Peasant art shop

Keskustassa kävellessämme pikkukatua pitkin, huomasin pienessä liikkeessä kiinalaisia ”maalais”- maalauksia, joita itse maalasin yli vuosi sitten amerikkalaisten oppilaiden kanssa joissain pikku kylässä. Teemana on aina jotain kiinalaiseen elämään liittyvää. Maalaukset ovat todella simppeleitä, niin simppeleitä, että varmaan lapsetkin osaavat. Liike sijaitsi jonkin suuremman talon sisäpihalla, joten eipä varmaan moni sinne eksy. Kauppias datasi samalla kuunnelleessaan musiikkia, ja vastasi mielellään sekä kiinaksi että englanniksi meidän kysymyksiin. Ostin kasan kortteja ja kaksi A5 kantta, jonne voi kerätä tärkeitä papereita.

--------------

While we walked along a road in the city I noticed a small shop window with peasant art. I had painted peasant paintings in a village with some American students some year ago, so I had to take look. The shop was in the yard of a larger house, and it seems like not many people actually goes there. The shopkeeper was nice and answered our questions in both Chinese and English. I bought cards and two A5 paper holders. I like the simple but yet colorful of design of the peasant art. 

Framing pictures

Some handwork waiting to get frames

A somewhat chaotic work space

Different frame material to choose from

In the print shop waiting for our pictures

Viime vuonna kävimme Anqingissa teettämässä taulut parille käsityölle. Tänä vuonna päätimme käydä samassa paikassa teettämässä raamit valokuville. Valokuvat printattiin Shanghain kameramarkkinoilla. Liikkeessä oli ennen meitä eläkeläisnainen, joka vinkkasi meille, ettei kalliimpi valokuva paperi ole paljon parempi, joten tyydyimme halvempaan. Kuvat mukana suuntasimme Anqingiin uutena vuotena. Kävimme päivän ennen uutta vuotta meidän käsityö liikkeessä, jossa on tullut käytyä aina kun käymme kaupungissa. Nainen, joka yksin vastaa liikkeestä, ja samalla tekee raamit käsin, oli niin kiireinen, että ei olisi ottanut tilaustamme vastaan, mikäli emme olisi käyneet liikkeessä niin usein. Hän ei kuulemma ollut nukkunut pitkään aikaan, ja hän oli jo saanut meitä ennen 50 tilausta. Hän ei ehtinyt saada taulujamme valmiiksi ennen kun palasimme Shanghaihin, joten odotamme, että CCn setä tuo ne mukanaan ensi kuussa. Raamit neljälle valokuvalle maksoi hänen liikkeessään vain 15 euroa, ja saimme itse valita millaiset halusimme.

-------------------

We framed some of my handwork last year and during the New Year in Anqing we did it again. This time I had some pictures from Paris that I wanted to frame. In Shanghai, we got the Photography equipment market, where we printed out five four large pictures and about double the amount of smaller ones. The small ones we put into Ikea frames, but the larger ones needs something nicer. We took the pictures with us to Anqing, where we have a shop with handwork that we visit every time we go to the city. There is a nice lady that recognizes us, mainly since I’m her only foreign customer. Even though we came with the pictures for framing one day before New Year, she was willing to take them. She told us she was so busy that she didn’t even have time to sleep. She works by herself and during the holiday she had some fifty frames to make. She didn’t have time to finish them, but an uncle will bring them to Shanghai when he gets here next month. Framing four pictures, during a busy season, set us back by only 100rmb.

Bringing New Year's wishes

People playing mahjong in the front yard

Tässä vähän kuvia, siitä kun olimme viemässä uuden vuoden toivotuksia perheen ystäville. Pari päivää uuden vuoden jälkeen, kiinalaiseen tapaan, mennään sukulaisille ja ystäville toivottamaan heille hyvää uutta vuotta. Olimme jo samalla viikolla käyneet tässä kylässä, mutta silloin paikalla ei ollut vielä koko suku. Tullessamme perhe halusi tarjota meille ruokaa, mutta jätin tällä kertaa syömättä, sillä mikäli vähänkin syö, huomaamattakaan he täyttävät koko lautasen täyteen. Perhe yritti kaiken tavoin saada minut innostumaan heidän oudoista liharuoista, mutta sain lopuksi hedelmiä ja leipää. Kelpasi minulle paljon paremmin.

Vietimme täällä pikku kylässä ainakin 6 tuntia ennen kun sain CCn viimeinkin taivuteltua lähtemään kotiin. Onneksi olimme tulleet kahdella autolla, joten loput perheen jäsenet, jotka jäivät syömään illallista, tulivat kotiin myöhemmin. Tätä ennen aika tuli kulutettua pelaamalla mahjongia, kävellen ympäri pikkukylää, jossa on tullut käytyä nyt kolme kertaa. Kuten jo mainitsin aikaisemmin, meillä oli vaikeuksia peseytyä, sillä kotona oli vain kylmää vettä, joten saimme pestä hiuksemme kodin ”ulko-keittössä”. Eli niin kuin usen mökilläkin, vettä ämpäriin ja hiukset saatiin kerrankin puhtaiksi. Siinä siis kulutettiin perheen vettä hiusten pesuun samalla kun perheen poika vei ämpäritolkulla vettä ulos pestäkseen autonsa.

----------------------

Here are some pictures from when we visited some friends of the family after the New Year. It is a tradition to go to family members and friends to wish them a happy New Year. The family would have liked us to join them for dinner. But CC and I rather played some mahjong. This didn’t work, however, and we had to join them at the table even though we didn’t eat. CC had food poisoning from the day before and I feel it is a bit uncomfortable to eat with a big group of Chinese people as they will fill up my plate with food I have a hard time eating. To give an example of food I have to eat at the relative’s house is meat and fish with lots of bones that you just casually spit onto the table or pieces of fat that makes you almost throw up as it is too hard to swallow. Yes, so therefore I didn’t participate in their dinner, but I was given fruit and bread that worked better for me.

We spent some six hours in the tiny village, where I had been twice before, once just some days earlier, so there wasn’t much to do. Luckily we came there with two cars, so I could leave with CC before the rest of them had dinner. Before we left I had the chance to wash my hair in their outdoor kitchen. We got some warm water in a large bowl and some shampoo and I got clean hair again. As I had written before, showering was extremely hard, as they only got cold water at home.  

Hillside temple

Vuoriretkellä löysimme aivan mielettömän paikan. Todella kaunis temppeli sijaitsi puolivälissä, ja kävimme katsomassa miltä se sisältä näyttää. Niin kuin monet temppelit Kiinassa, tämäkin oli jaettu kahteen osaan. Sisäänkäynnissä oli ensimmäinen jumalapatsas, jota isot, rumannäköiset patsaat vartioivat. Päätemppeli, joka sijaitsi paljon korkeammalla, sisälsi kolme valtavaa Buddha patsasta ja kahdeksantoista kiinalaista patsasta. Temppeli oli todella värikäs ja hienosti koristeltu. Löysimme temppelin takaosasta tärkeimmän patsaan, jonka edessä suurin osa kävi rukoilemassa. Temppeleissä löytyy tyynyjä patsaiden edestä, sillä kiinalaiset rukoilevat menemällä alas polvilleen, ja kumartumalla usein kolmesti patsaan eteen samalla kun he mumisevat jotain. Usein vielä kädet pistetään vastakkain katsoessaan ylös, ja alas kumartuessa kädet koskettavat lattiaa. Paljon muitakin rukoustekniikoita olen myös nähnyt.

----------------------

The second stop on our hike up the mountain in Anqing was this beautiful temple area. I have visited many temples, but this was among the best ones. Maybe since there were almost no people. Like most temples, they have an entrance where one of the goods is seated in the center and some grotesque looking figures protect it on along the walls. The main temple, which is usually much higher, had three large Buddha statues and some 18 smaller Chinese statues. In the back of the temple we could find the main God. The temple was beautifully decorated inside, better than most. And it is a mix of so many different types of religions. I wonder if Chinese people even are aware of how many religions they have gathered inside one temple: Buddhism, Hinduism, and some local Chinese religions.   

Dalongshan Forest Park

Kiinalaisen uuden vuoden aikana kävimme päiväretkellä lähistön vuoripuistossa. Menimme vuorelle vuoden ensimmäisenä päivänä, eli silloin kuin suurin osa kiinalaisista pysyy kotosalla. Sää oli todella loistava, oli aurinkoista, mutta tuuli oli melko kova. Lähdimme siis koko perhe, eli kuusihenkeä kohti huippua. Matkalla näimme temppelin, josta lisään seuraavassa postauksessa. Matkan varrella oli kapeita portaita, kivimuodostelmia, ahtaita käytäviä, kivisiltoja, ja jopa vuoreen hakattuja rappusia. Retki ei ollut läheskään niin vaativa kuin Huangshan vuori, jossa kävimme CCn kanssa viime kesänä, mutta muuten ihan kiva. Meille kesti vähän yli tunnin kävellä ylös ja alas. Matkalla sai sitten ihmetellä kiinalaisten käyttäytymistä. Näkyi naisia, jolla oli korkeat korkokengät päällä, ja ihmettelen miten he selvisivät retkestä. Lisäksi näin naisen, joka heitti roskaa luontoon, vaikka metrin päässä olisi ollut roskis..

-----------------------

During Spring Festival we visited a mountain nearby Anqing. It was the first day of the New Year, so not that many people were doing the same thing as we. The weather was great, a bit too windy, but sunny. We hiked up the mountain and visited a temple which I will post about next. After the temple visit we hiked even further up. At some points the stairs were narrow and it was quite uncomfortable to have Ugg boots and not sneakers on. My bad. Anyways, there were lots of different rock formations and the path led us to some interesting places. Sometimes we walked inside small tunnels under large rocks and sometimes we walked on small bridges made out of stone. The hike was much easier than Huangshan, one of the most famous mountains in China, which we visited in the summer, but it was still somewhat challenging. Once again it was interesting noticing the behavior of Chinese people. Some women wore high heels, while visiting the mountain, like I said; it was already though with boots on, so I can’t imagine any one going up there with heels on. The second thing is the habit of throwing trash into the wild. There was a trash can just next to a women who decided to throw her trash into a bush..  

Kolmannet häät Kiinassa

Bedroom decorated for the couple

Poster of babies in the newly weds room to bring "baby luck" 

Menimme kuun alussa Bengbu nimisen kaupungin lähettyvillä olevaan kaupunkiin seuraamaan CCn ystävän häitä. CC sai niin kuin aina hoitaa paljon kuljetuksia aamulla, ja itse osallistuin menoihin vasta siinä kymmenen aikaan aamulla. Tuttuun tapaan, sulhasen pitää hake morsian tämän kotoota, tai tässä tapauksessa hotellihuoneesta. Sulhanen ystävineen pyytää morsianta avaamaan oven ja hänen ystävänsä eivät salli tätä, mikäli heille ei ensin anneta punaisia kuoria, jotka sisältävät rahaa. Kovan työn tuloksena ja monen kuoren jälkeen ovi vattiin ja kappas vaan, morsian ei ollutkaan huoneessa. Jännä käänne olikin se, että hän oli mennyt piiloon toiseen kerrokseen, ystävän huoneeseen. No uudestaan koputtamaan, ja lisään rahaa hänen kavereilleen. Leikkien jälkeen, juhlakulkue hyppäsivät autoihinsa, ja noin kahdeksan auton letkassa ajoimme jokunen kortteli, kunnes saavuimme pariskunnan uuteen asuntoon. Saimme pienen lahjakassin saapuessamme perille, josta löytyi tupakkaa, karkkia, ja pyyhe, eli normaalit lahjat.

Asunnolla emme kauan olleet, vaan ajoimme lähistön ravintolaan, jossa olimme jo edellispäivänä syöneet illallisen. Juhlasalissa oli lähemmäs sata vierasta istumassa pöydissä. Länsimaalaiseen tapaan, morsian ja sulhanen kävelivät lavalle, sytyttivät kynttilöitä, kaatoivat samppanjaa laseihin, sormukset käteen ja pussailua jne. Tämän aikana kovalla äänellä ”speakeri” selosti miten he ovat täydellisiä toisilleen ja sen sellaista. Suurin ero suomalaisten ja kiinalaisten häiden välillä on se, että suomessa tunnelmä on rauhallisempi ja kiinassa taas huudetaan mikrofooniin täysillä ”tahdon” ja monesti jos ei huuda tarpeeksi kovaan, speakeri pyytää toistamaan. Vähän valoshowta ja musiikkia, ja loppuun vielä pariskunnan vanhemmat lavalle pitämään puheet. Tämän jälkeen meidät vietiin omaan yksityiseen huoneeseen, jossa sulhasen lähimmät ystävät olivat syömässä. Meitä oli huoneessa noin kymmenen henkeä, ja tarjolla oli suurimmaksi osaa samaa ruokaa kun päivä aikaisemmin. Toisin sanonen ymmärrän nyt ”rehearsal dinnerin” tarkoituksen, sillä olimme jo maistaneet ruoat päivän aikaisemmin. Pariskunta perheineen oli itsekin omassa, yksityishuoneessaan syömässä, mikä vaikutti jotenkin oudolta, sillä kuka ei omissa häissään halua nähdä vieraitaan? Jatkoimme ruokailun jälkeen kohti CCn kotikaupunkia, joten enpä tiedä mitä luvassa oli sen jälkeen. Ajomatka oli taas aivan kauheata, ja mikä olisi pitänyt olla noin 5h matka, olikin 8h tukkeutuneilla motareilla.

-------------------

In the beginning of February, CCs good friend got married. That is the reason why we had to drive some 14 hours. The wedding was quite similar to the two weddings I had attended before in China. In the morning, or around ten o’clock, the groom goes and picks up the bride from her home, or in this case from the hotel room. The groom, with his friends, needs to bribe the bride’s friends to let him in. In my opinion, they had planned it quite cleverly, and the bride was actually in another room, on another floor. When they finally found her, they had some games before they could take her with them and drive to the couple’s new home. About eight cars drove after each other to the nearby condo. We didn’t spend much time there, but the couple seemed to have some traditional meal before we all left for the wedding banquet.

There were already some 100 people in the wedding reception. We followed the bride and groom do some westernized customs, such as light a candle, exchange rings etc. There was a speaker, who talked so loud my ears hurt. After some music and light effects the couple’s parent entered the stage and gave a speech. The thing I like the least is the shouting the couple has to do. When they say “I do”, it isn’t peaceful or romantic, it is more like a competition on who’s louder. After this we were ushered into a private room to have dinner. We had actually been to the same place the day before when we arrived in the evening, and had the exact same food. Now I know what rehearsal dinner stands for.. We didn’t stay after the dinner, but rather leave straight away and drive 8h to get to CCs hometown. Once again we got stuck in traffic for ages and it was one of the worst drives in my life! 

Kiinalainen pesula

People sleeping or watching movies on their personal TV screen in the bath house relaxing area

CC huomasi, etten pesemättä voinut lähteä tervehtimään sukulaisia, joten päätimme mennä läheiseen pesulaan peseytymään. En ole aikaisemmin käynyt tällaisessa kiinalaisessa ”kylpylässä”, joten en tiennyt mitä odottaa. CC sanoi ennen kun menimme erillisiin miesten ja naisten pesutiloihin, että tänään ei varmaan paikalla ole paljon naisia. Tämä toteama oli loppujen lopuksi väärä. Saimme sandaalit jalkaan ja kengät jätettiin respalle. Menin naisten pukutiloihin, jossa oli jonkin verran ihmisiä. Oma kaappi piti avata sekä omalla elektronisella avaimella, että työntekijän yleisavaimella. Turvallisuussyistä tämä vaikutti ihan fiksulta. Olin odottanut, että kaapissa olisi pyyhe, mutta ei. Joten vaatteet vaan kaappiin ja alasti piti kävellä peseytymistiloihin.  Suihkuja oli noin kymmenen, ja ennen minua oli noin viiden naisen jono. Ajattelin että just joo, täällä pitää sitten odotella, sillä ei tehnyt ollenkaan mieli mennä kiinalaismammojen kanssa lillumaan pieneen altaaseen. Pesutiloissa oli myös kaksi kiinalaista ammetta, höyryhuone joka ei ollut käytössä, hierontapöydät ja pallit, joiden päällä pystyi peseytymään istuen.

Hetken jonottelun jälkeen nuorempi kiinalaisnainen kiinaksi tarjosi, että voisimme jakaa suihkun. Kieltäydyin kohteliaasti ja onneksi sain oman suihkun, kun toinen kiinalaisnainen oli huomannut minut odottamassa. Jostain syystä kiinalaisnaiset peseytyvät varsin hitaasti, ja ainakin puolituntia voi hyvin vierähtää. Shampoot ja hoitoaineet olivat kaikki tarjolla, ja oli mukava kerrankin peseytyä kuumassa vedessä. Pesun jälkeen takaisin pukuhuoneeseen, jossa sain todella pikkuruisen käsipyyhkeen, jolla kuivata sekä vartalo että hiukset. Kaikki, jotka halusivat mennä miesten ja naisten yhteiselle alueelle, saivat päällensä yöpukumaisen t-paidan ja shortsit.  

Yhteisissä tiloissa pystyi menemään laulumaan karaokea tai hierontaan, mutta se vaati maksun. Itse menimme maksuttomiin lepotuoleihin, jossa katsoa leffaa omasta tv-ruudusta. Ääni kuului omasta tyynystä, joten huoneessa oli melko rauhallista, vaikka paikalla olikin lähemmäs sata henkeä. Kävimme myös huoneessa, jossa lämpö oli nostettu noin 30 asteeseen. Siellä pystyi istumaan tai makaamaan kovalla alustalla. Tyynynä oli kivi, joka oli ihme kyllä melko mukava. Pesun ja noin tunnin levon jälkeen palasimme kotiin. Maksoimme noin 9 euroa per henkilö, mutta jos haluisi viettää yön täällä, olisi tarvinnut maksaa vielä noin euron lisähinnan. 

-----------------------

CC didn’t dare take me to visit relatives, so we ended up one evening going to a bath house. As we went there at ten o’clock I was told that there wouldn’t be many women, since usually more men go there. Men and women have their separate shower and change rooms, so after getting slippers I had to make it by myself. When I got to the locker, which one of the workers helped opening up (turned out later on that you need both your own electric key as well as the workers key to open up lockers), I was chocked to not find any towels. I sent some messages to CC and figured out later that you just have to walk naked into the washing area.

As I got to the washing area, there were about five people waiting for the showers. I have noticed that Chinese women wash for ages. It might take over thirty minutes for them to wash in public showers such as at the gym, and I have no idea how they can use that much time. Anyways, I had to wait for a while until one woman in one of the ten showers asked if I wanted to share the shower with her. Of course she just spoke Chinese, but I nicely declined her offer. After a while another woman looked at me, went back to the shower and came out again, the second time she told me I could use the shower and left. All things needed, such as shampoo and other necessary things were available in every shower. The washing area also included a steam room that wasn’t working, a small pool for five people, two Chinese style tubs, a massage area and some showers in a row with chairs, where you can wash yourself without needing to stand up.

After the shower I went back to the changing room where a worker handed me a tiny towel. After getting somewhat dry, I was handed a two piece pyjama like set to put on. I dried my hair and went to the second floor where both men and women can hang out. When CC also had finished washing we went to a large room with rows of seats with private TV screens. We took two seats and you could basically sleep in them. The sound came from the head rest, so you could barely hear what others were watching. There were some movies, but we didn’t like spending too much time there. In addition, people could get massages there and some where smoking so it wasn’t the most comfortable place, even though they had provided us with water and blankets.

We moved on to another room, which was almost like a sauna. In the heated room, you could either sit or lay down, with a stone pillow to rest your head on. It was actually really comfortable in the hot room with the hard pillow and the pyjamas on, but if you’d like to stay in the bath house over the night you have to pay extra. So after the washing, resting and relaxing we went back downstairs and changed. The bath house also had some other entertainment like KTV, but for most things you need to pay extra. Jus the washing and the things were included and cost 59rmb for one person. So not the cheapest place for common Chinese people who needs to wash, but rather a place where they like to spend time with their friends and family. 

Räjähtävä apinan vuosi

Hyvää Kiinalaista Uutta Vuotta! Tänä vuonna vietetään apinan vuotta. Täällä maalla tuntuu kun olisi keskellä sotaa, sillä raketit ja muut räjähteet ovat sen verran voimakkaita. En usko, että Suomessa tälläisiä räjähteitä voisi lajillisesta myydä. Mitä kovempi ääni, sitä parempi kiinalaisten mielestä. Syy tähän on se, että kovilla räjähdyksillä yritetään saada onnen ja rahan jumalan huomion. Kadulla ei tähän aikaan, tai itse asiassa seuraavan viikon aikana uskalla kulkea, sillä räjähteitä ja raketteja sytytetään missä milloinkin. Ihmiset eivät millään suojaudu, joten eipä ole ihmeellistä, mikäli täällä paljon tapaturmia sattuu. Esim. raketteja sytytetään kerrostalojen keskellä, joten tulipaloja on vaikea välttää. Tulipalosta uutena vuotena parempi esimerkki toisessa blogi postissa kiinalaisesta uudesta vuodesta maalla. Loppuun vielä voisin lisätä, että Shanghaissa rakettien käyttö uutena vuotena on kielletty ja poliisi jakaa sakkoja käyttäjille ja myyjille. Monet kiinalaiset ovat tästä harmissaan, mutta omasta mielestäni tämä vaikuttaa suuresti ilmanlaatuun kaupungissa. Shanghaissa ilmalaatu on ollut paljon parempi nyt kun edellisinä vuosina, ja luulen syyn olevan mm. nämä rajoitteet.

Lisäys: Kuvat ovat seuraavalta päivältä, josta näkyy kuinka paljon raketteja ja muita räjähteitä sytytettiin kello kahdentoista aikaan pihallamme. Tätä roskaa ja paperia ei saa siivota pois, sillä se on symboli rahalle, ja siivoaminen veisi raha onnen. Sama koskee peseytymistä ja siivoamista ylipäänsä tänä päivänä, sitä ei voi vahingossakaan tehdä, sillä hyvä onni, jonka on tänä päivänä saanut, ei saa heittää pois. 

-------------------

Happy Chinese New Year! This year will be the year of the monkey and it will start on the 8^th of February. The new year has started with what sounds like war. The fireworks and firecrackers that they use here have really loud explosion sounds. I really wonder how this common practice of setting of these explosions is really liked by everyone. Of course the reason behind this is to attract the fortune gods attention and so on, but some of the firecrackers they use are so loud that your ears hurt if you accidentally walk too nearby. In addition I have heard that there are lots of accidents in China, as nothing is done to prevent fires etc. Fireworks are set of straight next to high rise building, so don’t wonder at all when one of the fireworks crashes into an apartment and sets it on fire. Regarding fire safety I will have another interesting moment I will share more about in another post about New Year’s celebration here in Anqing. Another thing good mentioning is that in Shanghai it is forbidden to set off fireworks and firecrackers in the city. The police will fine people some 500rmb as well as sellers of fireworks will get really high fines. Many Chinese citizens are not happy they restrict their traditions, but it is one of the best ways to prevent pollutions, as the air in Shanghai has been better this winter than it has been the past two years. 

Update: I added the picture from the day after New Year’s Eve with all the paper and trash left behind from the fireworks and firecrackers. The paper cannot be cleaned on the day of New Year, because that means that all the money you will earn during the year will swept away as well! The same thing regarding cleaning and washing during the first day of New Year, it is strictly forbidden.

Jumissa moottoritiellä

Maanantaina nousimme jo aamu viideltä, jotta pääsimme ajoissa matkaan kohti Anhuin provinsissia. Tarkoituksena oli saapua päivä ennen CCn hyvän ystävän häitä. CC arvio ajo-ajaksi viisi tuntia, kun minä pessimistinä sanoin, että ainakin kahdeksan tuntia kestää. Arviomme olivat ihan pielessä, kun noin 450km matka kestitkin ainoastaan mukavat neljätoista tuntia! Lähdimme siis siinä kuuden aikaan matkaan, ja jo ennen seitsemää olimme päässeet Shanghaista ulos. Edellisenä ilta oli satanut lunta Shanghaissa, mutta idässä se oli jo sulanut pois aamuun mennessä. Lännessä katot olivat vielä lumen peitossa, mutta tiellä kulki sen verran autoja, että asvaltti oli kuivempi. Siitä huolimatta näimme matkan aikana vaikka kuinka monta kolaria, joista yksi oli aika rajun näköinen ja toinen oli ajanut ulos metsään. Enimmäkseen täällä taitaa sattua peltikolareita, sillä ambulansseja ei näy yhtä usein kuin hinausautoja. Kiinalaiset osaavat kolaroida sateessakin melko paljon, joten lumi taitaa olla heille jo liikaa.

Matka hidastu mielettömästi saavuttuamme Nanjing kaupunkiin. Jostain ihme syystä motari menee kaupungin sisällä, joten jouduimme todella pitkään seisomaan jonossa, jotta pääsisimme kaupungista ulos. Matkan varrella on siis monta tietullia, jossa maksetaan noin eurosta kahteenkymmeneen euroon. Tietullin jälkeen matka jatkui hitaasti, kunnes olimme ylittäneet sillan. Siihen matka sitten tyssähti kokonaan. Autot eivät pystyneet aluksi liikkumaan yli tuntiin, joten monet päättivät jättää autonsa ja käydä lähistön taukopaikalla vessassa. Emme siis tienneet milloin jono alkaisi taas liikkumaan, mutta navigaattori kertoi, että kestäisi vähintään kuusi tuntia! No onneksi emme sentään niin kauan odottaneet, vaan jono alkoi vetämään ja noin 100 kilsan matka kesti ikuisuuden ennen kun jono väheni. Loppujen lopuksi siirryimme pienemmälle tielle, sillä motarilla ei pystynyt oikein ajamaan kuin ykkösvaihteella.

Pikkutie ei paljon auttanut, sillä sielläkin kolaroitiin ja alkoi jo olemaan pimeä. Jäimme sinnekin jumiin joksikin aikaa, mutta saavuimme määränpäähän loppujen lopuksi kello kahdeksalta. Tämän reissun jälkeen ei kyllä mieli tee enää reissata autolla Kiinassa. Syy näihin ruuhkiinhan on kiinalainen uusi vuosi, jolloin kaikki matkustavat koteihinsa. Moottoritiellä oli vain kaksi kaistaa, jossa sitten miljoonat autot ohittelevat tuhatta ja sataa, eli ei ihme jos kolareita sattuu. Tässä kyllä huomaa, että Kiinassa on aivan liikaa ihmisiä..

---------------------

On Monday we woke up at five o’clock to early start driving towards a city in northern Anhui province. The following day was the wedding of one of CCs best friends, so we thought it would be good to arrive there early. The city was just some 450km away from Shanghai, so CC guessed it would take five hours and I estimated the trip to take at least eight hours. We were both wrong, as the trip took just fourteen hours! The reason for this were lots of traffic jams along the way. Especially as we got closer to Nanjing, the traffic was the most horrible thing that I have ever witnessed. We were at some point stuck in traffic for over an hour and couldn’t move anywhere. People started getting out of their cars, peeing in the bushes, walking along the highway and cooking some instant noodles on the road..

In addition to these traffic jams we saw lots of road accidents, which I think lead to most traffic jams. it had snowed the day before, and as most Chinese people here in the south/west part don’t have winter tires, I’m not surprised at all of they crashed into each other, as crazily as Chinese people drive! The highway had just two lanes, which was bad as millions of people had chosen the same path as we had. I don’t think driving to the city would otherwise have been a problem, if it wasn’t for Chinese Spring Festival, the time of the year when everyone has to go home. After this trip I think I will avoid any further road trips in China. 

Zhaojialou -ruokakaupunki

Lots of people on the narrow street buying food

Here are some Chinese sweets

Salted meat

Three ducks for 100rmb (15euros)

 Chinese like to travel during the holidays, so no wonder this place was full

Map over the ancient city

 Sukulaiset pyysivät meidät mukaan pienelle päiväretkelle. Autolla ajoimme noin puolisen tuntia kunnes saavuimme tähän kaupunkiin. Ihmisiä oli paljon ja kaupunki ei sinäänsä ollut niin aito ja vanha kuin muut vesikaupungit joissa olen käynyt. Paikka oli vain täynnä ruokakojuja ja joitain ravintoloita, Ihmiset siis tulivat tänne ostaakseen niitä ruokia, joita en kauheasti kaupungissa ole nähnyt. Muutenkin kiinalaiset matkustvat paljon loman aikana, joten en ihmettele yhtään, miksi tämä läheinen kaupunki oli niin täynnä.

                                                                                                                                                                   

Some relatives invited us to join them on a day trip to Zhaojialou ancient city. The city was a thirty minute drive away and when we arrived finding a parking spot wasn't an easy task to do. The city's streets were full of people. They street sellers offered all kinds of food so we looked around for a while a bought some snack that we ate together with some noodles in a restaurant. The city wasn't as authentic and old as others I have been to, and the main attraction was just the food, so nothing special to see.  

Uuden vuoden rukoukset

Lighting up the smaller incense sticks

In front of the temple with the candles on the right and the bonfire on the left

Here are some paper money, candles and incense sticks that we used during the preying outside the temple

Lähdimme onneksi ajoissa temppelille, joten siellä ei ollut niin paljon ihmisiä kuin olin odottanut. Temppelin edustalla myytiin kaiken maailman tarvikkeita rukousta varten. Luulin niitä rakettimyyjiksi, sillä jotkut suitsukkeja muistuttavat kepit olivat noin kaksi metriä pitkiä. Meidän ostoskassista löytyi kaksi jättikynttilää, rahanippu, viisi kertaa kymmenen suitsuke nippu ja kolme noin 1,80m pitkät kepit. Nämä yhteensä teki noin kymmenen euroa. Temppelin edustalla näytti olevan menossa juhannus juhlat, sillä kokko oli ulkopuolella tulessa. Aloitimme sytyttämällä kynttilät, kuulostaa helpolta, mutta sytytyspisteen edessä oli sen verran porukkaa, ettei kynttilöitä heti saanut sytytettyä. Kynttilät kädessä piti kumartaa kolmesti joka ilmansuuntaan . Kuten sanoin, oli hyvä ettei paikalla ollut paljon ihmisiä, sillä alue ei ollut mikään suuri temppelin edustalla, ja mikäli suuri määrä ihmisiä heiluttaa sytytettyjä kynttilöitä eri suuntiin, niin kyllä se aikaa vaaralliselta vaikuttaisi. Kynttilät asetettiin sytytyspisteeseen ja esiin otettiin ne melkein kaksi metriset kolmen kepin setti. Nämä sytytettiin päistä palaamaan isossa kokossa. Kepit kädessä kumarettiin kolmeen kertaan neljään eri suuntaan ja samalla toivottiin perheelle onnea, rahaa ja terveyttä ja mitä nyt muuta kiinalaiset toivovatkaan tulevalle vuodelle. Kepit heitettiin kokkoon ja pienempi suitsukesetti otettiin esiin. Silläkin oli oma sytytyspaikka ja nyt mentiin ihan temppelin eteen, pidettiin tikut pään päällä ja sama uusiksi. Tällä kertaa ensin temppeliä päin, sitten käännyttiin ympäri ja sitten ne kaksi suunta jotka jäivät tekemättä. Suitsukkeet jätettiin niille tarkoitettuun astiaan ja jatkoimme rahanpolttopisteelle. Tämä tynnyri, jota me Suomessa käytämme risujenpolttamiseen, kävi nyt rahan polttamiseen. Emme oikeata rahaa käyttäneet, vaan ostamamme paperikasan. Meillä oli vain noin sadan kappaleen nippu, kuin jotkut polttelivat ihan kassi kaupalla rahaa. Jokainen seteli piti erikseen rypistää käteen ja sitten heittää tuleen. Kai ne kiinalaiset luulevat esi-isien tarvitsevan rahaa tuonpuoleisessa elämässä vai tuoko rahanpoltto itselle rahaonnea?  

Kävimme vielä lopuksi temppelin sisällä. Sisäänpääsy oli per henkilö vähän alle euron. Koko temppeli rahasti ihmisiä kuin viimeistä päivää. Melkeinpä kaikki antoi jokaiselle jumalalle tarkoitettuun keräilylaatikkoon pari kolikkoa. Jumalan patsaita oli temppelissä enemmän kuin kymmenen. Ensimmäisessä hallissa oli viisi, kaikkia palvottiin oikeassa järjestyksessä, eli ei mennä sille ensimmäiselle tai suurimalle, vaan palvotan ne pienet ensin ja isoin viimeiseksi. Toisessa huoneessa oli vaikka kuinka monta pientä patsasta. Viimeisessä hallissa oli kolme patsasta, joista se isoin sain minut miettimään onko tämä Buddha vai Hindu temppeli, sillä Buddha patsaaseen oli merkitty hakaristi, sellainen jota muistaakseni Hindut käyttävät? Kiinalaiset palvovat vaikka mitä jumalia, joten en ihmettele, jos temppelissä on vähän sekaisin patsaita eri uskonnoista. Lähtiessämme temppelistä pois, pihalle oli tullut suuri määrä ihmisiä, sillä kello oli nyt vähän ennen kahtatoista. Onneksi olimme siis ajoissa menneet, sillä ei siinä ihmismassassa halua heilutelle kaksimetrisiä palavia tikkuja kaikkiin suuntiin. Voi sanoa, että jännä kokemus, mutta aivan kauhean savuista, kokko, suitsuket, kynttilät, rahanpolttopisteet, eihän siellä melkein pystynyt hengittämään. Lisäksi paljon ihmisiä, jopa poliisit olivat paikalla seuraamassa tilannetta ja lopuksi kauhean paljon roskaa ja muovikääreitä heitettiin mahaan kun kynttilä- ja suitsuke-pakkauksia avattiin.

                                                                                                                                                                  

We arrived early at the temple, which was great since most people came around twelve. We bought the following things before entering the temple area: incense, large candles, money and about two meter tall sticks. I actually thought that we were buying fireworks since the incenses were so tall. Outside the temple we set the candles on fire and with the candles in hand bowed three times in four directions. We repeated this with the oversized incenses as well as with the regular ones one at a time. When doing our bowing in all four directions we were also supposed to make wishes of health, happiness, wealth etc. After every step we put them at their designated spot or threw the used ones into the fire. The last act was to burn some money. Chinese people like given their ancestors all kinds of things so “fake money” is really popular. It probably signifies wealth to the one throwing the money into the fire. I wanted to enter the temple as well, so we had to pay 5rmb per person to enter. I didn’t need or maybe wasn’t allowed to pray in front of the god statues, so I just followed my boyfriend around the temple as he made his way from one statue to the next one. The temple was making lots of money as most people added some coins to every statues collection box. I actually don’t know if it was a Buddhist temple or not, as some statues looked more like Hindu or Chinese folk gods. As we made our way back home a bit before twelve, the temple ground was filled with people waiving their sticks and candles in all directions. After experiencing this smoke filled celebration I would not like to visit a larger temple such as Jing An where there is even more people. 

Lampaan vuosi alkakoon

Hyvää kiinalaista uutta vuotta! Onkohan nyt sitten lampaan vai vuohen vuosi, sillä kiinalaiset eivät kauheasti erota näitä kahta. Kiinalaista uutta vuotta odotellessa katsomme kotona uuden vuoden gaalaa tveestä. Jostain syystä aikataulut eivät oikein toimineet, joten uuden vuoden illallinen jäi syömättä ja sen sijaan sain kokata lihaa ja perunaa illalliseksi. Nyt olisi tarkoituksena askarella vähän paperikoristeita ennen kuin me kello kahdeltatoista menemme temppeliin. Saa nähdä onko myös kaikki muut alueen ihmiset päättäneet samaan aikaan käydä temppelissä siunautumassa  uutta vuotta varten?

                                                                                                                                                                   

Happy Chinese New Year! I’m not sure if this year is the year of the lamb, sheep or goat, as Chinese people don’t separate between these three and just uses one of them when speaking about the new year. For now we do as the rest of the population and look at the new year gala on TV. I should also do some paper cutting before we head over to the nearby temple to receive some new year’s blessings. Let’s see how many people have decided to do the same thing as we are at twelve o’clock? 

Limited edition NB-kengät

Picture by Z.C.

Kiinassa, jos ei myös muissa maissa, on ilmiö, että monilla pariskunnilla on samanlaiset kengät päällä. Pari-kenkien lisäksi olen huomannut myös mm. pari-t-paitoja, eli siis tytöllä ja pojalla on molemmilla samanmalliset ja merkkiset vaateet tai kengät. Tämä pari-teema meni pidemmälle nyt kun minulla on samat kengät yhdessä kolmen muun hengen kanssa. Kengät sain lahjaksi tällein yllättäen. New Balance merkkiset kengät eivät ole suosikkejani, mutta ne ovat Kiinassa todella suosittuja. Punainen värikään ei ole minun vaatteiden kanssa oikein sopiva, mutta Kiinassa sen ollessa tärkeä, ehkä ei yhden parin omistaminen niin kauheata voi olla. Paremmaksi tämän kenkäparin tekee sen lisäksi, että ne olivat lahja, myös se että ne ovat limited edition Hevosen vuosi mallia. Moni merkki tekee siis joka vuosi Limited edition kokoelmia uuden vuoden eläimistä.

                                                                                ☆★☆★☆★☆★☆★

In China I have seen lots of couples wearing the same clothing or shoes. The couple-shoe is more popular and this means that both the girl and the boy has the same brand, style and colored shoes on at the same time. This was taken to an extreme as I was given a pair of New Balance shoes as a present, so that I would be part of a group of four people having the exact same shoes. NB shoes as well as red color isn’t my favorites, but as both of them are really popular in China, I better get used to them both. The shoes I got are part of NB limited edition collection for the Year of the Horse, so I won’t be getting these anywhere later on. The shoes are comfortable, and as I just threw away my NB shoes I bought in a market, I will have some use of these, even though the color only goes with black and not that much else. 

Punaviiniaamupalasta karaokeen

Some of the houses in the area have their own backyards

One of the many rivers that isn't too clean

Kolmantena päivänä kiinalaisperheen luona minulla alkoi jo päivät menemään ihan sekaisin, kun illallinen oli aina perheen ja sukulaisten kanssa ja päivät kului edes takas kävellen perheen tyttären ja muiden sukulaisten koteihin. Kiinalaiset tykkäävät myös pelata korttipeliä, jonka säännöistä alan pikkuhiljaa ymmärtämään, mutta kun he pelaavat rahasta en ole itse ollut mukana peleissä, joten alkaa se pelin seuraaminen vähän tylsistyttää. Aamulla minulle sanottiin, että mennään aamupala ulos syömään. Päättelin meidän menevän jonnekin ravintolaan, mutta ei. Menimmekin taas yhden kiinalaisenmiehen asuntoon syömään. Syömässä oli jo ennen meitä perheen äiti ja tytär poikaystävän kanssa. Yritin pysytellä paahtopaistin tapaisen lihan parissa, mutta minulle taas annettiin maistiaisiksi jotain ihan ihme osia, luultavasti jokin sisäelin. Lisäksi en voinut, yrityksistä huolimatta, kieltäytyä isännän tarjotessa minulle juotavaksi punaviiniä. Pienen aamupalan jälkeen sain taas tunti tolkulla seurata korttipeliä tyttären asunnolla.

Olin hienovaraisesti yrittänyt sanoa aamusta asti, että minun on kyllä pakko mennä takasin hotellilleni, jotta saisin hiukset pestyä tänään. Tähän vastattiin, että ruokailun jälkeen tämä onnistuu. Ruokailu oli taas suvun kesken, eli kaikki eivät edes pöytään mahtuneet samalla kertaa syömään, meidän ollessa yli kymmenen henkeä. Tällä kertaa minulle tarjottiin paistettua riisiä. Riisiä ei ollut aikaisemmin tarjolla ruokien kanssa, vaan jotkut söivät sitä vasta aterioiden jälkeen, mutta tällä kertaa sain riisiannokseni heti ruokailin alussa. Siitä suihkuun menemisestä ei tullutkaan mitään, joten ruokailun jälkeen meninkin nukkumaan. Olin jo aikaisemmin huomannut miten perheen jäsenet häviävät ruokapöydästä mennäkseen ottamaan nokoset, joten päätin tehdä samoin. Puolituntia myöhemmin minut kumminkin herätettiin ja sanottiin, että nyt kaikki lähtevät karaokea laulamaan.

Porukka saatiin KTV-talolle autolla, mopolla ja polkupyörällä. Autonkuljettaja oli vasta harjoittelija, joten parkkeeraaminen kesti niin kauan parkkihallissa, että polkupyöräilijäkin ehti paikalle ennen meitä. Karaoke huoneessa oli sitten lopulta lähemmäs kolmetoista henkeä, kun tyttären poikaystävän veli tyttöystävän kanssa saapui paikalle. Oli vähän stressaavaa laulaa tämän porukan kanssa, sillä miehillä oli todella hyvät lauluäänet, ja he eivät edes tarvinneet tausta laulua laulaessaan. Myös naiset olivat todella hyviä, ja yksi tädeistä oli laulaja-näyttelijä, eli hän veti sitten kaikki laulunsa mahtavalla oopperaäänellään. Pakosta lauloin kaksi laulua, ja tietenkin he halusivat minun laulavan enemmän, mutta siinä porukassa ei kauheasti huvittanut mitään, tai edes pystynyt, sillä enhän voi valita Rihannan tai Beyoncen kappaleita, kun mukana oli kaksi lasta sekä vanhempia henkilöitä. Kiinalaisten kappaleiden musiikkivideot ovat siis melko tylsiä verrattuna länsimaalaisiin. Yhdeksän jälkeen illalla, kun aikamme loppui karaoke-baarissa, sain viimeinkin lähteä hotellilleni rauhoittumaan.

                                 ☆★☆★☆★☆★☆★

On the third day together with the Chinese family all days started to look the same. All dinners had been together with the family and relatives and the food had basically been the same or pretty similar dishes been served. In the days we had been a lot to the daughters place to hang out. I had also been used to watch them play card games every day. The rules had started to become clearer to me, but as they play with money I hadn’t participated. On Saturday morning I was told we were going out to eat. I supposed we were going to a restaurant, but no, I was wrong. We went to a Chinese mans home, where the mother and daughter with her boyfriend were already eating. I tried to stick to a meet tasting like roast beef, but as always the family gave me all the weird stuff to try. Some of the things looked and tasted a bit like some sort of inner organs. I also tried to decline the offer of red wine with the meal, but the host was really trying to make me have a good breakfast, so I had to accept. After we had eaten, we went to the daughters place, where they started to play the card game once again.

I had in the morning said that today I needed to go back to my hotel, so I could have a shower. I was told I could do it at their house, but as I kindly refused they told me that after dinner I could go. Dinner was once again with family and relatives, and as we were more than ten persons, everybody couldn't eat at the same time. For the first time I was offered rice in the beginning of the meal. Before this rice had been eaten in the end, if it was offered at all during the meal. After I had finished I went to take a nap, as it didn't seem like I would have the chance to go and take a shower. I had before seen as family members vanished during dinners to bedrooms for a quick nap, so I did the same. I was woken up thirty minutes later, as everybody was going to KTV. 

We got to the KTV-place by car, moped and bicycle as we were so many persons. The one cycling was even before us there as the driver was a newbie and had problems finding a parking spot in the garage. We ended up being thirteen people in the karaoke room as even the daughters boyfriends brother and girlfriend joined us. All the men sang really well, and no one needed to use the song to be played, just the music, so just their voice could be heard. Even the women were great singers, and as one of the aunts was a singer-actor, she could sing with a great opera voice. She ended up singing most of the songs, as her voice was so great. I sang two songs, just to please the audience, but as the other ones had so great singing voices I decided not to sing more in that group even though they had wanted me to sing more. It was also challenging to find a song to sing as most of the artists were hip-hoppers or had music videos that I didn't want the children and older people to see. Most of the Chinese songs music videos are non existing and instead the video is from a concert. After two hours our time ended in the KTV and I could finally go to my own hotel room and have a shower and take a rest after spending three days with the Chinese family for Spring Festival celebrations.