Palasimme Anqingiin taxilla ja yli kolmenkymmenen minuutin matka maksoi per henkilö noin kaksi euroa, eli sama kun Shanghaissa maksaa ensimmäiset kolme kilometriä. Matka oli kyllä niin halpa, vaikka kyydissä oli myös kaksi muuta asiakasta. Alussa katoin jo ettemme koskaan saa taxia, kun kaikissa on ihmisiä jo ennestään. Lopulta tajusin taxien vievän enemmän porukkaa keralla kaupungista toiseen, samaan tapaan kun bussi, ja voivamme mennä minkä tahansa taxin kyytiin joka vaikutti varatulta. Kävimme sedän asunnolla jättämässä tavaramme ennen kuin jatkoimme matkaan kaupungille. Ensiksi kävimme tarkastamassa miten PTni ostama asunnon rakennus eteni. Hän oli siis ostanut kolmannesta kymmenestä kerroksesta sijaitsevan asunnon vanhemmilleen hienolta compound alueelta. Sillä rakennuksista ei paljon ollut valmiina, en lopputulosta oikein voinut hahmottaa, joten menimme viereiseen, valmiina olevaan, kerrostalo-compound alueelle katselemaan. Tälläisten asuntojen osto Shanghaissa olisi mahdotonta peruspalkalla, mutta Anqingissa kaikki on halvempaa ja melkein kaikki alueen asunnot oli heti myyty loppuun. Otimme alueelta paikallisbussin keskustaan.
Keskustassa kävimme
Buddhisti temppelissä käymässä. Kysyin lupaa saako kuvia ottaa, ja minulle
vastattiin että sai, kunhan ei rajannut kuvia, eli aina koko patsas piti näkyä,
tai mikäli patsaita oli enemmän kun yksi, kaikki piti mahtua samaan kuvaan.
Temppeli ei ollut siis yksi rakennus, vaan alueella niitä oli useampikin.
Keskellä sijaitsi iso torni, joka oli remontin vuoksi kiinni. Paikalla näin
buddhisti messun tai rituaalin, missä munkin näköiset vanhemmat ihmiset kävelivät
laulaen tai hyräilen jotain rukousta messutilassa. Menin myös ns. ennustajan
luona. Pöydän eteen olevalle tyynylle piti polvistua ja ottaa rasiasta pitkä
puinen tikku. Tikkuja oli siis paljon ja nostaessa sieltä yhden ennustaja heittää
pöydälle kaksi palikkaa. Palikat taisivat ratkaista oliko tikku minulle oikea
vai ei, sillä edellä olleen tytön piti ottaa uusi tikku kun palikat eivät
menneet ennustajalla oikein. Tikussa taisi olla jokin numero, sillä paria euroa
vastaan sain minulle tarkoitetun ennustelapun. Minulla oli ennuste numero 77,
eli jo siitä kaikki tiesivät minulla olevan onnea. En näistä ennusteista muuta
tiedä kun, että voi saada todella loistavan ennustuksen, hyvän, huonon tai jopa
epäonnisen. Eli minulla oli se toiseksi parhain mahdollisuus sitten.
Ennusteessani luki mm. työstä, rakkaudesta, voinnistani ja lopuksi siinä oli
jotain elämän viisauksia.
Temppelistä poistuttuamme
jatkoimme kaupungin muuria pitkin kävellen pääostoskadulle shoppailemaan. Nike
ja Adidas liikkeistä ei löytynyt mitään joten menimme yhteen vaateliikkeeseen,
jossa oli myös paljon asusteita, kosmetiikkaa ja muuta pientä kotiin. Olin
aivan haltioissani muutaman tunnin kauppaa kierrellessä, sillä siellä oli niin
paljon mitä teki mieli ostaa. Paremmaksi kaiken teki se, että se oli niin
halpa. Kaupasta tuli siis mukaan kasa meikkejä, jotka maksoivat vain joitain
euroja, hiuskoriste, ilmanraikastin ja Uno-peli. Olisin voinut ostaa vielä
vaikka mitä, mutta en halunnut viettää kaupassa liian pitkää aikaa. Innostuin
kaupassa kiertelystä niin, että meidän piti ottaa tauko ja käydä katsomassa
PTni vanha lukio ennen kun se päiväksi suljettiin, ennen kun sain taas jatkaa
shoppailua. PTni koulu oli urheilulukio, eli kello viiden jälkeen paikalla oli
vielä paljon ihmisiä pelaamassa mm. jalkapalloa ja koripalloa. Jäin seuraamaan
hänen peliä samalla kun aina välillä piti istumapaikaltani väistellä
ohilentäviä palloja. Sateen alkaessa sain taas palata ostoskadulle ja kävimme
pari samantapaista halpaa-liikettä läpi ennen kun palasimme bussilla sedän asunnolle.
Asunnolla setä oli valmistanut minua varten aterian jossa hän oli käyttänyt
aineksia joista minä pidän kuten esim. sieniä ja parsakaalia. Illalla kävimme
vielä nopeasti PTni isän-puolisia sukulaisia tapaamassa, jotta hän ei ”kasvoja
menettäisi”, mikäli hän olisi ollut menemättä tapaamaan heitä.
☆★☆★☆★☆★☆★
The next day in Anhui we returned to Anqing
city by taxi. The over thirty minute trip was really cheap, as it cost only
15rmb per person. At first I thought that we wouldn’t be getting any taxis as
the all had customers, but then I was told that also occupied taxis took
passengers from one city to another. So together with two locals we made the
taxi trip. In Anqing we first arrived at the uncle’s house before going out
again. We went to an apartment compound area, where my PT had bought an
apartment for his parents. The building of his compound was under construction
so we went to see how the one next to it looked like. Apartments in Anhui, and
anywhere outside Shanghai for that matter are pretty cheap, so even though most
people will never afford a nice apartment in Shanghai, they can buy it in a
city nearby. From that area we took a local bus into the center.
A nice bus driver told us where to get off
to get to a large Buddhist temple. Inside the temple area I asked if it was
okey to take pictures. I was told it is fine as long as the whole statue is in
the pictures, which means that no details or cropped shots could be taken. The
temple wasn’t only one building, but instead a group of separate rooms with
different function or different states. A large tower in the middle of the
complex was closed due to renovation, but I could still see some monks having
their afternoon prayer time. I also went to a “fortune teller”. At first I
believed only Buddhist could have their fortune told, but I was told I could do
it too. So as I bent down on my knees I had to pick up a stick from a box with
maybe hundreds of similar stick. As I lifted the stick the fortune teller cast
a pair of three blocks onto the table. I had seen as a local girl was doing
this, and she had to take another stick as the blocks apparently didn’t fall
the right way. I got a piece of paper
with my prediction, which was good and had to do with career, health, love life
and in the end it had some sort of Chinese wisdoms. The predictions got can be horrible,
bad, good or great, so mine was fine.
After seeing the temple we walked along the
city wall towards the shopping district. The center had some Adidas and Nike
shops, but nothing I hadn’t seen before. In the end we went to a store selling everything
from clothes to accessories and home ware. The shop had everything I could imagine
wanting to buy and it was cheap too. I got for example lots of makeup costing
around 20rmb each, a nice looking room scent for 60rmb and hair accessories
costing almost nothing. I couldn’t finish shopping in one go, so we had a break
and went over to my PTs former high school. It was a sports school, and
therefore I sat and avoided getting hit by balls as he went over and played
football. After visiting the school we continued shopping until it was time to
return to the uncle’s home to have dinner. We also made a quick visit to some
relatives before we returned to sleep at the uncle’s home.
