Päivän työ oli auttaa
tanskalaisia löytämään perille. Meidät oli kutsuttu koulun avajais-seremoniaan.
Ensin jouduin opastamaan koko tanskalaisporukan
Student Centerin luo, missä kaikki vaihto-oppilaat ja ensimmäisen vuoden
ulkomaalaiset pitivät kokoontua. Koska tanskalaiset eivät tiedä mitään mistään
rakennuksista menin heidän kanssaan avajaisiin, jotta h löytäisivät perille. Olimme
paikalla 12.30 niin kun kutsussa oli sanottu, mutta ohjelman mukaan tapahtuma
alkaa vasta 13.30, joten tanskalaiseen tyyliin kaikki lähtivät kaljalle ennen kun
ohjelma alkoi. Ohjelmaan kuului rehtoreiden ja opettajien puheet, sekä
kunniakirjojen jakaminen valituille oppilaille.
Seuraavaksi jouduin
viemään tanskalaiset rekisteröimään kurssinsa sekä näyttämään yhdelle mistä
kirjat saa ostettua. Päivän kolmas hyvä teko tuli tehtyä kun tulin kampuksen skannaus-
ja printtaus kaupasta ja näin kahden miehen harhailevan ympäri
matkalaukkuineen. Kävin kysymässä jos he etsivät hotellia ja näytin heille
tietä. Kuuluessani heidän puhuvan tanskaa, sanoin että teitä on jo täällä niin
paljon. He kysyvät minkä maalainen olen ja vastatessa heille tuli ekana mieleen
Kimi Räikkönen. Tanskalaisten onneksi olen aina paikalla auttamassa heitä,
vaikka en ymmärrä heidän puheistaan mitään! (:
☆★☆★☆★☆★☆★
It seems like my new job here at campus is
showing the Danish around. We were invited to the school opening ceremony at
12.30. Since the Danish don’t know which building is which I had to show them
to the right place. When we arrived the program told us that the ceremony will
start at 13.30, so the Danish students decided to go out for a beer. During the
ceremony the school directors and student-teachers held some speeches. We also
had to join a group photo, but I don’t think I’m visible in it. The best thing
about the ceremony was that we were given small presents consisting on a water
bottle and some moon cakes.
The nest good thing I did was showing the
Danish to the building that they could register their courses and to one of
them I showed where they could buy their books from. Since I only showed one of
them, the rest didn’t bother looking for the place. The last good thing I did
for the Danish people was showing two men, who were looking for the hotel, the
right way. I had been as lost as they were some weeks ago, so I understood what
they were looking for when they came dragging their luggage from one of the
side streets. At least I saved them some time by following them to the hotel.
To the Danish peoples big luck I’m always ready to help them even though I don’t
understand anything they say! (:
