Sip´n´paint studiolla maalaamassa

Katselin jo vuosi sitten maalauskursseja Shanghaissa, en vaan yksin sinne kehdannut mennä. Ajaessamme saksalaisen lentokentälle kuukausi sitten kysyin, mikäli hän palatessaan haluaan mennä kanssani maalaamaan. Hän sanoi totta kai, joten lauantaina kävimme Sip´n´Paint studiolla maalaamassa öljyväreillä. Etukäteen piti ilmoittautua, ja valitsimme vapaamuotoiseen maalauskurssin. Saapuessamme paikalle tasan siihen aikaan kun piti tulla, paikalla oli jo kaksi henkilöä. Luulin molempien olevan opettajia, mutta selvisi, että Ranskalainen mies oli myös tullut maalaamaan.

Saimme ensin katsella ympäri studiota ja katsella kuvia, jotta keksisimme mitä halusimme maalata. Totta kai olisimme voineet tuoda omankuvan mukaamme. Olin aluksi ajatellut maalaavani Shanghain pilvenpiirtäjä. Meillä oli vain kolme tuntia aikaa maalata, ja en tiennyt paljonko aikaa kaikkiin pieniin yksityiskohtiin menisi, joten valitsin toisen kuvan. Lopulta löysin värikkään Eiffel torni kuvan, jonka päätin maalata meidän tulevan matkan kunniaksi.

Opettaja neuvoi mitä tehdä ja mistä kaikki tarvikkeet ja värit ottaa. Ohjeet olivat selvät ja opettaja muutenkin todella mukava. Hän tuli aina silloin tällöin kyselemään miten menee, mutta ei häirinnyt ollenkaan, mikä oli todella mukavaa. Saimme siis melko rauhassa maalata kolmisen tuntia. Musiikki soi taustalla, ja sisällä oli niin lämmin, että pystyin maalaamaan teepaita päällä. Nimensä mukaan, paikalla oli myös baari josta olisi voinut ostaa kahvin lisäksi iso määrä alkoholia. Juomat jäivät juomatta kun huomasin korkeat hinnat.

Aloitimme piirtämällä viivat lyijykynällä. Seuraavaksi saimme itse hakea omalle paletille värejä ja aloittaa maalaaminen. Maalaamisen aikan paikalle saapui lisään porukkaa, joista osa jatkoi keskenjääneillä tauluilla. Katselin kun Saksalainen vieressäni käytti palettiveistä pensselin sijaan, ja itsekin kokeilin samaa tekniikkaa. En saavuttanut sitä tulosta, jota etsin, mutta opettaja kehui teostani, mikä oli ihan mukavaa. Kolmen tunnin työskentelyn jälkeen opettaja pakkasi maalauksen pahvilaukkuun, ja sanoi, että kuivuminen voi kestää viikon. Taulu saa siis levätä omassa laukussaan viikon, ennen kun se otetaan esiin. Laatikossa on aukko edessä, joten emme taulujen kanssa uskaltaneet mennä metroon. Onneksi Cc tuli meidät kaupungista noutamassa, joten emme tarvinneet sotkea kanssamatkustajien vaatteita.  

                                                                                                                                                                

Together with my German friend we decided to go to a painting class. Since we both know how to paint we chose a free style class. The Sip’n’paint studio is in the French Concessions so we took the metro into the city. There were just two people and I though both of them were teachers. It turned out that just the Chinese woman was a teacher and the French guy was just like us, students, who wanted to paint.

We had some time to look at pictures to find inspiration. I chose the Eiffel tower as we are going there quite soon. After this we were shown all the brushes and paints and then we could start. The teacher came now and then and looked at what we were doing, but she didn’t interrupt, which was good. We could paint for three hours and for me it was just enough to finish the painting.  

In the end our paintings were put into cardboard boxes and we could transport them home. After one week the painting still hadn’t tried completely. 

Zotter suklaatehdas

The first part of the tour was tasting chocolate beans from different parts of the world

Some pictures on the wall helping explaining how chocolate is made

This is what the hallway looked like where the tour was held

The fondue was made out of spoons

Chocolate tasting point

You could make your own chocolate in any way you wanted 

CC decorating his own chocolate which is half dark chocolate and half strawberry choclate

Some fruit and nuts to use for decoration of DIY chocloate

The bulbs were delicious!

Some of the best chocolate I have ever tasted

Chocolate fondues with pictures of what kind of DIY chocolate you can make 

Just pure tasting heaven for a chocoholic like me

The chocolate had always a picture displaying which one it is in case you would like to buy it in the shop

So many different flavors were available  

Behind the tasting bowls, you could follow what they were doing in the kitchen

Chocolate pieces in bowls to be tasted

Chocolate bars to be cut up

Chocolate snacks in rotating bowls

Chocolate liquid

The drinking area

We could prepare our own chocolate drink

Chocolate flying trough the sky on a zip line

Chocolate moving around the open kitchen

Chocolate for sale, but really expensive

Olin jo lataamassa yli 30 kuvaa, mutta vähän pitää edes itseään rajoittaa. Eli sunnuntaina CCllä oli taas syntymäpäivät, vaikka viime syntymäpäivistä kului noin pari viikkoa, taas niitä tuli vietettyä. Kiinassa ei vietetä virallisia syntymäpäiviä, vaan syntymäpäivä on joka vuosi eri päivänä kuukalenterin mukaan. Tämän systeemin mukaan CC olisi vuoden vanhempi, kuin mitä hän oikeasti länsimaalaisen laskelman mukaan olisi. No jaa, päästäänpä asiaan. Kävimme siis CCn synttäreiden kunniaksi Zotter suklaatehtaalla. Se oli CClle yllätys ja suklaatehtaan kierroksen lisäksi hän sai itse valmistaa oman suklaansa.

Tulimme juuri sopivasti paikalle, sillä kierros alkoi viisi minuuttia tulomme jälkeen. Yksi henkilö maksoi alle 30 euroa, mutta rahan arvoinen suklaa kokemus se kylää olikin! Kierroksen alussa menimme auditorioon katsomaan intro videota Zotterista ja suklaan alkuperästä. Meidän lisäksi ryhmässä oli vain neljä muuta henkilöä. Videossa puhuttiin saksaa, ja nopealla englannin kielen tekstityksellä CC ei ymmärtänyt mitään. No enpäs minäkään paljon muista koko videosta, sillä olin jo valmis maistelemaan! Olin siis etukäteen lukenut, että paikan päällä saa syödä niin paljon kun vain jaksaa kaiken maailman suklaita, että alkaa jopa oksettaa! Challange accepted!

Kierroksen veti kiinalainen ja saksalainen, ja kumpikin puhuivat englantia. CC siis oli ainut ryhmässä, joka oli kiinalainen. Otimme omat maistiaislusikat, jotka saimme kierroksen jälkeen itse pitää. Kierroksen alussa maistelimme kolmea eri kaakaopapua, jotka olivat todella kitkeriä, mutta eri maista tuodut pavut maistuvat erilaisilta. Papujen jälkeen maistoimme suklaamassaa, joka ei siis ollut sekoitettu maidolla tai sokerilla. Samalla kiinalainen opas kertoi vähän faktaa miten suklaata valmistetaan jne. Maistomme myös jossain kohtaa suklaa nibsejä.

Saavuimme käytävän päähän, josta löytyi suklaalähteitä, ja vetämällä hanasta suklaata valui lusikalle. Tässä kohtaa taisi olla viittä eri suklaata maistettavana. Siirryimme huoneeseen, jossa oli mm. mansikka, vadelma, passion hedelmä ja muita marja suklaita. Tämä oli yksi parhaimmista makukokemuksista, sillä maku oli erittäin raikas! Jatkoimme huoneeseen, jossa pystyi haistella eri aineksia, kuten kanelia, pippuria jne.

Ohjatun kierroksen viimeinen etappi oli DIY huone. Siellä maistelimme yli kymmentä eri suklaa fondueta ja paljon pähkinöitä, marjoja ja suklaapaloja oli tarjolla. Olisin syönyt itseni kylläiseksi täällä, mikäli opas ei olisi sanonut, että edessä on vielä 70% maistettavaa. CC valitsi kaksi eri suklaata, 60% tummaa suklaata ja mansikkasuklaata, jotka pistettiin vuohi muottiin. CC sai sitten puu tikulla sekoitella suklaita ja tehdä kuvioita. Tämän jälkeen siirryttiin koristeluun ja siihen sai käyttää aivan kaikkia aineksia, eli mahdollisuudet ovat aivan mielettömät.

Valmis suklaa jätettiin asettumaan, ja siirryimme kierroksen toiseen osaan, jossa sai ihan itsekseen maistella rauhassa. Edessä oli ainakin sata eri suklaamaistiaista kipoissa, leikattavana ja juotavana. Juoma puolelta maistoin vain viittä eri makua, vaikka niitä olisi ollut viisitoista. Saimme valita yhden ja tehdä oman kuuman kaakaojuoman. Tämän jälkeen vähän suklaasnackejä päälle ja vähän pahan makuista likööri ja alkoholi suklaata, ja sitten kierros olikin jo ohi! Parisen tuntia meillä kesti, ja jo juomapuolella CC oli kuolla suklaa-koomaan. Itse selvisin hyvin, veikkaanpa, että kokonaisen Fazerin vetäminen yhdessä istunnossa on auttanut minua jaksamaan tällaiset koetulemukset. Kierroksen jälkeen olisi vielä voinut ostaa suklaata mukaan kotiin, mutta ne olivat todella kalliita, joten olen iloinen, että CC sentään sai oman suklaansa mukaansa kotiin. Todella kiva päivä ja muutenkin mielenkiintoinen ja maukas kokemus!

                                                                                                                                                                         

On Sunday we celebrated CCs birthday, yes, I know the second time in just two weeks, since in China they actually do not celebrate the official one, but in fact, the birthday changes every year depending on the moon calendar. So back to the point… I had found a chocolate factory tour in Shanghai, and I decided to go there with CC on his birthday. He had no idea where we were going, as the factory is in one of the outlets cities we have visited many times.

The Zotter chocolate factory is of Austrian origin, but they have one other location, and that is Shanghai. The tour costs 180rmb per person, but the amount of chocolate you can eat makes up for the price. Luckily, we arrived just some five minutes before the English guided tour began, so together with four other Western guys we went on the tour. We were first shown a video introducing Zotter. The video was mostly in German with English subtitles, so CC was as confused as one not speaking English might be in this situation. After this an introduction to cacao farming in Nicaragua was shown. I didn’t pay too much attention as I was just waiting for the tasting of chocolate to begin!

After the video, two guys, one German and one Chinese showed us around. The tour started by all of us taking one tasting spoon that we could take home after the tour ended. We started by tasting some very bitter cacao beans. They had different tastes depending on from what part of the world they were. After this we got to the cacao butter and cacao nibs part. During the whole time the guides explained how chocolate is made. In the end of the first corridor we came to a space with maybe six different chocolate fondues to taste.

After this we tasted some berry chocolate, including the best raspberry chocolate I have ever tasted. We went through a corridor were we could smell different ingredients used in making flavored chocolate such as cinnamon, pepper, etc. This preceded the DIY room. I was the only one in the group that had paid for making your own chocolate. I let CC design his own one as his birthday present. First we were able to taste some ten different varieties of chocolate fondues. After this CC could decide what chocolate to use, so he took 60% dark chocolate and strawberry chocolate. He chose a goat as his form and the chocolate was added to the form for him. He could use a stick to make different patterns in the chocolate by mixing the colors and after this he could decorate it with nuts, berries, other chocolate etc. There were so many options I was waiting and tasting all the snacks they had. I would have eaten more if the guide wouldn’t have said that 70% of the tasting is still ahead of us!

After he had finished his chocolate we went to the second part of the tour, were we could walk freely and take our time. On the second floor there were closer to 100 different chocolates to taste. Some were put into small bowls, as others needed to be cut with a machine. As we entered the chocolate drinking area CC was getting into a chocolate coma, and didn’t want to try anything more. I tasted maybe five of their fifteen different hot chocolate flavors. We were even given the chance to make your own cup of chocolate which was nice. There were still two tasting areas with some chocolate snacks and some alcohol filled chocolate. It took us some two hours to go through the tasting and it was awesome. Unfortunately, the chocolate they have on sale is quite expensive, so we went home only with CCs very unique piece of chocolate.

Keramiikka DIY

Our finished products, only the pot to the left is mine

One end of the painting studio is a phone shop

Painting some flowers

Kävin saksalaisen kanssa kuukausi sitten tekemässä keramiikka astian. Se kokemus oli melko kauhea, sillä vaikka paikan nimi DIY, eli tee se itse, viittaa siihen, että itse teet, niin paikan päällä oli opettaja, joka teki melkein kaiken meidän puolesta. Saavuimme paikalle, ja kipon tekeminen maksoi 15euroa. Sain aluksi katsoa, miten opettaja muotoili kulhoa ja lasia jne. Sitten sain itse kokeilla, tai ns. leikkiä vahan kanssa. Välillä saksalainenkin sai kokeilla samalla vahapalalla. Leikin taas hetken, ja yks kaks, opettaja kysyi, että olenko valmis, ja halunako tämä teoksen. Olin tehnyt ei niin huonon kulhon, mutta luulin, että leikkimisvaiheesta saisin siirtyä oikeaan tekemiseen, mutta ei. Olin siis puolessa tunnissa valmis. Saksalaine halusi valmistaa lautasen, ja tästä se kaikki vaikeus alkoi. Kukaan opettaja ei alussa osannut neuvoa, miten lautanen tehdään. Sitten yksi opettaja teki sen itse. Saksalainen halusi sen itse valmistaa, ilman apua, mutta sehän ei sopinut. Toisella kerralla opettaja auttoi hänen mielestään taas liikaa. Lopuksi CCn piti tulla auttamaan paikan päälle, sillä kukaan ei ymmärtänyt, että saksalainen haluaa tehdä ihan itse oman kulhon. Lopuksi hän sai oman kulhonsa tehtyä. Tämä kulho ei kumminkaan kuumennuksessa ollut selvinnyt, joten hän sai yhden lautasista seuraavalla kerralla. Kävimme siis kuukausi myöhemmin kulhot maalaamassa, ja olipas taas niin vaikeaa. Saksalainen halusi sekoittaa värejä jne. Mutta tällaiset eivät kuulemma toimineet. Taas kerran sain olla välikätenä kovassa väittelyssä. Lopuksi pääsimme maalaamaan, ja maalasin itse kukkia sisälle kulhoon ja ulkopuolen henkilökunta sitten maalaa ruiskukoneella. En tiedä mikä oli pahempi, henkilökunta, joka ei ymmärrä DIYn merkitystä, vai saksalainen, joka halusi tehdä kaiken toisin, kuin mitä tässä paikassa pystyi tekemään. 

                                                                                                                                                                    

One month ago, I, together with a German friend, went and made some ceramic work. There is a new DIY center nearby and we decided to go together. There were only Chinese, so they were quite surprised to see two westerners come there. I paid 100rmb for making one item. Our personal teacher showed us what we could make and then told me to start playing and trying out myself. In other words the board span by itself and by positioning my hands differently and applying pressure, different items formed from the mass. The German girl did also use the same dough as me, even though we had hoped to be making our items separately. After I played with the dough for some while, the teacher came to me and asked if I was finished. I thought there would be a separate part, when we would make the item we really wanted, but no. So I was ready even before I knew it. The German girl wanted to make a plate, but that was too complicated to the staff. One teacher came and made it by himself, but the she wanted to try herself. The staff really didn’t understand what DIY stands for. In the end, after CC had came and explained what we wanted, was she finally able to do something without a teacher doing half of the work. One month later, we went back and finished the job, in other words painted the ceramics. This time the DIY part was lacking as well, since if we would have liked just one solid color, then the staff would have spray painted it for us. So after some while we gave up and just started painting something by hand so there would be even a little DIY in our works. Who goes to a DIY center and pays a teacher to make the pot for you and then lets the teacher even paint it? This isn’t DIY, more like commissioned work. I think the DIY culture might be too new for China.