Ubudista matka taas
jatkui noin puolitoistatuntia pienteitä pitkin ajellen. Kuljettaja pisti päälle
jotain todella rauhoittavaa musiikkia ja viiden minuutin jälkeen nukuin jo
sikeästi, heräten aina vain kun kuljettaja jarrutti rajusti. Ubud kierrokseen
kuului myös käynti yhdessä Balin pyhimmässä temppelissä nimeltä Tanah Lot.
Temppeli sijaitsee kalliolla meren rannalla, ja saapuessamme sinne tummat pilvet
olivat juuri tulossa kohti saarta. Ehdimme kovassa tuulessa käydä viereisessä pientemppelissä,
ennen kuin sade alkoi. Tällä kertaa meillä sentään oli sade varjot mukana,
mutta eivät ne paljon auttaneet. Menimme muiden turistien kanssa katoksen alle
kunnes sade melkein loppui. Merivesi oli matalalla joten pystyimme kävelemään
temppelisaaren viereen. Eli nousuveden aikana temppeliin ei pääse. Temppelin
sisään oli turisteilta pääsy kielletty. Mutta mikäli oli saanut siunauksen, sai
kävellä rappusia ylös jonkin matkaa. Ensin meidän piti pestä kädet ja kasvot
pyhällä vedellä ennen kuin saimme siunauksen, riisiä otsaan ja kukan korvan
taakse. Paikka oli hieno, mutta sade teki etenemisestä hiukan vaikeaa. Oltuamme
alueella jonkin aikaa palasimme kuljettajan luokse. Menimme vielä kolmiasteen
syömään Sanurissa olevassa ravintolassa kalaa, ennen kuin palasimme myöhään
illalla hotelille.
☆★☆★☆★☆★☆★
From Ubud we continued driving on small
roads for one and a half hour more. The driver put on some really relaxing
music, so I slept most of the way. Included in our trip was a visit to one of
the holiest temples in Bali called Tanah Lot. The temple is built on an island
or rock just outside the shore. So when the tide is low it is possible to walk
to the temple. As we arrived to the site we only made it to a smaller temple
out on a cliff before rain started pouring down. This time we had our umbrellas
with us, but as they didn’t help much in the storm, we went under a roof
together with all the other tourists on the site, until the rain ended. We were
able to walk along the beach to the temple island, as the tide was low.
However, tourists weren’t allowed into the temple. For us to be able to walk up
the stairs for a little bit, we had to get blessed first, before the entrance
guard let us up. First we washed our hands and face with some holy water. I
almost drowned my mobile and money in the water as everything happened so
suddenly. After this was done a priest gave us his blessing, but some rice on
our forehead and a flower behind our ear, and then we were able to climb up the
stairs a little bit higher than the rest of the crowd. After being on the
temple site for a while we returned to our driver and started driving back to
the hotel in rush-hour. It took forever to get back to Sanur, where we ate
together with the driver in one of the restaurants some fish, before we
returned to the hotel.
