Nordic Thoughts on Fashion

Vaikka liityin jo jonkin aikaa sitten mukaan Finnish Business Council Shanghain ryhmään nimeltä Young Professionals, en ole yhtään seurannut mitä tapahtumia he ovat järjestäneet. Katsottuani heidän sivuiltaan, huomasin, että yhdeksäs päivä oli tulossa luento, nimeltä Nordic Thoughts on Fashion. Ilmoittauduin mukaan, sillä muoti aihe kiinnosti minua. Luento pidettiin Kartel nimisessä viinibaarin alakerrassa, ja samaan aikaan kun luentomme pidettiin, päätilassa, eli yläkerrassa Britti konsulaatilla oli omat pippalot. Luento maksoi seitsemän euroa ja paikalla oli varmaan lähemmäs viisikymmentä ihmistä, vaikka tilat olivat melko pienet ja eivät toimineet lunetosalina kovin hyvin. Luentokin alkoi neljäkymmentäviisi minuuttia myöhässä, ja ihmettelen, mikä syy tähän oli. Ensimmäinen puhuja oli Eccon markkinointi osaston johtaja Sarah Chu, joka kertoi miten Ecco on muuttanut taktiikkaa tulessaan Kiinan markkinoille ja miten saada kuluttajat tietoiseksi merkistä. Hän kertoi mm. että mainoksissa käytetään julkkiksia ja merkkiä yritetään siirtää ylemmäs kohti luksus kategoriaa. Kenkävärit ja -mallit ovat myös eri kiinan markkinoilla, kun mitä ne ovat Skandeissa. Lisäksi eri konseptiliikkeitä on avattu, joita ei muissa maissa löydy. Puheen alussa mikrofoni kaikui ja ääni kuului kahdesti, mikä oli melko ärsyttävää. Lisäksi puhujan videot eivät kunnolla toimineet, mikä vaikutti kokonaisuuteen huonolla tavalla, vaikka puhuja oli muuten hyvä.

Illan toinen puhuja oli ruotsalainen muotisuunnittelija Viktoria Chan, joka kertoi miten vaikeata on tuoda Ruotsissa toimivan merkkinsä Kiinaan. Suurimmaksi osaksi hän kertoi mitä haasteita on viimeisen puolen vuoden aikana kokenut, samalla kun antoi meille paljon kiinnostavaa insider tietoa muoti maailmasta Kiinassa. Hän sanoi mm. että mikäli haluaa vaatteensa näkyviin lehdissä, lehdelle tai toimittajalle pitää maksaa, jotta he kirjoittavat tai kuvaavat hänen vaatteitaan. Toimittajat eivät myöskään osallistu tapahtumiin, mikäli heille ei makseta. Victoria myös kertoi miten tuttava oli löytänyt toisesta kaupasta samanlaisen mekon, kun mitä Victoria on suunnitellut, 300rmb (45euroa), kun hän itse myy niitä 3000rmb (450euroa). Hän oli melko katkera, että joku muu kopioi ja tekee rahaa hänen mekollaan, kun hän itse ei saa niitä myytyä. Hän sanoi vielä, ettei ymmärrä kiinalaista kuluttajaa, sillä hänen mielestään he käyttävät niin viime vuosien mallisia vaatteita, ja jopa lisäsi, että hänenkin pitää alkaa lisätä bling blingiä vaatteisiinsa, jotta ne myisivät Kiinassa paremmin.

Viimeinen puhuja oli suomalainen Kirsi Rauhala, joka on töissä Lindexillä, ja kertoi mm. Lindexin toiminnasta ja omasta työkokemuksestaan. Kirsi on jo pitkään tehnyt töitä Aasian markkinoilla Suomalaisille yrityksille, kuten Citymarket ja Seppälä. Hän meni läpi miten ajat ovat muuttuneet ja mitä hän uskoo tapahtuvan tulevaisuudessa Kiinan markkinoilla. Yleisö sai lopuksi vielä kysyä puhujilta, mikäli kysymyksiä tuli mieleen, mutta suurimmaksi osaksi ainoastaan järjestäjät keksivät kysymyksiä. Ohjelman piti loppua kymmeneltä, mutta onneksi jo vähän kello yhdeksän jälkeen ilmoitettiin, että nyt siirrymme terassille jatkoille, ja siinä vaiheessa lähdin kotiin. Mikäli olisin myöhemmin lähtenyt, en olisi metrolla päässyt kotiin asti, sillä Guanglan Lun vaihtoasemalla metro loppuu joskus siinä kymmenen aikaan. Keskustassa voi käyttää metro vielä kello yhdentoista jälkeen, kun meidän vaihtolinja lopettaa vuoronsa jo todella aikaisin. 

                                                                                                                                                                   

During my time here I haven’t been following up on what the Finnish Business Councils group in Shanghai called Young Professionals has been up to, until recently. I found on their website that there would be an event called Nordic Thoughts on Fashion, with three speakers from the Nordic countries, so I signed up for it. The event was held in Kartel, a wine bar in the city center. When I arrived at the bar, located on the fifth floor, I paid the fifty rmb for the entrance and was guided to have a seat on the fourth floor. The fifth floor, or the actual bar, had a British event going on. People arrived in a steady pace and the room got packed pretty quickly. Actually many people had problems finding seats, since it was more like a lounge with large sofas, not a place to have events like this. I think that there were more than fifty people in the room in the end. The event started about forty-five minutes late and they had problems with showing videos and the microphone did some echo in the beginning. So not too well prepared if you ask me.

The first speaker was Sarah Chu, head of marketing for Ecco, who talked about what Ecco has changed about themselves after entering the Chinese market, in other words a bit about market strategies and brand image. For example Ecco makes different colors and models of shoes in China that aren’t on sale in the Scandinavian countries. Also the advertisement is more luxurious in China, with some well-known celebrities as their face, as in other countries Ecco is seen as a pretty normal brand compared to Clarks.

The second speaker was Swedish fashion designer Victoria Chan, who talked about the challenges of entering the Chines market with a well-established brand in Sweden. After arriving six months ago in China, she thought launching her brand in Shanghai would be easy, just to find out that the market doesn’t work in the same way as in Sweden. Shanghai has a boutique culture, and getting her brand into a mixed brand store is hard, since there aren’t too many of them in the city. She also talked about problems with people copying her dresses, and selling them for a cheaper price as well as how expensive it is to get your clothes on show in a magazine. In China designers pay for all the exposure in magazines and also editors attending events get paid. All in all magazines are just product placements and something a new brand can’t afford.

The third speaker was Finnish Kirsi Rauhala, who talked about Lindex and her career. She has worked previously in China and Asia, so she let us know how the markets and business has changed over the years and how she feels it will be in the future. Overall the presentations were great, but the place was too small for that many people and waiting for the event to start was big negative experience. The event should have ended at ten, but as the organizer announced a bit after nine, that now was the time to move over to the roof and mingle, I decided to leave. The last metro going from Guanglan lu towards my home stop leaves after ten, so I hurried over to the metro line two and made it to one of the last metros.