Qingming

The graves have been decorated with flowers and other colorful decoration for the Qingming festival

Pictures under are from the earlier trip showing the graves located in the middle of the fields growing food

The red paper is what is left after the firecrackers have been set off

Burning joss paper at the grave

This what the fields looked like this time and we walked along these small paths to get to the graves

Lähdimme siis perheen synnyinkaupunkiin viettämään Qingming pyhää. Qingming tarkoittaa sitä, että mennään esi-isien haudoille kunnioittamaan kuolleita sukulaisia ja rukoilemaan. Oikea Qingming vietetään maassa vasta ensi viikonloppuna, mutta sillä silloin kaikilla on kolme päivää vapaata töistä, päätimme mennä matkustelemaan silloin. Vaikka olimme päässeet perille edellisyönä joskus kahden aikaan, perheen mielestä olisimme hyvin voineet herätä kello kuudelta ja aloitta hautakierros. Itse nousin vasta seitsemän aikaan todella väsyneenä ja lähdimme yhdessä ulos pellolle, jossa ensimmäiset haudat sijaitsevat. Näillä haudoilla olimme jo viimekerralla käyneet, joten kuvat ovat siltä kerralta. Kävimme siis ensiksi isoisän haudalla, joka ensiksi koristeltiin tekokukilla ja värikkäillä serpentiineillä. Haudan edessä poltettiin leikki rahaa, viina ja tupakkaa, sekä jonkin sortin paperia, joka näyttää ihan käsipaperilta, mutta joka taitaa edustaa rahaa. tavaroiden palaessa, mennään haudan eteen polvilleen ja kolme kertaa tai enemmän kumarretaan haudalle. Kun kaikki ovat yksi kerrallaan tämän tehneet, pistetään sähikäiset tulille ja juostaan kohti seuraavaa hautaa, sähikäisten kovat paukkeet soidessa korvissa. Eli mikä tämä juttu oikein oli? En itsekään ole ihan varma, mutta poltettavat tavarat menevät taivaaseen, jossa kuollut sitten voi juoda viinansa, polttaa tupakkaa ja käyttää rahaansa ties mille. Sähikäisillä kai sitten herätetään kuollut, tai ainakin saadaan hänen huomionsa, että nyt haudalla tapahtuu jotain. Pelolla on suuri määrä hautoja, ehkä noin viisikymmentä, ja kävimme vielä mummon ka jonkun toisen sukulaisen haudalla tekemässä saman tradition.

Söimme lounaan ja jatkoimme matkaan kohti toista hautapaikkaa, joka sijaitsi toisessa kylässä. Iso-iso-isän hauta sijaitsi jonkun pihalla, mutta pihan omistaja vain seurasi sivusta kun olimme melkein polttamassa alas hänen peltonsa. Perheenjäsenet eivät itse valitse hautapaikkaa, vaan jonkin sortin feng-shui pappi näyttää minne se pistetään. Aikaisemmin traditiona oli rakentaa pieni talo, jonne vainaja pistettiin arkkuineen asumaan kolme, viisi tai seitsemän vuotta. Vasta tämän jälkeen arkku, jossa enää luut olivat jäljellä, pistettiin maan alle. Näitä kuolleiden taloja ei enää näe, sillä ne ovat nykyään kiellettyjä. Lopuksi kävimme vielä äidin sukulaisten haudoilla, jotka sijaitsivat toisessa kylässä noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Kävimme kaiken kaikkiaan neljässä eri paikkaa, ja teimme tämän koristelu, poltto, sähikäinen rutiinin noin seitsemän haudan luona. Onneksi haudat olivat sentään melko helposti löydettävissä paikoissa, eikä ylähäällä kukkuloilla, niin kuin monet muut näkemäni haudat on sijoitettu.

Mikä minusta on outoa, on se, että haudat jotka sijaitsevat pelloilla, sijaitsevat viljelmien seassa. Luulisi näiden vihannesten olevan aika turmeltuja kun haudoilla poltetaan kaikkea roskaa ja kaikki koristeet jätetään maastoon.

                                                                                                                                                                 

Qingming is celebrated in China during the next weekend, but we did it a bit earlier as they day it is officially done on, was unlucky on our part. Qingming, also known as Tomb Sweeping Day, is the holiday when families go and visit their ancestors’ graves. We visited four grave spots and some seven or more graves. We started off by the most important and nearest grave to the uncle’s house being the grandfather. The grave is located in the middle of the field with crops grown all around the grave. The field had about fifty graves, and still this isn’t a graveyard, but the villagers’ farm land. We started by decorating the grave with some plastic flowers and colorful banderols. After this paper money, tobacco, spirits and joss paper was burnt in front of the grave. Everybody had to one by one kneel down in front of the grave and pray three to seven times. When this was done, one person set fire to firecrackers, and the rest, covering their ears from the loud explosions, moved on to the next grave and repeated the tradition. There were three graves located nearby the uncle’s house, but after this we had to go to another village where the grave of a great great grandfather was located. After all the important ones from the fathers side of the family where done, we continued by car to another village located some twenty minutes’ drive away and prayed for the mothers ancestors. Two graves were located in something that looked a lot more like a grave yard, not a field or some body’s front yard. And the last one that we visited was located next to the road in the woods. The family doesn’t choose where to bury their relatives, it is the job of a feng-shui priest to choose the perfect location. Also in the past, the dead ones were placed in a small house, where they had to wait three, five or seven years before they could be buried in the ground. Nowadays this tradition has been banned and these houses can’t be used anymore. 

Kaksi yötä maalla

The house was still under construction during our previous visit, but it was finished this time so we stayed there

Some kinds of herbs on the pavement outside 

The fields surrounding the village 

The family dog with its four puppies

Lähdimme viettämään Qingming pyhää viikonlopun ajaksi Anqingiin. Meitä oli yhteensä viisi henkilöä, jotka lähtivät, sillä mukana oli myös CCn sisko ja vanhemmat. Matkaa Shanghaista Anqingiin on mukavat kahdeksan tuntia, ja matka tehdään bussilla. Matka sujui sinänsä hyvin, vaikka aika stressaavaa on olla juomatta, kun ei tiedä milloin pääsee vessaan. Tällä kertaa vessaan päästiin viiden tunnin jälkeen. Saavuimme perille kahden aikaan yöllä, ja taskulamppujen kanssa suunnistimme kohti yösijaamme. Vietimme kaksi yötä sedän perheen kodissa. Olimme pari kuukautta sitten käyneet tervehtimässä perhettä, ja silloin he asuivat todella ysinkertaisessa ja vanhanaikaisessa savimajan tapaisessa hökkelissä. Onneksi he olivat nyt saanet rakennettua valmiiksi uuden talon, ja saimme siis yöpyä siellä. Kodissa oli kolme makuhuonetta, ruokasali, keittiö ja vessa. Talo ei ollut aivan valmis, tai sitten he tykkäävät tällaisesta puolivalmiista sementtirakennuksesta. Seuraavan aamuna iski joko allergia tai flunssa, ja vietin seuraavat kaksi päivää kipeänä. Kävimme matkan aikana myös naapureiden asunnoissa ja tuli huomattua miten jotkut asuvat aivan kauheissa, melko likaisissa ja pimeissä asunnoissa, kun taas jotkut ovat remontoineet vanhat talot ja sisällä voi olla jopa länsimaalainen vessa. Kylässä siis suurimalla osalla taisi olla vessa erillisessä rakennuksessa ulkona.

                                                                                                                                                                       

Together with CCs family, we went to Anqing to spend the Qingming holiday. We were altogether five people taking the bus from Shanghai to Anqing, and the trip took eight hours. The bus ride in itself isn’t that bad, but waiting for the toilet break makes it a bit uncomfortable. The bus doesn’t have a toilet and the toilet break stop is made after about five hours. We arrived at our destination after one o’clock in the night and with flashlights we navigated our way in the dark. We stayed two nights at an uncle’s family’s house. Luckily it was newly built, as last time we visited some couple of months ago, they still lived in an old house without electricity or sufficient isolation. The new house had three bedrooms, kitchen, dinner hall and toilet. We also visited some other people’s houses in the neighborhood and I have to say that the contrast is pretty large between the old, dark and dirty apartments against the ones that are newly renovated.   

Vihannes- ja lihamarkkinat

Olimme asuneet täällä alueella jo jonkin aikaa kunnes yhtenä päivänä tuli löydettyä vihannes- ja lihamarkkinat. Olemme monesti kävelleet tämän paikan ohi, mutta sillä halli on muoviverhojen takana piilossa, en ole koskaan edes miettinyt mitä siellä voisi olla. Kerran näin kuin nainen livahti sisään verhojen taakse, ja kysyin, mitä tuolla on? Kävimme katsomassa ja paikalla on noin kymmenen liha tiskiä ja kymmenisen vihannestiskiä, joista melkein kaikki myyvät samoja vihanneksia. Hinta kumminkin vaihtelee suuresti, ja tämän takia pysyttelemme yhden kauppiaan tuotteissa. Ensimmäisellä kerralla kysyin, eikö teillä ole ihan normaalia keltaista sipulia punaisen sijaan. Eipä ollut, ja eikä kellään muullakaan, mutta parin kerran jälkeen sitä on nyt hänen valikoimastaan löytynyt. Olen tällä tavalla myös saanut sinne punaisia pyöreitä paprikoita, sillä heillä oli aikaisemmin vaan chilin tapaisia paprikoita myynnissä. Tuli myös kysyttyä, että löytyykö romanesco parsakaalia, jotain mitä en aikaisemmin ole syönyt, ja seuraavalla kerralla sitä oli tiskillä. Eli hyvää palvelua kun kaikki mitä kysyn saapuu viikon sisällä tai nopeammin, mikäli he vain muistavat tuoda markkinoille mukanaan. Lihaosastolta olen ostanut joskus jauhettua naudan lihaa, mutta kaupan liha on paremmanmakuista, joten en ole siellä käynyt pitkään aikaan. Olen myös saanut pakastettuja kanan rintafileitä täältä, kun niitä taas ei kaupasta melkein millään löydä.

                                                                                                                                                                   

I have been living in this area for a while, and never knew until recently that we have a vegetable and meat market nearby. Once I asked what is that place behind those plastic curtains, and it turned out to be a market with ten meat stands and about ten more vegetable stands. Most of them sell the same vegetables, but prices and quality might vary. Now I stick to only one stall as some places are really expensive. The place I go to has become used to me asking for new products. I started off by asking if they have yellow onion instead of the red one, and within a week they had it for me. Next time I asked for round red paprika, since they only had chili like paprika for sale, and that one they also got. A week ago I asked if they had romanesco broccoli, something they never heard about, but next time I visited, that one was also for sale. I have also bought meat from the market, but as the minced cow meat wasn’t as good as in the shops, I haven’t been shopping for meat after that one time. On the other hand we got some chicken breast from there, as I haven’t found any in the nearby shops. 

Ystävämyynti Hongkoussa

Meidän oli viikonloppuna tarkoitus lähteä Niken, Adidaksen ja Rebooken ystävämyynteihin, mutta meillä ei ollutkaan aikaa vaan menin toiseen paikkaan ostoksille. Tiistaina olin jo valmiiksi keskustassa, joten päätin käydä katsomassa, mikäli sieltä jotain halvalla löytyy. Otin metron North Sichuan Roadille, josta kännykän navigaattorilla navigoin itseni kohteeseen. En ole siis aikaisemmin käynyt ostoksilla täälläpäin, joten en tunnistanut katuja kovin hyvin. Pääsin perille navigaattorin ansiosta, mutta edessäni oli iso pankki-rakennus. Menin sivuoven vartijalta kysymään missä oikea paikka on, ja hän neuvoi minut sisään ja yhdeksänteen kerrokseen. Rakennus oli täynnä pienten firmojen toimistoja, ja sitten tämä ystävämyynti oli sujautettu yhteen huoneeseen. Paikalla oli varmaan lähes viisikymmentä ihmistä, josta suurin osa tungeksi pöydän ääressä, josta luulen heidän saaneen kenkiä. Paikalle ei ollut mitään minun makuuni, vaikka hinnaksi joillekin tuotteille oli pistetty alle kymmenen euroa. Lähdin toista tietä pitkin suunnistamaan takaisin kohti metroasemaa ja kotiin lepäämään.

                                                                                                                                                                   

We were supposed to go to Nike, Adidas and Rebook sales event in the weekend, but we didn’t have time, so I ended up going shopping somewhere else. On Tuesday, when I already was in the city, I decided to go there and have a look at what they had to offer. I had to take a metro to North Sichuan Road, a place not familiar to me. There I used my phone navigator to find the right building. The building ended up being a large bank – office building and I had no idea where to head next. The entrance guard guided me to the ninth floor where I found a room full of cloths and people. The cloths weren’t that interesting even though the prices seemed to be really low. Lots of people were pushing their way to a counter where I believe they got shoes in the right size, but I wasn’t interested in getting in the crowd, so headed back to the metro. 

Lounas terassilla

The starter could either be a soup or some seafood

Potatoes and chicken is something I haven\t eaten in a long time

Kävelykierroksen jälkeen kuusi meistä jatkoi matkaan yhdessä lounaalle. Pieni ravintola löytyi vähän matkan päästä ja jäimme ulos terassille syömään. Kaikki valitsivat lounas menun, johon kuului joko kaksi annosta hintaan 98 (15e) tai kolme hintaan 108 (16,50e). Olin ainut joka otti kolme annosta, sillä siihen kuului jälkiruoka, ja totta kai mikäli jälkiruoka maksaa vain puolitoista euroa enemmän, niin kyllä sen pitää ostaa. Saimme alkupala keitot melko nopeasti vaikka meidän tultua paikalle terassi täyttyi nopeasti. Porkkanakeitto oli hyvää ja lisukkeena oli lämpimiä patonkipaloja. Tämän takia kai pääruoalla kesti melko pitkään, ja monet parit, jotka olivat tulleet meidän ryhmän jälkeen, olivat saaneet jo kaikki ateriansa. Pääruokana melkeinpä kaikilla oli kanaa ja perunaa. Joillakin jäi kanasta osa syömättä, sillä ei ne mitään parhaimpia kanafileitä olleet. Itse olen niin tottunut syömään vaikka mitä ihme lihaosia kotona Kiinassa, että kaikki liha, missä ei ole luita on syötävää. Minut on jopa pikkuhiljaa totuteltu syömään luisia lihanpaloja ruokapöydässä, sen jälkeen kun olen jättänyt lukuisat liha-ateriat koskematta.. Olin siis ainut joka oli tilannut jälkiruoan, ja arvata voi, että silläkin kesti. Kaikki olivat jo valmiit ja kolme olivat jo jatkamassa matkaan kunnes jälkiruoka viimein saapui. Hotkin sen samalla alas kun laskua maksettiin. Jälkiruokaan kuului kolme pientä annosta, vanilja-vanukas, leivos ja mango-kakkupala.

                                                                                                                                                                  

After the walking tour some of us went out for lunch. We found a small place with a great terrace. We arrived just before lunch time, so in just a couple of minutes the terrace was full. We all chose the lunch menu including either two dishes for 98rmb or three for 108. Everybody else stuck with the two set menu, except for me, who also wanted the dessert. Why not take dessert when it only costs 10rmb more? Few places have such cheap desserts. The starter was a carrot soup that was pretty good. The main on the other hand was chicken and potatoes. Some didn’t finish all of the chicken as it wasn’t the best files and had some weird parts included, I didn’t notice and ate up everything. After eating weird meat dishes every day cooked by a Chinese uncle at home, I have got used to eating meat with bones that you just casually spit out on the middle of the dinner table. Getting the main took some while, but waiting for my dessert when everybody else had finished was painful. Luckily I ate it up at the same time as the rest were paying the bill, so nobody had to suffer with me and wait for me to finish my meal. 

Opastettu kävelykierros

Ding Xiang Garden house with some elderly enjoying the park

We weren't able to enter the park as it was closed for other people than the elderly it seemed like

Children's theater backyard 

The Shanghai theater university

Statues were placed around the campus area

Walking past some unusual houses

Must be expensive to live in a house like this in the middle of expensive Jing An area

The entrance of former residence of Cai Yuanpei

The inner garden was really nice, but on picture it looks a bit dull 

Lähdin jo ennen kahdeksaa matkaan, jotta olisin ajoissa kello kymmenen tapaamispaikalla. Olin kumminkin puolituntia liian ajoissa Ding Xiang Gardenin edustalla. Tarkoituksena oli osallistua Shanghain Suomalaisten järjestämään opastettuun kävelykierrokseen. Olin aikaisemmin harmitellut, että viime kuun kävelykierros jäi väliin, joten päätin että nyt on pakko lähteä mukaan. Toinenkin Suomalainen saapui ajoissa, joten oli juttuseuraa ennen kuin loput ryhmästä tuli paikalle. Olimme yhteensä yksitoista suomalaista kiertelemässä French Concessionsin ja Jing Anin katuja. Dingxiang puisto oli ensimmäinen kohde, mutta siellä oli jonkinlainen eläkeläisten virkistyspäivä menossa, joten saimme vain kurkata millainen puisto on ja nopeasti vilkaista taloa. Puiston sisäänkäynneillä oli siis pistetty do not enter –kylttejä, vaikka vanhukset pyörätuoleissa rullailivat rauhassa polkuja pitkin.

Kävelykierroksen teemana oli kulttuuri ja kävin siis katsomassa taloja, jossa tunnettuja henkilöitä kulttuurimaailmasta on asunut sekä ihan moderneja paikkoja. Matkan varrella pysähdyimme katsomaan taloa, joka muistutti Barcelonan rakennuksia, eli todella outo sekoitus. Seuraava paikka oli lasten teatteri, jonka vartija kuitenkin kyseli, että minne olimme matkalla. Taisin olla yksi harvoista, joka ryhmästä osasi puhua kiinaa, joten yritin selittää, että haluamme mennä sisään katsomaan. Oppaamme oli siis aikaisemmin hyvin itse päässyt sisään katsomaan aulaa. Kiersimme takapihan kautta ja näimme aulan ennen kuin kävelimme tien yli teatterikorkeakoululle. Teatterikorkeakoulu oli jaettu moneen rakennukseen ja patsaita oli pystytetty sinne tänne.

Tästä eteenpäin lähdimme kovaa vauhtia kohti määränpäätä, joka suljettaisiin parinkymmenen minuutin jälkeen. Itse en varmasti sinne olisi löytänyt, sillä asunto, jonne olimme matkalla, sijaitsi sisäpihalla. Portti oli jo pistetty kiinni, mutta seistessämme ulkopuolella ihmettelemässä, virkailija avasi oven, huomasi meidät, ja päästi meidät sisään, vaikka hän olikin varmasti juuri matkalla syömään. Cai Yuanpein entinen asunto oli muutettu museoksi, mutta itse tykkäsin enemmän sisäpihasta, jonne oli aseteltu paljon kukkia. Viimeinen paikka, jossa kävimme katsomassa, oli ooppera talo, joka myös sijaitsi sivukujan päässä. Se ei ollut mikään oikea ooppera talo, vaan paikka jossa pidettiin pienempiä tilaisuuksia. Täälläkin vartija tuli ihmettelemään olemmeko valmiita lähtemään. Ja sillä kukaan ei vastannut, hän kovaan ääneen kiinaksi jatkoi, ette tekö ymmärrä kiinaa? Eli vaikuttaa vähän siltä, että yksin voi käydä millä tahansa pihalla katselemassa, mutta ryhmä suomalaisia on aivan liikaa vartijoille.

                                                                                                                                                                   

After missing out on last month’s walking tour, I decided to take part in the one arranged this month. Shanghai Finns arrange a walking tour every month and this one had the team of French Concessions culture. The group of eleven people met up at ten o’clock outside Ding Xiang garden. We weren’t able to actually visit the garden, as some elderly were having some sort of leisure day at the house. We stopped at a former residence of some artist and the apartment reminded me of some building in Barcelona. In other words the architecture varies a lot in the city. From here on we visited the Children’s Theater and the Theater Academy on the other side of the road.

We walked briskly to the former residence of Cai Yuanpei, but they had already closed the gates. Luckily the worker opened the gates as we still were outside and let us in even though I think she was on her way to have dinner. The residence was turned into a museum about his life, but I was more interested in the front yard that had lots of flowers set up in the sun. We also had a look at the opera house, that wasn’t a proper opera house. The tour took about two hours and during this time two Chinese house guards came and told us to leave, even though the tour guide had earlier managed to look at these places on her own. In other words it seems like a few people can visit, but if a bigger group comes in to a somewhat public place, then it suddenly isn’t ok anymore. 

Kevään merkkejä

Kevät alkaa näkyä jo ulkona. Suurin osa kukista ei ole vielä avautunut kokonaan. Viime viikonloppuna, kukkiminen alkoi puistoissa, joten siellä oli kuulemma tungokseen asti porukkaa. Itse odottelen vielä pari viikkoa ja sitten voin huhtikuun alussa käydä itse puistossa kukkia katsomassa. Rajoitettu määrä ihmisiä päästetään puistoihin per päivä, joten parempi on käydä viikolla yksin, niin ei tarvitse pelätä, ettei mahdu sisään. Täällä Shanghaissa sää on ollut hyvin keväinen. Melko lämmintä on ollut, asteiden vaihdelleen kymmenestä kahteenkymmeneen asteeseen. Muutenkin ilma on ollut melko puhdas nyt pidemmän aikaa.

                                                                                                                                                                   

Spring has arrived in Shanghai. Some flowers haven’t completely opened up, but on the other hand I have heard that the parks should be blossoming. There are so many people going to the city’s parks that some have made up restrictions to how many visitors are let in every day. I will wait a couple of weeks and visit one of the parks in the beginning of April and hope to have missed the biggest crowds by that time. The weather here has otherwise been pretty good. The temperature has been between ten and twenty degrees Celsius and air has been pretty clear and fresh during these sunny days.  

Detoxia kokeilemaan

Olen tässä jonkin aikaa miettinyt kokeilevani detoxia. Eli päivän tai parin päivän aikana joisin suurimmaksi osaksi mehuja ja keittoja, jotta vatsa pääsisi eroon kaikesta roskasta ja muutenkin olon pitäisi tästä parantua huimasti. Olin pitkään ajatellut tilaavani V Cleance detoxi pakkauksen, mutta yhden päivän paketti maksaa 45euroa ja kolmen päivän 135euroa. Eli yksi juoma maksaa huikeat 7,50 euroa. Hinnan takia olen pitkään miettinyt mitä tehdä, ja onneksi ei tullut ostettua, sillä löysin vastaavan merkin, jolla on halvemmat hinnat. FSJuice löytyi yhdestä Shanghai blogista ja heillä oli oma pöytä Jing Anissa pidetyssä Design markkinoilla. Pääsin siis edustajan kanssa puhumaan heidän tuotteistaan ja samalla kokeilemaan kahta eri mehua. Molemmat maistuivat ihan hyvältä, eli kyllä se valintaa helpottaa, kun on päässyt kokeilemaan tuotetta. FSJuicelta voi tilata kotiin kahden päivän detoxi paketin halvemmalla kuin mitä VCleansen yhden päivän paketti maksaa. Markkinoilla yritin kysyä, että minä päivänä pitää tilata, mikäli haluaa paketin kotiin maanantaina. Tähän hän ei osannut vastat ja arvioi, että kyllä se seuraavana päivänä tulee, vaikka asunkin keskustan ulkopuolella. Itse luulen, että kotiinkuljetus tapahtuu kahden päivän jälkeen. Eli tässä viikonlopun aikana olisi tarkoitus tilata paketti ja katsoa auttaako detoxi ollenkaan.

                                                                                                                                                                   

I have been thinking for a while about getting on a detox. I had been looking at VCleanses detoxes, but they are a bit too expensive in my opinion. One day costs 300rmb and three days 900rmb, meaning one bottle of juice or soup costs 50rmb. VCleanse became pretty popular in autumn and lots of magazines and blogs wrote about their products. Luckily I found a similar firm with detoxes in Shanghai called FSJuice. Their detox package for two days is cheaper than VCleanses one day detox. I also had the chance to try some of their juices at the Shanghai Creatives Design Market this week. The sales person also told me a bit about their products and not eating during a detox isn’t healthy even though other brands say that a detox is done by only drinking to clean the body. During the weekend I should order a package and then I’ll see if it really works or not. 

French Concessions -katuja

Viimeinen etappi eilisellä kaupunki retkellä tuli tehtyä French Concessions alueella ja viimeinen kauppa oli Avocado Ladyn ruokakauppa. En ollut aikaisemmin näitä katuja kävellyt, joten taloista tuli räpsittyä vähän kuvia. Aina kun käy uudessa paikassa, ihmettelee, miten erilainen Shanghai on. Ei ole yhtä tyyliä, jota kaupungin talot seuraisivat, vaan nämä kadut ovat enemmän länsimaalaisia kuin kiinalaisia. Matkalla kävelin myös sinfonia oopperan ohi, mutta siitä ei hyvää kuvaa saanut otettua. Sekin rakennus oli melko oudon muotoinen. Avocado Ladyn kadulla poikkesin toisessa pienessä ruokakaupassa, joka sekin oli erikoitunut länsimaalaiseen ruokaan. Sieltä olisi mm. Marabouta ja Daimia saanut. Onneksi suklaata vielä kotoa löytyy, joten en sortunut ostamaan pussillista Damia noin kuuden euron hintaan. Avocado Ladylla on ihan kohtuulliset hinnat ja tällä kertaa tuli ostettua paketin muroja, lettutaikina mixin, suklaakakku mixin, salaattikastiketta, pari kermaa, feta juustoa ja mustamarjoja. Olisin halunnut vadelmia, mutta sillä kiinalainen asiakas kysyi missä niitä punaisia marjoja on, ja myyjä sanoi vain, että meillä on vain mustia, niin päätin ostaa mustamarjoja vadelmien tilalle.   

                                                                                                                                                                   

The last place I visited yesterday on my trip in the city was the Avocado Lady. I took another road to her shop and saw some buildings that makes Shanghai look more Western than Chinese. The Avocado Lady has lots of western food for a not so expensive so bought some cereal, pancake and chocolate cake mixes, salad dressing, feta cheese, cream and black berries. The place is a bit cramped with too many things packed in small space, but as long as there is stuff that people buy it seems to work fine. After all this I had two paper bags with bagels and the diary as well as a plastic bag full of food to bring home. After about two hours, three metro changes and a thirty minute walk home, I realized how much easier it is to shop with my boyfriend who can carry all this stuff :D

Spread the Bagel

Best name: Grumpybuttinsky

Home or office delivery

Brought home five bagels myself

Toisen blogin kautta näin, että Shanghaissa on bagel –kauppa keskustassa. Samalla kun tein kierroksen keskustassa, ajattelin poiketa siellä. Spread the Bagel –paikka on enemmän suuntautunut palvelemaan ihmisiä, jotka tilaavat kotiin kuljetettuja bageleitä. Kahvilassa oli vain kaksi työntekijää, joista toinen yritti ottaa tilaukseni ylös samalla kun puhelimitse tuli muita tilauksia. Kerralla tuli tilattua isompi satsi, kun en nyt usein paikan lähistöllä tule käytyä. Olisin halunnut pinaatti-kana bagelin, mutta sillä se taisi loppua jonkun muun tilatessa puhelimitse saman, tyydyin savustettuun kana klubi seesami bageliin ja vege parmesaani bageliin. Huomasin vielä listalta graavilohi poppy bagelin ja lisäsin sen tilaukseen. Liäski tuli ostettua kaksi normaalia bagelia nutellalla ja hunajalla. Bagelit tehdään lämpiminä, joten ei ollut se paras veto viedä ne kaikki kotiin ja syödä ne vasta monen tunnin jälkeen. Graavilohi ja vege bagelit olivat parhaimpia, ja niitä voisin jatkossakin syödä, mutta muut olivat ehtineet kuivua ja olivat melko sitkeitä. Jatkossa siis jos tilaa normaalin bagelin, se kannattaa heti paikan päällä syödä, sillä se ei kauan pysy tuoreena.

                                                                                                                                                                  

I red from another blog, that there was a bagel shop in Shanghai. When walking in the city I made a detour and headed there as well. Spread the Bagel is more into serving people ordering delivery, with only two people working in the shop and the other one trying to take my order at the same time as answering the phone. As I’m not going to this area that often, I decided to buy more bagels and try them out, so I know if it is worth a visit next time. I took one chicken club with sesame bagel and one veggie with parmesan bagel from the list. In addition I also ordered two plain bagels with nutella in one of them and honey in the other. As there was only one worker making the bagels I had time to look through the list and found the gravlax bagel that I also ordered with a poppy bagel. I made the mistake and ate them at home. Since they are warm when received the plain ones where a bit hard to eat. Also the chicken club had turned dry. Only the veggie and gravlax were amazing and I will go back and have some more of these two. And in case I want some plain ones next time, I have to make sure to eat them in the shop. 

M Diary

The book is thick and weights a lot

All the months are separated and have a fun first page

February - the year of the lamb with an actual lamb sound when opening up another page

April - make your own apron

The diary is so full with all these detailed pages that I can't find which month this one is on

November - showing the art deco houses from the Bund area

December - two CDs were included

June - some martial arts and meditation

January - a painting that makes the diary feel really hand made

Viime kesänä käydessämme M on the Bund ravintolassa syömässä, huomasin heidän myyvän omaa kalenteriaan. Ajattelin, että onpas jännä kirja täynnä kaikkea erikoista, vähän niin kuin aikuisten aarrekirja. Olimme jo kesäkuussa, joten viime vuoden kalenteri jäi sitten ostamatta. Kävin vasta eilen Madame Mao’s Dowry –kaupasta kalenterin viimeinkin ostamassa. Kalenteri on aivan omaa luokkaansa ja sen myötä maksaa myös huikeat viisikymmentä euroa. Kalenteri on iso ja painaa ihan kauheasti, mutta jaksoin silti se paperikasissa shoppailla vielä tunnin lisään. Koko sen ajan ollessani ulkona, pelkäsin kassin repeävän jossain keskellä suojatietä, mutta onnekseni se pysyi ehjänä.

Kotona pääsin viimein selailemaan kalenteria. Vaikka se on nimeltään päiväkirja, se muistuttaa enemmän kalenteria. Vuoden jokaiset viikot on jaettu erillisille aukeamille. Paljon tilaa kirjoittaa mitä päivän aikana on tullut tehtyä ja tulevista tapahtumista. Jokaisella kuulla on myös erilliset sivut jonne mm. numeroita ja nimiä voi listata. Mikä tekee tästä kalenterista erikoisen, on se, että joka kuu eri ihminen on suunnitellut kuun ensimmäisen sivun. Jokainen sivu on aivan uniikki, ja siellä voi avata luukkuja, kuunnella ääniä, silittää pintoja, vaikka mitä. Tammikuussa aukeaa maalaus. Helmikuussa on lampaan vuosi, ja voin kuunnella lampaan ääniä ja lukea hauskan version tutusta lammas laulusta. Huhtikuussa oli mukana tee-se-itse essu, eli muovisesta paperista voi leikata itselleen essun. Kaiken kaikkiaan kalenterissa oli mukana kolme cd levyä, paljon reseptejä, runoja ja laulun sanoja, esiin viikattavia osia, pieniä kirjoja, postikortteja jne. Mielestäni tämä on siis ihan huikea pöytäkalenteri, josta joka kuu löytyy jotain uutta ja hauskaa. Materiaaleja on käytetty runsaasti ja sen myötä jokainen sivu näyttää ja tuntuu erilaiselta.

                                                                                                                                                                  

Last summer, when we were dining at M on the Bund, I saw them having on sale their own calendar. Since it was already summer, I decided not to buy it, but wait for next year. Next year came and I still didn’t find the time to go and get it, until yesterday. Luckily they sell the calendar elsewhere than just at their restaurant, so I could get it from Madame Mao’s Dowry. The calendar cost 350rmb, but it was worth it since it is just one of a kind. It weighs a lot and I was afraid the paper bag it was in would break at any moment, but to my relief it managed through a couple of hours until I reached home.

As the pictures show, the calendar is full of all kinds of fun and crazy stuff. Every month has been designed by a different person and it shows. Some are more into art, showing a painting, as others have music as their team, including three CDs. There are some recipes, lyrics to songs, poems, pictures of different places, small books, lots of things to fold up etc. It is like a treasure book for adults. All weeks of the year have separate sides and lots of space to write down what is happening. All in all, the M diary is just a lot of fun and a great table calendar.