Kiinalaiset kulhot

Antiikki markkinoilta tuli myös viime kerralla ostettua kaksi pientä kulhoa.

                                                                                                                                                                 

I also bought a set of two bowls last time I was at the antique market at Dongtai Lu. They also had bowls in red and yellow, but I liked this color way better. 

Pensseliteline koruille

Noin neljällä eurolla tuli tällainen pensseliteline ostettua antiikki markkinoilta. Pensselit siellä toisella puolella roikkuu, kun taas korut voivat olla etupuolella näkyvissä. Mikäli hienompia pensseleitä löytyy, voin siirtää käyttämäni pensselit pois ja pistää esille paremman näköisiä.

                                                                                                                                                                   

I bought this Chinese brush holder for 25rmb at the Dongtai Lu Antique Market. I have my brushes on the opposite side and some jewelry on display. I might buy some new brushes in case I find any good looking ones. 

Unikko

Marimekko ei ole Kiinassa samaan tapaan suosittua kuin Japanissa. Toisaalta huomasin jo saapuessani takaisin Shanghaihin syyn tähän. Marimekon niin suosittua ”Unikko” kuosia kopioidaan milloin missäkin sisustustuotteessa. Meidän talvipeitossa on esim. käytetty tätä kuosia ja näin myös kaupasta alennuksessa olleen lakanasetin noin sadalla eurolla. Yritin täällä selostaa, että katso, tämä on Suomen oma Marimekko kuosi, mutta kiinalaisten mielestä kuka tahansa voi tuollaista kukkakuviota käyttää. Vähän meni mönkään perheen äidille ja siskolle antamat uuden vuoden lahjat, kun ei taida ”Unikko” kukkarot olla kauhean Suomalaisia.

Lisäksi tuli Marimekolta ostettua Suomessa muistipeli. Tätä koko perhe innoissaan on pelannut viime viikon ajan. Mikäli vieraita tai sukulaisia tulee kylään, niin hekin haastetaan peliin. Olen vieläkin ylivoimainen voittaja, sillä muistipelejä on lapsuudessa pelattu ihan yllin kyllin. Täällä muistipeleihin ei olla totuttu, mutta kyllä kaikki ihan innoissaan ovat, kun saavat kun saavatkin yhden parin. Meilläkin oli yhtenä ilta aivan Suomi teema menossa kun pelasimme Marimekko peliä ja syötiin Finlandia karkkeja.

                                                                                                                                                                   

The Finnish brand Marimekko is surprisingly unknown in China compared to Japan, where it is famous. Marimekko has been on display a year ago in the modern art museum, but other than that I haven’t seen a single person use that brand, and if I would see, it would probably be fake. I thought I had bought the perfect New Year’s gift for my boyfriend’s mother and sister, when I bought two wallets in Finland from Marimekko, but I was wrong. Chinese people don’t combine the “Unikko” flower with Marimekko, but instead believe that anybody can use that flower on their products. I have seen a pretty good copy of the flower on bedding set for about 800rmb. Even the blanket we have for winter uses the same theme. 

Zhaojialou -ruokakaupunki

Lots of people on the narrow street buying food

Here are some Chinese sweets

Salted meat

Three ducks for 100rmb (15euros)

 Chinese like to travel during the holidays, so no wonder this place was full

Map over the ancient city

 Sukulaiset pyysivät meidät mukaan pienelle päiväretkelle. Autolla ajoimme noin puolisen tuntia kunnes saavuimme tähän kaupunkiin. Ihmisiä oli paljon ja kaupunki ei sinäänsä ollut niin aito ja vanha kuin muut vesikaupungit joissa olen käynyt. Paikka oli vain täynnä ruokakojuja ja joitain ravintoloita, Ihmiset siis tulivat tänne ostaakseen niitä ruokia, joita en kauheasti kaupungissa ole nähnyt. Muutenkin kiinalaiset matkustvat paljon loman aikana, joten en ihmettele yhtään, miksi tämä läheinen kaupunki oli niin täynnä.

                                                                                                                                                                   

Some relatives invited us to join them on a day trip to Zhaojialou ancient city. The city was a thirty minute drive away and when we arrived finding a parking spot wasn't an easy task to do. The city's streets were full of people. They street sellers offered all kinds of food so we looked around for a while a bought some snack that we ate together with some noodles in a restaurant. The city wasn't as authentic and old as others I have been to, and the main attraction was just the food, so nothing special to see.  

Uuden vuoden rukoukset

Lighting up the smaller incense sticks

In front of the temple with the candles on the right and the bonfire on the left

Here are some paper money, candles and incense sticks that we used during the preying outside the temple

Lähdimme onneksi ajoissa temppelille, joten siellä ei ollut niin paljon ihmisiä kuin olin odottanut. Temppelin edustalla myytiin kaiken maailman tarvikkeita rukousta varten. Luulin niitä rakettimyyjiksi, sillä jotkut suitsukkeja muistuttavat kepit olivat noin kaksi metriä pitkiä. Meidän ostoskassista löytyi kaksi jättikynttilää, rahanippu, viisi kertaa kymmenen suitsuke nippu ja kolme noin 1,80m pitkät kepit. Nämä yhteensä teki noin kymmenen euroa. Temppelin edustalla näytti olevan menossa juhannus juhlat, sillä kokko oli ulkopuolella tulessa. Aloitimme sytyttämällä kynttilät, kuulostaa helpolta, mutta sytytyspisteen edessä oli sen verran porukkaa, ettei kynttilöitä heti saanut sytytettyä. Kynttilät kädessä piti kumartaa kolmesti joka ilmansuuntaan . Kuten sanoin, oli hyvä ettei paikalla ollut paljon ihmisiä, sillä alue ei ollut mikään suuri temppelin edustalla, ja mikäli suuri määrä ihmisiä heiluttaa sytytettyjä kynttilöitä eri suuntiin, niin kyllä se aikaa vaaralliselta vaikuttaisi. Kynttilät asetettiin sytytyspisteeseen ja esiin otettiin ne melkein kaksi metriset kolmen kepin setti. Nämä sytytettiin päistä palaamaan isossa kokossa. Kepit kädessä kumarettiin kolmeen kertaan neljään eri suuntaan ja samalla toivottiin perheelle onnea, rahaa ja terveyttä ja mitä nyt muuta kiinalaiset toivovatkaan tulevalle vuodelle. Kepit heitettiin kokkoon ja pienempi suitsukesetti otettiin esiin. Silläkin oli oma sytytyspaikka ja nyt mentiin ihan temppelin eteen, pidettiin tikut pään päällä ja sama uusiksi. Tällä kertaa ensin temppeliä päin, sitten käännyttiin ympäri ja sitten ne kaksi suunta jotka jäivät tekemättä. Suitsukkeet jätettiin niille tarkoitettuun astiaan ja jatkoimme rahanpolttopisteelle. Tämä tynnyri, jota me Suomessa käytämme risujenpolttamiseen, kävi nyt rahan polttamiseen. Emme oikeata rahaa käyttäneet, vaan ostamamme paperikasan. Meillä oli vain noin sadan kappaleen nippu, kuin jotkut polttelivat ihan kassi kaupalla rahaa. Jokainen seteli piti erikseen rypistää käteen ja sitten heittää tuleen. Kai ne kiinalaiset luulevat esi-isien tarvitsevan rahaa tuonpuoleisessa elämässä vai tuoko rahanpoltto itselle rahaonnea?  

Kävimme vielä lopuksi temppelin sisällä. Sisäänpääsy oli per henkilö vähän alle euron. Koko temppeli rahasti ihmisiä kuin viimeistä päivää. Melkeinpä kaikki antoi jokaiselle jumalalle tarkoitettuun keräilylaatikkoon pari kolikkoa. Jumalan patsaita oli temppelissä enemmän kuin kymmenen. Ensimmäisessä hallissa oli viisi, kaikkia palvottiin oikeassa järjestyksessä, eli ei mennä sille ensimmäiselle tai suurimalle, vaan palvotan ne pienet ensin ja isoin viimeiseksi. Toisessa huoneessa oli vaikka kuinka monta pientä patsasta. Viimeisessä hallissa oli kolme patsasta, joista se isoin sain minut miettimään onko tämä Buddha vai Hindu temppeli, sillä Buddha patsaaseen oli merkitty hakaristi, sellainen jota muistaakseni Hindut käyttävät? Kiinalaiset palvovat vaikka mitä jumalia, joten en ihmettele, jos temppelissä on vähän sekaisin patsaita eri uskonnoista. Lähtiessämme temppelistä pois, pihalle oli tullut suuri määrä ihmisiä, sillä kello oli nyt vähän ennen kahtatoista. Onneksi olimme siis ajoissa menneet, sillä ei siinä ihmismassassa halua heilutelle kaksimetrisiä palavia tikkuja kaikkiin suuntiin. Voi sanoa, että jännä kokemus, mutta aivan kauhean savuista, kokko, suitsuket, kynttilät, rahanpolttopisteet, eihän siellä melkein pystynyt hengittämään. Lisäksi paljon ihmisiä, jopa poliisit olivat paikalla seuraamassa tilannetta ja lopuksi kauhean paljon roskaa ja muovikääreitä heitettiin mahaan kun kynttilä- ja suitsuke-pakkauksia avattiin.

                                                                                                                                                                  

We arrived early at the temple, which was great since most people came around twelve. We bought the following things before entering the temple area: incense, large candles, money and about two meter tall sticks. I actually thought that we were buying fireworks since the incenses were so tall. Outside the temple we set the candles on fire and with the candles in hand bowed three times in four directions. We repeated this with the oversized incenses as well as with the regular ones one at a time. When doing our bowing in all four directions we were also supposed to make wishes of health, happiness, wealth etc. After every step we put them at their designated spot or threw the used ones into the fire. The last act was to burn some money. Chinese people like given their ancestors all kinds of things so “fake money” is really popular. It probably signifies wealth to the one throwing the money into the fire. I wanted to enter the temple as well, so we had to pay 5rmb per person to enter. I didn’t need or maybe wasn’t allowed to pray in front of the god statues, so I just followed my boyfriend around the temple as he made his way from one statue to the next one. The temple was making lots of money as most people added some coins to every statues collection box. I actually don’t know if it was a Buddhist temple or not, as some statues looked more like Hindu or Chinese folk gods. As we made our way back home a bit before twelve, the temple ground was filled with people waiving their sticks and candles in all directions. After experiencing this smoke filled celebration I would not like to visit a larger temple such as Jing An where there is even more people. 

Lampaan vuosi alkakoon

Hyvää kiinalaista uutta vuotta! Onkohan nyt sitten lampaan vai vuohen vuosi, sillä kiinalaiset eivät kauheasti erota näitä kahta. Kiinalaista uutta vuotta odotellessa katsomme kotona uuden vuoden gaalaa tveestä. Jostain syystä aikataulut eivät oikein toimineet, joten uuden vuoden illallinen jäi syömättä ja sen sijaan sain kokata lihaa ja perunaa illalliseksi. Nyt olisi tarkoituksena askarella vähän paperikoristeita ennen kuin me kello kahdeltatoista menemme temppeliin. Saa nähdä onko myös kaikki muut alueen ihmiset päättäneet samaan aikaan käydä temppelissä siunautumassa  uutta vuotta varten?

                                                                                                                                                                   

Happy Chinese New Year! I’m not sure if this year is the year of the lamb, sheep or goat, as Chinese people don’t separate between these three and just uses one of them when speaking about the new year. For now we do as the rest of the population and look at the new year gala on TV. I should also do some paper cutting before we head over to the nearby temple to receive some new year’s blessings. Let’s see how many people have decided to do the same thing as we are at twelve o’clock? 

Xin Hai Hui -ravintola

Frying our own vegetables, mushroom and in this case some giant shrimp

Chocolate fondue with some fruit

Vegetables to choose from

The meat section

The buffet was divided into three sections

The cake selection wasn't too bad

Olimme tvssä nähneet ohjelman, jossa vieraillaan eri ravintoloissa, ja päätimme kokeilla yhtä, sillä se vaikutti hyvältä ja halvalta. Emme tienneet missä se sijaitsee, mutta onneksi se löytyi heti ensimmäisellä nettihaulla. Xin Hai Hui –ravintola oli seisovapöytä tyyppinen paikka, vaikka kaikki lihat ja vihannekset pitää itse paistaa. Paikka oli vain tiettyihin aikoihin auki, ja koska olimme puolitoista tuntia liian ajoissa ehdimme käydä kiertelemässä paikkoja. Tullessamme takaisin jouduimme jonottamaan sisäänpääsyä, mutta saimme pöydän viidessä minuutissa. Paikka oli siis ihan täynnä, ja syynä lienee se, että yksi henkilö maksaa 89rmb, eli noin 12euroa ja kahdessa tunnissa saa syödä niin paljon kuin vain ehtii. Pöytämme täyttyi liha astioista ja aloimme paistamaan naudanpaloja ja pekonia. Lihojen lisäksi tarjolla oli paljon vihanneksia, kalaa, äyriäisiä, hedelmiä, kastikkeita ja kakkuja. Normaalista seisovasta pöydästä emme paljon ottaneet, sillä pääasiassa näissä paikoissa syödään vain lihaa. Hanajuomat kuuluvat myös hintaan. Vaikka tarjolla on kaikkea mitä haluaa syödä, niin aikarajoitus on sen verran stressaavaa, että alkuun syö aivan liian paljon ja nopeasti, että ehtii jälkiruokiakin syömään. Nimittäin kerran on tapahtunut niin että aika loppui toisessa paikassa ja en päässyt jälkiruokia kokeilemaan. Kyllä se harmitti.

                                                                                                                                                                   

  

We skipped Valentines dinner and had it yesterday at a restaurant we had seen on tv. The buffet style restaurant was located in the Peoples Square area and two hour dinner costs 89rmb per person. Xin Hai Hui –restaurant was only open at specific times and when we came back the place was so full that we had to queue for a while. The restaurant is mix between a buffet and bbq place, since you have to prepare meat and vegetables by yourself on the grill at every table. We some ten plates of beef as the couple besides us ate like pigs and had double the amount of plates. The selection of meat was great, but there are also lots of vegetables, fish, sushi, fruits, cakes and a buffet table. The drinks are free flow as well. The place was nice and we had our table in a quieter area which was nice. The only downside is the two hour restriction which puts pressure on the first hour to eat too much and too fast. 

Antiikkimarkkinat sulkemassa

Luin lehdestä, että uuden vuoden jälkeen Dongtai kadun antiikkimarkkinat suljetaan lopullisesti, joten kiiruhdimme sinne. Sulkemisaikeista minulle kerrottiin jo joskus keväällä, joten melko pitkään he silti ovat kadulla olleet. Kadun asukkaat häädetään ja rakennukset tuhotaan uusien tilalle. Katu on siis hyvällä alueella keskustassa ja jokainen talous saa kaupungilta 300,000rmb eli noin 45,000 euroa. Kadulla oli jonkin verran ulkomaalaisia kiertelemässä ja sydämeen sattui kuin näin turistin ostavan kuudellatoista eurolla saman piipun kuin minä ostin kolmella eurolla joskus aikoinaan. Selvisi myös että suurin osa myyjistä on toisesta maakunnasta, Henanin tai Xianin maakunnista. Ne olivat aikoinaan pääkaupunkeja, joten sieltä sitä antiikkia löytyy yllin kyllin. Tämä myös selittää miksi kadulta löytyy paljon terracotta armeijan patsaita, sillä oikea armeijahan sijaitsee Xianissa. Katu on vielä kuukauden auki ja mikäli myyjät siirtyvät jonnekin muualle ei ole vielä selvinnyt.

                                                                                                                                                                   

I red in a magazine, that the antique market on Dongtai Lu will be closed permanently after Spring Festival, so we went there. I knew during spring, when I last visited the place that the road would be demolished but it took a bit longer for them to actually set the date. All the people living on the street are given 300,000 rmb to move away. Most of the sellers aren’t from Shanghai, but from Henan or Xian, so if they will reopen somewhere else is still unknown. When we visited there were some westerns walking around, but as we came at about five o’clock the shops started closing when it got darker. 

Medusaa ja kilpikonnaa

A whole chicken on the left and some turtle on the right, not the most appetizing setting 

Firman uuden vuoden juhlissa osallistuimme myös heidän juhlaillalliseen. Kaikki istuivat noin kahdentoista hengen pöydissä, mutta onneksi meidän pöydässä oli vain noin yhdeksän henkilöä, sillä kameramiehet kävivät syömässä aina kuvauskeikkojen välissä. Olin odotellut illallisen alkamista jo kello kolmesta asti, sillä siihen aikaan pöydät katettiin. Ruokailu alkoi vasta pari kolme tuntia myöhemmin. Alkuruokia oli kahdeksan kappaletta, joista länsimaalinen salaatti ja meduusan palasia. Olen aikaisemminkin syönyt kiinassa meduusaa, tietämättä mitä se on. Pääruokia oli noin kymmenen joista suurin osa oli lihaa, jossa oli sen verran paljon luunpalasia, että itsellä on vaikeuksia syödä liha ja sylkäistä luut pois. Eksotiikkaa pöytään toi kokonainen kana sekä kilpikonna. Kilpikonna on kallis annos, joten olihan sitä pakko kokeilla kun oli mahdollisuus. Kilpikonnan liha oli melko kumimainen ja ei mitenkään erikoisen hyvää. Jälkiruokakaan ei ollut mitään herkkua, vaan ihan vain makeata keittoa ja hedelmä paloja.

                                                                                                                                                                   

During the company New Year party we participated in their dinner as well. The dinner consisted of twenty dishes and everybody sat in tables with about twelve people. Luckily we had only some nine people at our table, so it was easier to spin the lazy Susan when there aren’t that many people. The chilled dishes consisted of pretty basic Chinese food, but the ones I liked were a Western style salad and jellyfish. I have actually eaten jellyfish before without knowing what it is. All the pork dishes have so many bones in them that it is a bit complicated to eat, but so is the shrimp with the shell attached as well. People just put it in their mouth at ones and spit out the hard parts. The most exotic part of the dinner was steamed turtle. I didn’t know what the dish was at first, but since I was told it is a delicacy and expensive dish I had to give it a try. The meat was a bit rubbery and something I probably won’t be looking forward eating again. Before dessert there was still some soup and noodles, and the dessert consisted of sweet soup and some fruit. 

Firman uudenvuodenjuhlat

The Crown Plaza hotel lobby decoration

The employee fashion show going on, where one guy decided to walk the runway together with to female co-workers

Another sort of fashion show..

The performances lasted probably a couple of hours

 Lauantaina lähdimme poikaystävän siskon seuraksi, hänen menneessään firman juhliin esiintymään. Juhlat pidettiin Free Trade Zonen vieressä sijaitsevassa Crown Plaza hotellin juhlasalissa. Jokainen firma taitaa tähän aikaan pitää uuden vuoden juhlat työntekijöilleen eli samaan tapaan kuin Suomessa pidetään pikkujoulujuhlat. Firma oli rahoitustoimisto Orangeflag ja paikalla oli varmaan noin kolmesataa työntekijää. Työntekijät istuivat pyöreiden pöytien ääressä jaettuina työpisteiden sijantien mukaan. Saavuimme paikalle vähän ennen kolmea, ja silloin ihmiset vain istuivat kännykät kädessään tylsistyneen näköisinä.

Ohjelma alkoi muotiesityksellä, jossa siis kaikki työntekijät osallistuivat. Juontaja pyysi aina yhden työryhmän, joista he sitten usein pareittain kävelivät näytöslavan edes takaisin. Loppuun vielä poseeraus kameralle ja sitten he pääsivät kirjoittamaan nimensä siihen tarkoitetulle isolle julisteelle. Tämä touhu siis kesti noin tunnin ja olin melkein nukahtaa kunnes ovet avattiin ja sisään pomojen seurassa tepasteli vähäpukeisia naisia. Hekin kävelivät näytöslavaa monesti edestakaisin pikkuruisissa alusvaatteissaan ja luulin jo mallien olevan osa henkilökuntaa, mutta emme olleet varmoja jos he olivatkin ihan tilattuja vaan. Henkilökunnasta noin puolet oli nuoria naisia, joten hyvin he olisivat olleet samat kuin nämä lavalla esiintyneet. Tämän ekstra numeron jälkeen jokainen työryhmä piti esiintyä. Jotkut lauloivat, jotkut tanssivat ja jotkut pitivät lyhyitä humoristisiä näytelmiä. Jopa pääpomo esiintyi näytelmässä. Suuriosa esiintymisistä olivat huonosti valmistuneet ja tämän seuraaminen oli osittain tylsää tai jopa noloa. Etenkin heitä jotka lauloivat ihan nuotin vierestä. Esiintymiset kestivät varmaan parisen tuntia ja jatkoivat jopa ruokailun aikana. Poikaystävän sisko oli auttanut pomo-ryhmän esityksen kanssa, jossa he kaikki tanssivat kiinalaisen pophitin tahtiin.

Samalla kuin söimme meidän 13 ruokalajin illallista, esiintymiset jatkuivat. Jälkiruoan puolella arpajaiset alkoivat. Koko henkilökunta oli kuvattu heidän toivottaessa hyvää uutta vuotta, ja näistä screen shoteista sitten pistettiin kone arpomaan, että kuka voittaisi lahjoja. Aluksi he aloittivat Iphone vitosen kännyköistä, ja mikäli joku johtoportaasta voitti, hän anteliaasti nousi lavalle ja ilmoitti antavansa itse vielä kolme lisään puhelinta, ja näin tämä show jatkui ja jatkui kunnes noin 30-40 onnellista oli saanut joko puhelimen tai tabletin. Arpominen ei tähän loppunut vaan jaossa oli vielä näitä alkuillan alusasuja. Jos voittaja oli nainen, hänelle toivotettiin onnea, mutta mikäli se oli mies, hän joutui yleisön suureksi iloksi kokeilemaan alusvaatteita itsensä päälle. Kun arpajaiset olivat ohi, ohjelma vain jatkui ja nyt oli luvassa kännykän välityksellä rahaa jaossa. Suljetussa ryhmässä nopeimmat pääsivät aina jatkoon ja voittivat eri summia rahaa. Tässä vaiheessa olimme seuranneet tätä hulinaa jo viitisen tuntia, joten nyt oli sopiva aika lähteä kotiin. 

                                                                                                                                                                   

On Saturday we accompanied my boyfriends sister to a company's New Years party as she was performing at the event. The party was held in the ball room of Crown Plaza near the Free Trade Zone. The company works with financing and had a lot of branches around China. The employees were divided into tables according to where they work. There were about three hundred people attending the event. The program started at around three with a fashion show, were all the employees walked the catwalk. The show had a bit of a switch when the male bosses of the company entered the room with some girls in tiny underwear. At first we thought the girls were also some employees, but I'm not sure about that. 

The fashion show took about an hour and as we switched over to the next program most of the women went and changed from evening dresses to suits or other working clothes. The second part of the show was a talent show where all of the branches had to take part in one way or another. Some sent up just one person to perform as others had done it in groups. There were maybe about ten to fifteen branches so the talent show lasted for a couple of hours. Some performed by singing or dancing and others by theater and stand-up. Those that hadn't prepared or where otherwise just bad performers were horrible to watch. The audience was also more interested in their phones than watching the performer. 

The third part was the lucky draw. All of the employees had participated in a video recording where they separately wished happy new year. All of the employees screen shots were then mixed up and one lucky winner got an Iphone or Ipad. There were actually about thirty lucky winners. In case some of the bosses won the lucky draw, they generously announced that they would add some more phones to the lottery and the games continued. After the phones were given away some lingerie. This seemed a bit weird and when a man won the set, he had to show it off on himself. Those unlucky still had a chance to win money in the end. Using WeChat money could be taken by the fastest ones. We were at the party about five hours until we could finally go home. In other words it wasn't the most exciting party to attend when you don't know the company or its employees. 

Jumbo-mansikat

Shanghaissa ei aina voi tietää mitä voi ja mitä ei voi syödä. Tällä hetkellä vaarallisena pidetään mansikat, jotka on aineilla täytetty, jotta ne kasvaisivat isommiksi. Näitä jätti mansikoita on myynnissä jokaisessa hedelmäkojussa. Näitä ei kumminkaan saa syödä, sillä niistä voi kuulemma kuola myrkkyjen takia? Myynnissä on ainoastaan ne parhaimman näköiset, ja loput kerätään talteen ja myyjä antaa ne mansikan tuojalle, joka hyvittää ”vialliset” mansikat. Löysimme näitä viallisia jumbo-mansikoita takapihan hedelmäkujalta ja jouduimme jopa palaamaan paikalle, jotta saisin kuvattua niitä. Jotkut mansikoista oli niin suuria että ne peittivät koko kämmenen. Onneksi oikeita mansikoita on pikkuhiljaa tulossa markkinoille, sillä mansikat kasvavat Kiinassakin vain kesäisin. Poikaystävän isä kylläkin tuntee viljelijän ja kävi kerran poimimassa meille pussillisen mansikoita.

                                                                                                                                                                   

Shanghai has a lot of food that you never know if it is safe to eat or not. BBQ rat and oil taken from the drain are just some examples, but now the new hype is over sized strawberries. They are filled up with some sort of medicine to appear bigger and better looking, but if you eat them you might become sick and die, or so I heard.  These jumbo strawberries are sold in all fruit shops, but the ones I pictures are faulty ones, that are even bigger than I have seen before. The faulty ones are returned to the strawberry producer and the fruit shop gets new ones, so I wasn’t able to buy one to actually compare it to a normal sized strawberry. 

Koirattomana

Eilen illalla pentu oli niin huonossa kunnossa, että jouduimme äkkiä lähtemään eläinsairaalaan. Siellä todettiin, että verensokeri oli aivan liian alhainen, mutta sokerijuomalla pentu saatiin kuntoon. Kotona koira oli normaali sinänsä ja uskoimme sen paranevan pikkuhiljaa oikealla hoidolla. Aamulla kumminkin pentu oli elottoman näköinen, vaikka se vielä hengitti. Olimme eilen verikokeista saanet selville, että sen arvot ovat huonot, joten päätimme viedä sen lopetettavaksi. Eläinlääkäri kuitenkin tarkisti koiran ja kysyi mikäli antaisimme hänelle paripäivää aikaa katsoa, mikäli pentu voidaan pelastaa. Istuimme tänään eläinlääkärillä kolme tuntia seuraten sen vointia. Valoisalta ei näytä..

Eläinlääkäriasemalla sanottiin, että ostamamme pentu on hyvin sairas. Itse kuvittelen, että koiralle syötettiin lääkkeitä kaupassa, jotta se ei oireilisi ennen kuin joku onneton sen ostaa. Eläinlääkäri myös epäili, että koirat tälläisissä kaupoissa on joko otettu kadulta ja siistitty myyntiä varten tai sitten ostettu köyhemmistä maakunnista, Shanghain lähistöstä. Olemme käyneet viidessä eri eläinkaupassa, joista vain yhdessä pidettiin oikeasti huolta koirista, eli uskon suurimman osan Shanghain koirakauppojen olevan epäaitoja, jossa yritetään tehdä nopeasti rahaa.

                                                                                                                                                                   

Yesterday evening our pup got sick, so we had to rush over to the vet. The pup’s blood sugar levels were critical but it got better after some sugary water was given. We also conducted a blood test that showed that the pup had multiple problems, but the vet ensured these could be fixed with the right care. As we got home the pup seemed fine and we were glad that nothing worse had happened. Our luck continued going downhill as we woke up and found the pup almost lifeless in the morning. As it was still breathing but unable to do anything else we took it back to the hospital were we thought the only way to continue was to euthanize it. The vet still wanted to give the pup a second chance and will call us in a couple of days about what will happen with him.  

The vet also added that the pup was sicker than most arriving to the hospital. One of them told us that shops like these might take dogs from the street or buy them from poorer rural areas outside of Shanghai. I also found out that it might not be the pet shops fault that they have a sick dog, as they are brought there by “owners” who won’t sell the pet by themselves. In this case also finding out where the dog is from is impossible. After visiting five pet shops , I have only seen one place which took genuine care of the dogs, and therefore I suspect now, maybe a bit late, that all the others are just fake and try to make quick money off the pups. 

Messi the Pom

Have been up to other things than taking cute pictures of him, so when I got the time I will add some better pictures

Pentu on sopeutunut uuteen kotiinsa melko hyvin. Tällä hetkellä sillä on kirppuongelmia, joten käymme huomenna eläinlääkärillä tarkistamassa mikä ongelmana on. Pentu taitaa muutenkin olla paljon nuorempi kuin mitä myyjä väitti. Kahden kuukauden sijaan se taitaakin olla vain kuukauden ikäinen, sillä se liikkuu hitaasti ja kömpelösti, se myös nukkuu mieluimmin kuin leikkii. Koiran nimi valintakin oli melkoinen rumba.  Aluksi nimi oli Cookie, jonka jälkeen siitä tuli Du Du ja nyt lopuksi Messi. Eli kai meidän pommin virallinen nimi on sitten Messi. Vink Vink vaan edelliselle työpaikalle, tässä teidän uusi maskotti ;)

                                                                                                                                                                   

The new pup seems to have got used to its new living environment, which is quite a relief. The only problem is that we didn’t only buy the pup, but also the fleas’ whit it. Tomorrow we will be visiting the vet to see if they can help or not, as many say he is still too young to be washed. We visited another pet store that estimated the pup to be one month old, not two months as we were told by the place we bought him from. It makes sense that he is younger, as he rather sleeps than wants to play opposed to other pups we looked at in the shops. Choosing the name was also a hassle as we started off from Cookie, used Du Du for a while and ended up with Messi. So from now on it seems like he will be Messi the Pom. 

Koirakaupoissa

Kun ei koirienpelastuslaitoksissa ollut mitään sopivaa koiraa, katsoimme sivustolta, jonne kaikki tarjoukset pistetään. Sieltä löytyi kaksi paikkaa, josta sai melkein ilmaiseksi Pomeranian pentuja. Ensimmäinen paikka halusi pennusta eroon, sillä kukaan ei ollut halunnut ostaa sitä normaaliin hintaan ja se kuulemma oli vain kustannus kaupalle. Toinen pentu taas oli omistajan myytävänä, sillä raskaana ei voi olla koiraa kotona. Pennuista olisi tarvinnut maksaa noin 30-40 euroa, jotka kattaisi niiden rokotteet. Metrolla lähdimme ensimmäiseen paikkaan, jossa tämä luvattu Pomeranian pentu ei ollutkaan ihan puhdasrotuinen. Paikka oli siis eläinkauppa, jossa oli vain koiria tarjolla. Puhdasrotuinen Pomeranian pentu olisi maksanut 700rmb eli noin 100 euroa, mutta sillä meillä oli vielä toinen paikka jonne mennä, päätimme jättää tämän ostamatta.

Toinen paikka oli taas yli kolmenkymmenen minuutin ja kolmen metrolinjan vaihdon jälkeen toisella puolella kaupunkia. Luulin, että menemme jonkun kotiin katsomaan koiraa, sillä ilmoituksessa oli sanottu, että pentu myydään, sillä emäntä on raskaana, ja raskaiden naisten lähellä ei saa olla mitään likaista. Olin kumminkin väärässä, ja pentu oli toisessa koirakaupassa. Pentu ei taaskaan ollut oikein puhdas Pomerania ja vaikutti vähän oudolta, mutta kaupassa oli muita söpöjä pentuja, joita katselimme. Iloisesta ja muutenkin terveeltä vaikuttavalta pennusta olisi pitänyt maksaa 1200rmb. Voin siis lisätä, että suuriosa pennuista eivät vaikuttaneet kovin terveiltä, vaikka olivatkin ihan normaalissa kaupassa.

Löysimme vielä yhden kaupan, jonne soitimme ja kysyimme, että onko heillä puhdasrotuista pentua, jolla ei ole mitään piilokustannuksia. Heiltä löytyi, joten taas metroon. Melkein tunnin matkan ja kahden vaihdon jälkeen jouduimme vielä kävelemään tosi pitkän matkan kauppaan. Pentu oli taas jokin sekarotu, ja kauppias ei osannut vahvistaa mikä toinen rotu on. Tässä kaupassa oli paljon vähemmän koiria, muuta juuri ennen meitä, joku kävi ostamassa huskyn pennun. Katselimme kaupassa kolmea pentua, jotka oli jostain syystä jaettu kolmeen hintakategoriaan. Kaupan mukaan parhaimman laatuinen, eli "puhdas" Pomeranian maksoi 1200. Päädyimme siihen ja vaikka meillä ei ollut rahaa kuin vain 670, eli noin satasen, niin saimme sen ostettua. Metroon ei koiran kanssa saa mennä, joten onneksi lähistöllä oli bussi, jolla pääsimme melko lähelle kotia. 

                                                                                                                                                                   

After following up on some different pet rescue sites and not finding the dog we were looking for, we switched to another site. This one show cased dogs that were given away for almost free as they were unwanted. The first pup was in a pet shop where he was more like an expense for the shop as nobody had bought him and the second pup was given away since the previous owner fell pregnant and in China pregnant women aren't allowed to be near anything dirty, and dogs are classified as dirty. Both of the pups required the minimum fee of about 300rmb to cover their vaccinations. Both of the advertisement showed pictures of pure breed cute Pomeranian puppies, so we headed off to go to the first place. The puppy in the pet shop wasn't a pure breed and the fee seemed to be something else than what was promised, so we headed over to our next destination.

The second place wasn't either as I had expected. I thought we would go to somebody's home to have a look at the puppy, but the owner had actually left the pup at a pet store. This "free" dog wasn't neither a pure Pomeranian nor free, so we had a look at other pups at the store. The more playful and healthy looking pups cost 1200rmb, something I wasn't looking for after being promised the same breed for 20% of that price. The conclusion of this dog hunting was that there are no free dogs that only require the vaccination fee to be charged as well as the pictures used aren't the real ones. I was also surprised that most of the pups seemed sick in those stores that we visited. They also lacked drinking water, which was not a good sign. 

We still found a third place that we went to and there they also had three Pomeranian's, or what they claimed to be such, in three price categories depending on how good the quality of the breed was. The one for 300rmb was sick, the one for 700rmb seemed playful but was some kind of mixed breed. The most expensive one was for 1200 and they claimed it to be a pure breed, so we ended up taking the boy with us after getting the price down to 670. Since dogs aren't allowed in the subway we were happy to find a bus that we could take that went near our home area.   

Kuntosalikortti

Nyt on punttikortti viideksi kuukaudeksi hankittu, mutta ei se helppoa ollut. Kävimme kuntosalilla ns. myyntihenkilön juttusilla Ensimmäinen myyntihenkilö ei nähtävästi uskaltanut ottaa meidät asiakkaakseen, sillä jouduimme hetken odottaa, että hän löysi jonkun toisen henkilön. Myyntimies sanoi meille, että puolen vuoden kortti maksaa 1800rmb (270€), kun minä olin edellisenä vuonna maksanut Cao Lun kuntosalikortista 900rmb (135€). Emme siis kuntosalilta ostaneet korttia, vaan menimme takaisin kotiin ja etsimme netistä, mikäli joku olisi myymässä jäsenkorttiaan. Myytävänä oli paljon ja jotkut melko halpojakin, mutta suurin osa oli jo mennyt. Löysimme lopulta kahden vuoden jäsen kortin 2000rmb(30€). Henkilö joka tätä kauppasi sopi tapaamisen seuraavalle päivälle, sillä kortin omistajan vaihto tapahtuu kuntosalilla.

Kuntosalille tullessamme saimme selville, että kortilla oli 3-4 kuukautta vähemmän, kuin mitä oli luvattu. Korttia ei myöskään voinut jatkossa vaihtaa omistaja, mikä teki meidän suunnitelman vähän vaikeaksi, sillä en ollut ajatellut jääväni kuntosalin lähistöön asumaan seuraavat kaksi vuotta. Kauppa siis purettiin, mutta me soitimme toiselle korttiaan myyvälle henkilölle, joka onneksi oli juuri lähtenyt kuntosalilta, joten hän palasi nopeasti. Tälläkin kertaa selvisi, että kortilla oli vain viisi kuukautta jäljellä, eikä seitsemän, niin kuin ilmoituksessa oli luvattu. Kuntosali siis antaa kortin ostajalle lisäkuukausia, mutta niitä ei merkitä korttiin, joten myydessään sitä eteenpäin seuraava henkilö ei saa näitä ”lisä kuukausia”. Lisäksi jouduin vielä maksamaan kuntosalille 372rmb, jotta he vaihtaisivat kortin haltijaa. Vaikeuksista huolimatta sain kortin, ja olen jo kahdesti ehtinyt puntilla käydä. Voin kuulemma käyttää korttia myös jossain kuntosalin lähistön uimahallissa, mutta siellä en ole vielä käynyt.

                                                                                                                                                                   

I finally bought a gym card to King Sport gym. It was hard to find it for a reasonable price, as we went to the gym, and they claimed a half year membership costs 1800rmb. We looked up some people selling their cards on the internet and found lots of great deals, but most of them had already been sold. We contacted one guy who was selling a two year card for 2000rmb and we agreed on meeting up the next day. The switch should be made at the gym so as we got there we were told that the card has three or four months less time that we were originally told. Also the switch cost was much higher and we wouldn’t be able to sell it forward anymore. We didn’t buy this card, but instead contacted another guy who was selling a seven month card for 600rmb. This card didn’t either turn out the way it was advertised, since two months were missing and the switch fee was higher. But now I have the card for five months and I should also be able to go to swimming pool/center somewhere near the gym. 

Ihmeelliset työpaikat

Töitä etsiessä tälläinen ilmoitus tuli vastaan. Sääli ettei kengän koko ole noin pieni, sillä olisi varmasti kiva kokeilla kenkiä kolme tuntia ja sitten saada vielä palkkaa kaiken lisäksi. Ei ihme ettei ole normaalia työpaikkaa tullut vatsaan, kun hakusivut täyttyvät näillä ihme paikoilla.

                                                                                                                                                                   

Looking for jobs and stumbled upon this silly looking job. Too bad my feet are too big for this one! I'm also wondering about the full-time shoes fitting model? Would anybody manage to try on shoes every day for many years. 

Perinteiset kodit Anhuissa

The locals growing their own food

One of the chickens laid an egg in the kitchen, can you find it?

Grandma cleaning the backyard where the chicken are living

Welcome to the toilet..

Anhuissa ollessamme kävimme katsomassa poikaystävän sukulaisia. Sukulaiset asuivat näissä perinteisissä savimajan tapaisissa kodeissa, jossa kanat kulkivat talon läpi etu pihalta takapihalle, ja jossa vessa on takapihan ladossa veistetty kivestä. Ei mitään lämmitystä vaan toppatakki päälle vaan! Onneksi emme jääneet tänne nukkumaan kanojen sekaan. Kylä ei ollut mikään suuri, mutta päätien varrella, joten sinne ei ollut niin vaikea päästä. Olin kuulemma ensimmäinen ulkomaalainen joka oli heidän kyläänsä tullut, joten kaikki naapurit tulivat ihmeessään tuijottamaan. Varsinkin mummelit tulivat juttelemaan, mutta en  paksusta murteesta paljon selville saanut.

                                                                                                                                                                   

During our stay in Anhui, we visited some relatives of my boyfriend. The village consists of about fifty people and most of them live in these homes made of mud and the interior is pretty simple. With no heating system whatsoever and chicken running through the house, I’m glad we didn’t need to stay there for the night. The toilet was located in the backyard and was the most primitive thing I have ever seen, looking like a squatter from the Stone Age. There hadn’t been any other foreigners in the village before, so people were somewhat curious and the older women came up and tried to have a conversation with me. I was thinking that this might be one of the few genuine local “attractions” that I have seen, since I have mostly just been seeing touristy things in China.