Saturday, February 13

Kolmannet häät Kiinassa



Bedroom decorated for the couple
Poster of babies in the newly weds room to bring "baby luck" 

Menimme kuun alussa Bengbu nimisen kaupungin lähettyvillä olevaan kaupunkiin seuraamaan CCn ystävän häitä. CC sai niin kuin aina hoitaa paljon kuljetuksia aamulla, ja itse osallistuin menoihin vasta siinä kymmenen aikaan aamulla. Tuttuun tapaan, sulhasen pitää hake morsian tämän kotoota, tai tässä tapauksessa hotellihuoneesta. Sulhanen ystävineen pyytää morsianta avaamaan oven ja hänen ystävänsä eivät salli tätä, mikäli heille ei ensin anneta punaisia kuoria, jotka sisältävät rahaa. Kovan työn tuloksena ja monen kuoren jälkeen ovi vattiin ja kappas vaan, morsian ei ollutkaan huoneessa. Jännä käänne olikin se, että hän oli mennyt piiloon toiseen kerrokseen, ystävän huoneeseen. No uudestaan koputtamaan, ja lisään rahaa hänen kavereilleen. Leikkien jälkeen, juhlakulkue hyppäsivät autoihinsa, ja noin kahdeksan auton letkassa ajoimme jokunen kortteli, kunnes saavuimme pariskunnan uuteen asuntoon. Saimme pienen lahjakassin saapuessamme perille, josta löytyi tupakkaa, karkkia, ja pyyhe, eli normaalit lahjat.

Asunnolla emme kauan olleet, vaan ajoimme lähistön ravintolaan, jossa olimme jo edellispäivänä syöneet illallisen. Juhlasalissa oli lähemmäs sata vierasta istumassa pöydissä. Länsimaalaiseen tapaan, morsian ja sulhanen kävelivät lavalle, sytyttivät kynttilöitä, kaatoivat samppanjaa laseihin, sormukset käteen ja pussailua jne. Tämän aikana kovalla äänellä ”speakeri” selosti miten he ovat täydellisiä toisilleen ja sen sellaista. Suurin ero suomalaisten ja kiinalaisten häiden välillä on se, että suomessa tunnelmä on rauhallisempi ja kiinassa taas huudetaan mikrofooniin täysillä ”tahdon” ja monesti jos ei huuda tarpeeksi kovaan, speakeri pyytää toistamaan. Vähän valoshowta ja musiikkia, ja loppuun vielä pariskunnan vanhemmat lavalle pitämään puheet. Tämän jälkeen meidät vietiin omaan yksityiseen huoneeseen, jossa sulhasen lähimmät ystävät olivat syömässä. Meitä oli huoneessa noin kymmenen henkeä, ja tarjolla oli suurimmaksi osaa samaa ruokaa kun päivä aikaisemmin. Toisin sanonen ymmärrän nyt ”rehearsal dinnerin” tarkoituksen, sillä olimme jo maistaneet ruoat päivän aikaisemmin. Pariskunta perheineen oli itsekin omassa, yksityishuoneessaan syömässä, mikä vaikutti jotenkin oudolta, sillä kuka ei omissa häissään halua nähdä vieraitaan? Jatkoimme ruokailun jälkeen kohti CCn kotikaupunkia, joten enpä tiedä mitä luvassa oli sen jälkeen. Ajomatka oli taas aivan kauheata, ja mikä olisi pitänyt olla noin 5h matka, olikin 8h tukkeutuneilla motareilla.

-------------------

In the beginning of February, CCs good friend got married. That is the reason why we had to drive some 14 hours. The wedding was quite similar to the two weddings I had attended before in China. In the morning, or around ten o’clock, the groom goes and picks up the bride from her home, or in this case from the hotel room. The groom, with his friends, needs to bribe the bride’s friends to let him in. In my opinion, they had planned it quite cleverly, and the bride was actually in another room, on another floor. When they finally found her, they had some games before they could take her with them and drive to the couple’s new home. About eight cars drove after each other to the nearby condo. We didn’t spend much time there, but the couple seemed to have some traditional meal before we all left for the wedding banquet.


There were already some 100 people in the wedding reception. We followed the bride and groom do some westernized customs, such as light a candle, exchange rings etc. There was a speaker, who talked so loud my ears hurt. After some music and light effects the couple’s parent entered the stage and gave a speech. The thing I like the least is the shouting the couple has to do. When they say “I do”, it isn’t peaceful or romantic, it is more like a competition on who’s louder. After this we were ushered into a private room to have dinner. We had actually been to the same place the day before when we arrived in the evening, and had the exact same food. Now I know what rehearsal dinner stands for.. We didn’t stay after the dinner, but rather leave straight away and drive 8h to get to CCs hometown. Once again we got stuck in traffic for ages and it was one of the worst drives in my life!