Keramiikka DIY

Our finished products, only the pot to the left is mine

One end of the painting studio is a phone shop

Painting some flowers

Kävin saksalaisen kanssa kuukausi sitten tekemässä keramiikka astian. Se kokemus oli melko kauhea, sillä vaikka paikan nimi DIY, eli tee se itse, viittaa siihen, että itse teet, niin paikan päällä oli opettaja, joka teki melkein kaiken meidän puolesta. Saavuimme paikalle, ja kipon tekeminen maksoi 15euroa. Sain aluksi katsoa, miten opettaja muotoili kulhoa ja lasia jne. Sitten sain itse kokeilla, tai ns. leikkiä vahan kanssa. Välillä saksalainenkin sai kokeilla samalla vahapalalla. Leikin taas hetken, ja yks kaks, opettaja kysyi, että olenko valmis, ja halunako tämä teoksen. Olin tehnyt ei niin huonon kulhon, mutta luulin, että leikkimisvaiheesta saisin siirtyä oikeaan tekemiseen, mutta ei. Olin siis puolessa tunnissa valmis. Saksalaine halusi valmistaa lautasen, ja tästä se kaikki vaikeus alkoi. Kukaan opettaja ei alussa osannut neuvoa, miten lautanen tehdään. Sitten yksi opettaja teki sen itse. Saksalainen halusi sen itse valmistaa, ilman apua, mutta sehän ei sopinut. Toisella kerralla opettaja auttoi hänen mielestään taas liikaa. Lopuksi CCn piti tulla auttamaan paikan päälle, sillä kukaan ei ymmärtänyt, että saksalainen haluaa tehdä ihan itse oman kulhon. Lopuksi hän sai oman kulhonsa tehtyä. Tämä kulho ei kumminkaan kuumennuksessa ollut selvinnyt, joten hän sai yhden lautasista seuraavalla kerralla. Kävimme siis kuukausi myöhemmin kulhot maalaamassa, ja olipas taas niin vaikeaa. Saksalainen halusi sekoittaa värejä jne. Mutta tällaiset eivät kuulemma toimineet. Taas kerran sain olla välikätenä kovassa väittelyssä. Lopuksi pääsimme maalaamaan, ja maalasin itse kukkia sisälle kulhoon ja ulkopuolen henkilökunta sitten maalaa ruiskukoneella. En tiedä mikä oli pahempi, henkilökunta, joka ei ymmärrä DIYn merkitystä, vai saksalainen, joka halusi tehdä kaiken toisin, kuin mitä tässä paikassa pystyi tekemään. 

                                                                                                                                                                    

One month ago, I, together with a German friend, went and made some ceramic work. There is a new DIY center nearby and we decided to go together. There were only Chinese, so they were quite surprised to see two westerners come there. I paid 100rmb for making one item. Our personal teacher showed us what we could make and then told me to start playing and trying out myself. In other words the board span by itself and by positioning my hands differently and applying pressure, different items formed from the mass. The German girl did also use the same dough as me, even though we had hoped to be making our items separately. After I played with the dough for some while, the teacher came to me and asked if I was finished. I thought there would be a separate part, when we would make the item we really wanted, but no. So I was ready even before I knew it. The German girl wanted to make a plate, but that was too complicated to the staff. One teacher came and made it by himself, but the she wanted to try herself. The staff really didn’t understand what DIY stands for. In the end, after CC had came and explained what we wanted, was she finally able to do something without a teacher doing half of the work. One month later, we went back and finished the job, in other words painted the ceramics. This time the DIY part was lacking as well, since if we would have liked just one solid color, then the staff would have spray painted it for us. So after some while we gave up and just started painting something by hand so there would be even a little DIY in our works. Who goes to a DIY center and pays a teacher to make the pot for you and then lets the teacher even paint it? This isn’t DIY, more like commissioned work. I think the DIY culture might be too new for China.