Reed Flute Cave

A Snowman on the left

We walked the guided tour together with about twenty Chinese tourists 

Seuraavana päivänä matkaseurani oli huomannut kuinka vaikeata oli herätä kello kuudelta, joten sovimme lähtevämme nähtävyyksiä katsomaan vasta kahdeltatoista, eli siihen aikaan kun hostellista pitää kirjautua ulos. Olin ajatellut meneväni katsomaan aamulla lähialuetta, sillä jo seitsemältä olin hereillä kun tanskalaistytöt heräsivät ja pakkasivat kamansa, ennen kun lähtivät huoneesta. Kovan sateen vuoksi jäin kuitenkin hostelliin ja aamupalan jälkeen lueskelin kirjaa kunnes meidän oli aika lähteä. Onneksi mukava henkilökunta hostelissa otti laukkuni maksutta tiskin taakse pidettäväksi sillä aikaa kun olimme ulkona, sillä en olisi sitä koko päivää jaksanut mukanani raahata. Meidän oli tarkoitus juna-aseman edestä ottaa bussi, mutta venäläistyttö oli varmaa siitä missä asema on ja lähti kovaa vauhtia kävelemään väärään suuntaan. Kun hän viimein kysyi paikalliselta neuvoa, missä se asema oikein on, hän tajusi, että me muut olisimme jo heti menneet oikeaan suuntaan. Bussipysäkkikin oli jostain syystä vaikea löytää, vaikka tiesin missä se oli koko ajan. Jotenkin vaikutti siltä, että matkaseurueellani oli vaikeuksia ymmärtää annettuja ohjeita..

Bussilla matkustimme puolituntia keskustasta pois kunnes saavuimme kukkulaisemmalle alueelle. Kävelimme ylös yhtä kukkulaa kunnes saavuimme Reed Flute Cavein sisäänkäynnille. Sisäänpääsy maksoi noin kymmenen euroa, ja jouduimme odottamaan hetken ennen kuin opastettu kierros alkoi. Yhdessä noin kahdenkymmenen kiinalaisen kanssa kävelimme oppaan perässä, joka selosti kaiken tietenkin kiinaksi. Onneksi en ollut etukäteen luolasta paljon lukenut, sillä se oli aivan upea. Kierros kesti varmaan tunnin, sillä luola oli valtava, ja me pysähdyimme noin parikymmentä kertaa, jotta opas voisi pistää spotit päälle ja selostaa miltä luolan muodostelmat oikein näyttävät. Spotit valaisivat seinämät eriväreillä, ja minusta se oli aivan todella kauniin näköistä. Opas näytti taskulampulla aina mitä osaa hän kuvaili. Muodostelmat näyttivät mm. sieniltä, lumiukolta, eläimiltä ja yhdessä kohtaa oli niin ohut seinämä, että se näytti kuin teatterin verhoilta. Luolassa asui lepakkoja, joten tunnelmaa loi lepakkojen ääntelyt. Luola oli muuten melko pimeä, mutta aina edetessämme opas pisti valaistuksen päälle. Polku oli hyvin tehty, mutta koska luola oli kostea ja luolankatosta tippui vettä, piti varovasti aina rappusia alas edetä, ettei naamalleen kaatunut. Luola ja sen muodostumat ovat ihan luonnollisia mutta paikalle on lisätty valaistusten ja polkujen lisäksi myös kylttejä, jotka kertovat mitkä kohdat näyttävät joltain tietyltä asialta.

Luolan jälkeen palasimme keskustaan ja teimme viime hetken ostoksia enne kuin palasimme hostellin syömään. Hostelissa jouduimme lopulta odottamaan lähemmäs kolme tuntia ennen kuin pystyimme lähtemään bussilla kohti lentokenttää. Lentokentällä jouduimme taas odottelemaan jonkin aikaan ja kunnon ruokapaikkaa ei löytynyt. Esim. jonottaessamme saadaksemme boarding cardit paikalliset keksivät katsoa oman painonsa menemällä ylös seisomaan laukkuhihnan vaa’alle. Lento onneksi lähti ajoissa yhdentoista jälkeen illalla, mutta kovin kokemani turbulenssi matkan aikana teki minut pahoin voivaksi ihan seuraavaan päivään saakka. Yritin nukkua lennon aikana, joten en tällä kertaa tiedä mitä paikalliset keksi tehdä tällä lennolla, mutta ainakin lennon pudotessa ilmakuppien takia, paikalliset nauroivat iloisesti samaan tapaan kun olisi jossain huvipuistolaitteessa.  

                                                                        ☆★☆★☆★☆★☆★

The day in Guilin we didn’t wake up at six o’clock again, but instead agreed on meeting up at twelve o’clock when we had to check out from the hostel. I had planned on going to discover the nearby area, but as it was raining heavily in the morning I stayed in the hostel reading. I had already woken up around seven o’clock as the Danish girls in my room left. I had both my breakfast and lunch at the hostel before we headed out. To my relief we could leave our bags at the desk, since carrying around my heavy-handbag for the whole day would have been a nightmare. After encountering some problems finding the train station, from where we were advised to take the bus for the cave, we found the right bus stop and could enjoy the city view as we headed out from the center.

After a thirty minute bus ride we got to the outskirt with lots of hills. We walked up one of the hills and found the entrance to Reed Flute Cave, a natural limestone cave that has been around for centuries. The entrance ticket cost about 90RMB and we had to wait for a while before a guided tour started that we had to join. Together with some twenty Chinese tourists we followed the Chinese speaking guide into the cave. The cave was enormous and we stopped several times, so that the guide could turn on the lights that made the cave appear really beautiful in so many colors. The cave had lots of different formations such as sculptures looking like a snowman as well as animals and mushrooms. The guide pointed out formations with a flashlight and explained what they were looking like in Chinese, but most of the important ones had signs in English as well. The paths were a bit slipper and walking was unstable in the half-dark cave. It was humid and water was dripping from the cave ceiling. What made the experience even more authentic was the sound of bats hiding somewhere in the dark. The cave was for me amazing and I was happy I hadn’t read about it too much as experiencing it was fantastic.

After the cave we took the bus back to the city center where we made some last-minute shopping before heading back to the hostel. At the hostel we had to wait three hours before taking busses to the airport. At the airport we ended up waiting some more, and as we were standing in line to get our boarding cards, locals found it funny to climb up onto the bag scale to see how much the weighed. The airport didn’t have a good selection of dining options, but luckily the flight left on time. I tried to sleep as the flight left after eleven in the evening but the worst turbulence I ever have experienced kept me nauseous for a really long time. Every time the plane dropped the locals onboard laughed out as if we were in an amusement park roller-coaster or something. What else my fellow passengers did during the flight I luckily avoided seeing as the flight to Guilin had been enough for me.  

Guilinin keskustassa

Elephant Trunk Hill

Twin Pagodas: Moon and Sun

Main shopping roads art on sale

Saavuimme kuuden aikaa takaisin Guilin keskustaan riisiterassikäynnin jälkeen. Otimme suoraan bussiasemalta toisen bussin joka vei meidät Elephant Trunk Hillin luo. Tämä elefantilta, jolla on kärsä vedessä, näyttävä vuori on siis melkeinpä keskellä keskustaa. Sisäänpääsy olisi maksanut noin kymmenen euroa, että olisi voinut kävellä kärsän alta, mutta jätimme tämän väliin ja katsoimme vain oksien takaa tätä maamerkkiä. Lähialue oli hieno ja tämä kukkula oli Lijiang joen luona, jota pitkin moni turisti menee jokiajeluille katselemaan maisemia. Koska sää oli todella hyvä, mekin olisimme tämän ajelun voineet tehdä, mutta jatkoimme sittenkin matkaan kohti keskustan kävelykatua. Matkalla ohitimme puiston, jonka keskellä olevassa lammessa oli kaksois-pagodat pystytettynä. Yksi niistä vastaa kuuta ja toinen aurinkoa. Kävellessämme puiston läpi nähdäkseen pagodat paremmin edessämme juoksi rotta. Eli nyt ensimmäistä kertaa sellainen on ihan ulkona tullut nähtyä. Liettualainen tyttö kertoi, että hän kyllä rottia Shanghaissa näkee viikoittain…

Pääsimme kävelykadulle jossa oli paljon pieniä kojuja keskellä katua. Myynissä olleet tavarat oli minusta kiinnostavampia, kun mitä Shanghaista löytyy, joten ostin mm. keltaisen kukko-jade korun eurolla. Myynissä oli paljon tauluja, joiden motiivina olivat Guilinin maisemat. Yksi tytöistä jutteli paikallisen taiteilijan kanssa, joka päätti näyttää meille hänen taulujaan. Hän jopa näytti meille miten tunnistaa aidon maalauksen epäaidosta ja mikä on Guilin tunnus-kukka. Osmanthus kukasta tehdään myös teetä, ja menin sitten seuraavana päivänä sitä ostamaan. Illalliseksi ajattelimme mennä Pizza Huttiin, joten jouduimme ylittämään keskusaukion ja kävellä muutenkin aika pitkän matkan ravintolaan asti. Se oli kumminkin remontin takia kiinni, joten palasimme ostoskadulle ja menimme Amerikkalaisen omistamaan sporttibaariin syömään. Vasta palatessamme hostelliin luvattu kaatosade alkoi, joten meillä oli ollut koko päivän todella onnistunut sää.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

We arrived around six o’clock in the evening back to Guilin after being at the rice terraces the whole day. We took a bus into the city center where we got off at Guilin’s landmark Elephant Trunk Hill. The hill looks like an elephant with its trunk in the water. As it cost to get to see the landmark better we decided just to take some pictures through the branches blocking the whole view. The surrounding area was really nice with two rivers crossing and some hills or mountains in the back. We continued to walk towards the main pedestrian street, but on the way we stopped by a park with the Twin Pagodas in the middle.  One of them represents the moon and the other one the sun. As we walked in the park we saw a rat run over the path. This was the first time a saw a rat outside during daylight, but one of the girls assured me she sees rats every week in Shanghai…

The main pedestrian street had lots of small stalls selling better souvenirs than their counterparts in Shanghai. The prices were also cheaper and I got a jade rooster necklace for only 10RMB without even needing to haggle for more than one minute. There were also lots of stalls and shops selling paintings with Guilin landscape. A nice artist even showed us how to spot fake paintings at markets and then he showed us Guilin’s national flower osmanthus, which was also made into tea. The next day I went and bought some of that tea as I wasn’t sure I would get it anywhere else later on. For dinner we wanted to go to Pizza Hut, so we had to cross the central square to get there, but due to renovations the place was closed. We ended up eating at an American owned sports bar before we returned to the hostel. We had barley been at the hostel for one hour before a thunderstorm began, so our luck regarding the weather was great. 

Longji riisiterassit

View over the Longji rice terraces from the restaurant we ate at

Food prepared in traditional ways

Women selling food for tourists next to the rice-terrace edge

Locals actually working in the fields

Ensimmäisenä päivänä Guilinissa otimme bussin hostellin lähellä olevalta bussipysäkiltä etäbussiasemalle. Asemalta ostimme liput kahdentunnin kestävälle bussi matkalle Heping nimiseen kylään. Puolet matkasta meni nukkuen melko mukavassa ja isossa bussissa. Aina herätessäni olin saada shokin katsoessani ulos ikkunasta ja huomatessani miten korkealla vuoristossa olimmekaan. Aivan kauheat tiet, eivät olleet mitään verrattuna siihen mitä meillä oli edessämme, mutta enhän minä sitä silloin vielä tiennyt. Matkalla ohitimme pieniä kyliä riisipeltojen keskellä vuoristossa. Ohi menivät myös kauniit bambumetsiköt. Kahden tunnin jälkeen bussikuski ilmoitti minulle, että tässä jäätte pois. En siis tiennyt yhtään minne olimme menossa, sillä ajattelin matkaseurueeni suunnitelleen matkat jo etukäteen, ja heidän tietävän minne olimme matkalla. Meidän piti vaihtaa pienempään bussiin, joka veisi meidät tunnetulle riisi-terassi alueelle. Nainen bussissa kumminkin sanoi matkan maksavan yli kolmetoista euroa kun matka sinne oli maksanut vaan noin kolme, joten siihen bussiin emme menneet. Toisella puolella katua ollut bussi otti meidät kyytiin ja ajoi noin viisi minuuttia kunnes vastaan tuli toinen bussi. Kuski sanoi, että menkää tähän toiseen bussiin, joka vie meidät toiseen kylään riisi-terassien keskellä. Eli vaihdoimme taas bussia.

Tämä päivän neljäs bussi ajoi ohi siitä kohtaa jossa olimme jo kerran olleet busseja odottamassa, joten olin aivan ymmälläni siitä minne olimme menossa. Saavuimme isoille porteille, ja nainen hyppäsi kyytiin ja tuli myymään meille sisäänpääsyliput terasseille. Lippuni maksoi yli kymmenen euroa, sillä minulla ei ollut opiskelijakorttia mukana, niin kuin muilla oli. Tästä matka jatkui ylös vuoren seinämää pitkin ajellen jyrkkiä siksakteitä pitkin. Puolessa väliä matkaa, kyytiin hyppäsi Kiinalaisia vähemmistökansalaisia, joita olen ennen vain kuvissa nähnyt. Heillä oli päällään kirkkaan pinkit jakut ja muutenkin kauniin värikkäät kansallisvaatteet. Naisilla oli myös kahden metrin pituiset hiukset otsalle kiepastuttuna. Tässä vaiheessa vasta taisi minulle selvitä, että olimme matkalla näiden vähemmistökansalaisten kylään.

Kylään saapuessa seuraksemme tuli paikallinen, joka halusi meidän tulevan syömään hänen ravintolaan, joka sijaitsi vuoren huipulla. Matka ylös oli aivan kauhea kosteassa ja aurinkoisessa säässä. Puolessa väliä en melkein jaksanut enää, sillä muut liikkuivat niin nopeasti ja pieniä kivirappusia ylös kiipeäminen ei ollut mitään helppoa vuoristoilmassa. Lopulta saavuimme ylös asti, jossa oli hyvät näkymät riisiterassien yli. Terassit eivät olleet kauniimmillaan, sillä vettä ei vielä ollut lisätty, ja ne näyttivät melko kuivilta. Koko matkan aikana oli paljon paikallisia myymässä eri tuotteita ruoasta vaatteisiin. Koska tarjolla oli niin paljon hienoja ja värikkäitä tuotteita kyselin vähän hintoja ja selville tuli jo heti alussa, että hinnat ovat todella alhaisia. Kiinalaiseen tyyliin tingin hinnat vielä alemmas ja pashmina huivi tuli alle viidellä eurolla. Mukaan tuli myös paikallisten käsityö tyynyliina ja vyö. Paikallinen vähemmistöväki puhui todella hyvää mandariini kiina, vaikka olin jo ollut huolissani, että he osaavat vain omaa kiinan-murrettaan. Menimme siis myös syömään mukana kävelleen naisen ravintolaan, jossa hän kertoi paikallisista ruoista. Lopulta tuli siis sekä bambu-riisiä että savustettua pekonia bambu versojen kanssa maistettua tämän kylän perinteiden mukaan valmistettuna. Paikallisbussi ei kovin usein alas vuorelta ajanut joten lähemmäs puolitoista tuntia jouduimme odottelemaan kuljetusta. Taas oli luvassa vaihto isompaan bussiin takaisin Guiliniin, mutta tällä kertaa matka kesti vain puolitoista tuntia, kahden tunnin sijaan.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

On the first day in Guilin we decided to go and visit the world famous rice terraces. We started off by taking a bus to a bus station for long distance buses. From there we bought tickets to a bus driving two hours to a village called Heping. I was so tired after waking up after five hours sleep at six o’clock that most of the journey went sleeping. And in case I whole up I hoped to fall asleep again as the roads went up in the mountains and the way down was far too long and steep for me to look at. we passed by some nice looking villages and their rice fields as well as bamboo forest. As we stopped in the middle of a small village the bus driver told me that this was the place to get off at. As I believed my friends had planned the trip and knew where we were going, I just followed. The second bus we were supposed to take to the rice-terraces cost 100RMB, so we didn’t take that and instead crossed the road and jumped into another small local bus. That bus drove five minutes until it stopped so we could get onto a bus waiting for us. This, third bus, took us back from where we started and was on its way to another rice-terrace village, namely not the one we were heading for in the beginning.

We drove to a large gate were a woman entered the bus to sell tickets for tourists. As I didn’t have or own a Chinese student card, my ticket cost 80RMB for seeing the rice terraces. The bus continued driving up the mountains and stopped by some small villages and picked up some locals. At this point I understood to what kind of area we were heading as the minority women on the bus were wearing traditional bright fuchsia jackets and had their two meter long hair made into a loop on their head. These kinds of minorities I had only seen in pictures before. After about thirty minutes we arrived at the village entrance. We were accompanied by a local woman as we started to walk upwards to get to the top to see the terraces better. She had a restaurant on the top that she wanted to us to come and eat in, so on the way she told us what all the locals were selling etc. The way up was for me horrible in the humid sunny weather as the small steps and mountain air did it hard for me to survive. As we almost got to the top I was about to give up and get back down.

After taking in the view from the top we went to eat some local traditional foods such as bamboo-rice and smoked bacon with bamboo in the woman’s restaurant. After eating we headed back down but on the way I stopped by some minority women’s shops and bought some handicrafts. The prices were to begin with cheap, but in true Shanghai-style I still bargained the prices down. For a double layered pashmina scarf I paid 30RMB and I also got a belt and pillow cover. It was fun to bargain with these ladies as they spoke great mandarin Chinese, even though I had been afraid that they only speak their own dialect. After we had bought enough stuff we left the village, but as the local buses didn’t drive that often, we ended up waiting for it to arrive for almost one and a half hour. The local bus got us back to Heping were we jumped on to a bigger bus that took us back to Guilin in only one and a half hour compared to the two hours it took to get here. 

Wada hostel

Breakfast at Wada before we headed out to see the world famous rice-terraces 

The hostel reception with friendly and helpful staff

Yövyimme Guilinissa kaksi yötä Wada-ketjun hostellissa. En ole koskaan ennen hostellissa yöpynyt, joten pakko sanoa, että kokemus ei olisi voinut olla parempi. Saavuimme hostelliin kello yhden aikaan yöllä ja vastassa oli iloinen henkilökunta. Hostellissa oli baari joten iloisia ihmisiä ainakin paikalla näki paljon vaikka oli jo myöhään. Olimme siis kolme tyttöä, mutta hostelli oli niin täynnä, että vain kaksi pääsivät samaan huoneeseen. Minua ei yhtään haitannut mennä omaan huoneeseen sen jälkeen kun yksi heistä kertoi unohtaneensa deodoranttinsa. Eli mieluimmin minä en ole se joka aamulla pitäisi omaisuutta lainata. Huoneeseeni tulessa paikalla oli jo kolme tyttöä pimeässä nukkumassa kahdessa kerros sängyssä. Vapaana oli toisen kerrossängyn ylempi sänky. Siinä sitten pimeässä yritin selvittää miten kiipeän ylös kamojeni kanssa. Ystävällinen tyttö ohjeisti miten pistän mm. valot päälle ja pääsin lopulta nukkumaan.

Meidän oli tarkoitus herätä kuudelta ja mennä ennen seitsemää matkaan seuraavana päivänä. Tottakai viiden tunnin jälkeen soiva herätys ei ollut tervetullut, mutta pimeässä yritin taas hiljaa valmistautua herättämättä huoneessa vieläkin nukkuvia tyttöjä. Puoli seitsemältä sain viestin, että kanssani matkustavat tytöt eivät päässeet vessaan, sillä kiinalainen oli vallannut vessan niin pitkäksi aikaa, että he sanoivat olleensa valmiita lähtemään vasta tunnin päästä. Minähän olisin hyvin voinut nukkua vielä tunnin enemmän kun heräämisestä kestää vain kymmenen minuuttia valmistua lähtöön. Lähdin sitten puolen tunnin odottelun jälkeen ulos etsimään aamupalapaikkaa. Löysin 24h avoinna olevan KFC, mutta tilatessani heidän aamupala sämpylän minulle kerrottiin, ettei sellaista nyt saa. Jahas. Menin sitten takaisin hostelille, jossa henkilökunta oli avaamassa paikkoja. Tilasin baari/ravintolasta aamupalaksi kahdella eurolla kotona tehtyä jugurttia hedelmäpalojen kanssa.

Hostellin henkilökunnalla oli todella hyvä englanninkielen taito, vaikka he kaikki olivatkin paikallisia. He olivat muutenkin iloisia ja avuliaita, jotain, mitä ei kaikissa hoteleissa näe. Hostelissa yöpyminen maksoi noin kymmenen euroa kahdelta yöltä. Huone, jossa yövyin, oli neljälle tytölle tarkoitettu, kahdella kerrossängyllä ja neljällä lukittavalla isolla kaapilla. Huoneessa oli myös jaettava wc-tila ja suihku. Huomasin heti alkuun, että respa/baari/ravintolossa oli paljon isompi ja mukavampi wc, joten menin esim. sinnekin vaan pestäkseni käteni kun en saippuaa ottanut mukaani. Respa tilassa oli tietokoneita, ja kirjoja ja muuta kivaa ostettavaa. Baari/ravintolan puolella oli erilaisia istumapaikkoja, esim. pehmustettu sänky-sohva systeemi pöydän kanssa oli todella mukava paikka syödä aamupalaa ja lukea kirjaa. Paikalla oli myös biljaardipöytä, lukuhuone ja elokuva-peli huone. Hostelissa samaan aikaan asui paljon erimaalaisia ja –ikäisiä. Minun huoneessa olleet tytöt olivat tanskalaisia, mutta paikalla oli myös sekä ranskalaisia ja espanjalaisia että ruotsalainen eläkeläis-nainen amerikkalaisen miehensä kanssa. Paikalla oli jopa yksi lapsiperhe. Minä kun olin luullut hostellien olleen reppureissaaja nuorukaisia varten, mutta olinkin väärässä. 

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

We stayed two nights in a hostel chain named Wada. I had never been hostels before, and I had all kinds of imaginations what I would be like, but my stay was really pleasant I have nothing to complain about. The personal was friendly, happy and had excellent spoken English skills, even though all of them were locals. They were great at helping and giving directions. The hostel overall was also better than expected. There were computers in the reception as well as free wifi that even worked all the way in my room. The reception also sold basic stuff as well as a good selection of pocket books. Behind the reception was a bar/restaurant, where I ate at least four meals. First morning I got home-made yogurt with fruit and the next day I took both creeps with banana and French toast. As lunch I tried their chicken salad and as dinner I had spaghetti. Great and cheap food. There were also a billiards table as well as a reading room and a games and movies room. They even had a really nice inner yard, but as it rained most off the time we were in the hostel I didn’t spend any time there.

When we arrived at the hostel one in the morning they didn’t have any room with three free beds, so the others went to the same room as I went to another. The room I got was already occupied by three other girls, who were sleeping when I came. It was hard to try quietly fins my way up to my bed in the dark, but one of the girls kindly enough guided me where I could find the things I needed. The first night I ended up sleeping with all my stuff in the bed as I didn’t want to try to sort out what should be put into my locker and what I would need for the night. I only had five hours of sleep, and as I woke up to my alarm at six in the morning the girls were still sleeping. So once again I had to try to find my way in the pretty dark room.

The hostel was located in a great place, nearby a bus station as well as two stops for other buses. It was only a 10-15 minute away from the city center and getting to other sight was easy thanks to the bus-lines going past really frequently. Staying the hostel for two night cost around 90RMB and we could even leave our luggage without pay for the last day as the check-out time was at twelve o’clock. I’m glad my first hostel experience was great, but then again I don’t expect it to be this good in any other place. 

Kotimaanlennolla

Matka Shanghain lentokentälle sujui bussilla ja metrolla hyvin kun oli vain käsimatkatavara mukana. Lento lähti terminaali kahdesta, eli samasta paikkaa kun ulkomaanlennotkin, mutta me menimmekin sisämaalentojen puolelle. Passintarkastus oli nopea ja turvatarkastus oli heti perään. Edessä olevalla kiinalaisella oli vesipullo kädessä jonka hän pisti läpivalaistukseen. Hänen jäädessä metallinpaljastuksessa kiinni kävelin vain ohi hakeakseni laukkuni. Turvatarkastaja ilmoitti minulle että minun pitää juoda vesi nyt heti paikalla tai muuten he heittävät pullon pois.. Siinä sitten sanoin etten vettä halua juoda sillä pullo ei ollut minun. Kiinaksikin sanoin monesti että pullo on tuon miehen kunnes tarkastaja lopulta lopetti veden tarjoamisen minulle juomaksi.

Lentomme oli puolituntia myöhässä, ja kun viimein oli aika lähteä, lento ei päässyt matkaan kovan ilmansaastesumun takia. Ikkunasta näki noin kymmenenmetrin päähän. Valoja ei nähnyt melkein ollenkaan ja kun rullasimme hitaasti sumunläpi, tuntui kun olisi mukana jossain kauhuleffassa kun valtavat lentokoneet ilmestyivät yhtäkkiä. Radalla näin myös auton jossa luki isolla ”Follow me” eli nähtävästi lentokoneet eivät todellakaan tienneet minne olivat menossa. Kone rullasipitkin kenttää tunnin verran ennen kuin se pääsi ilmaan. Siinä aikanahan valomerkit paloi, eli periaatteessa ei saisi nousta seisomaan, mutta moni paikallinen nousi ylös ja kävi hyllyköstä matkatavaroita hakemaan. Yksi paikallinen meni jopa haastaa riitaa Stuartin kanssa ja kuulin vain kun hän pyysi matkustajaa palaamaan paikalleen. Jopa lennon noustessa ilmaan paikallinen nousi seisomaan hakeakseen kirjansa hyllyköstä. Hän ei millään reagoinut stuartin yrittäessä viitata häntä istumaan alas ja jopa kuulutus taisi jäädä kuulematta. Muutenkin oli kauheata lentää kun jotkut eivät matkapuhelimia sulkeneet vaan vastaanottivat puheluita ja pitivät laitteissa netin päällä. Kuulutuksissa oli ihan englanniksikin monesti sanottu miten laitteiden pitää olla suljettuna. Lopulta vielä kapteenin sytyttäessä turvavyövalin turbulenssin vuoksi edessäni seisoi ainakin viisi paikallista pienistä ilmakuopista huolimatta. Jatkossa ehkä nämä paikallisten suosimat halpalennot kannattaa minun puolesta välttää.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

The trip to Shanghai’s airport went smoothly by bus and metro, when I only had hand luggage with me. Our flight left from terminal two, even though I had thought that was the international flight terminal and not domestic. At the airport I found out that the terminal indeed was divided into two sections. The passport control was really quick as most of the Chinese passengers only have some kind of ID card, not a passport. Straight after came the security check, which you didn’t queue to as usually, instead it was like a meter after the passport control. The guy in front of me hadn’t wanted to throw his water bottle in advance, as most people do, but instead he left it for the security check. As he got stuck in the metal detector I passed him to go and get my bag. One of the guards told me to drink up my water or otherwise they would throw it a way. I tried to say that it isn’t my bottle, so I won’t drink it, but the guard continued to push me to drink “my” water. In the end after explaining in Chinese three times that the water is the guys who is being checked at the metal detector gates, not mine, the guard let me go without having to drink up somebody else’s water.

Our flight was thirty minutes late, and when it was finally time for it to leave, the plane just rolled around the airport. Because of heavy air pollution I could only see about ten meters out from my window. Our plane had to wait one hour before it was given clearance to lift. During this time local people decided to get up and grab their stuff from overhead lockers, even though the seatbelt sign was one. One passenger got so nervous that he went arguing with the stuart about something. The only phrase I understood was the stuart asking the man to go back to his seat. As the plane finally lifted, one passenger found it the right time to go and get her book from the locker as the plane was rising in a 45 degree angle. She ignored all the announcements made to get her to sit down as well as the stuart trying to wave from the front of the plane to her. Other things bothering me one that plane was people ignoring to switch of electronic devices and for example talking in the phone as the plane was ready for take-off. Also local people found it normal to stand during turbulence, even though the fasten your seatbelt sign was on. 

Matkalla kohti Guilinia

Spring has finally arrived in Shanghai,

with lots of flowers blooming

Tänään olisi sitten luvassa noin kolmen tunnin lento Shanghaista Guangxi:in maakuntaan. Kohteena ovat mm. maailmankuulut Guilinin riisi-terassit, vuoret, joet ja luolat. Matka tuli vähän yllättäen, sillä minulta kysyttiin haluanko tulla mukaan matkalle noin viikko sitten. Minulla on luvassa toinen matka huhtikuun alussa, joten ensiksi en ollut varma ehdinkö tehdä tätä matkaa, mutta lopulta se onnistuikin. Menimme viime viikolla keskustan People’s Squerille ostamaan lentoliput Kiinan halpalentoyhtiö Spring Airlines:ilta. Omasta mielestä tämän olisimme yhtä hyvin voineet netissä tehdä, mutta muut päättivät ostaa ne matkatoimistosta. Edestakaislento tuli maksamaan yhteensä 156€, joka muiden mielestä oli halpa, mutta minusta se oli aika kallis, kun lento Balista Australiaan oli melkeinpä halvempi. Tulen siis viettämään kahden muun ulkomaalaisen oppilaan kanssa kaksi päivää Guilinissa, jonka jälkeen palaamme Shanghaihin maanantaiyönä. Sääennusteet ovat luvanneet viikonlopuksi vain sadetta, joten toivon, ettei se pitäisi paikkaansa, kun en halua kumisaappaita matkalle mukaan ottaa.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

In a couple of hours I will be heading to the airport for a weekend spent in Guangxi. Together with two other students we will be visiting the world famous rice terraces in Guilin as well as some mountains and caves. I wasn’t expecting the trip, as I was asked if I wanted to join a week ago. At that time I didn’t know if I could make it as I had plans on traveling to another place in early April. In the end this trip fitted my schedule, so we went the same day to buy our tickets from Spring Airlines office at People’s Square. I would rather have just bought the tickets online, instead of going all the way to the ticket office in the city center. Return tickets cost 1200RMB, which for me was a lot, but others thought it was cheap. Cheap is when you get tickets from Bali to Australia for less than 600RMB ;) So the next two days I will spend in, hopefully not, a rainy Guilin.