520 -päivä

CC made this out of three bills; 50,20 and 10 yuan bills 

Eilen kiinassa vietettiin erikoista päivää, nimeltä 520. Nimi on päivämäärä, eli 20.5., mutta kiinassa kuukausi tulee ennen päivää. 520 lausutaan kiinaksi wu er ling, mutta kiinalaisten mielestä se kuulostaa samalta kuin wo ai ni, eli minä rakastan sinua, ja sen takia päivä onkin kuin ystävänpäivä. 

                                                                                                                                                                   

Yesterday China celebrated the 520 –day. The number comes from the date 20^th of May which in China is written as 5.20. When the numbers are pronounced it is wu er ling, which Chinese people thinks sounds the same as wo ai ni, which means I love you. Therefore that day is similar to maybe Valentine’s day, even though they celebrate that day as well in February.

On the Top Party

Lauantaina lähdimme vielä illalla ulos juhlimaan. Tällä kertaa kohteena oli vähän jännempi juhlapaikka, sillä baari jonne olimme menossa, sijaitsi Shanghai World Finance Centerin Park Hyatt hotelissa. Ei siinä vielä kaikki, vaan baari oli 92. kerroksessa. Netissä luki, että mikäli et ole menossa Dubaihin Burj Khalifaan juhlimaan, tämä tulee olemaan maailman korkeimmat juhlat. Tarvitsi vain pistää sähköposti juhlien järjestäjille ja pääsy oli ennen kahtatoista maksuton. Sisäänpääsy olisi muuten ollut 15 euro per henkilö. Olimme paikalla ehkä puoli yhdenteentoista aikaan, ja baari oli melko täynnä jo. Ostin aivan kammotavan kalliin ja kauhean makuisen drinkin, josta CC jopa sai vatsakipuja. Lyhyesti sanottuna juhlat eivät olleet mitkään kummoisemmat, maisemia ei voinut ihailla, sillä palkit peittivät suurimman osan ikkunoista. DJ soitti melko paljon musiikkia, joiden tahtiin oli vaikea tanssia. Eli ei minun makuun ollenkaan. Onneksi siellä nyt tuli käytyä, mutta en paikkaa muuten suosittelisi. Paikan huippu, korkeuden pois lukiessa, oli vessa. Aivan oikein. Vessat olivat automatisoituja, joten avatessani oven, vessa itse nosti kannen ylös. Lisäksi se pesi ja kuivasi tarvittaessa. Eli eipäs mikään huippu paikka kun vessa on illan kohokohta!

                                                                                                                                                                   

On Saturday we also went out to party in the evening. Our destination was the SWFC skyscrapers Park Hyatt Hotel club that was located on the 92^nd floor. We got in for free as I had RSVP to the organizers but otherwise the entrance cost 100rmb. This was called the highest party in the world, but I wasn’t that impressed. The place wasn’t big at all and pretty full when we arrived some thirty minutes after opening. The drinks were expensive and the one I got tasted horrible. The view was nonexistent and the DJ played tracks that weren’t danceable. The highlight of the night has to be the toilet. I have seen a pretty spectacular golden toilet in the Cirque de Soil bar, but this toilet was fully automatic and opened up when I entered the room. It also had some washing and drying functions. I had people queuing outside so no time to try it for too long.   

M on the Bund Afternoon Tea

The famous Pavlova dessert

The teacups are beautiful but for me too expensive to buy for myself

The modern Pudong meets historical Puxi

The outside terrace was pretty full

A picture of inside the restaurant

I love the decoration of the restaurant

The view from the terrace 

M on the Bund is located at the Bund, just like the name indicates

M on the Bund –ravintolassa tuli käytyä viimeksi noin vuosi sitten. Oli aivan pakko saada heidän ihanaa marenkijälkiruokaa, joten lähdimme sinne lauantaina. Sen sijaan, että olisimme menneet brunssille, säästin 45 euroa, ja menimme iltapäivä teelle, joka alkoi kello kolmelta. Olin tehnyt pöytävaruksen, ja meidät pyydettiin tulemaan vasta puoli neljäksi. Saimme siis hetken ennen teetä levähtää Bundin kävelykadulla auringossa. Suurin osa asiakkaista oli terassilla, ja meidätkin pistettiin ulos istumaan. Tilasimme yhden iltapäivä tee –setin ja yhden Pavlova annoksen.  Lisäksi sain yhden kannullisen Pu’er teetä ja CC tilasi kannullisen kukka-hedelmä teetä. Teesettiin kuului sekä suolaisia että makeita pikkuleipiä. Löytyi kolme leipää eri täytteillä ja kaksi piirakan palasta. Piirakat olivat turhan pieniä, mutta niin se vaan on näin kalliissa ravintolassa. Kaksi skonssia ja kolmea eri täytettä, jotka sai itse pöydässä täyttää mielensä mukaan. Kipoista löytyi vadelma hilloa, kermavaahtoa ja kärsimyshedelmä hilloa. Viimeiseksi oli kaksi pientä pikkuleipää, jotka eivät olleet mitenkään erikoisia. Lopuksi vielä kännykkä täyteen maisemakuvia, sillä terassi sijaitsee aivan upealla paikalla Lujiazuin pilvenpiirtäjien vastapäätä Bundilla. Kävimme kuvamme hyvään aikaan ottamassa, sillä seuraavaksi tuli jo ryysis kun kolmen pöydän seurueet tulivat kaiteiden luo ottamaan kuvia.

                                                                                                                                                                  

It has been almost a year since I last time went to M on the Bund. I have longed after the famous Pavlova dessert and finally got it. As of now this might be my favorite dessert. Instead of going to the brunch, I saved some 300rmb and went to the Afternoon tea. The tea is served during the weekends from three to maybe five. We had the afternoon tea set with some Pu’er tea and some Shanghai dream fruit and flower tea. The tea set came with some sweet and savory treats. There were three breads with different fillings and two pieces of pie. Of course we shared everything so there wasn’t much to eat, just a mouthful of everything. The best part was two scones that could be filled with whipped cream, raspberry jam or some sort of passion fruit compote. The last two desserts on top weren’t that interesting. The view from the terrace is great and we got some nice shots of the skyscrapers on the opposite side. Luckily the weather outside was warm and sunny so the afternoon tea was a pleasant experience. 

Teetetyt vaatteet

Both bottoms were perfect on the first time, so no need for alterations 

My t-shirts were made out of the fabric I had bought in another shop with a Zara t-shirt as the model

I'm pretty happy with my shorts that look almost the same as the ones that I had in mind

This was the jeans shop that I made my jeans in

Lots of jeans fabric colors to choose from

Outside the South Bund Fabric market people sell jewelry 

Most sellers are from Tibet

People sell fabric out in the streets nearby the tailor market

Lauantaina kävimme räätälimarkkinoilta hakemassa valmiit vaatteet, jotka tilasimme viikko sitten. Kaikki olivat onneksi valmiit ja ainoastaan CCn housut piti korjauttaa. Ensin menimme South Bundin räätälimarkkinoille. Toisessa kerroksessa olin teettänyt kaksi teepaitaa. Paikan myyjä ei kuitenkaan löytänyt paitojani hetken etsiskelyn jälkeen ja pyysi minua tulemaan takaisin kymmenen minuutin jälkeen. Kävimme sillä aikaa kolmannesta kerroksesta halemassa farkkuni. Farkkuliikkeessä oli toinen länsimaalainen väittelemässä myyjän kanssa siitä, että hänen farkut eivät olleet valmiit, vaikka niiden olisi pitänyt olla valmiina sinä päivänä. Lopulta asiakas lähti tyhjin käsin, sillä lupauksella, että hän voisi farkut parin tunnin päästä noutaa. Minun farkkuni olivat myös jossain ihan muualla, sillä myyjä hävisi jonnekin vähäksi aikaa. Hän palasi minun mallifarkkujen kanssa, jotka olin viime kerralla jättänyt kopioitavaksi, ja teetetyt farkut löytyivät liikkeestä. Pystyin ahtaassa sovituskopissa vetää farkut jalkaan ja ne olivat todella hyvin kopioitu. Harmi vain, ettei kangas ollut yhtä hyvä kuin alkuperäisissä. Pitää siis jatkossa pitää silmät auki mikäli vastaan tulee pehmeätä farkku kangasta. Ainoa asia mikä farkuissa ei ollut hyvä oli nappi, jonka he olivat käyttäneet, sillä se on ehkä turhan pieni. Mutta onneksi sen voi vaihtaa ja samalla voisin lisätä muita metalli osia farkkuihin. Alakerran teepaita paikka oli löytänyt vaatteeni. Musta paita oli melko täydellinen, mutta beige oli ehkä parisen senttiä lyhyempi, kuin mitä olin tilannut. En myöskään voi sanoa, että kaikki saumat olisivat hyvin tehtyjä, tai edes suoria, mutta käyttökelpoiset teepaidat ainakin sain!

Kävellen lähdimme Shi Liu Pu markkinoita kohti, ja matkalla oli paljon myyjiä, jotka olivat levittäneet kankaita kadulle. Arvelen, että heiltä saisi kangasta todella halvalla, mutta en nyt tiedä kannattaako kadulta sitä nyt mennä ostamaan kun markkinoiltakin halvalla saa. Toisella räätäli markkinoilla sentään housumme löytyi ihan liikkeestä. En ollut selittänyt tarpeeksi hyvin viime kerralla, ja shortsit jäivät ilman vyötä. Muuten olen lopputulokseen tyytyväinen. Vähän pidemmät lahkeetkin olisi voinut olla, mutta näilläkin kelpaa mennä ulos kesällä. Voisin jopa teettä toisen väriset ensi kerralla, sillä pellava shortsit toimivat aina kaikkien vaatteiden kanssa. Niin kun olin jo arvannut, CCn housut eivät olleet niin kuin hän oli kuvitellut. Ongelma oli helposti korjattavissa, ja saimme housut postissa jo maanantaina. Ongelmana oli se, että housuja ei voinut kokonaan avata, vaikka niissä oli vetskari. Räätäli oli tehnyt vyötärön kuminauhalla koko vyötärön ympäri ja vielä ommellut joustovyötärön päälle napin, jonka olimme hänelle antaneet tilauksen tehdessä. Siis haloo, totta kai housut pitää voida kokonaan avata, eihän me muuten nappia oltais annettu? Ihan toinen asia olisi, mikäli me olisimme halunneet nimenomaan verkkarit, jossa ei ole vetskaria tai nappia. Jonkin ajan väittelyn jälkeen housut saatiin korjattua. Lopuksi kävin ostamassa kolmea eriväristä mokkakangasta, josta sitten joskus teettä takit.

                                                                                                                                                               

Last Saturday, we went back to the fabric markets to pick up our tailor made clothes. All of them were finished and only one pair of pants needed to be altered. The alteration was quick, since we received the pants in the post two days later. We started off by going to the South Bund tailor market. I went first to the shop that made my t-shirts, but after not finding them in the shop, the seller asked me to return in ten minutes. I headed to the third floor were my jeans were. There was another person in the shop arguing over some jeans that should have been ready today, but the tailor hadn’t finished them. After the customer left empty handed, I also had to wait for the seller to run and fetch my jeans from an unknown location. I was able to try the new jeans on in a small dressing room. The jeans were great copies of my original ones, but the fabric wasn’t as super soft. I should also change the button and add some metal pieces to make them even better. When I went back down stairs, the seller had managed to find my t-shirts. The black one was pretty good, but the beige one was maybe 2cm shorter than I had asked for. The seam isn’t the straightest one, but both shirts are wearable and super soft as I had bought the fabric from another store.

Next we headed over to the Shi Liu Pu market where we had two linen pants. My shorts were great, even though the belt I had asked for was missing. No big deal, since they had provided my shorts with some strings to tighten them up if needed. On the other hand the pants CC wanted had a problem. Instead of making the front of the pants normal with a button and a zipper, the zipper had been used, but not all the way up and an elastic band waist made opening up the pants completely impossible. To finish of the tailor had sewn the button on top of the elastic waist line. After some five minutes of arguing, with the seller saying that this is what you ordered and us saying why would we provide you with a button if you don’t use it. In the end we won and the changes were made without any extra payments. From the same market I bought three different colored suede fabrics to make some jackets in the future. Over all I’m happy with all of my tailor made items and this was kind of a soft start to see what they make and how much it costs. 

Kiinalainen pankkikortti

Tänään kävin viimekin hankkimassa kiinalaisen pankkikortin. Olisihan siitä ollut hyötyä jo kuinka kauan sitten, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi aikaisemmin. Kortin haku ei sinänsä ollut kauhean vaikeata, ainoastaan se, että asun todella kiinalaisella alueella, jossa ei puhuta lainkaan englantia vaikeutti minun puolestani asioimista. Menimme pankkiin puoli neljän aikaan, sillä luulin pankin sulkevan viideltä. Meitä ennen jonossa oli hauskat 46 ihmistä, eli pienikokoinen pankki oli ihan täynnä jonottavia ihmisiä. Odottelimme hetken ja jonottavia auttava virkailija antoi meille lomakkeen, jonka täyttää, samalla kun hän kiersi ja katsoi kuka voi ottaa meidät vastaan. Emme kauan odottaneet, kunnes meidän vuoro tuli, mutta tämä virkailija ei asialle osannut tehdä mitään, ja neuvoi meitä ottamaan uuden jonotusnumeron kahta sivussa olevaa tiskiä varten. Tällä tiskillä meidän edessä oli ainoastaan yksi henkilö.

Neljältä pankki suljettiin, eli se tarkoitti vain sitä, että pääovet pistettiin kiinni, mutta kaikki asiakkaat, jotka olivat sisällä, saivat palvelua. Minusta tämä oli melko loistava taktiikka. Luulin jo meidän tulessaan niin myöhään, ettei meitä tänään palveltaisi, mutta tosiin kävi. Virkailijan ensimmäinen ongelma, oli selvittää tuleeko sukunimi vai etunimi ensin, sen jälkeen kun oli itse pitkään pähkäillyt, että miksi minulla oli niin paljon ja pitkiä nimiä. jaajaa. Onneksi tämä selvisi ja seuraava ongelma oli että missä passi oli saatu. Passissa siis lukee Poliisi/ Helsinki, jota sitten yritin selittää. Kai virkailija sen suoraan kopioi, eikä kääntänyt kiinaksi. Täytettyä tiedot valmiiksi, sain puhelimeeni vahvistustunnuksen, joka piti edessään olevaan pieneen koneeseen näppäillä. Hetken kulutta vielä sain itse keksiä pin koodin ja näppäillä senkin koneeseen kahdesti. Pin koodit ovat kiinassa kuusi numeroa, mutta muistia helpottaa se, että ne itse valitaan. Sain vielä tietoa siitä, ettei kannata uskoa, mikäli joku soittaa ja väittää olevansa pankista, sillä nämä ovat huijareita. Sanoin, etten muutenkaan ymmärrä mitään, jos joku minulle soittaa, joten ei minua voi huijata, ja virkailija vain nauroi iloisesti. Kortille pistettiin satasen seteli (15e), josta virkailija otti noin kaksi euroa veloituksena uudesta kortista. Monen nimmarin jälkeen kortti käteen ja nyt vain katsomaan säästänkö rahaa käyttämällä paikallista korttia sen sijaan että nostan suomalaisella kortilla ja maksan kovat välitysrahat.

                                                                                                                                                                  

Today I finally managed to go and get myself a Chinese bank card. It would have been useful for let’s say all the time I have been in China, but I never went and did it. I assume getting a card in China is easy, you just need a passport, but I live in an area where nobody speaks English, so it got a bit complicated. We went to the nearest bank at about half past three, as I assumed they would close at five. There were 46 people ahead of us in line and the medium sized bank was pretty crowded. We got a queuing ticket and a woman assisted us and gave us a form to fill out. Not long after this our number came up, but the clerk couldn’t help us, and told us to get a new ticket for queuing for two other counters on the side. For these desks there was only one person ahead, so no need to queue for a long time.

The bank actually closed it main doors at four o’clock, which meant that everybody who was inside were served. I think this was a great tactic, since it would be horrible to queue in line for hours and then they tell you they have already closed and come back tomorrow or something like that. After it was our turn, the first problem arose when the woman behind the desk tried to figure out if my surname or first name comes first. They even had problems with the length of my name as well as knowing which is which. Not a big surprise, but weird that they haven’t had a single western customer before me. The second problem was knowing where my passport was issued as it is written in Finnish and Swedish with just police and the place of issue. After getting all the information correct I got a text message with a code to fill in in a machine in front of me. After this I could come up with my own password, consisting of six numbers. I signed my name on maybe ten papers. I gave the woman a 100 bill and she put 85rmb into my account and took 15 as some sort of charge. She advised me to believe if somebody called me and told me they were from the bank, in an attempt to scam me, but I assured her that I never understand when people call me, so no worries! I got my card and we were led out from a side door as the main one was locked. Getting a card took maybe 45 – 60 minutes, but a lot quicker than waiting for 46 people in front of you. 

Länkkäriputiikista keksejä

Kaikkialla aukeaa pieniä putiikkeja, jossa myydään länkkäri ruokaa. Suurimmaksi osaksi ruoka koostuu kekseistä ja erilaisista juomista. Jotenkin yllättävää, että Kiinassa muka olisi niin paljon asiakkaita, jotka muka ostaa näitä tuotteita, jotta tällainen business kannattaa. Olen joissakin liikkeissä käynyt, mutta valikko on aika suppea. Keskustassa tuli taas kerran tällainen länkkäri putiikki vastaan ja päätin käydä katsomassa. Onneksi CC halusi pitää pitkän kävelytauon, joten kiersin liikkeen tuotteet tarkasti läpi. Löysin Uusi Seelantilaisen hedelmä teen, joka maksoi alle 50 senttiä. Makukaan ei ollut paha, joten ensi kerralla muita makuja kokeilemaan. Kävin kaikki keksipaketit läpi ja valitin kaksi, jotka maksoivat vain vähän yli euron per paketti.  Belgialaisia vohveleita ja Sveitsiläisiä marenki-suklaa keksejä, todella hyviä. Toivottavasti kauppa on auki ensi kerralla kun lähistöltä käyn hakemassa vaatteeni räätälimarkkinoilta.

Lisäys:  Kävin kadullamme sijaitsevassa länkkäriputiikissa huvin vuoksi, ja ostin vähän halpoja juomia ja keksejä. Löysin todella halvalla myös oliiviöljyjä, joka maksaa maltaita Carrefour supermarketissa. Selitys siihen, miksi kaikki tuotteet olivat huomattavasti halvempia, kuin mitä muualla, oli se, että kauppias ostaa tuotteensa Free Trade Zonesta. Hanke on toiminut Shanghaissa jo jokunen vuosi ja yllätyin saadessani tietää, että tämä on heidän halpojen hintojen salaisuus. Lisäksi kauppiaalla taitaa olla ystäviä, jotka alentavat hintoja vielä lisään, sillä kenellä muulla on varaa myydä esim. tuontiolutta euron hintaa, kun se muualla on paljon kalliimpaa, tai öljy, josta maksoin nyt noin kolme euroa, maksaa kaupassa vähintään kympin.

                                                                                                                                                                    

All in a sudden a bunch of shops selling western food have opened up all around the city. I wonder if there really is a demand for these products, as they mostly sell cookies and drinks. I have visited some shops but they stock things that I’m not that familiar with. In the city we walked past another shop and since CC wanted to take a rest I had time to take a closer look at all the products. I found a New Zeeland ice tea that cost only 3rmb. The price was ridiculously low to be an import product and the taste wasn’t bad either. Next time I want to try the blueberry one. I also found two cookies that I wanted to try and I actually found some great cookies. One was a Belgian waffle cookie and the other one Swiss merengue-chocolate cookie. These also cost some 9-12rmb per packet, in other words almost the same as what Chinese cookies cost.   

Update: I went to a nearby western store to get something to drink and bought a bag full of other cheap food items. For example I bought olive oil that costs 70rmb in Carrefour for some 18 rmb here. The seller was quite chatty and was so proud of his prices that he told us he gets the stuff cheap by buying it from the Free Trade Zone. The area has been running for a couple of years now and seems like it is working if you can buy and still sell for half the price of even less than supermarkets do. He showed us an app which compares prices for eg. beer and we could see that other places charge a lot more than this small store. 

Triangl bikinit

Both bikinis are same model Milly 

This color is called the Arizona Sunset

Miami Mint

Olen Taobaossa pitkään katsellut Triangl merkkisiä neoprene bikinejä. Bikinit näyttävät ihan mallinsa ja värinsä takia piirretyiltä. En kuminkaan ole netistä mitään ostanut, sillä halvat bikinit eivät varmaankaan vastaa kuvia, ja olisin varmaan saanut postissa jotkut laadultaan huonot bikinit. Toisaalla mikäli olisin maksanut yli 45 euroa, olisin ehkä voinut saada netistä ehkäpä jopa aidot Triangl bikinit. Netistä on vaikea ostaa vaatteita ja etenkin bikinejä, sillä laadusta ja kooista ei ole tietoa. Onneksi huomasin bikinit Science and Technology markkinoilla, yhdessä pienessä vaateliikkeessä. Myyjä oli varmaan äskettäin saanut suuren setin bikinejä, sillä hänellä oli valtavat laatikot täynnä kokoja ja värejä. Kaupassa pystyi jotenkin hahmottamaan, että mikä koko on se oikea ja samalla kokeilla miltä materiaali tuntuu. Ajattelin ostaa vain yhden setin, mutta yksi olisi aluksi maksanut lähemmäs 30 euroa, kun itse olisin halunnut maksaa vain kympin. Myyjä antoi parhaimman diilinsä, mikäli ostaisin kolme kappaletta, eli 18 euroa per setti. Sain vielä hinnan vähän alemmas ja maksoin lopulta kahdesta bikinistä 30 euroa, eli 15 per setti. Paljon muitakin värejä löytyy, mutta neonvärit sopivat parhaiten rusketuksen kanssa. 

                                                                                                                                                                

I was browsing Taobao when I came across Triangl bikinis. I found them really interesting looking due to the colors and black edges that make them look cartoonish. Taobao had some really cheap ones costing just some 30 rmb and some more expensive ones costing from 300rmb upwards. I was unsure from where to buy, as I assume that the inexpensive ones aren’t using neoprene material and the model and fit might be bad. On the other hand the expensive ones might also not be the real ones. Buying bikinis without knowing if they are properly made and what size you should have is a bit complicated. Luckily I didn’t buy from Taobao, as I found a shop at the Science and Technology market selling the bikinis. The seller had lots of colors and sizes and I was somewhat able to try the top on and see if it even looked good or not. I had to haggle for a while and ended up buying two pieces as the price for two was 200rmb together, even though she started off from like 180rmb for one.  

Laukkuostoksilla

Inside a bag store in Science and Technology market

Pretty bold move to have Channels on display like this

My new gym bag

Kävin viime perjantaina Science and Technology markkinoilla katsomassa mitä siellä on tarjolla. Tarkoituksena oli ostaa Mulberryn pieni nahkalaukku, joka minulla on jo ennestään, mutta olin unohtanut mihin hintaan sen aikaisemmin ostin, joten tällä kertaa ei tullut kauppoja tehtyä. Toinen laukku, jota olin hakemassa, oli Celinin laukku, joka sopisi työlaukuksi. Pistin yhden myyjän hakemaan laukun minulle, mutta nähdessään sen livenä, en kauheasti tykännytkään siitä. Etenkin nahka ei ollut mieleinen. Kävin monessa laukkukaupassa, mutta mikään ei ollut heti se oikea. Lopulta tuli ostettua Longchampin laukku, joka sopii treenikassiksi. Minulla on entuudestaan samanmallinen pinkki, mutta pienempi, kuin uusi ruskea laukku. Malli on hyvä, sisään mahtuu paljon tavaraa ja sekä pitkä että lyhyet hihnat tekevät siitä helpon kantaa. Kassin sai tingittyä hintaan 18 euroa, eli viitisen euroa kalliimpi, kuin mitä pienempi malli vuosi sitten maksoi.

                                                                                                                                                                     

Last Friday I went to the Science and Technology market to see what they have on sale now. I was supposed to buy a Mulberry bag, but I forgot how much I paid for it a year ago, so I didn’t come to an agreement on the price with the seller. I was also looking for a Celine bag, but after making one sales person run around and try to find it for me, I decided not to buy it, as it wasn’t as I had expected it to be like. I went to a lot of bag stores but ended up buying only a Longchamp bag in a bigger size than a similar one that I have bought earlier from the market. I have a smaller pink one, but the bigger brown one is great as a gym bag. The long and short handles make the bag easy to carry around. I bought the bag for 120rmb, which was just 20rmb more expensive than the smaller one I bought last year. 

Räätälimarkkinoilla

Olen viettänyt pari viimeistä päivää googlaamalla, että mitä räätälimarkkinoilla kannattaa tehdä, ja mitä ei, ja paljon eri tuotteet maksavat. Lauantain aikana tuli käytyä kahdessa eri räätälimarkkinoilla. Ensin kävin hiljaisemmassa ja vähemmän tunnetussa Shi Liu Pu markkinoilla, jotka olivat kävelymatkan päässä Yuyuan Gardenista. En ole aikaisemmin käynyt näillä markkinoilla, ja heti huomasi, että täällä on paljon vähemmän ihmisiä kuin mitä muilla markkinoilla on. Kellarikerroksessa oli melkein ainoastaan kankaita, ja harmittaa, että jätin ostamatta mokkakangasta, joka maksoi metriltään kuusi euroa. No ensi kerralla sitten sitä ostamaan. Kankaita löytyi joka lähtöön ja erityisen paljon (teko)nahkaa oli tarjolla. Kolmessa ylemmässä kerroksessa oli enemmän räätäliliikkeitä.

Kävimme yhdessä liikkeessä kysymässä, paljonko maksaa pellava housujen ja shortsien teko. Olin kotona piirtänyt shortseista kuvan, jotta heillä olisi jonkinlainen käsitys minkä malliset halusin, mutta CClle tarkoitetut housut, niillä ei ollut mallia. Shortsit maksoivat tässä paikassa 30 euroa ja housut 37 euroa. Kaupat jäivät tekemättä ja jatkoimme matkaan. Kiertelimme ja katselimme mitä oli tarjolla ja ostin matkan varrella puuvillakangasta kahta teepaitaa varten. Samalla tuli käytyä juttusilla kahden farkkuliikkeen myyjän kanssa, etsiessäni minun super pehmeiden farkkujen vastaavaa kangasta. Pehmeätä farkkukangasta ei kuitenkaan tältä markkinoilta löytynyt.

Sen sijaan löysimme pellavaräätälin, joka suostui tekemään shortsit ja housut hintaan 45 euroa. Valitsimme ensin kankaan, ja molemmat halusivat mustan ohuen pellavakankaan. Sitten otettiin mitat. Viimeiseksi annoin vielä ostamani napit ja vetskarit myyjälle ja sitten piti selittää vielä kiinaksi soperrellen, että haluan vyön shortseille. Hetken tuli selitettyä, ennen kuin toivottavasti sekä myyjä että CC ymmärsi mistä oli kyse. Saapa nähdä tuleeko vyö tehtyä vai ei. Vaatteet ovat valmiit viikon kuluttua, sillä menen mieluimmin kokeilemaan niitä paikan päällä, kuin että ne tulisi postissa, ja joutuisin uudestaan käymään markkinoilla, mikäli niissä olisi jotain korjattavaa. Pitäisi vielä lisätä, että pellava liikkeellä ei ollut liiketilaa, vaan sijaitsi keskellä käytävää. Onneksi mitat sai suht nopeasti siinä mitattua, mutta mitä tapahtuu ensi kerralla kun shortsit pitää kokeilla keskellä käytävää ihmisten pyrkiessä ohi?

Kävelimme jonkin aikaa kunnes saavuimme South Bundin räätälimarkkinoille. Paikka oli aivan täynnä ihmisiä, suurin osa oli ulkomaalaisia, ja arvaisin heidän olevan turisteja. Olen käynyt täällä kerran aikaisemmin, mutta silloin en saanut mitään tilattua, sillä kolmessa kerroksessa on aivan liike tarjolla ja minua ahdisti käydä tilaamassa, kun en tiennyt mitä halusin. Tällä kertaa laukussa oli mukana farkut ja teepaita, jotka halusin kopioitavaksi, joten nyt oli tarkoituksena ainoastaan löytää räätäli, joka osasi ommella puuvilla tai farkkua. Kävin monessa liikkeessä, jossa valmistettiin stretch materiaalista vaatteita, mutta harva oli ommellut mallivaatteet hyvin. Ne jotka olivat tehneet mallikappaleet hyvin, sanoivat kopioivansa noin viiden euron maksavan teepaitani hintaa 27 euroa. Aivan järjetön hinta. Lopulta jätin puhumatta englantia ja puhuin ainoastaan kiinaa, ja yksi paikka lupasi tehdä kaksi teepaitaa ostamallani kankailla hintaan 15 euroa. Tämäkin oli paljon kalliimpi, kuin mitä olin kuvitellut, mutta mikäli lopputulos on hyvä, ei se hinta kovin paha ole.

Lopuksi löysin vielä hyvän farkkuräätälin, jolla ei ollut super pehmeätä kangasta, mutta melko lähellä. Hänellä kuulemma on ollut samanlaista aikaisemmin käytössä, mutta kaikki haluavat sitä, ja kangas loppui heti. Valitsin mustan kankaan. Täälläkin mitat otettiin, vaikka hänelle sentään jätin vanhat farkut malliksi. Hinnaksi tuli 24 euroa ja maksoin puolet hinnasta ennakkoon, niin kuin myös muissa liikkeissä. Myyjä oli todella ystävällinen ja mikäli lopputulos miellyttää, käyn mielelläni jatkossakin hänellä teettämässä farkut. Kaikki vaatteet ovat viikon päästä valmiit, joten saapa nähdä mitä he ovat saaneet aikaisekseen. 

                                                                                                                                                                    

I have spent the last few days looking up on google what to make in the tailor markets, what to avoid and how much it costs. Saturday was spent going from one tailor market to another one and ordering five pieces of clothing. We started off by going to the less known Shi Liu Pu Cloth Market that is nearby Yuyuan Garden. The market wasn’t crowded, which suited me just fine. The basement floor had lots of fabric and I regret not buying a great suede fabric that cost only 40rmb per meter. The basement also had some great leather, mostly faux leather on sale, that I should take closer look at next time. 

The upper floors had tailors but also fabrics could be found and I bought some cotton for two t-shirts.

We were looking for a tailor that made clothes out of linen. I had made a sketch of a pair of shorts that I wanted that would help the tailor understand what I wanted, but CC wanted to order pants without any picture. The first shops would have done the shorts and the pants for 450rmb, even though you can haggle here, I didn’t feel satisfied with the price, so we moved on. We found another place that took our order for 300rmb. We chose the fabric, a black thin linen fabric for both bottoms. The shopkeeper took our measurements and I provided her with the buttons and zippers I had bought earlier that day from the material market. I paid 200rmb first and 100rmb will be paid next time. The clothes we ordered should be finished next week and I will rather go there and try them on and see if they fit, than just ask them to send them in the post.

After this we walked for a while until we reached South Bund Fabric Market. This market had a lot of people, especially western tourists. I have been to this market once before, but that time I didn’t order anything as there were too much to choose from. Three floors provide a tailor for any material. This time I had with me the t-shirt and jeans that I wanted to copy, so I just needed to find a jersey and jeans tailor to make my orders.  Finding a stall that could make good seems on stretch material was hard to find and those that I eventually did find told me that copying my not-so-expensive and not-so-hard-to-make shirt would cost 180rmb. Unbelievable. Finally I found a place that would copy the t-shirt and make two shirts out of the material I provided for 100rmb. A lot more expensive than I had imagined, but hopefully the result is good.

I also found a tailor specialized in jeans, that didn’t have the super soft jeans material that I was looking for, but pretty close. The seller was nice and after choosing a black jeans fabric she took my measurements. I provided her with my old jeans that the tailor would copy. She didn’t start off with some really expensive start price, but instead gave me direct the price of 160rmb, that I accepted. Also this one would take a week before I could come and pick it up. I hope the result is great, because I would really like to continue doing business with this seller. Next weekend I can go and pickup my items and I hope they are even somewhat near the original one. 

Nuudelilounas vanhassa kaupungissa

Päivän lounas tuli vietettyä Yuyuan Gardenin muurien ulkopuolella. Olimme matkalla vaatteiden materiaali markkinoilta räätälimarkkinoille ja päätimme poiketa syömässä katukeittiössä. Tilasimme kaksi erilaista nuudeliannosta ja söimme ne ulkona lämpimässä säässä. 

                                                                                                                                                                    

Today’s lunch was eaten outside the walls of Yuyuan Garden. We were on our way from the clothing material market to the tailor market when hunger hit and we had to get food fast. We ordered two noodle dishes and ate them on the street overlooking the masses of people that passed us on the street.