Shanghain juutalaispakolaisten museo

The Ohel Moshe Synagogue 

The museum had a free guided tour with a women that spoke English

The outside walls had names of all the refugees living in the area

Pictures of "Shanghai babies", Jewish children born in Shanghai

Inside the synagogue with the Torah behind the curtain    

Tässä teille lukijoille, pieni historian oppitunti käsitellen Shanghain juutalaisten pakolaisten historiaa. Toisen maailman sodan aikana juutalaiset pyrkivät pakoon, mutta harva maa myönsivät heille viisumeja. Osa maista myönsi jonkin rajoitetun määrän viisumeja juutalaisille, mutta suurin osa ei ottanut heitä vastaan ollenkaan. Siihen aikaan piti olla matkalipun ostaessa myös viisumi. Japanin armeijan valloitettua Shanghai vuonna 1937, he alkoivat päästää juutalaisia sisään kaupunkiin ilman passia tai viisumia. Pakolaisten alkaessa saapua kaupunkiin, paikalla oli jo aikaisemmin tulleet rikkaat irakilaiset juutalaiset, kuten Kadoorien ja Sassoonin perheet, ja venäläiset juutalaiset. Japanilaiset konsulit Euroopassa myönsivät viisumeja juutalaisille moneen mahaan, ja auttoivat heitä pakenemaan Venäjän kautta Japaniin ja täältä sitten Shanghaihin. Suurin osa pakolaisista tuli Shanghaihin Italiasta lähteneellä laivalla, joka kuukausittain toi pakolaisia turvaan. 

Vuonna 1943 noin 23,000 juutalaista siirrettiin asumaan ghettoon. Alue oli kooltaan noin neliömaili. Alueella asui jo ennestään paljon kiinalaisia, mutta paikalliset tukivat pakolaisia ja rikkaammat juutalaiset avustivat heitä lahjoittamalla ruokaa ja vaatteita. Ghetto ei ollut muurien takana, mutta päästäkseen ulos, oli haettava lupa ja alueella oli liikkumiskielto öisin. Elämä ghetossa oli aluksi vaikeata, mutta elämä muuttui nopeasti paremmaksi, ja juutalaiset avasivat kouluja, tekivät töitä ja muuttivat alueen paremmaksi paikaksi. Natsit painostivat Japania, ja vaativat japanilaisten lähettävän juutalaiset takaisin Saksaan, mutta Japani kieltäytyi. Vuonna 1948 Israelin perustettua, suurin osa juutalaista lähtivät Shanghaista. Vuonna 1957 ainoastaan sata juutalaista oli jäljellä kaupungissa, ja tällä hetkellä ainoastaan harva on jäänyt Shanghaihin. 

Kun minulla ei harjoittelupaikkaa vielä ole löytynyt, niin aikaa kyllä on mennä keskellä päivää Shanghain Suomalaisten järjestämälle kävelykierrokselle. Tällä kertaa kävelyn teemana oli Shanghain historiallinen juutalaiskortteli Hongkoun alueella. Tapaaminen oli kello kymmeneltä Dalian rd. metro asemalla, mutta kun en jälleen kerran oikein osannut laske kuinka paljon aikaa matkaan tarvitsen, olin paikalla hieman ajoissa. Jonkin ajan päästä porukka oli kasassa, ja neljäntoista hengen porukka lähti matkaan. Pääkohteena oli juutalaispakolaisista kertova museo. Sisäänpääsy oli ryhmäalennuksella 6 euroa ja saimme hetken itseksemme katsella ympärille, sillä maksuton opaskierros järjestettiin vasta kello yhdeltätoista. Museo oli jaettu kolmeen rakennukseen. Päärakennus oli Ohel Moshe synagoga, ja kahdessa sivurakennuksessa sijaitsi näyttelytilat.

Oppaan saapuessa hän aloitti kertomalla vähän juutalaisten historiasta. Suurimman osan olimme jo kuulleet, sillä kävelykierroksen opas oli melko hyvin kertonut meille juutalaisten historiasta ja elämästä Shanghaissa. Ohel Moshe synagoga on yksi kahdesta Shanghaissa sijaitsevista synagogista, ja se on vuonna 2007 entisöity samannäköiseksi, kun miltä se näytti vuonna 1928 ollessaan juutalaisten käytössä. Toisessa kerroksessa on tietokoneita, jonka avulla voi etsiä tietoa juutalaisista pakolaista. Kolmannessa kerroksessa oli näyttelytila keskitysleireistä, mutta siellä emme käyneet. Ensimmäisessä näyttelytilassa kävimme katsomassa lyhyen elokuvan juutalaisten elämästä Shanghaissa, jonka jälkeen opas kertoi näytillä olevista kuvista ja esineistä. Esillä oli mm. passi, jonka juutalainen omistaja oli kadottanut noin 70 vuotta sitten, mutta kiinalainen löysi sen jonkin aikaa sitten, ja ilmoitti siitä passin omistajalle. Toisessa näyttelytilassa oli kuvia ja esineitä juutalaista, kuten esim. kuvia juutalaista lapsista, jotka olivat syntyneet Shanghaissa.

                                                                                                                                                                    

Here is a little history lesson about Shanghai Jews to begin this post with. During World War Two, Jews tried to flee the holocaust to other countries, but few were willing to accept them. They were supposed to have a visa when buying traveling tickets and some countries handed out a restricted amount of visas. In 1937 Japanese troops occupied Shanghai and they were willing to accept Jews without passport or visa to come to the city. Those that had the money, traveled by ship from Italia to Shanghai. Also Japanese consuls in some European countries helped issue visas to Jews against orders from their superiors. These Jews travelled across Russia and went to Japan, before being moved to Shanghai. Shanghai had a Jewish community before the refugees arrived, consisting of the wealthy Iraq Jews, including Sassoons and Kadoories families, and Russian Jews, that earlier had been settled in north China. 

In 1943 all 23,000 refugees were relocated to an area of one square mile. This was done, so that the Japanese could have an eye on what they were doing, but on the other hand the ghetto was not walled, meaning that the Jews were able to leave the area if they got the permission from the Japanese. The conditions in the ghetto were harsh to begin with, but there were also Chinese people living there, bringing comfort. Richer Jews assisted by giving food and clothes and slowly the ghetto turned out to be a thriving community. They established schools, a new synagogue was built, newspaper were published and people had work. Nazis pressured Japan to hand over the refugees living in Shanghai, but Japan didn’t do as they were told. The ghetto was liberated in 1945, and in 1948, when the state of Israel was established, most Jews left the city of Shanghai. Ten years later only about 100 Jews remained in the city and nowadays there isn’t more than a few left.

Since I still haven’t found an internship, I was able to go on another walking tour with the Shanghai Finns in the middle of the day. We met up at Dalian Rd. metro station and when everybody had arrived, a group of fourteen people and a baby set of. Our guide told us about the history of the Jewish people in Shanghai, so we had a better understanding of what we were going to look at. Our first main stop was the Jewish Refugee museum. The entry was 40rmb with group discount and there weren’t that many people at the same time as we were visiting. A guided tour began at eleven o’clock, so we had some time to look around on our own before going on the tour. The museum consisted of three building, from which the main building was the Ohel Moshe Synagogue. It was rebuilt in 2007, to look like the original one used in 1928. The second floor of the building had computers where you could look up former refugees from a database. The third floor had an Auschwitz exhibition that we didn’t look at.

Our guide spoke English and told us about the history and walked us through the first and second floor of the synagogue. After this we went to the first exhibition hall, where she showed us movie about the refugees living in Shanghai. After this we looked at some pictures and she told us a bit about the people in the pictures. The exhibition had a passport that a Jewish woman had lost some 70 years ago, and just recently a Chinese person found it and was able to contact the owner of the passport. The second exhibition hall was more personal with wedding pictures and pictures of kids born in Shanghai.