Propaganda museossa

Viime viikonloppuna sovimme saksalaisen ystävän kanssa, että käymme propaganda museossa. Museo sijaitsee keskustassa, kerrostalorakennuksen alakerrassa. Saapuessamme compundin porteille, vahti antoi jo melkein kysymättäkään kortin, jossa oli kartta löytääkseen oikeaan taloon.  Kävellessämme rappuja alas kohti kellaria, tuli jo mieleen, että mitä jos tämä onkin jonkin sortin poliisi loukku, että katsotaan ketkä ovat kiinnostuneet propagandasta ja pistetään he vankilaan. No onneksi nyt ei, ja paikalla oli jopa muita länsimaalaisia. Kukaan ei ollut rahastamassa, joten ehdimme kierrellä vartin, ennen kun museon omistaja tuli keräämään lippurahat. Museo on isoin kokoelma propaganda julisteita, jota maailmassa on. Oikeasti sisällä ei olisi saanut kuvata, mutta ehdimme ottaa vähän kuvia ennen kun huomasimme kieltokyltin.

Kuvat ja julisteet olivat jänniä, paikoin ihan kovaa naurettiin. Paljon historiaa opimme, ja samalla itse ainakin huomasin, että propaganda julisteissa uutisoitiin myös mitä muissa maissa tapahtuu, eikä vaan kannustetta tekemään lisää töitä maan puolesta. Esim. tummien orjien oikeuksia kannustettiin jne. Tottakai monessa julisteessa näytettiin kuinka kauheita, ahneita amerikkalaiset ovat ja miten britit vielä ohitetaan viidentoista vuoden sisällä. Museossa oli myös Shanghai kalenterityttö julisteita, eli kuvia Shanghain naisista, jolla sitten myytiin jotain länsimaalaista tuotetta kuten tupakkaa tai viinaa.

                                                                                                                                                                      

Last weekend, I visited the propaganda museum together with my German friend. The museum is located in the city center, in the basement of a compound building. The gate guard gave us a small map that guided us to the right building. The basement is somewhat weird, as I would assume a museum of this quality would be located in a better place. This is the largest collection of propaganda art as most posters have been destroyed. You could even buy some real ones from the shop.

We didn’t notice we couldn’t take pictures inside, so we just took a few. The museum was quite large and surprisingly interesting. I learnt a lot of history, and I was amazed that the propaganda posters included news about the outside world, and not just slogans to keep working hard. Of course Americans were portrayed as the evil ones and at some points we were laughing out loud to the humoristic portraits. 

Shanghain juutalaispakolaisten museo

The Ohel Moshe Synagogue 

The museum had a free guided tour with a women that spoke English

The outside walls had names of all the refugees living in the area

Pictures of "Shanghai babies", Jewish children born in Shanghai

Inside the synagogue with the Torah behind the curtain    

Tässä teille lukijoille, pieni historian oppitunti käsitellen Shanghain juutalaisten pakolaisten historiaa. Toisen maailman sodan aikana juutalaiset pyrkivät pakoon, mutta harva maa myönsivät heille viisumeja. Osa maista myönsi jonkin rajoitetun määrän viisumeja juutalaisille, mutta suurin osa ei ottanut heitä vastaan ollenkaan. Siihen aikaan piti olla matkalipun ostaessa myös viisumi. Japanin armeijan valloitettua Shanghai vuonna 1937, he alkoivat päästää juutalaisia sisään kaupunkiin ilman passia tai viisumia. Pakolaisten alkaessa saapua kaupunkiin, paikalla oli jo aikaisemmin tulleet rikkaat irakilaiset juutalaiset, kuten Kadoorien ja Sassoonin perheet, ja venäläiset juutalaiset. Japanilaiset konsulit Euroopassa myönsivät viisumeja juutalaisille moneen mahaan, ja auttoivat heitä pakenemaan Venäjän kautta Japaniin ja täältä sitten Shanghaihin. Suurin osa pakolaisista tuli Shanghaihin Italiasta lähteneellä laivalla, joka kuukausittain toi pakolaisia turvaan. 

Vuonna 1943 noin 23,000 juutalaista siirrettiin asumaan ghettoon. Alue oli kooltaan noin neliömaili. Alueella asui jo ennestään paljon kiinalaisia, mutta paikalliset tukivat pakolaisia ja rikkaammat juutalaiset avustivat heitä lahjoittamalla ruokaa ja vaatteita. Ghetto ei ollut muurien takana, mutta päästäkseen ulos, oli haettava lupa ja alueella oli liikkumiskielto öisin. Elämä ghetossa oli aluksi vaikeata, mutta elämä muuttui nopeasti paremmaksi, ja juutalaiset avasivat kouluja, tekivät töitä ja muuttivat alueen paremmaksi paikaksi. Natsit painostivat Japania, ja vaativat japanilaisten lähettävän juutalaiset takaisin Saksaan, mutta Japani kieltäytyi. Vuonna 1948 Israelin perustettua, suurin osa juutalaista lähtivät Shanghaista. Vuonna 1957 ainoastaan sata juutalaista oli jäljellä kaupungissa, ja tällä hetkellä ainoastaan harva on jäänyt Shanghaihin. 

Kun minulla ei harjoittelupaikkaa vielä ole löytynyt, niin aikaa kyllä on mennä keskellä päivää Shanghain Suomalaisten järjestämälle kävelykierrokselle. Tällä kertaa kävelyn teemana oli Shanghain historiallinen juutalaiskortteli Hongkoun alueella. Tapaaminen oli kello kymmeneltä Dalian rd. metro asemalla, mutta kun en jälleen kerran oikein osannut laske kuinka paljon aikaa matkaan tarvitsen, olin paikalla hieman ajoissa. Jonkin ajan päästä porukka oli kasassa, ja neljäntoista hengen porukka lähti matkaan. Pääkohteena oli juutalaispakolaisista kertova museo. Sisäänpääsy oli ryhmäalennuksella 6 euroa ja saimme hetken itseksemme katsella ympärille, sillä maksuton opaskierros järjestettiin vasta kello yhdeltätoista. Museo oli jaettu kolmeen rakennukseen. Päärakennus oli Ohel Moshe synagoga, ja kahdessa sivurakennuksessa sijaitsi näyttelytilat.

Oppaan saapuessa hän aloitti kertomalla vähän juutalaisten historiasta. Suurimman osan olimme jo kuulleet, sillä kävelykierroksen opas oli melko hyvin kertonut meille juutalaisten historiasta ja elämästä Shanghaissa. Ohel Moshe synagoga on yksi kahdesta Shanghaissa sijaitsevista synagogista, ja se on vuonna 2007 entisöity samannäköiseksi, kun miltä se näytti vuonna 1928 ollessaan juutalaisten käytössä. Toisessa kerroksessa on tietokoneita, jonka avulla voi etsiä tietoa juutalaisista pakolaista. Kolmannessa kerroksessa oli näyttelytila keskitysleireistä, mutta siellä emme käyneet. Ensimmäisessä näyttelytilassa kävimme katsomassa lyhyen elokuvan juutalaisten elämästä Shanghaissa, jonka jälkeen opas kertoi näytillä olevista kuvista ja esineistä. Esillä oli mm. passi, jonka juutalainen omistaja oli kadottanut noin 70 vuotta sitten, mutta kiinalainen löysi sen jonkin aikaa sitten, ja ilmoitti siitä passin omistajalle. Toisessa näyttelytilassa oli kuvia ja esineitä juutalaista, kuten esim. kuvia juutalaista lapsista, jotka olivat syntyneet Shanghaissa.

                                                                                                                                                                    

Here is a little history lesson about Shanghai Jews to begin this post with. During World War Two, Jews tried to flee the holocaust to other countries, but few were willing to accept them. They were supposed to have a visa when buying traveling tickets and some countries handed out a restricted amount of visas. In 1937 Japanese troops occupied Shanghai and they were willing to accept Jews without passport or visa to come to the city. Those that had the money, traveled by ship from Italia to Shanghai. Also Japanese consuls in some European countries helped issue visas to Jews against orders from their superiors. These Jews travelled across Russia and went to Japan, before being moved to Shanghai. Shanghai had a Jewish community before the refugees arrived, consisting of the wealthy Iraq Jews, including Sassoons and Kadoories families, and Russian Jews, that earlier had been settled in north China. 

In 1943 all 23,000 refugees were relocated to an area of one square mile. This was done, so that the Japanese could have an eye on what they were doing, but on the other hand the ghetto was not walled, meaning that the Jews were able to leave the area if they got the permission from the Japanese. The conditions in the ghetto were harsh to begin with, but there were also Chinese people living there, bringing comfort. Richer Jews assisted by giving food and clothes and slowly the ghetto turned out to be a thriving community. They established schools, a new synagogue was built, newspaper were published and people had work. Nazis pressured Japan to hand over the refugees living in Shanghai, but Japan didn’t do as they were told. The ghetto was liberated in 1945, and in 1948, when the state of Israel was established, most Jews left the city of Shanghai. Ten years later only about 100 Jews remained in the city and nowadays there isn’t more than a few left.

Since I still haven’t found an internship, I was able to go on another walking tour with the Shanghai Finns in the middle of the day. We met up at Dalian Rd. metro station and when everybody had arrived, a group of fourteen people and a baby set of. Our guide told us about the history of the Jewish people in Shanghai, so we had a better understanding of what we were going to look at. Our first main stop was the Jewish Refugee museum. The entry was 40rmb with group discount and there weren’t that many people at the same time as we were visiting. A guided tour began at eleven o’clock, so we had some time to look around on our own before going on the tour. The museum consisted of three building, from which the main building was the Ohel Moshe Synagogue. It was rebuilt in 2007, to look like the original one used in 1928. The second floor of the building had computers where you could look up former refugees from a database. The third floor had an Auschwitz exhibition that we didn’t look at.

Our guide spoke English and told us about the history and walked us through the first and second floor of the synagogue. After this we went to the first exhibition hall, where she showed us movie about the refugees living in Shanghai. After this we looked at some pictures and she told us a bit about the people in the pictures. The exhibition had a passport that a Jewish woman had lost some 70 years ago, and just recently a Chinese person found it and was able to contact the owner of the passport. The second exhibition hall was more personal with wedding pictures and pictures of kids born in Shanghai. 

Urban Planning Exhibition Center

Olin jo kauan sitten suunnitellut meneväni UPEC katsomaan Shanghain pienoismallia, mutta museo oli maanantaisin suljettu, joten kävin sinä päivänä kansallismuseossa. Museo sijaitsee Peoples’ Squarillä, ja sen lähistöllä on monia muita suuria museoita. En alun perin tiennyt museosta muuta kuin, että siellä on suuri pienoismalli Shanghain keskustasta. Pienoismalli oli kohokohta, sillä se peitti kokonaisen kerroksen. Pienoismallin ympäri pystyi kävelemään ja nähdä myös rakennuksia, joita on suunniteltu tulvaisuudessa rakennettavan. Muuten museo ei ollut mikään kiinnostavin paikka ja paljon alueita oli esillä, jonne uusia rakennuksia oli suunniteltu. Museo oli myös omistettu Shanghain historialle ja sen muutoksille, eli esillä oli vanhoja kuvia uusien vieressä, jotta näkisi miten kaupunki on muuttunut.

                             ☆★☆★☆★☆★☆★

The Shanghai Urban Planning Exhibition Center was the museum I had intended to go to previously, but as it is closed on Mondays I ended up going to the National Museum on the other side of the road. The Urban Planning Hall is located on the Peoples’ Park area and has a great view from the top floors. The high point of the museum is the large scale model of the city center of Shanghai. It displays some future buildings that are planned to be built. You can walk around the model that covers the whole third floor. The museum wasn’t otherwise that exciting. There were some nice pictures showcasing some major landmarks and what they looked like back in the days as well as some newer pictures of the same place. Most of the exhibits were related to Shanghai’s history and other planned developments.

Shanghai Museum of Arts and Crafts



 

Museo sijaitsee French Concessions alueella, vanhassa omakotitalossa. Pihan sisäänkäynnin luona on lipunmyynti ja sisään mennään takapihan kautta. Museossa ei ollut paljon esillä, mutta esineet olivat hienosti valmistettuja. Olin lukenut, että paikan päällä voi seurata kun taiteilijat töitä valmistelee, mutta harmikseni kukaan ei tehnyt mitään, vaan kännykkä oli kovemmassa käytössä. Museosta jäi siis huono vaikutelma mieleen, sillä se oli niin monessa paikkaa ylistetty.

☆★☆★☆★☆★☆★ 

The museum is located in the French Concessions area and can be found in an old home. The museum isn’t that big, with only some art work on display. I had read that there would be people working on some crafts, and you could go and observe them. Sadly all the artists were busier looking at their phones than doing anything that visitors could be interested of. Therefore this was the first museum in the city that I wouldn’t recommend to people.

Shanghai Museum

Kävin kansallismuseossa jo varmasti kuukausi sitten, mutta koska museot ovat melko tylsiä ja niistä kirjoittaminen vielä enemmän, joten jätin tämän postin tekemättä tähän saakka kunnes ehdin mennä jo seuraavan museoon. Minun oli alun perin tarkoitus mennä Urban Planning Exhibition museoon, mutta sillä se on maanantaisin kiinni, menin, myös Peoples Squerilla sijaitsevaan, kansallismuseoon. Sisäänpääsy kansallismuseoon on ilmainen, mutta sinne pääseminen ei ole helppoa. Jouduin kiertämään aika pitkältä edes päästäkseen kadun toiselle puolelle, missä museo sijaitsee, jonka jälkeen pitää koko rakennus kiertää, että pääsee eteläisensisäänkäynnin luo. Pääsin lopulta sisään museoon ja kiertelin sitä ehkä vähän yli tunnin. Neljässä kerroksessa on erilaisia näyttelyjä, joissa näkee Kiinan historiallisia esinetiä kuten esim. keramiikkaa, veistoksia, calligraphya ja käsitöitä. 

Koska olen laiska lukemaan joka ikisen esineen kohdalla olevan kuvauksen, otin kotiin mukaan luettavaksi jokaisesta osastosta A4 kokoisen info-paperin, jossa sekä on sekä vähän historiaa että kuvauksia esillä olleista esineistä. Menin ensiksi calligraphy osastolle, joka oli pieni. Esillä oli jotain muinaisaikaisia tekstejä, mutta muut esillä olleet eivät sanoneet minulle mitään, joten jatkoin seuraavalle osastolle. Seuraava osasto oli paljon parempi ja oli vähemmistökansalaisille omistettu. Esillä oli kansallispukuja ja koruja, sekä naamareita että pari puuvenettä. Tämä osasto oli värikäs ollessaan täynnä erilaisia käsitöitä. Matka jatkui jade-näyttelyyn. Suurin osa näytillä olleista jade-esineistä, olivat niin pieniä, ettei sitä paljon ollut ihailtavana. Toisaalla monet olivat taidokkaasti tehtyjä ja esittivät lohikäärmeitä ja lintuja, kun taas toiset olivat vain niin pieniä, ettei motiivista selvää saanut. Kaikki olivat muutenkin samaa väriä, eli nähtyäni pari loput eivät innostaneet oikein enää. Jadesta jatkoin Ming ja Qing kauden huonekaluja katsomaan. Jotkut näytillä olleista kaapeista ja tuoleista olivat hienoja, kun taas jotkut vaikuttivat melko simppeleiltä. Olen kuullut, että museon varasto on valtava, sillä esille ei pysty pistämään paljoa, eli varasto on sitten täynnä näitä kansallisaareteita, joita kukaan ei saa nähdä.

Raha ja kolikko-osastolla kaikki näytti melko samalta. Metalli ja koko kolikoissa vaihteli mutta muuten ne sadat esillä olleet kolikot olivat mielestäni melko samannäköisiä. Osastolla oli kaksi huonetta omistettu kahdelle eri keräilijälle, jotka olivat kokoelmansa lahjoittaneet museolle. Porsliini ja keramiikka osasto oli todella hieno, sillä esillä oli paljon erilaisia kippoja ja vaaseja. Lopuksi kävin vielä veistoksia katsomassa. Täällä oli paljon veistoksia Buddhasta, mutta tyylit ja kädentaito erottivat veistokset toisistaan. Tämä sekä keramiikka osasto kuuluivat jotenkin yhteen, ja olivat samalla suurin ja kiinnostavin näyttely. Jotkut näyttelyhallit olivat kiinni kunnossapidon takia, eli tiedä mitä silloin jäi näkemättä.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

English version will be added later :) 

Esprit Dior

Kävin Shanghain Museum of Modern Art – museossa, joka sijaitsee keskellä Peoples Park:ia. Paikkaa ei ollut helppo löytää sillä se oli keskellä metsää, eli ihan näyttelyn kylttejä seuraten löysin koko museon. Esprit Dior näyttely oli meneillään, ja päätin mennä nyt ajoissa ennen kun se loppuu Marraskuussa. Sisäänpääsy maksoi alle neljä euroa ja sain englanninkielisen esitteen, jossa kerrottiin näyttelyn eriosioista. Museo oli ihan täynnä paikallisia sekä muutama ulkomaalainenkin siellä näky. Oli aika yllättävää nähdä melkein yhtä paljon miehiä kun naisia katsomassa näyttelyä, sillä en oikein usko, että Suomessa Dior kiinnostaa yhtään miehiä. Lisäksi koko näyttely sisälsi vain naistenmuotia. En kauheasti jäänyt ihailemaan piirroksia, vaatteita tai valokuvia koska paikalla oli melkoinen tungos. Etenkin tv-näyttöjen eteen oli vaikea jäädä seuraamaan, kun ympärillä oli niin paljon ihmisiä. Myös melkein kaikki seinillä olevat tekstit jäi lukematta. Sen sijaan räpsin kuvia kaikesta mikä kiinnosti minua, eli lopputulos oli vähän yli 200 kuvaa noin tunnin kierrokselta.

Ensimmäinen osio oli nimeltään ”the Dior allure” ja siellä oli Diorin piirustukset esillä. Näytillä oli myös asuja alkuajoilta, ne eivät olleet kauhean kiinnostavia, ja oli vaikea kuvata niitä kun ne olivat verkon takana suojassa kosketuksilta. Toinen osio oli ”from pink to red” ja täällä tykkäsin enemmän seinillä olevista valokuvista vaikka huoneessa oli myös asuja. Kolmas osio oli ”Paris”, jossa oli esillä vain mustia asuja. ”The Dior garden” oli kauniisti sisutettu puutarhateemaa ajatellen. ”The Dior ateliers” näytti mitä Diorin työntekijät tekevät, ja mitä työkaluja he käyttävät. Yhdellä pöydällä oli ompelutarvikkeita ja toisella oli parfyymi-pullojen koristelu piste. Näyttely jatkui ”Dior and artists” ja ”the Chinese artists” osiolla. Olisin varmasti pitänyt tästä enemmän jos olisin lukenut tekstit, mutta nopeasti katsottuna osio oli melko sekava. ”Versailles: the Trianon” oli paljon hienoja pukuja esillä lasiseinän takana ja myös paljon hyviä valokuvia. ”Stars in Dior” esitteli sekä uusia että vanhoja asuja ja julkkiksia, jotka on asuja käyttänyt. Esillä oli mm. Jennifer Lawrencen puku, joka hänellä oli päällä saadessaan oscari-palkinnon. ja jos en muista väärin hän myös kompastu puku päällä menneessään lavalle! Viimeinen osio nimeltään ”J’adore” oli mielestäni hienoin, sillä esillä olleet puvut eivät olleet minkään takana ja muutenkin huone oli koristettu kattoa myöten.

                                 ☆★☆★☆★☆★☆★

I went to see the Esprit Dior exhibition at the Museum of contemporary art in Shanghai. Finding the MOCA building was difficult since it was in the middle of the woods in People’s Park. I only found the place by following the exhibition signs. The entrance cost 30RMB and I also got a booklet about the Esprit Dior in English. All the rooms displaying clothes, photographs and sketches were completely full. The exhibition has been running since 13^th of September every day and still the museum was packed. I was also surprised to see almost an equal amount of men as women coming to see Dior’s creations. From the looks you could straight see that “fashion is their passion” in the way the men were dressed. As there were so many people, I just went through everything pretty fast. Instead of staying to admire all the details put into the exhibition, I just took photos of everything that looked interesting. In the end I ended up with a bit over 200 pictures from the museum. 

The first part of the exhibition was called “the Dior allure” and it first consisted of lots of Christian Diors earlier sketches and designs.  The clothes in this section were behind a net, so that nobody would touch them, but on the other hand it was hard to take pictures of them when also the lights were dim in the room. The second part “from pink to red” had nice photos on the walls and all the clothes in this room were in different shades of red. After this came “Paris” with all black garments. “The Dior garden” was more colorful and the setting was nicely made. On the way to different rooms there were smaller rooms with big screens showing videos about different things such as runway shows, ad campaigns, ateliers and some history about the fashion house.  In “the Dior ateliers” section you could see workers in action. There was one table with sewing equipment on display and at another table were two workers showed the perfume embellishing work. “Dior and artists” and “the Chinese artists” would have been probably good, if I would have red all the texts on the walls and beside the garments, but as it was crowded I just went through this section really fast. “Versailles: the Trianon” had lots of garments on display behind a glass wall. In the “stars in Dior” section you could see from two screens celebrities, who have worn Dior creations. In this section I even recognized some of the designs, such as the dress Jennifer Lawrence wore when tripping over as she was going to receive her Oscar. The last part named “j’adore” had lots of embellished metallic dresses on display. This was also the most beautiful of all of the settings, since the whole room was decorated all the way to the ceiling.