Reed Flute Cave

A Snowman on the left

We walked the guided tour together with about twenty Chinese tourists 

Seuraavana päivänä matkaseurani oli huomannut kuinka vaikeata oli herätä kello kuudelta, joten sovimme lähtevämme nähtävyyksiä katsomaan vasta kahdeltatoista, eli siihen aikaan kun hostellista pitää kirjautua ulos. Olin ajatellut meneväni katsomaan aamulla lähialuetta, sillä jo seitsemältä olin hereillä kun tanskalaistytöt heräsivät ja pakkasivat kamansa, ennen kun lähtivät huoneesta. Kovan sateen vuoksi jäin kuitenkin hostelliin ja aamupalan jälkeen lueskelin kirjaa kunnes meidän oli aika lähteä. Onneksi mukava henkilökunta hostelissa otti laukkuni maksutta tiskin taakse pidettäväksi sillä aikaa kun olimme ulkona, sillä en olisi sitä koko päivää jaksanut mukanani raahata. Meidän oli tarkoitus juna-aseman edestä ottaa bussi, mutta venäläistyttö oli varmaa siitä missä asema on ja lähti kovaa vauhtia kävelemään väärään suuntaan. Kun hän viimein kysyi paikalliselta neuvoa, missä se asema oikein on, hän tajusi, että me muut olisimme jo heti menneet oikeaan suuntaan. Bussipysäkkikin oli jostain syystä vaikea löytää, vaikka tiesin missä se oli koko ajan. Jotenkin vaikutti siltä, että matkaseurueellani oli vaikeuksia ymmärtää annettuja ohjeita..

Bussilla matkustimme puolituntia keskustasta pois kunnes saavuimme kukkulaisemmalle alueelle. Kävelimme ylös yhtä kukkulaa kunnes saavuimme Reed Flute Cavein sisäänkäynnille. Sisäänpääsy maksoi noin kymmenen euroa, ja jouduimme odottamaan hetken ennen kuin opastettu kierros alkoi. Yhdessä noin kahdenkymmenen kiinalaisen kanssa kävelimme oppaan perässä, joka selosti kaiken tietenkin kiinaksi. Onneksi en ollut etukäteen luolasta paljon lukenut, sillä se oli aivan upea. Kierros kesti varmaan tunnin, sillä luola oli valtava, ja me pysähdyimme noin parikymmentä kertaa, jotta opas voisi pistää spotit päälle ja selostaa miltä luolan muodostelmat oikein näyttävät. Spotit valaisivat seinämät eriväreillä, ja minusta se oli aivan todella kauniin näköistä. Opas näytti taskulampulla aina mitä osaa hän kuvaili. Muodostelmat näyttivät mm. sieniltä, lumiukolta, eläimiltä ja yhdessä kohtaa oli niin ohut seinämä, että se näytti kuin teatterin verhoilta. Luolassa asui lepakkoja, joten tunnelmaa loi lepakkojen ääntelyt. Luola oli muuten melko pimeä, mutta aina edetessämme opas pisti valaistuksen päälle. Polku oli hyvin tehty, mutta koska luola oli kostea ja luolankatosta tippui vettä, piti varovasti aina rappusia alas edetä, ettei naamalleen kaatunut. Luola ja sen muodostumat ovat ihan luonnollisia mutta paikalle on lisätty valaistusten ja polkujen lisäksi myös kylttejä, jotka kertovat mitkä kohdat näyttävät joltain tietyltä asialta.

Luolan jälkeen palasimme keskustaan ja teimme viime hetken ostoksia enne kuin palasimme hostellin syömään. Hostelissa jouduimme lopulta odottamaan lähemmäs kolme tuntia ennen kuin pystyimme lähtemään bussilla kohti lentokenttää. Lentokentällä jouduimme taas odottelemaan jonkin aikaan ja kunnon ruokapaikkaa ei löytynyt. Esim. jonottaessamme saadaksemme boarding cardit paikalliset keksivät katsoa oman painonsa menemällä ylös seisomaan laukkuhihnan vaa’alle. Lento onneksi lähti ajoissa yhdentoista jälkeen illalla, mutta kovin kokemani turbulenssi matkan aikana teki minut pahoin voivaksi ihan seuraavaan päivään saakka. Yritin nukkua lennon aikana, joten en tällä kertaa tiedä mitä paikalliset keksi tehdä tällä lennolla, mutta ainakin lennon pudotessa ilmakuppien takia, paikalliset nauroivat iloisesti samaan tapaan kun olisi jossain huvipuistolaitteessa.  

                                                                        ☆★☆★☆★☆★☆★

The day in Guilin we didn’t wake up at six o’clock again, but instead agreed on meeting up at twelve o’clock when we had to check out from the hostel. I had planned on going to discover the nearby area, but as it was raining heavily in the morning I stayed in the hostel reading. I had already woken up around seven o’clock as the Danish girls in my room left. I had both my breakfast and lunch at the hostel before we headed out. To my relief we could leave our bags at the desk, since carrying around my heavy-handbag for the whole day would have been a nightmare. After encountering some problems finding the train station, from where we were advised to take the bus for the cave, we found the right bus stop and could enjoy the city view as we headed out from the center.

After a thirty minute bus ride we got to the outskirt with lots of hills. We walked up one of the hills and found the entrance to Reed Flute Cave, a natural limestone cave that has been around for centuries. The entrance ticket cost about 90RMB and we had to wait for a while before a guided tour started that we had to join. Together with some twenty Chinese tourists we followed the Chinese speaking guide into the cave. The cave was enormous and we stopped several times, so that the guide could turn on the lights that made the cave appear really beautiful in so many colors. The cave had lots of different formations such as sculptures looking like a snowman as well as animals and mushrooms. The guide pointed out formations with a flashlight and explained what they were looking like in Chinese, but most of the important ones had signs in English as well. The paths were a bit slipper and walking was unstable in the half-dark cave. It was humid and water was dripping from the cave ceiling. What made the experience even more authentic was the sound of bats hiding somewhere in the dark. The cave was for me amazing and I was happy I hadn’t read about it too much as experiencing it was fantastic.

After the cave we took the bus back to the city center where we made some last-minute shopping before heading back to the hostel. At the hostel we had to wait three hours before taking busses to the airport. At the airport we ended up waiting some more, and as we were standing in line to get our boarding cards, locals found it funny to climb up onto the bag scale to see how much the weighed. The airport didn’t have a good selection of dining options, but luckily the flight left on time. I tried to sleep as the flight left after eleven in the evening but the worst turbulence I ever have experienced kept me nauseous for a really long time. Every time the plane dropped the locals onboard laughed out as if we were in an amusement park roller-coaster or something. What else my fellow passengers did during the flight I luckily avoided seeing as the flight to Guilin had been enough for me.