannut pilvenpiirtäjään menoa sen verran paljon valmiiksi, että paikan päällä ei ollutkaan niin kauheata, kun olin kuvitellut. 97. kerroksen skywalk sujui hyvin ja sieltä siirryimme sadanteen kerrokseen melko nopeasti. Sadannessa kerroksessa oli jonkin verran ihmisiä mutta kyllä sieltä löytyi paljon tilaa myös itselleen. Itse yritin olla astumatta lattiassa oleviin lasi paneeleihin, joista näkyi maahan asti, eli 474 metriä alemmas. Kuvatessa piti aina seinään nojaa, sillä en voinut kuvitellakaan meneväni suoraan ikkunan eteen, kun jakojen alla ei ollut muuta kuin lasi-ikkuna. Kuvia tuli otettua jonkin aikaa kunnes siirryin alempiin kerroksiin ja lopuksi saavuin sky arenaan 94. kerroksessa, josta ostin kolme korttia ja avaimenperän muistoksi.

SWFC alimmissa kerroksissa sijaitsee kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Olimme sisäänpääsylipun yhteydessä saaneet kuponkeja rakennuksen eri paikkoihin, ja yhdellä kupongilla sai ilmaisen macaroon leivoksen. Suuntasin leipomoon, jossa leivos oltiin jo antamassa käteen, mutta pyysin sen mukaan samalla kuin ostin kolme muuta macaroon leivosta ja yhden kuppikakun. Miss Ma leipomossa oli vaikka mitä ihmeellisiä makuja tarjolla ja kaikki olivat vihanneksia käyttäen värjättyjä.  Ostin mm. punajuuri macaroon leivoksen. Täältä matka jatkui kohti IFC ostoskeskusta, jossa kävin syömässä sateenkaari dumplingeja. Olin lukenut niistä toisesta blogista ja ne olivat todella herkullisia. Kävin samassa ostoskeskuksessa vielä Baker and Spice nimisen kahvilan kautta ostamassa kaksi kanelipyörykkää.

Siirryin ulos ja hetken käveltyä saavuin Shanghain lauttaterminaaliin. Vilautin metrokorttia ja menin lautan kyytiin muitten turistien ja paikallisten mukaan. Ylitys ei kestänyt kuin parisen minuuttia, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokeillut tätä. Kiinalaiset rynnivät toisen kerroksen ulkotilaan, joten pysyttelin itse sisällä. Lautta saapui sopivasti bundille, jossa etsin itselleni tyhjän istumapaikan ja istahdin alas syödäkseni kanelipullani. En kauan ollut yksin, kun huomasin kahden kiinalaisen bonganneen minut jo sadan metrin päästä, ja hitaasti lähestyessäni penkkiäni. He istuivat parin metrin päässä, vaikka tilaa oli vaikka kuinka paljon. Sivusilmällä huomasin kuinka selfie-tikulla kuvaan pääsin itsekin mukaan. Hetken jälkeen yksi pojista kysyi, voinko poseerata hänen kanssaan yhteiskuvassa, ja suostuttuani, hän alkoi räpsiä kuvia. Juttelimme kiinaksi sitä sun tätä, ja kun olimme jo sen verran tuttuja jo tässä vaiheessa, kuvia voitiin ottaa vähän lisään. Pojat jatkoivat eteenpäin ja luulin jo saavani rauhassa nauttia pullastani, kunnes eteeni ilmestyi vanhempi kiinalainen naisporukka rullatuoli vanhuksen kera, ja hekin halusivat yksi kerrallaan tulla viereeni kuvattavaksi. He olivat aivan ihmeessään, että osasin vastata heidän kysymyksiin kiinaksi, mutta ennen kuin he ehtivät alkaa jutella enemmän nousin ylös ja jatkoin nopeasti matkaan.

Kolmas ja viimein uusi nähtävyys jonne menin, oli Bund Sightseeing Tunnel. Tunnettu siitä, että se on aivan mielettömän huono, tunsin silti, että pakko tämä kerran kokea. Lopputulos on kyllä sama kuin mitä muutkin ovat sanoneet, eli tunneli, jossa vilkkuu vähän valoja ja siitä maksat sitten seitsemän euroa, ei kiitos. Pääsin kumminkin takaisin Lujiazuin puolelle, eli sieltä mistä päiväni oli alkanut ja otin metron takaisin kotiin. Kotona odotti normaalia parempi illallinen sekä sukulaisia, joita en ole aikaisemmin tavannut. Illalla kävimme vielä karaokessa, sen sijaan että olisimme käyneet syömässä BBQ:tä, niin kuin oli ensin luvattu. Kahden tunnin karaoken jälkeen palasimme kotiin nukkumaan.

                                                                                                                                                                  

I celebrated my 22^nd birthday by going to three tourist attractions that I haven’t visited before. I will first write about my day as a whole and after that post some more about some of the highlights of the day. I started off by going to the first attraction, which was the Shanghai World Financial Center located in Lujiazui. From the four skyscrapers in the area, I have only been to Jin Mao Tower, and that was also just for dinner, not for looking at the sights. Since I had my birthday, the entrance to the three highest floors was free, otherwise it costs 180rmb. The 97^th floor wasn’t too bad and I was relieved it didn’t feel is high as it actually was. When I continued up to the 100^th floor, my hands started sweating and I leaned against the wall to take pictures. There were quite a lot of people, but I still managed to find free spots to take pictures from. However, I tried to not go too near the windows, as they had placed smaller windows in the floor as well. Avoiding the floor windows was a hard task but I managed it. I went down to the 94^th floor where I bought some cards and a key-ring for myself as a souvenir.

The bottom floors of the building are filled with shops, cafes and restaurants, to which I had received some coupons to when entering the observatory. With one of the coupons I received a free macaroon from Miss Ma. I also bought some other macaroons and a cupcake before I continued onwards. I walked over to IFC Mall where I ate lunch at Paradise Dynasty. I had some delicious rainbow dumplings that I had read about in another blog. I did one more stop in the mall and bought some cinnamon rolls from Baker and Spice.

I went to the Shanghai Ferry Station and took the ferry over to the Puxi side of the river. The crossing is pretty fast and convenient, but I haven’t done it before. I ended up on the Bund promenade, where I found myself an empty spot. I was just about to eat my cinnamon roll when I noticed two Chinese getting closer and closer. They sat right beside me even though there was plenty of space to go further away. One of them took some pictures of himself with a selfie-stick and now and then tried to take pictures of me without me “noticing”. After a while he got the courage to ask if I could join him in a picture. I said it is okay and with a shaking hand he snapped some pictures of the two of us. We had a nice chat in Chinese and as we had become so good “friends” during this chat, he wanted some more pictures. The two of them moved on and I was left with my cinnamon roll, but not for a long time, since a group of middle aged Chinese women surrounded me and wanted one by one sit by me and have pictures taken. I moved on after a while even though I suspect that the women still would have liked to continue taking pictures.

I walked over to the Bund Sightseeing Tunnel, which was the third tourist attraction I hadn’t tried before. It is known to be the tackiest thing ever with some flashing lights in a tunnel. That was true, and I would not recommend anybody to pay 50rmb for that ride, but at least now I know what they were talking about. The ride ended on the other side of the river, back in Lujiazui, so I took the metro back home. We had dinner at home after which we continued out to a KTV where we sang for two hours before going back home. 

Unikko

Marimekko ei ole Kiinassa samaan tapaan suosittua kuin Japanissa. Toisaalta huomasin jo saapuessani takaisin Shanghaihin syyn tähän. Marimekon niin suosittua ”Unikko” kuosia kopioidaan milloin missäkin sisustustuotteessa. Meidän talvipeitossa on esim. käytetty tätä kuosia ja näin myös kaupasta alennuksessa olleen lakanasetin noin sadalla eurolla. Yritin täällä selostaa, että katso, tämä on Suomen oma Marimekko kuosi, mutta kiinalaisten mielestä kuka tahansa voi tuollaista kukkakuviota käyttää. Vähän meni mönkään perheen äidille ja siskolle antamat uuden vuoden lahjat, kun ei taida ”Unikko” kukkarot olla kauhean Suomalaisia.

Lisäksi tuli Marimekolta ostettua Suomessa muistipeli. Tätä koko perhe innoissaan on pelannut viime viikon ajan. Mikäli vieraita tai sukulaisia tulee kylään, niin hekin haastetaan peliin. Olen vieläkin ylivoimainen voittaja, sillä muistipelejä on lapsuudessa pelattu ihan yllin kyllin. Täällä muistipeleihin ei olla totuttu, mutta kyllä kaikki ihan innoissaan ovat, kun saavat kun saavatkin yhden parin. Meilläkin oli yhtenä ilta aivan Suomi teema menossa kun pelasimme Marimekko peliä ja syötiin Finlandia karkkeja.

                                                                                                                                                                   

The Finnish brand Marimekko is surprisingly unknown in China compared to Japan, where it is famous. Marimekko has been on display a year ago in the modern art museum, but other than that I haven’t seen a single person use that brand, and if I would see, it would probably be fake. I thought I had bought the perfect New Year’s gift for my boyfriend’s mother and sister, when I bought two wallets in Finland from Marimekko, but I was wrong. Chinese people don’t combine the “Unikko” flower with Marimekko, but instead believe that anybody can use that flower on their products. I have seen a pretty good copy of the flower on bedding set for about 800rmb. Even the blanket we have for winter uses the same theme. 

Papercutting

Kiinan kulttuuri tunneilla opimme leikkaamaan paperista kuvioita, jotain jota kiinalaiset harrastavat etenkin uuden vuoden aikaan. Monessa paikka olin nähnyt hienoja paperikuvioita, jotka olivat joko kehystetty tai sitten ne kiinnitettiin ikkunaan. Itse asiassa en monella kiinalaisella nähnyt paperista leikattuja kuvia kotonaan, vaikka ne vaikuttavat olevan suosittuja. Ensimmäiset ostin Hangzhoussa ollessani ilta-markkinoilta. Illaksi pystytetystä kojusta löysin sekä hienon panda-aiheisen kuvan että suuremman kuvan, jossa oli riikinkukkoja. Hinta ei ollut mikään halvin riikinkukkojen kohdalla, mutta tykkäsin kuvasta sen verran, että oli pakko sekin ostaa. Kuvilla olisi ollut kehykset, mutta ostin ne ilman niitä, sillä kuljetus olisi ollut hankalaa. Toisen kerran, kun paperikuvia kävin ostamassa, oli Pekingissä ollessani. Pekingin oopperan jälkeen käväisin hotellin lahjatavara kaupasta ostamassa kaksi pinkistä paperista leikattua pandaa, joista yksi nostaa painoja ja toinen heittää seivästä. Vaikka pandoilla ei ollut mitään tekemistä oopperan kanssa, niin ne olivat sen verran hauskan näköiset, että halusin nekin omakseni. En toisin ole saanut kehystettyä näitä kuvia vielä.

During my Chinese Culture class we were taught about Chinese traditional paper cutting. We were also given the chance to try it during class. Paper cutting is especially important during Spring Festival, but to be honest I haven’t seen any being used by locals. Shops use to have both pictures in frames as well as those that are meant to be put up in windows. The first ones I bought in Hangzhou at the night market. I was drawn to the stand by a big picture of two peacocks. The price was a bit high, but since I didn’t take the frame I got it cheaper. I also ended up getting pandas gut from paper and I was impressed by both of the pictures detailed work and framed them back in Finland. I also got two pictures when I visited Beijing. After the Beijing opera act I bought two panda pictures from the gift shop. One was lifting weights and the other throwing a spear. The bright pink color and the funny characters has yet to be framed before I can put them up on display.