Matka Shanghain
lentokentälle sujui bussilla ja metrolla hyvin kun oli vain käsimatkatavara
mukana. Lento lähti terminaali kahdesta, eli samasta paikkaa kun
ulkomaanlennotkin, mutta me menimmekin sisämaalentojen puolelle.
Passintarkastus oli nopea ja turvatarkastus oli heti perään. Edessä olevalla
kiinalaisella oli vesipullo kädessä jonka hän pisti läpivalaistukseen. Hänen
jäädessä metallinpaljastuksessa kiinni kävelin vain ohi hakeakseni laukkuni.
Turvatarkastaja ilmoitti minulle että minun pitää juoda vesi nyt heti paikalla
tai muuten he heittävät pullon pois.. Siinä sitten sanoin etten vettä halua
juoda sillä pullo ei ollut minun. Kiinaksikin sanoin monesti että pullo on tuon
miehen kunnes tarkastaja lopulta lopetti veden tarjoamisen minulle juomaksi.
Lentomme oli puolituntia
myöhässä, ja kun viimein oli aika lähteä, lento ei päässyt matkaan kovan ilmansaastesumun
takia. Ikkunasta näki noin kymmenenmetrin päähän. Valoja ei nähnyt melkein
ollenkaan ja kun rullasimme hitaasti sumunläpi, tuntui kun olisi mukana jossain
kauhuleffassa kun valtavat lentokoneet ilmestyivät yhtäkkiä. Radalla näin myös
auton jossa luki isolla ”Follow me” eli nähtävästi lentokoneet eivät
todellakaan tienneet minne olivat menossa. Kone rullasipitkin kenttää tunnin
verran ennen kuin se pääsi ilmaan. Siinä aikanahan valomerkit paloi, eli
periaatteessa ei saisi nousta seisomaan, mutta moni paikallinen nousi ylös ja
kävi hyllyköstä matkatavaroita hakemaan. Yksi paikallinen meni jopa haastaa
riitaa Stuartin kanssa ja kuulin vain kun hän pyysi matkustajaa palaamaan
paikalleen. Jopa lennon noustessa ilmaan paikallinen nousi seisomaan hakeakseen
kirjansa hyllyköstä. Hän ei millään reagoinut stuartin yrittäessä viitata häntä
istumaan alas ja jopa kuulutus taisi jäädä kuulematta. Muutenkin oli kauheata
lentää kun jotkut eivät matkapuhelimia sulkeneet vaan vastaanottivat puheluita
ja pitivät laitteissa netin päällä. Kuulutuksissa oli ihan englanniksikin
monesti sanottu miten laitteiden pitää olla suljettuna. Lopulta vielä kapteenin
sytyttäessä turvavyövalin turbulenssin vuoksi edessäni seisoi ainakin viisi
paikallista pienistä ilmakuopista huolimatta. Jatkossa ehkä nämä paikallisten
suosimat halpalennot kannattaa minun puolesta välttää.
☆★☆★☆★☆★☆★
The trip to Shanghai’s airport went
smoothly by bus and metro, when I only had hand luggage with me. Our flight
left from terminal two, even though I had thought that was the international flight
terminal and not domestic. At the airport I found out that the terminal indeed
was divided into two sections. The passport control was really quick as most of
the Chinese passengers only have some kind of ID card, not a passport. Straight
after came the security check, which you didn’t queue to as usually, instead it
was like a meter after the passport control. The guy in front of me hadn’t
wanted to throw his water bottle in advance, as most people do, but instead he
left it for the security check. As he got stuck in the metal detector I passed
him to go and get my bag. One of the guards told me to drink up my water or
otherwise they would throw it a way. I tried to say that it isn’t my bottle, so
I won’t drink it, but the guard continued to push me to drink “my” water. In
the end after explaining in Chinese three times that the water is the guys who
is being checked at the metal detector gates, not mine, the guard let me go
without having to drink up somebody else’s water.
Our flight was thirty minutes late, and
when it was finally time for it to leave, the plane just rolled around the
airport. Because of heavy air pollution I could only see about ten meters out
from my window. Our plane had to wait one hour before it was given clearance to
lift. During this time local people decided to get up and grab their stuff from
overhead lockers, even though the seatbelt sign was one. One passenger got so
nervous that he went arguing with the stuart about something. The only phrase I
understood was the stuart asking the man to go back to his seat. As the plane
finally lifted, one passenger found it the right time to go and get her book
from the locker as the plane was rising in a 45 degree angle. She ignored all
the announcements made to get her to sit down as well as the stuart trying to wave
from the front of the plane to her. Other things bothering me one that plane
was people ignoring to switch of electronic devices and for example talking in
the phone as the plane was ready for take-off. Also local people found it
normal to stand during turbulence, even though the fasten your seatbelt sign
was on.
