22

Sight One: SWFC observatory

The tallest buildings in Shanghai: SWFC, Jin Mao Tower and Shanghai Tower

The entrance to the observatory was in a separate little blue building on the left

How about not looking at the view points when being 474 m above the ground

I bought some souvenirs for myself from the 94th floor 

I got a free macaroon, but I also bought three more as well as a cupcake

Walking along the skywalk to IFC Mall for lunch

I had some delicious rainbow colored dumplings at Paradise Dynasty

Sight two: Taking a ferry a cross the river to the Bund and enjoy the view from the other side 

Sight three: The Bund Sightseeing Tunnel

Syntymäpäiväni kunniaksi vietin oikean kunnon turisti-päivät menemällä kolmeen turistikohteeseen, jossa en ole aikaisemmin käynyt, ja samalla tuli myös kokeiltua kolme uutta ruoka nautintoa. Kirjoitan päivästäni ensiksi lyhyesti mitä tuli koettua, nähtyä ja maistettua, jonka jälkeen teen vielä lisään postauksia, jossa tulee olemaan vähän lisään tietoa kohteista.

Lähdin aamulla yhdentoista aikaan matkaan ja ensimmäinen kohde oli Shanghai World Financial Center. Olen aikaisemmin käynyt viereisessä pilvenpiirtäjässä, eli Jin Mao Towerissa syömässä, mutta en ole aikaisemmin käynyt näköala-tasanteilla. Sisäänpääsy on syntymäpäivänä ilmainen, joten siinä lienee syy miksi juuri tänään tuli mentyä sinne. Muuten pääsy kolmeen ylimpään kerrokseen maksaa lähemmäs 30 euroa. Minulla on korkeiden paikkojen kammo, joten olin jo stressannut pilvenpiirtäjään menoa sen verran paljon valmiiksi, että paikan päällä ei ollutkaan niin kauheata, kun olin kuvitellut. 97. kerroksen skywalk sujui hyvin ja sieltä siirryimme sadanteen kerrokseen melko nopeasti. Sadannessa kerroksessa oli jonkin verran ihmisiä mutta kyllä sieltä löytyi paljon tilaa myös itselleen. Itse yritin olla astumatta lattiassa oleviin lasi paneeleihin, joista näkyi maahan asti, eli 474 metriä alemmas. Kuvatessa piti aina seinään nojaa, sillä en voinut kuvitellakaan meneväni suoraan ikkunan eteen, kun jakojen alla ei ollut muuta kuin lasi-ikkuna. Kuvia tuli otettua jonkin aikaa kunnes siirryin alempiin kerroksiin ja lopuksi saavuin sky arenaan 94. kerroksessa, josta ostin kolme korttia ja avaimenperän muistoksi.

SWFC alimmissa kerroksissa sijaitsee kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Olimme sisäänpääsylipun yhteydessä saaneet kuponkeja rakennuksen eri paikkoihin, ja yhdellä kupongilla sai ilmaisen macaroon leivoksen. Suuntasin leipomoon, jossa leivos oltiin jo antamassa käteen, mutta pyysin sen mukaan samalla kuin ostin kolme muuta macaroon leivosta ja yhden kuppikakun. Miss Ma leipomossa oli vaikka mitä ihmeellisiä makuja tarjolla ja kaikki olivat vihanneksia käyttäen värjättyjä.  Ostin mm. punajuuri macaroon leivoksen. Täältä matka jatkui kohti IFC ostoskeskusta, jossa kävin syömässä sateenkaari dumplingeja. Olin lukenut niistä toisesta blogista ja ne olivat todella herkullisia. Kävin samassa ostoskeskuksessa vielä Baker and Spice nimisen kahvilan kautta ostamassa kaksi kanelipyörykkää.

Siirryin ulos ja hetken käveltyä saavuin Shanghain lauttaterminaaliin. Vilautin metrokorttia ja menin lautan kyytiin muitten turistien ja paikallisten mukaan. Ylitys ei kestänyt kuin parisen minuuttia, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokeillut tätä. Kiinalaiset rynnivät toisen kerroksen ulkotilaan, joten pysyttelin itse sisällä. Lautta saapui sopivasti bundille, jossa etsin itselleni tyhjän istumapaikan ja istahdin alas syödäkseni kanelipullani. En kauan ollut yksin, kun huomasin kahden kiinalaisen bonganneen minut jo sadan metrin päästä, ja hitaasti lähestyessäni penkkiäni. He istuivat parin metrin päässä, vaikka tilaa oli vaikka kuinka paljon. Sivusilmällä huomasin kuinka selfie-tikulla kuvaan pääsin itsekin mukaan. Hetken jälkeen yksi pojista kysyi, voinko poseerata hänen kanssaan yhteiskuvassa, ja suostuttuani, hän alkoi räpsiä kuvia. Juttelimme kiinaksi sitä sun tätä, ja kun olimme jo sen verran tuttuja jo tässä vaiheessa, kuvia voitiin ottaa vähän lisään. Pojat jatkoivat eteenpäin ja luulin jo saavani rauhassa nauttia pullastani, kunnes eteeni ilmestyi vanhempi kiinalainen naisporukka rullatuoli vanhuksen kera, ja hekin halusivat yksi kerrallaan tulla viereeni kuvattavaksi. He olivat aivan ihmeessään, että osasin vastata heidän kysymyksiin kiinaksi, mutta ennen kuin he ehtivät alkaa jutella enemmän nousin ylös ja jatkoin nopeasti matkaan.

Kolmas ja viimein uusi nähtävyys jonne menin, oli Bund Sightseeing Tunnel. Tunnettu siitä, että se on aivan mielettömän huono, tunsin silti, että pakko tämä kerran kokea. Lopputulos on kyllä sama kuin mitä muutkin ovat sanoneet, eli tunneli, jossa vilkkuu vähän valoja ja siitä maksat sitten seitsemän euroa, ei kiitos. Pääsin kumminkin takaisin Lujiazuin puolelle, eli sieltä mistä päiväni oli alkanut ja otin metron takaisin kotiin. Kotona odotti normaalia parempi illallinen sekä sukulaisia, joita en ole aikaisemmin tavannut. Illalla kävimme vielä karaokessa, sen sijaan että olisimme käyneet syömässä BBQ:tä, niin kuin oli ensin luvattu. Kahden tunnin karaoken jälkeen palasimme kotiin nukkumaan.

                                                                                                                                                                  

I celebrated my 22^nd birthday by going to three tourist attractions that I haven’t visited before. I will first write about my day as a whole and after that post some more about some of the highlights of the day. I started off by going to the first attraction, which was the Shanghai World Financial Center located in Lujiazui. From the four skyscrapers in the area, I have only been to Jin Mao Tower, and that was also just for dinner, not for looking at the sights. Since I had my birthday, the entrance to the three highest floors was free, otherwise it costs 180rmb. The 97^th floor wasn’t too bad and I was relieved it didn’t feel is high as it actually was. When I continued up to the 100^th floor, my hands started sweating and I leaned against the wall to take pictures. There were quite a lot of people, but I still managed to find free spots to take pictures from. However, I tried to not go too near the windows, as they had placed smaller windows in the floor as well. Avoiding the floor windows was a hard task but I managed it. I went down to the 94^th floor where I bought some cards and a key-ring for myself as a souvenir.

The bottom floors of the building are filled with shops, cafes and restaurants, to which I had received some coupons to when entering the observatory. With one of the coupons I received a free macaroon from Miss Ma. I also bought some other macaroons and a cupcake before I continued onwards. I walked over to IFC Mall where I ate lunch at Paradise Dynasty. I had some delicious rainbow dumplings that I had read about in another blog. I did one more stop in the mall and bought some cinnamon rolls from Baker and Spice.

I went to the Shanghai Ferry Station and took the ferry over to the Puxi side of the river. The crossing is pretty fast and convenient, but I haven’t done it before. I ended up on the Bund promenade, where I found myself an empty spot. I was just about to eat my cinnamon roll when I noticed two Chinese getting closer and closer. They sat right beside me even though there was plenty of space to go further away. One of them took some pictures of himself with a selfie-stick and now and then tried to take pictures of me without me “noticing”. After a while he got the courage to ask if I could join him in a picture. I said it is okay and with a shaking hand he snapped some pictures of the two of us. We had a nice chat in Chinese and as we had become so good “friends” during this chat, he wanted some more pictures. The two of them moved on and I was left with my cinnamon roll, but not for a long time, since a group of middle aged Chinese women surrounded me and wanted one by one sit by me and have pictures taken. I moved on after a while even though I suspect that the women still would have liked to continue taking pictures.

I walked over to the Bund Sightseeing Tunnel, which was the third tourist attraction I hadn’t tried before. It is known to be the tackiest thing ever with some flashing lights in a tunnel. That was true, and I would not recommend anybody to pay 50rmb for that ride, but at least now I know what they were talking about. The ride ended on the other side of the river, back in Lujiazui, so I took the metro back home. We had dinner at home after which we continued out to a KTV where we sang for two hours before going back home. 

Lähistömme puisto

Meiltä kestää noin viisitoista minuuttia kävellä tähän puistoon, jossa vietimme aikaa viikonloppuna, kun ulkona oli lämmintä ja aurinkoista. Puisto oli täynnä ihmisiä, niin kuin se usein viikonloppuisin onkin, ja ihmiset lauloivat, vuokrasivat polkuveneen, pelasivat korttia tai sulkapalloa, tai kävelivät ympäri puiston pienillä poluilla. Puistossa on paljon kukkia ja se on muutenkin tehty hyvin viihtyisäksi, sillä siellä on paljon penkkejä ja jopa melko hyvät vessatilat. Jotkut Shanghain puistoista vaativat sisäänpääsymaksun, mutta tämä puisto on ilmainen. Mikäli koskaan tulee jaksettua, niin varmaanpa tänne voisi tulla aamuisin juoksulenkille. Kaduilla sitä ei oikein uskalla, sillä pyöräilijät ja sähkömopot ajavat vielä päälle, kun ne hiljaa yllättää nurkan takaa.

                                                                                                                                                                  

This park is located about fifteen minutes from our home and we decided to go there during the weekend. It was a warm and sunny day and lots of people spent their free time in the park by dancing, singing, playing card games or badminton, renting a boat or just walking around. The park is nice with lots of seats and the style varies a lot. Maybe someday, if I ever will like it, I could imagine go running in the park, as going for a run out on the streets might be a bit of a hazard with all the quite mopeds that can run you over.

Dog House hodareita

Saan puhelimeeni uutisia Shanghain tapahtumista ja uusista pakoista, ja Dog House oli yksi niistä uusista paikoista, jonssa päätin käydä. Menulla ei ole mitään normaaleja hodareita ketsupilla ja sinapilla, vaan kaiken maailman ihmeellisiä yhdistelmiä. Löytyy meksikolaista, japanilaista, venäläistä ja korealaista, mutta itse kokeilin henkilökunnan suosittelemaa Philly hodaria. Seistessäni lukemassa menuta, yksi henkilökunnasta tuli juttelemaan ja kertomaan vähän mitä eri vaihtoehtoja on. Philly hodari koostui lihapaloista, juustokastikkeesta, sienistä, jalapenoista ja kuivatusta sipulista. Alla oli siis tietenkin se hodarikin. Lisukkeeksi tuli ostettua perunoita, jotka oli hauskasti aseteltu koiran kulhoon. Keittiön edessä on tiski, jonka ääressä noin kuusi henkilöä voi syödä. Onneksi tilatessani paikat vapaantuivat ja sain istumapaikan, josta seurata mitä keittiössä tapahtuu. Henkilökunta oli todella mukava, ja paikan pomo tuli kysymään miltä maistuu. Juttelimme hieman, että miten kauppa on sujunut, vaikka paikka sijaitsee ostoskeskuksessa, jota ei virallisesti ole vielä avattu Xintiandin lähistössä. Mukaan tuli vielä ostettua Pizza hodari, jossa oli peperonia ja muita pizza mausteita ja kastikkeita. Pizza hodari oli mielestäni parempi, mutta ei se Philly mikään huono ollutkaan. Ensi kerralla voisin kokeilla tropical hodaria, jossa on hedelmiä, tai Pekingin hodaria, jossa on Pekingin ankkaa.

                                                                                                                                                                   

I get some news about what’s up in shanghai, and one of the new places they recommended was Dog House. Dog House doesn’t sell regular hot dogs, even though that is pretty hard to find in Shanghai, but instead they offer 13 weird combinations including Mexican, Japanese, Russian and Korean flavors.  It wasn’t easy to find, as it is located beside the metro in Soho Fuxing Plaza, a mall that hasn’t officially opened. The place only has seats for some six people, but luckily there wasn’t too many people when I arrived. As I was checking the menu, one of the workers came and guided me through and told me that the Philly hot dog is their best seller. Of course I ordered that one, as well as a portion of waffle fries that were served in a dogs bowl. The Philly consisted of beef, cheese sauce, mushrooms, jalapenos and crispy onion. As I was eating one of the workers, I assume it was the manager, asked how the hotdog was and we had some small talk about how the business was going. Seems like they really found a great market gap to fill in. I also bought a Pizza hot dog with some pepperoni and other pizza spices that I ate back home. Some of the hot dogs that I might try in the future include the Peking one with Peking duck and the tropical one with fruit. 

Oksia sahaamassa

A man standing on a branch cutting off other branches by hand in the wind and rain

Kuulin kovaa moottorisahan ääntä ikkunamme ulkopuolelta ja ajattelin, että mitäköhän siellä tapahtuu. Kävi ilmi, että katumme puitten oksat leikataan juuri nyt, eli sateisena ja tuulisena päivänä. Toisin sanoen he eivät olisi voineet huonompaa päivää valita, sillä oksien leikkaajaa seisoo ihan oksien varassa, eikä ole kiinnitettynä mihinkään.

                                                                                                                                                                   

I heard some loud motor chain sounds outside our window and when I looked outside there were some men cutting off branches of the trees on pavement. The person doing the work was just standing on a branch without any harness or anything else protecting him in case he would fall. What made this even more dangerous was the fast that the weather wasn’t the most ideal with some showers and an extreamly hard wind. 

Kellarista luksusta

Matkalla Garden Book Storeen tuli myös vastaan kauppa, joka ulkoa näytti aivan second-hand liikkeeltä, mutta sisällä paljastuikin uusien merkkivaatteidenliike. Verrattuna liikkeeseen, joka sijaitsee lähellä kotiani, tämä oli paljon vanhemman, tunkkaisemman ja pimeämmän tuntuisempi, ja ihmettelen, että millaista porukkaa täältä vaatteitaan ostaa. Täällä myytiin paljon enemmän luksus merkkejä, kuten Saint Laurent, Diane von Furstenberg, Louise Vuitton ja Tory Burch. Samalla hinnat olivat paljon kalliimpia, ollessaan noin 100-300euron luokkaa, mutta ei kuitenkaan niin kalliita, kuten mitä nämä tuotteet omissa liikkeissään maksaisi. Jostain syystä liikkeen esillepano ja muuten vain yleisvaikutus antoi huonon kuvia tuotteista, vaikka sieltä löytyi vaikka mitä jännää. Mitään ei tullut ostettua, sillä esim. BCBG Max Azrian mekkoja saan lähikaupasta kolmenkymmenen euron hintaan kun ne täällä maksoivat satasia. Kauppiaatkin olivat melko outoja, vanha mies tupakoimassa ja nainen seurasi perässäni katsoessani tuotteita. Kysyin saanko ottaa kuvia, ja nainen tylyyn tapaan antoi luvan ja ihmetteli miksi ihmeessä haluan kuvat hänen kauppaansa.

                                                                                                                                                                

Walking down the Shaanxi Road, I came across a shop that from the outside looked like a second hand store. When I ventured inside I found out that the store in fact sold new, not used, brand clothes. This store had some better brand names, than the one near my home, but the prices where ten times more expensive. For example a BCBG Max Azria dress can cost some 200rmb at the store nearby, but here they cost about 800rmb. On the other hand the brands I saw here included Saint Laurent, Louise Vuitton, Tory Burch and so on, and most were prices above 800rmb. I found some great pieces such as an Alexander McQueen dress, but the way they have put the clothes on display is just awful. Everything looks so old and dirty, even though they are pretty new and clean. The floor boards were broken and the overall it felt like stepping into some ones basement. Who will seriously come here to buy some lux clothing? Even the seller was a middle aged man smoking heavily making the shop even more weirder. 

Nordic Thoughts on Fashion

Vaikka liityin jo jonkin aikaa sitten mukaan Finnish Business Council Shanghain ryhmään nimeltä Young Professionals, en ole yhtään seurannut mitä tapahtumia he ovat järjestäneet. Katsottuani heidän sivuiltaan, huomasin, että yhdeksäs päivä oli tulossa luento, nimeltä Nordic Thoughts on Fashion. Ilmoittauduin mukaan, sillä muoti aihe kiinnosti minua. Luento pidettiin Kartel nimisessä viinibaarin alakerrassa, ja samaan aikaan kun luentomme pidettiin, päätilassa, eli yläkerrassa Britti konsulaatilla oli omat pippalot. Luento maksoi seitsemän euroa ja paikalla oli varmaan lähemmäs viisikymmentä ihmistä, vaikka tilat olivat melko pienet ja eivät toimineet lunetosalina kovin hyvin. Luentokin alkoi neljäkymmentäviisi minuuttia myöhässä, ja ihmettelen, mikä syy tähän oli. Ensimmäinen puhuja oli Eccon markkinointi osaston johtaja Sarah Chu, joka kertoi miten Ecco on muuttanut taktiikkaa tulessaan Kiinan markkinoille ja miten saada kuluttajat tietoiseksi merkistä. Hän kertoi mm. että mainoksissa käytetään julkkiksia ja merkkiä yritetään siirtää ylemmäs kohti luksus kategoriaa. Kenkävärit ja -mallit ovat myös eri kiinan markkinoilla, kun mitä ne ovat Skandeissa. Lisäksi eri konseptiliikkeitä on avattu, joita ei muissa maissa löydy. Puheen alussa mikrofoni kaikui ja ääni kuului kahdesti, mikä oli melko ärsyttävää. Lisäksi puhujan videot eivät kunnolla toimineet, mikä vaikutti kokonaisuuteen huonolla tavalla, vaikka puhuja oli muuten hyvä.

Illan toinen puhuja oli ruotsalainen muotisuunnittelija Viktoria Chan, joka kertoi miten vaikeata on tuoda Ruotsissa toimivan merkkinsä Kiinaan. Suurimmaksi osaksi hän kertoi mitä haasteita on viimeisen puolen vuoden aikana kokenut, samalla kun antoi meille paljon kiinnostavaa insider tietoa muoti maailmasta Kiinassa. Hän sanoi mm. että mikäli haluaa vaatteensa näkyviin lehdissä, lehdelle tai toimittajalle pitää maksaa, jotta he kirjoittavat tai kuvaavat hänen vaatteitaan. Toimittajat eivät myöskään osallistu tapahtumiin, mikäli heille ei makseta. Victoria myös kertoi miten tuttava oli löytänyt toisesta kaupasta samanlaisen mekon, kun mitä Victoria on suunnitellut, 300rmb (45euroa), kun hän itse myy niitä 3000rmb (450euroa). Hän oli melko katkera, että joku muu kopioi ja tekee rahaa hänen mekollaan, kun hän itse ei saa niitä myytyä. Hän sanoi vielä, ettei ymmärrä kiinalaista kuluttajaa, sillä hänen mielestään he käyttävät niin viime vuosien mallisia vaatteita, ja jopa lisäsi, että hänenkin pitää alkaa lisätä bling blingiä vaatteisiinsa, jotta ne myisivät Kiinassa paremmin.

Viimeinen puhuja oli suomalainen Kirsi Rauhala, joka on töissä Lindexillä, ja kertoi mm. Lindexin toiminnasta ja omasta työkokemuksestaan. Kirsi on jo pitkään tehnyt töitä Aasian markkinoilla Suomalaisille yrityksille, kuten Citymarket ja Seppälä. Hän meni läpi miten ajat ovat muuttuneet ja mitä hän uskoo tapahtuvan tulevaisuudessa Kiinan markkinoilla. Yleisö sai lopuksi vielä kysyä puhujilta, mikäli kysymyksiä tuli mieleen, mutta suurimmaksi osaksi ainoastaan järjestäjät keksivät kysymyksiä. Ohjelman piti loppua kymmeneltä, mutta onneksi jo vähän kello yhdeksän jälkeen ilmoitettiin, että nyt siirrymme terassille jatkoille, ja siinä vaiheessa lähdin kotiin. Mikäli olisin myöhemmin lähtenyt, en olisi metrolla päässyt kotiin asti, sillä Guanglan Lun vaihtoasemalla metro loppuu joskus siinä kymmenen aikaan. Keskustassa voi käyttää metro vielä kello yhdentoista jälkeen, kun meidän vaihtolinja lopettaa vuoronsa jo todella aikaisin. 

                                                                                                                                                                   

During my time here I haven’t been following up on what the Finnish Business Councils group in Shanghai called Young Professionals has been up to, until recently. I found on their website that there would be an event called Nordic Thoughts on Fashion, with three speakers from the Nordic countries, so I signed up for it. The event was held in Kartel, a wine bar in the city center. When I arrived at the bar, located on the fifth floor, I paid the fifty rmb for the entrance and was guided to have a seat on the fourth floor. The fifth floor, or the actual bar, had a British event going on. People arrived in a steady pace and the room got packed pretty quickly. Actually many people had problems finding seats, since it was more like a lounge with large sofas, not a place to have events like this. I think that there were more than fifty people in the room in the end. The event started about forty-five minutes late and they had problems with showing videos and the microphone did some echo in the beginning. So not too well prepared if you ask me.

The first speaker was Sarah Chu, head of marketing for Ecco, who talked about what Ecco has changed about themselves after entering the Chinese market, in other words a bit about market strategies and brand image. For example Ecco makes different colors and models of shoes in China that aren’t on sale in the Scandinavian countries. Also the advertisement is more luxurious in China, with some well-known celebrities as their face, as in other countries Ecco is seen as a pretty normal brand compared to Clarks.

The second speaker was Swedish fashion designer Victoria Chan, who talked about the challenges of entering the Chines market with a well-established brand in Sweden. After arriving six months ago in China, she thought launching her brand in Shanghai would be easy, just to find out that the market doesn’t work in the same way as in Sweden. Shanghai has a boutique culture, and getting her brand into a mixed brand store is hard, since there aren’t too many of them in the city. She also talked about problems with people copying her dresses, and selling them for a cheaper price as well as how expensive it is to get your clothes on show in a magazine. In China designers pay for all the exposure in magazines and also editors attending events get paid. All in all magazines are just product placements and something a new brand can’t afford.

The third speaker was Finnish Kirsi Rauhala, who talked about Lindex and her career. She has worked previously in China and Asia, so she let us know how the markets and business has changed over the years and how she feels it will be in the future. Overall the presentations were great, but the place was too small for that many people and waiting for the event to start was big negative experience. The event should have ended at ten, but as the organizer announced a bit after nine, that now was the time to move over to the roof and mingle, I decided to leave. The last metro going from Guanglan lu towards my home stop leaves after ten, so I hurried over to the metro line two and made it to one of the last metros. 

Moller Villa

Olen pitkään ihmetellyt, että missä päin Shanghaita tämä rakennus sijaitsee. Onneksi se tuli vastaan ylittäessäni suuremman risteyksen matkalla Garden Book Storeen. Jalankulkijoille oli rakennettu ylikulkusilta, josta sai hyvät kuvat otettua. Kävin myös nopeasti porttien sisäpuolella piipahtamassa ja ottamassa pari kuvaa. Olen aikaisemmin lukenut muiden kertomuksia, jossa tuli ilmi, ettei pihalla tai sisällä helpolla kuvia saa otettua, sillä henkilökuntaa tulee häätämään luvattomat vieraat pois. Rakennus on ruotsalaisen rakennuttama vuonna 1936 ja nykyään se toimii hotellina. Minusta tämän on aivan mielettömän upean näköinen rakennus, etenkin sen takia, ettei Shanghaissa vastaavia löydy. On muutenkin merkillistä nähdä rakennus isolla puutarhalla keskellä pilvenpiirtäjiä ja vanhoja kiinalaisia rakennuksia.

                                                                                                                                                                  

I have wondering for quite some time where this mansion is located and now I found it by mistake. I was on my way to the Garden Book Store when I had to cross over one large road and under Yan an elevated high way. The mansion is pretty spectacular and so out of place in the middle of the cities high rise buildings and old Chinese lane houses. I had read some reviews of the place, and there they said that it is hard to take pictures of the house, or maybe inside the house, because the staff will ask you to leave. I just snapped some shots at the entrance gate instead. The house was built in 1936 by a Swede and now it has been turned into a hotel. 

Kotiinkuljetukset

Packages are tide onto the sides of the scooter

Uusi detox pakkaus saapui kotiin tänä aamuna, ja heti ensimmäisestä pähkinämaidosta huomasi eron pilaantuneisiin. Onneksi sain uuden mahdollisuuden kokeilla juomia, sillä ne vaikuttavat tällä hetkellä tuoreena todella hyviltä. Olin ilmoittanut heille taas, että kotiinkuljetuksen saapuessa perille, he soittavat minulle, ja niin he tekivätkin. Vaikka ei kaikkea soitosta ymmärrä, niin tietää, että soitto tulee kuljettajalta, ja vastaan vain että pieni hetki niin olen ulkona. Mikäli soittaja olisikin joku muu, ja minä iloisena vastaan odota hetki, niin tulen ulos, niin kyllä soittaja ihmettelisi, että minne oikein tuli soitettua.

Aikaisemmin, kun tilasin Niken lenkkarit, ne eivät oikein saapuneet samaan tapaan. Kuljettaja oli CClle ilmoittanut tuovan ne viiden aikaan, mutta sillä ulkona satoi kaatamalla, kuljettaja oli päättänyt jättää meidän keikan väliin ja monen soiton jälkeen saapui paikalle ilta myöhään. Joskus, kun emme ole olleet kotona, niin paketti on jätetty viereiseen markettiin. Marketin ulkopuolella on aina iso läjä paketteja ja kirjeitä, ja ihmettelen, mikäli kukaan seuraa kuka sieltä mitäkin ottaa.

Normaalisti kun tilaan jotain esim. Taobaosta, eli nettikaupasta, tuotteet kuljetetaan CCn siskon kotiin, sillä ostamme usein hänen poikaystävän tunnuksilla, sillä kaikilla ei ole nettipankkitunnuksia. Minullakaan ei ole kiinalista pankkikorttia, joten ulkomaalaiset kortit eivät toimi jos Taobaosta tilaa. Eli sitten kun paketit saapuvat usein parin päivän sisällä siitä, että on tilattu, niin käymme ne siskon kodista hakemassa. Taobaosta olen tässä viime kuukausien aikana ostanut vaikka mitä, mutta suurimmaksi osaksi jotain keittiöön liittyvää. Ensiksi tuli uuni ostettua, sillä uuni ei ole vakiovarustus kiinalaisessa keittiössä. Vaikka ostin suurimman uunin jonka löysin, se on silti kevyt ja siirtelemme sitä aina käytön mukaan. Samalla tuli myös ostettua Taobaosta kulho-setin, raastimen ja kuorintalaitteen. Meille ei myöskään ollut sähkövatkainta, joten sellaisenkin ostin noin viidellä eurolla. 

Paketit kuljetetaan suurimaksi osaksi mopoilla, ja mikäli ulkona sataa, voi olla melko varma, että paketti tulee märkänä perille. Olen monesti nähnyt, miten paketit irtoavat korista ja putoavat vauhdista maahan. Kerran jopa huusin kuljettajan perään, joka pudotti paketin suoraan eteeni sateisena päivänä. Tänään oli poikkeus, ja kuljettaja toi paketin autolla. Myös pitkänmatkanbussit kuljettavat paketteja, ja monesti matkalla Anqingista Shanghaihin, bussi tekee monta pysähdystä matkalla, ja antaa paketteja kadun varrella odottaville ihmisille.

                                                                                                                                                                   

I got my new detox pack today and after drinking the first nut milk, I can say that probably all of the drinks in the previous pack were spoilt, since this tasted nothing like the one before. I’m really glad they were able to send a new pack and this time the driver called when he arrived, instead of just guessing that nobody might not be at home. The driver delivered the pack with a car, but I’m more used to delivery men driving a scooter. I have ordered lots of things from the internet, but most items have been dropped off at CCs sisters’ home, since we use her boyfriend’s account when ordering from Taobao.

Lately I have ordered lots of things for the kitchen, as some basic things are missing from a Chinese kitchen. The first thing was an oven that I use a lot when preparing food. It is large, in fact so large that it doesn’t fit in the kitchen, but luckily easy to move around. I also bought lots of bowls, a peeler and a slicer. The newest item is an electric mixer, since beating eggs with a chopstick became a bit tiresome.

Most packages are delivered with a scooter that has a large basket in the back. When having lots of packages, the driver sometimes things them with ropes onto the side of the basket, and some packages might fall of. I have seen this happen a few times and ones I even show one driver that he dropped his package when he didn’t notice. During a rainy day, the package will arrive most certainly really wet. Or maybe they have just dropped my package in a puddle on the way. 

Kahden päivän detoxi

Aloitin ensimmäisen detoxi päiväni lauantaina. Pakkauksen mukana oli tullut juomia kohta päivää varten, eli mukana oli viisi juomaa per päivä plus pieni musta tee pullo. Aamulla käytin pakkaukseen kuuluvan pähkinä-maidon aamupala murojen kanssa, sen sijaan, että olisin käyttänyt maitoa. Lounaaksi söin edellispäivänä tekemääni kukkakaalipiirakkaa ja vihreän mehun. Näitä vihreitä mehuja, joissa on käytetty ainoastaan vihreitä vihanneksia ja hedelmiä, on suureksi osaksi melko pahan makuisia, kun ei ole aikaisemmin näitä kokeillut ja on tottumaton. Seuraavana päivänä minulla oli lounaan seurana punajuuri mehu, joka oli melko hyvää. Illallisen sain jättää väliin, ja niin minä tein, ja sen sijaan join yhden matcha – pähkinä juoman ja toisen slimming vihreänjuoman. Yritin syödä niin puhtaasti kun vain pystyy, ja napostelin välissä pähkinöitä ja banaania. Illalla oli vielä tarkoitus käydä puntilla, mutta vatsa turposi, alkoi oksettaa, päähän särki jne., joten tuli tehtyä melko nopea kolmenkymmenen minuutin sessio. Toisin sanoen kroppa oli aika heikko päivän lopussa, mutta seuraavana päivänä olin jo tottunut syömään vähemmän ja tuntui paljon paremmalta. En usko detoxin puhdistaneen mitään, mutta itse huomasin, ettei tarvitse syödä niin paljon kuin aikaisemmin, vaan voin korvata päivällisen aina silloin tällöin parilla itse tehdyllä vihannes tai hedelmä juomalla.

Olin CClle samalla ostanut work-out paketin, johon kuului viisi juomaa ja kaksi snackia, jotka sitten jakaa kahden treenin aikana. Ensiksi piti juoda vihreä juoma tuntia ennen treenejä, sitten yksi treenin aikana ja vielä yksi pähkinämaito treenien loputtua. Treenien aika juotava sitruuna-vesi sekoitus oli pilaantunut, ja maistui ihan alkoholille. Lähtein seuraavan päivä viestiä valmistajalle, ja kysyin olivatko tuotteet ehtineet pilaantua, vaikka 72h ei ollut vielä mennyt umpeen, eli se aika jonka jälkeen mehuja ei enää voisi juoda. Vastaukseksi sain, että uusi paketti lähetetään tällä viikolla, korvatakseen pilaantuneet. Saapa nyt nähdä saako kokonaan uuden setin ilmaiseksi vai mitä sieltä tulee? 

                                                                                                                                                                    

On Saturday I started my first day of detox. I had five drinks per day that I consumed together with some food, as we were advised not to do the detox without eating. In the morning I replaced milk with nut milk that I had with my cereal. For lunch I had some pie I made yesterday and a green juice that tasted really bad in the beginning since I have never had a green juice before. You get used to the taste, but still it isn’t anywhere near delicious. On the second day I had a beetroot juice with my lunch, which tasted a lot better. I replaced my dinner with two juices, one matcha nut milk and another slimming green juice. In between juices I ate nuts and fruits to stay as clean as possible. During the first day I thought I was able to go and work out at the gym, but after getting a headache, feeling nausea and my stomach getting filled with gas, I wasn’t able to work out more than thirty minutes. In other words my body didn’t quite understand why I hadn’t eaten as much as I used to, but on the other hand the next day I was already used to the juices and the day went on a bit better. I don’t feel like the detox cleaned anything, but instead I learned how I should balance my meals in the future.

I also bought a work out set for CC, including five juices and two sets of snack to divide during two sessions of training. One green juice should be consumed one hour before training, one during exercise and one nut milk in the end. The juice taken during training tasted like alcohol and had been spoilt even before the 72 hours were up, so I sent an email to the company and asked what happened to my juices as other ones started to spoil on the second day. I got a reply where they told me they would send me a new pack for free, so now there will be a second detox during this week. 

Sataa tai paistaa

On my way home from the gym on a sunny and warm spring day

Emme paljon tehneet Qing ming pyhän aikana, sillä kolmen päivän mittaisen loman aikana satoi melkein jatkuvasti. Aina yllättäen alkoi sataa aivan kaatamalla, ja usein kadut ovat täynnä isoja lätäköitä, joiden yli tai ohi on vaikea päästä. Ukkostakin meillä on ollut jonkun verran. Ennen kun meillä tämä sade-kausi alkoi, meillä oli vähän liiankin kuuma päivä, kun mittari näytti noin +31 astetta ja aurinkoa. Jostain syytä nyt tuntuu, että ulos ei koskaan voi mennä, sillä joko siellä sataa tai sitten on liian kuuma. Minne ne ihanat +20 asteiset aurinkoiset päivät katosivat? Toivottavasti ne vielä ovat tulossa.

                                                                                                                                                                  

We didn’t go out much during the Qingming holiday that lasted for three days. The reason for this was the weather. It started raining a day before the holiday and it is currently still raining. The rain is sometimes really heavy and this makes the streets look like a river. We have also experienced some lightning and thunder storms during the last couple of days. Before the rain started, we had a day that was maybe a bit too hot and sunny, when the temperature rose to a +31 degrees Celsius. Nowadays it feels like you can’t go out since it is either raining or being too hot. I’m waiting for those perfect days that had clear skies and temperature around 20 in the beginning of this month.