Framing pictures

Some handwork waiting to get frames

A somewhat chaotic work space

Different frame material to choose from

In the print shop waiting for our pictures

Viime vuonna kävimme Anqingissa teettämässä taulut parille käsityölle. Tänä vuonna päätimme käydä samassa paikassa teettämässä raamit valokuville. Valokuvat printattiin Shanghain kameramarkkinoilla. Liikkeessä oli ennen meitä eläkeläisnainen, joka vinkkasi meille, ettei kalliimpi valokuva paperi ole paljon parempi, joten tyydyimme halvempaan. Kuvat mukana suuntasimme Anqingiin uutena vuotena. Kävimme päivän ennen uutta vuotta meidän käsityö liikkeessä, jossa on tullut käytyä aina kun käymme kaupungissa. Nainen, joka yksin vastaa liikkeestä, ja samalla tekee raamit käsin, oli niin kiireinen, että ei olisi ottanut tilaustamme vastaan, mikäli emme olisi käyneet liikkeessä niin usein. Hän ei kuulemma ollut nukkunut pitkään aikaan, ja hän oli jo saanut meitä ennen 50 tilausta. Hän ei ehtinyt saada taulujamme valmiiksi ennen kun palasimme Shanghaihin, joten odotamme, että CCn setä tuo ne mukanaan ensi kuussa. Raamit neljälle valokuvalle maksoi hänen liikkeessään vain 15 euroa, ja saimme itse valita millaiset halusimme.

-------------------

We framed some of my handwork last year and during the New Year in Anqing we did it again. This time I had some pictures from Paris that I wanted to frame. In Shanghai, we got the Photography equipment market, where we printed out five four large pictures and about double the amount of smaller ones. The small ones we put into Ikea frames, but the larger ones needs something nicer. We took the pictures with us to Anqing, where we have a shop with handwork that we visit every time we go to the city. There is a nice lady that recognizes us, mainly since I’m her only foreign customer. Even though we came with the pictures for framing one day before New Year, she was willing to take them. She told us she was so busy that she didn’t even have time to sleep. She works by herself and during the holiday she had some fifty frames to make. She didn’t have time to finish them, but an uncle will bring them to Shanghai when he gets here next month. Framing four pictures, during a busy season, set us back by only 100rmb.

Bringing New Year's wishes

People playing mahjong in the front yard

Tässä vähän kuvia, siitä kun olimme viemässä uuden vuoden toivotuksia perheen ystäville. Pari päivää uuden vuoden jälkeen, kiinalaiseen tapaan, mennään sukulaisille ja ystäville toivottamaan heille hyvää uutta vuotta. Olimme jo samalla viikolla käyneet tässä kylässä, mutta silloin paikalla ei ollut vielä koko suku. Tullessamme perhe halusi tarjota meille ruokaa, mutta jätin tällä kertaa syömättä, sillä mikäli vähänkin syö, huomaamattakaan he täyttävät koko lautasen täyteen. Perhe yritti kaiken tavoin saada minut innostumaan heidän oudoista liharuoista, mutta sain lopuksi hedelmiä ja leipää. Kelpasi minulle paljon paremmin.

Vietimme täällä pikku kylässä ainakin 6 tuntia ennen kun sain CCn viimeinkin taivuteltua lähtemään kotiin. Onneksi olimme tulleet kahdella autolla, joten loput perheen jäsenet, jotka jäivät syömään illallista, tulivat kotiin myöhemmin. Tätä ennen aika tuli kulutettua pelaamalla mahjongia, kävellen ympäri pikkukylää, jossa on tullut käytyä nyt kolme kertaa. Kuten jo mainitsin aikaisemmin, meillä oli vaikeuksia peseytyä, sillä kotona oli vain kylmää vettä, joten saimme pestä hiuksemme kodin ”ulko-keittössä”. Eli niin kuin usen mökilläkin, vettä ämpäriin ja hiukset saatiin kerrankin puhtaiksi. Siinä siis kulutettiin perheen vettä hiusten pesuun samalla kun perheen poika vei ämpäritolkulla vettä ulos pestäkseen autonsa.

----------------------

Here are some pictures from when we visited some friends of the family after the New Year. It is a tradition to go to family members and friends to wish them a happy New Year. The family would have liked us to join them for dinner. But CC and I rather played some mahjong. This didn’t work, however, and we had to join them at the table even though we didn’t eat. CC had food poisoning from the day before and I feel it is a bit uncomfortable to eat with a big group of Chinese people as they will fill up my plate with food I have a hard time eating. To give an example of food I have to eat at the relative’s house is meat and fish with lots of bones that you just casually spit onto the table or pieces of fat that makes you almost throw up as it is too hard to swallow. Yes, so therefore I didn’t participate in their dinner, but I was given fruit and bread that worked better for me.

We spent some six hours in the tiny village, where I had been twice before, once just some days earlier, so there wasn’t much to do. Luckily we came there with two cars, so I could leave with CC before the rest of them had dinner. Before we left I had the chance to wash my hair in their outdoor kitchen. We got some warm water in a large bowl and some shampoo and I got clean hair again. As I had written before, showering was extremely hard, as they only got cold water at home.  

Hillside temple

Vuoriretkellä löysimme aivan mielettömän paikan. Todella kaunis temppeli sijaitsi puolivälissä, ja kävimme katsomassa miltä se sisältä näyttää. Niin kuin monet temppelit Kiinassa, tämäkin oli jaettu kahteen osaan. Sisäänkäynnissä oli ensimmäinen jumalapatsas, jota isot, rumannäköiset patsaat vartioivat. Päätemppeli, joka sijaitsi paljon korkeammalla, sisälsi kolme valtavaa Buddha patsasta ja kahdeksantoista kiinalaista patsasta. Temppeli oli todella värikäs ja hienosti koristeltu. Löysimme temppelin takaosasta tärkeimmän patsaan, jonka edessä suurin osa kävi rukoilemassa. Temppeleissä löytyy tyynyjä patsaiden edestä, sillä kiinalaiset rukoilevat menemällä alas polvilleen, ja kumartumalla usein kolmesti patsaan eteen samalla kun he mumisevat jotain. Usein vielä kädet pistetään vastakkain katsoessaan ylös, ja alas kumartuessa kädet koskettavat lattiaa. Paljon muitakin rukoustekniikoita olen myös nähnyt.

----------------------

The second stop on our hike up the mountain in Anqing was this beautiful temple area. I have visited many temples, but this was among the best ones. Maybe since there were almost no people. Like most temples, they have an entrance where one of the goods is seated in the center and some grotesque looking figures protect it on along the walls. The main temple, which is usually much higher, had three large Buddha statues and some 18 smaller Chinese statues. In the back of the temple we could find the main God. The temple was beautifully decorated inside, better than most. And it is a mix of so many different types of religions. I wonder if Chinese people even are aware of how many religions they have gathered inside one temple: Buddhism, Hinduism, and some local Chinese religions.   

Dalongshan Forest Park

Kiinalaisen uuden vuoden aikana kävimme päiväretkellä lähistön vuoripuistossa. Menimme vuorelle vuoden ensimmäisenä päivänä, eli silloin kuin suurin osa kiinalaisista pysyy kotosalla. Sää oli todella loistava, oli aurinkoista, mutta tuuli oli melko kova. Lähdimme siis koko perhe, eli kuusihenkeä kohti huippua. Matkalla näimme temppelin, josta lisään seuraavassa postauksessa. Matkan varrella oli kapeita portaita, kivimuodostelmia, ahtaita käytäviä, kivisiltoja, ja jopa vuoreen hakattuja rappusia. Retki ei ollut läheskään niin vaativa kuin Huangshan vuori, jossa kävimme CCn kanssa viime kesänä, mutta muuten ihan kiva. Meille kesti vähän yli tunnin kävellä ylös ja alas. Matkalla sai sitten ihmetellä kiinalaisten käyttäytymistä. Näkyi naisia, jolla oli korkeat korkokengät päällä, ja ihmettelen miten he selvisivät retkestä. Lisäksi näin naisen, joka heitti roskaa luontoon, vaikka metrin päässä olisi ollut roskis..

-----------------------

During Spring Festival we visited a mountain nearby Anqing. It was the first day of the New Year, so not that many people were doing the same thing as we. The weather was great, a bit too windy, but sunny. We hiked up the mountain and visited a temple which I will post about next. After the temple visit we hiked even further up. At some points the stairs were narrow and it was quite uncomfortable to have Ugg boots and not sneakers on. My bad. Anyways, there were lots of different rock formations and the path led us to some interesting places. Sometimes we walked inside small tunnels under large rocks and sometimes we walked on small bridges made out of stone. The hike was much easier than Huangshan, one of the most famous mountains in China, which we visited in the summer, but it was still somewhat challenging. Once again it was interesting noticing the behavior of Chinese people. Some women wore high heels, while visiting the mountain, like I said; it was already though with boots on, so I can’t imagine any one going up there with heels on. The second thing is the habit of throwing trash into the wild. There was a trash can just next to a women who decided to throw her trash into a bush..  

Kolmannet häät Kiinassa

Bedroom decorated for the couple

Poster of babies in the newly weds room to bring "baby luck" 

Menimme kuun alussa Bengbu nimisen kaupungin lähettyvillä olevaan kaupunkiin seuraamaan CCn ystävän häitä. CC sai niin kuin aina hoitaa paljon kuljetuksia aamulla, ja itse osallistuin menoihin vasta siinä kymmenen aikaan aamulla. Tuttuun tapaan, sulhasen pitää hake morsian tämän kotoota, tai tässä tapauksessa hotellihuoneesta. Sulhanen ystävineen pyytää morsianta avaamaan oven ja hänen ystävänsä eivät salli tätä, mikäli heille ei ensin anneta punaisia kuoria, jotka sisältävät rahaa. Kovan työn tuloksena ja monen kuoren jälkeen ovi vattiin ja kappas vaan, morsian ei ollutkaan huoneessa. Jännä käänne olikin se, että hän oli mennyt piiloon toiseen kerrokseen, ystävän huoneeseen. No uudestaan koputtamaan, ja lisään rahaa hänen kavereilleen. Leikkien jälkeen, juhlakulkue hyppäsivät autoihinsa, ja noin kahdeksan auton letkassa ajoimme jokunen kortteli, kunnes saavuimme pariskunnan uuteen asuntoon. Saimme pienen lahjakassin saapuessamme perille, josta löytyi tupakkaa, karkkia, ja pyyhe, eli normaalit lahjat.

Asunnolla emme kauan olleet, vaan ajoimme lähistön ravintolaan, jossa olimme jo edellispäivänä syöneet illallisen. Juhlasalissa oli lähemmäs sata vierasta istumassa pöydissä. Länsimaalaiseen tapaan, morsian ja sulhanen kävelivät lavalle, sytyttivät kynttilöitä, kaatoivat samppanjaa laseihin, sormukset käteen ja pussailua jne. Tämän aikana kovalla äänellä ”speakeri” selosti miten he ovat täydellisiä toisilleen ja sen sellaista. Suurin ero suomalaisten ja kiinalaisten häiden välillä on se, että suomessa tunnelmä on rauhallisempi ja kiinassa taas huudetaan mikrofooniin täysillä ”tahdon” ja monesti jos ei huuda tarpeeksi kovaan, speakeri pyytää toistamaan. Vähän valoshowta ja musiikkia, ja loppuun vielä pariskunnan vanhemmat lavalle pitämään puheet. Tämän jälkeen meidät vietiin omaan yksityiseen huoneeseen, jossa sulhasen lähimmät ystävät olivat syömässä. Meitä oli huoneessa noin kymmenen henkeä, ja tarjolla oli suurimmaksi osaa samaa ruokaa kun päivä aikaisemmin. Toisin sanonen ymmärrän nyt ”rehearsal dinnerin” tarkoituksen, sillä olimme jo maistaneet ruoat päivän aikaisemmin. Pariskunta perheineen oli itsekin omassa, yksityishuoneessaan syömässä, mikä vaikutti jotenkin oudolta, sillä kuka ei omissa häissään halua nähdä vieraitaan? Jatkoimme ruokailun jälkeen kohti CCn kotikaupunkia, joten enpä tiedä mitä luvassa oli sen jälkeen. Ajomatka oli taas aivan kauheata, ja mikä olisi pitänyt olla noin 5h matka, olikin 8h tukkeutuneilla motareilla.

-------------------

In the beginning of February, CCs good friend got married. That is the reason why we had to drive some 14 hours. The wedding was quite similar to the two weddings I had attended before in China. In the morning, or around ten o’clock, the groom goes and picks up the bride from her home, or in this case from the hotel room. The groom, with his friends, needs to bribe the bride’s friends to let him in. In my opinion, they had planned it quite cleverly, and the bride was actually in another room, on another floor. When they finally found her, they had some games before they could take her with them and drive to the couple’s new home. About eight cars drove after each other to the nearby condo. We didn’t spend much time there, but the couple seemed to have some traditional meal before we all left for the wedding banquet.

There were already some 100 people in the wedding reception. We followed the bride and groom do some westernized customs, such as light a candle, exchange rings etc. There was a speaker, who talked so loud my ears hurt. After some music and light effects the couple’s parent entered the stage and gave a speech. The thing I like the least is the shouting the couple has to do. When they say “I do”, it isn’t peaceful or romantic, it is more like a competition on who’s louder. After this we were ushered into a private room to have dinner. We had actually been to the same place the day before when we arrived in the evening, and had the exact same food. Now I know what rehearsal dinner stands for.. We didn’t stay after the dinner, but rather leave straight away and drive 8h to get to CCs hometown. Once again we got stuck in traffic for ages and it was one of the worst drives in my life! 

Kiinalainen pesula

People sleeping or watching movies on their personal TV screen in the bath house relaxing area

CC huomasi, etten pesemättä voinut lähteä tervehtimään sukulaisia, joten päätimme mennä läheiseen pesulaan peseytymään. En ole aikaisemmin käynyt tällaisessa kiinalaisessa ”kylpylässä”, joten en tiennyt mitä odottaa. CC sanoi ennen kun menimme erillisiin miesten ja naisten pesutiloihin, että tänään ei varmaan paikalla ole paljon naisia. Tämä toteama oli loppujen lopuksi väärä. Saimme sandaalit jalkaan ja kengät jätettiin respalle. Menin naisten pukutiloihin, jossa oli jonkin verran ihmisiä. Oma kaappi piti avata sekä omalla elektronisella avaimella, että työntekijän yleisavaimella. Turvallisuussyistä tämä vaikutti ihan fiksulta. Olin odottanut, että kaapissa olisi pyyhe, mutta ei. Joten vaatteet vaan kaappiin ja alasti piti kävellä peseytymistiloihin.  Suihkuja oli noin kymmenen, ja ennen minua oli noin viiden naisen jono. Ajattelin että just joo, täällä pitää sitten odotella, sillä ei tehnyt ollenkaan mieli mennä kiinalaismammojen kanssa lillumaan pieneen altaaseen. Pesutiloissa oli myös kaksi kiinalaista ammetta, höyryhuone joka ei ollut käytössä, hierontapöydät ja pallit, joiden päällä pystyi peseytymään istuen.

Hetken jonottelun jälkeen nuorempi kiinalaisnainen kiinaksi tarjosi, että voisimme jakaa suihkun. Kieltäydyin kohteliaasti ja onneksi sain oman suihkun, kun toinen kiinalaisnainen oli huomannut minut odottamassa. Jostain syystä kiinalaisnaiset peseytyvät varsin hitaasti, ja ainakin puolituntia voi hyvin vierähtää. Shampoot ja hoitoaineet olivat kaikki tarjolla, ja oli mukava kerrankin peseytyä kuumassa vedessä. Pesun jälkeen takaisin pukuhuoneeseen, jossa sain todella pikkuruisen käsipyyhkeen, jolla kuivata sekä vartalo että hiukset. Kaikki, jotka halusivat mennä miesten ja naisten yhteiselle alueelle, saivat päällensä yöpukumaisen t-paidan ja shortsit.  

Yhteisissä tiloissa pystyi menemään laulumaan karaokea tai hierontaan, mutta se vaati maksun. Itse menimme maksuttomiin lepotuoleihin, jossa katsoa leffaa omasta tv-ruudusta. Ääni kuului omasta tyynystä, joten huoneessa oli melko rauhallista, vaikka paikalla olikin lähemmäs sata henkeä. Kävimme myös huoneessa, jossa lämpö oli nostettu noin 30 asteeseen. Siellä pystyi istumaan tai makaamaan kovalla alustalla. Tyynynä oli kivi, joka oli ihme kyllä melko mukava. Pesun ja noin tunnin levon jälkeen palasimme kotiin. Maksoimme noin 9 euroa per henkilö, mutta jos haluisi viettää yön täällä, olisi tarvinnut maksaa vielä noin euron lisähinnan. 

-----------------------

CC didn’t dare take me to visit relatives, so we ended up one evening going to a bath house. As we went there at ten o’clock I was told that there wouldn’t be many women, since usually more men go there. Men and women have their separate shower and change rooms, so after getting slippers I had to make it by myself. When I got to the locker, which one of the workers helped opening up (turned out later on that you need both your own electric key as well as the workers key to open up lockers), I was chocked to not find any towels. I sent some messages to CC and figured out later that you just have to walk naked into the washing area.

As I got to the washing area, there were about five people waiting for the showers. I have noticed that Chinese women wash for ages. It might take over thirty minutes for them to wash in public showers such as at the gym, and I have no idea how they can use that much time. Anyways, I had to wait for a while until one woman in one of the ten showers asked if I wanted to share the shower with her. Of course she just spoke Chinese, but I nicely declined her offer. After a while another woman looked at me, went back to the shower and came out again, the second time she told me I could use the shower and left. All things needed, such as shampoo and other necessary things were available in every shower. The washing area also included a steam room that wasn’t working, a small pool for five people, two Chinese style tubs, a massage area and some showers in a row with chairs, where you can wash yourself without needing to stand up.

After the shower I went back to the changing room where a worker handed me a tiny towel. After getting somewhat dry, I was handed a two piece pyjama like set to put on. I dried my hair and went to the second floor where both men and women can hang out. When CC also had finished washing we went to a large room with rows of seats with private TV screens. We took two seats and you could basically sleep in them. The sound came from the head rest, so you could barely hear what others were watching. There were some movies, but we didn’t like spending too much time there. In addition, people could get massages there and some where smoking so it wasn’t the most comfortable place, even though they had provided us with water and blankets.

We moved on to another room, which was almost like a sauna. In the heated room, you could either sit or lay down, with a stone pillow to rest your head on. It was actually really comfortable in the hot room with the hard pillow and the pyjamas on, but if you’d like to stay in the bath house over the night you have to pay extra. So after the washing, resting and relaxing we went back downstairs and changed. The bath house also had some other entertainment like KTV, but for most things you need to pay extra. Jus the washing and the things were included and cost 59rmb for one person. So not the cheapest place for common Chinese people who needs to wash, but rather a place where they like to spend time with their friends and family. 

Räjähtävä apinan vuosi

Hyvää Kiinalaista Uutta Vuotta! Tänä vuonna vietetään apinan vuotta. Täällä maalla tuntuu kun olisi keskellä sotaa, sillä raketit ja muut räjähteet ovat sen verran voimakkaita. En usko, että Suomessa tälläisiä räjähteitä voisi lajillisesta myydä. Mitä kovempi ääni, sitä parempi kiinalaisten mielestä. Syy tähän on se, että kovilla räjähdyksillä yritetään saada onnen ja rahan jumalan huomion. Kadulla ei tähän aikaan, tai itse asiassa seuraavan viikon aikana uskalla kulkea, sillä räjähteitä ja raketteja sytytetään missä milloinkin. Ihmiset eivät millään suojaudu, joten eipä ole ihmeellistä, mikäli täällä paljon tapaturmia sattuu. Esim. raketteja sytytetään kerrostalojen keskellä, joten tulipaloja on vaikea välttää. Tulipalosta uutena vuotena parempi esimerkki toisessa blogi postissa kiinalaisesta uudesta vuodesta maalla. Loppuun vielä voisin lisätä, että Shanghaissa rakettien käyttö uutena vuotena on kielletty ja poliisi jakaa sakkoja käyttäjille ja myyjille. Monet kiinalaiset ovat tästä harmissaan, mutta omasta mielestäni tämä vaikuttaa suuresti ilmanlaatuun kaupungissa. Shanghaissa ilmalaatu on ollut paljon parempi nyt kun edellisinä vuosina, ja luulen syyn olevan mm. nämä rajoitteet.

Lisäys: Kuvat ovat seuraavalta päivältä, josta näkyy kuinka paljon raketteja ja muita räjähteitä sytytettiin kello kahdentoista aikaan pihallamme. Tätä roskaa ja paperia ei saa siivota pois, sillä se on symboli rahalle, ja siivoaminen veisi raha onnen. Sama koskee peseytymistä ja siivoamista ylipäänsä tänä päivänä, sitä ei voi vahingossakaan tehdä, sillä hyvä onni, jonka on tänä päivänä saanut, ei saa heittää pois. 

-------------------

Happy Chinese New Year! This year will be the year of the monkey and it will start on the 8^th of February. The new year has started with what sounds like war. The fireworks and firecrackers that they use here have really loud explosion sounds. I really wonder how this common practice of setting of these explosions is really liked by everyone. Of course the reason behind this is to attract the fortune gods attention and so on, but some of the firecrackers they use are so loud that your ears hurt if you accidentally walk too nearby. In addition I have heard that there are lots of accidents in China, as nothing is done to prevent fires etc. Fireworks are set of straight next to high rise building, so don’t wonder at all when one of the fireworks crashes into an apartment and sets it on fire. Regarding fire safety I will have another interesting moment I will share more about in another post about New Year’s celebration here in Anqing. Another thing good mentioning is that in Shanghai it is forbidden to set off fireworks and firecrackers in the city. The police will fine people some 500rmb as well as sellers of fireworks will get really high fines. Many Chinese citizens are not happy they restrict their traditions, but it is one of the best ways to prevent pollutions, as the air in Shanghai has been better this winter than it has been the past two years. 

Update: I added the picture from the day after New Year’s Eve with all the paper and trash left behind from the fireworks and firecrackers. The paper cannot be cleaned on the day of New Year, because that means that all the money you will earn during the year will swept away as well! The same thing regarding cleaning and washing during the first day of New Year, it is strictly forbidden.

Jumissa moottoritiellä

Maanantaina nousimme jo aamu viideltä, jotta pääsimme ajoissa matkaan kohti Anhuin provinsissia. Tarkoituksena oli saapua päivä ennen CCn hyvän ystävän häitä. CC arvio ajo-ajaksi viisi tuntia, kun minä pessimistinä sanoin, että ainakin kahdeksan tuntia kestää. Arviomme olivat ihan pielessä, kun noin 450km matka kestitkin ainoastaan mukavat neljätoista tuntia! Lähdimme siis siinä kuuden aikaan matkaan, ja jo ennen seitsemää olimme päässeet Shanghaista ulos. Edellisenä ilta oli satanut lunta Shanghaissa, mutta idässä se oli jo sulanut pois aamuun mennessä. Lännessä katot olivat vielä lumen peitossa, mutta tiellä kulki sen verran autoja, että asvaltti oli kuivempi. Siitä huolimatta näimme matkan aikana vaikka kuinka monta kolaria, joista yksi oli aika rajun näköinen ja toinen oli ajanut ulos metsään. Enimmäkseen täällä taitaa sattua peltikolareita, sillä ambulansseja ei näy yhtä usein kuin hinausautoja. Kiinalaiset osaavat kolaroida sateessakin melko paljon, joten lumi taitaa olla heille jo liikaa.

Matka hidastu mielettömästi saavuttuamme Nanjing kaupunkiin. Jostain ihme syystä motari menee kaupungin sisällä, joten jouduimme todella pitkään seisomaan jonossa, jotta pääsisimme kaupungista ulos. Matkan varrella on siis monta tietullia, jossa maksetaan noin eurosta kahteenkymmeneen euroon. Tietullin jälkeen matka jatkui hitaasti, kunnes olimme ylittäneet sillan. Siihen matka sitten tyssähti kokonaan. Autot eivät pystyneet aluksi liikkumaan yli tuntiin, joten monet päättivät jättää autonsa ja käydä lähistön taukopaikalla vessassa. Emme siis tienneet milloin jono alkaisi taas liikkumaan, mutta navigaattori kertoi, että kestäisi vähintään kuusi tuntia! No onneksi emme sentään niin kauan odottaneet, vaan jono alkoi vetämään ja noin 100 kilsan matka kesti ikuisuuden ennen kun jono väheni. Loppujen lopuksi siirryimme pienemmälle tielle, sillä motarilla ei pystynyt oikein ajamaan kuin ykkösvaihteella.

Pikkutie ei paljon auttanut, sillä sielläkin kolaroitiin ja alkoi jo olemaan pimeä. Jäimme sinnekin jumiin joksikin aikaa, mutta saavuimme määränpäähän loppujen lopuksi kello kahdeksalta. Tämän reissun jälkeen ei kyllä mieli tee enää reissata autolla Kiinassa. Syy näihin ruuhkiinhan on kiinalainen uusi vuosi, jolloin kaikki matkustavat koteihinsa. Moottoritiellä oli vain kaksi kaistaa, jossa sitten miljoonat autot ohittelevat tuhatta ja sataa, eli ei ihme jos kolareita sattuu. Tässä kyllä huomaa, että Kiinassa on aivan liikaa ihmisiä..

---------------------

On Monday we woke up at five o’clock to early start driving towards a city in northern Anhui province. The following day was the wedding of one of CCs best friends, so we thought it would be good to arrive there early. The city was just some 450km away from Shanghai, so CC guessed it would take five hours and I estimated the trip to take at least eight hours. We were both wrong, as the trip took just fourteen hours! The reason for this were lots of traffic jams along the way. Especially as we got closer to Nanjing, the traffic was the most horrible thing that I have ever witnessed. We were at some point stuck in traffic for over an hour and couldn’t move anywhere. People started getting out of their cars, peeing in the bushes, walking along the highway and cooking some instant noodles on the road..

In addition to these traffic jams we saw lots of road accidents, which I think lead to most traffic jams. it had snowed the day before, and as most Chinese people here in the south/west part don’t have winter tires, I’m not surprised at all of they crashed into each other, as crazily as Chinese people drive! The highway had just two lanes, which was bad as millions of people had chosen the same path as we had. I don’t think driving to the city would otherwise have been a problem, if it wasn’t for Chinese Spring Festival, the time of the year when everyone has to go home. After this trip I think I will avoid any further road trips in China. 

Hankala elämä

Elämä tuntuu jotenkin oudolta täällä maalla. Olemme viettämässä Kiinan uutta vuotta CCn kotikaupungissa. Täällä on jopa kylmempää kuin Shanghaissa. Shanghaissakin piti istua hanskat päällä sisällä kirjoittaessani tietokoneella. Nytkin istun toppatakki päällä, iso kasa peittoja pitämässä lämpöä yllä. Monessa paikkaa, kuten täälläkin, on ilmastointilaitteet, mutta niiden käyttö maksaa (usein puhutaan alle 10 eurosta kuukaudessa), joten niitä ei käytetä. Mielummi palellaan, kun maksetaan lisämaksu sähkönkulutuksesta. Suihkussakaan ei voi käydä, sillä jostain ihme syystä talvella ei tule lämmintä vettä. Kuka siis haluisi vapaaehtoisesti mennä jääkylmään suihkuun? En minä ainakaan, joten nyt peseytyminen on jäänyt vähiin. Loppuhuipennus on se, että täällä ruoan tuoreus viedään aika pitkälle, ja keittiössä seisoo elävä ankka. En siis ole aamupalan jälkeen saanut ruokaa, sillä yksin ollessani täällä asunnossa, en uskalla ankan seuraksi mennä mikrolle lämmittämään lounasta… Onneksi tämä kestää vain viikon, ja sitten Shanghaihin taas valittamaan kaikkea, mihin en ole tottunut sielläpäinkään…

---------------------------

What life is like for me here in Anqing, a city of Anhui province, is quite similar to Shanghai, but yet much more complicated. I would probably not survive here for a longer time, but just a week to celebrate Chinese New Year might barely work. To start of it is much colder than Shanghai. Shanghai is already horrible, as I had to write on my computer with gloves so I wouldn’t freeze my fingers. In addition, I always have to wear my thickest winter jacket on, as I would otherwise freeze. Of course they got air conditioners, but the rarely use them. The doors and windows let cold air in, so why bother spending some extra money on keeping the rooms warm? I usually try to avoid going to the toilet as I have got really comfy under three layers of blankets in the middle of the day and never get up before ten o’clock as it is cold and dark here. From toilet to shower, it is impossible to wash around here. For some unknown reason they do not have heaters for water, so taking a shower would be like swimming in an icy lake, no thank you. Therefore, I have not washed for a long time, and I start to look like it too. The highlight of this story might be that in the kitchen there is a living duck, which scares me, and I haven’t got any food in a while. So while you people, living in your comfy, warm homes, I have to freeze, starve etc. For Chinese people this is normal life, for me it is just something I have a hard time getting used to. But on the bright side, CC cannot understand how we in Finland can live with toilets in the middle of the woods with no water in the summer.. 

Kiinalaiset häät maaseudulla

The bride and groom at the make up studio

An expensive wedding blanket and pillows that are part of Chinese wedding tradition

There were lots of pictures of the couple, I wonder it they will use each picture

Wedding decoration

Decoration of the house looked more like a birthday than a wedding

The Chinese symbol for marriage 

Me watching the military parade for the second time

I thought it was snake, but turned out it was just the snakeish fish 

Yes, just stack the dishes on top of each other...

This was what was inside our goodie bag

 Kävimme Anhuin matkalla CCn hyvän ystävän veljen häissä. Häät pidettiin veljen kotikaupungissa, jonne matkaa oli noin tunti. Menimme sinne päivän etukäteen, sillä illalla söimme yhdessä perheen kanssa. CCn piti myös toimia kuskina, sillä sulhanen ei ollut ostanut kaikkea vaatteita, joita hän tarvitsi, joten hyvissä ajoin päivää ennen he menivät shoppailemaan! Seuraavana aamuna CC heräsi varhain ja kuskasi pariskunnan meikkaukseen. CC tuli hakemaan minutkin todella aikaisin, ja olisin mieluimmin jatkanut nukkumista. Ajoimme itsekin meikkauspaikkaan, jossa minulle tehtiin kampaus. En ollut aamulla ehtinyt edes meikata, joten ilman meikkiäkin koko päivä meni.

Ajoimme morsiamen kotiinsa, sillä aikaa kun sulhanen kiinalaisen tapaan ajeli Audi letkalla kotiin. Kiinassa tilataan paljon kalliita autoja häitä varten, sillä se merkitsee, että perheellä on paljon rahaa, mutta monesti näissä autoissa ei istu kuljettajan lisäksi kuin vain yksi henkilö. Morsian jätettiin kotiin, jotta sulhanen voisi hänet myöhemmin noutaa. Itse ajoimme takaisin sulhasen kotiin, jossa oli jo jonkin verran perheenjäseniä katsomassa kiinan militääri paraatia. Yhdentoista aikaan miespuoliset vieraat, mutta ei kaikki, lähtivät sulhasen kanssa Audeilla kohti morsiamen kotia, jossa he kävivät syömässä. Minut siis jätettiin kiinalaisten sukulaisten kanssa, joita en koskaan aikaisemmin ollut tavannut. Yhdessä kävimme samassa paikassa kun edellis- iltanakin syömässä. Siellä istuessa piti hymyillä kun täti vieressäni ja isäntä ja emäntä yrittivät saada minut kokeilemaan kaikkea. Samalla ei voi olla ihan pihalla, sillä sukulaiset tykkäävät skoolata ja piti aina huomioida, jos joku viidentoista hengen seurueessa skoolasi kanssani. Skoolaamisellakin on oma etikettinsä, mutta siitä sitten toiste enemmän.

Ruokailun jälkeen takaisin sulhasen kotiin, jossa seurasin kun muut koristelivat paikkaa. Neljän tunnin jälkeen CC palasi seurueen kanssa kantaen neljänteen kerrokseen suuren määrän hääpeittoja ja jopa kauhean paivanan kassakaapin. Hengailimme hetken, ennen kun sain vihdoin päästä takaisin hotellihuoneeseen lepäämään. Viiden aikaan hotelissa pidettiin hääillallinen, ja kolmas kerta samantapaista ruokaa tuli syötyä. Tällä kertaa vieraita oli enemmän, joten istuimme kolmessa erillisessä pöydässä. Ruokailun jälkeen ei tapahtunut mitään ihmeellistä, vaan heitimme kuvaajan kotiin ja menimme pelaamaan mahjongia.

Kiinalaiset häät eivät olleet mitenkään erikoiset tai edes kiinnostavat. Onneksi kuukauden päästä olisi luvassa seuraavat häät, joten eiköhän ne olisi vähän paremmin järjestettyjä. Häälahjaksi pitää aina antaa rahaa punaisessa kuoressa, ja normaali summa pitäisi ylittää 75 euroa. Saimme häitten jälkeen goodie bagin, jossa oli saippuaa, tupakkaa ja karkkia. Voisi lisätä, että häitten aikana olisin voinut aloittaa tupakoinnin halvalla, sillä tupakka tarjottiin koko ajan. CC sai kasattua itselleen yhden illallisen aikana noin 10 tupakkaa, jotka hän pisti takaisin askiin, kun kukaan ei katsonut. 

                                                                                                                                                       

During our time in Anhui, we went to a wedding. The groom is the brother of CCs good friend, so we participated to give a “good face” for the friend. The wedding was nothing like I had expected, and quite frankly I’m glad we will attend another wedding next month, since this wedding wasn’t in anyway well-organized or even slightly interesting. Summarizing the event, we ate three times and that was it.

We arrived in the city that was an hour away from Anqing, one day before the wedding. We ate dinner with the family the night before. During that day CC was the chauffeur for the groom, who in last minute realized he still needed to buy e.g. a tie. The next day CC again got up early and drove the groom and bride to hair and make up. Moments later, he came back to pick me up, even though I rather would have continued sleeping. No time to do make up as I was rushed to get my hair done next to the bride.

After this we drove the bride back to her home, as the groom drove off with his six or eight Audis that were rented for this day. A Chinese wedding tradition is to have lots of expensive cars, so that the family looks wealthy to the outside. We dropped the bride off and headed back to the groom’s apartment, where there were some relatives gathered to watch the military parade in Beijing. At about eleven o’clock, most of the men left to drive to the brides home to have dinner. I was left behind and together with Chinese relatives that I had never met before went out to have lunch at the same restaurant as the day before. It wasn’t a too pleasant experience with the host and an aunt trying to get me to try every dish and people toasting with me when I had no idea for what. The toast is also a tradition that I had luckily studied somewhat to know what I was supposed to do.

After lunch we went back to the apartment where people decorated the place. Some hours later the men came back with the bride. We left for the hotel to have a rest, as at five o’clock we would have dinner at the hotel. Now there were more people, and we were sitting at three tables. The food was quite similar to what we had had before.

After dinner it was it, so no cake and nothing else. We drove the camera man back home and played some mahjong with the groom’s brother and fried before going to sleep. We also received a goodie bag after the dinner, but on the other hand everybody should give a red envelope containing at least 500rmb, although me and CC gave it together.

Hefein monumentti

Hefeissä ei ole paljon nähtävä, ja olemme olleet kaupungissa kerran aikaisemmin. Päätimme silti käydä CCn ystävän kanssa yhdessä katsomassa yhtä nähtävyyttä. Rappuset ylös ja ensimmäinen nähtävyys oli tämä iso monumentti. Monumentti taisi olla pystytetty Japanin sodan voiton merkiksi. Sota Japanin kanssa on kuuma aihe Kiinassa, mielestäni siitä puhutaan ja muistetaan aivan liikaa. Muistomerkin takana löytyi hautausmaa. Olen tottunut toiseen laiseen hautausmaahan Kiinassa, joten tämä olikin yllättävän paljon länsimaalaisempi kuin mitä olen nähnyt aikaisemmin. Täältä jatkoimme kävellen ylös polkua pitkin. Pääsimme jonnekin puoliväliin vuorta ja päätimme palata alas, sillä vuoren huipulla ei kuulemma ollut mitään nähtävää, ja se oli vaan hyvä kuntoilulenkki. Palasimme alas parkkipaikalle, mutta sitä ennen poikkesimme jonkun kuuluisan henkilön hautakammiolla. En siis ensiksi tiennyt, että veden keskellä olevalla saarella on jonkun ruumis. Juuri kun olimme lähdössä pois, iso ryhmä valtion työntekijöitä lähti kiipeämään rappusia kohti muistomerkkiä.

                                                                                                                                                                  

Hefei is a city with not so much to see or do. We have once before been to the city and during that trip we went to the city centers shopping street and amusement park. This time we went to a mountain nearby the hotel together with one of Ccs friends. We climbed lots of stairs until we reached a war monument. I think it was a monument of the Japan and China war. Chinese people like to talk and remember the war a lot, I think they do it too often. Behind the monument there were some tomb stones of people that died in the war or maybe had participated in the war. This graveyard was much more westerner than the ones I have seen in the past. After this we continued climbing up the mountain along a small path. We came about half way before we turned back down, since the peak wasn’t anything special. Before we reached the parking lot we went to a place that looked like a park, but in fact it was the tomb of some important person from long time ago. When we finally left, a big group of government workers started climbing the stairs towards the monument.