Eka päivä
työharjoittelussa väsytti. Ei sen takia, että työ olisi rankkaa, vaan sen
takia, ettei alussa ollut mitään tekemistä, ja minua nukutti todella paljon.
Olin jo kuuden aikaan aamulla herännyt, ja ennen seitsemää istun jo bussissa
matkalla kohti työpaikkaa. Ihme kyllä matkalla ei ollut ollenkaan ruuhkaa,
joten oli jo reilusti yli tunnin etukäteen paikalla. Suuntasin ensiksi kohti
Starbucksia, josta ostin todella pahan juoman sekä ok muffinsin, joita söin
ulkona. Kävin vielä family martin kautta ostamassa välipalaa mukaan.
Olin varttia vaille paikalla, mutta ovet olivat kiinni. Hissistä tuli ulos pari
työntekijää, jotka päästivät minut sisään odotustilaan, ja he jopa ilmoittivat HR
henkilökunnalle saapumisestani.
HR tädiltä sain heti
mukaan kaksi nimikylttiä, avainkortin, avaimet kaappiin, kynätelineen, kynän ja
vihkon, ja jopa ikioman teekupin. Sain tunnin rauhassa täytellä lomakkeita, ja
sen jälkeen kävin moikkaamassa sekä pääpomoa että HR pomoa. Kummallakaan heistä
ei ollut paljon muuta sanottavaa, kuin että toivovat minun viihtyvän työssäni.
Tämän jälkeen istuin pari tuntia selaamassa manuaaleja. Silmät olivat jo
sulkeutumassa, kun kolmatta kertaa luin samoja asioita läpi. Kello
kahdeltatoista lähdin HR tädin seuraksi ruokalaan syömään.
Ruokatauko, joka ei kuulu
työaikaan, loppui yhdeltä. Vasta noin kolmen aikaan minulle tuotiin läppäri ja
pääsin selaamaan mitä minun edeltäjät ovat työssäni tehneet. Työkuvauksesta
voin sitten huomenna kirjoittaa enemmän. Minulla on pöytätietokone myös
käytössä, mutta sitä piti vielä säätää. Istun siis maisemakonttorissa, mutta
vieressäni ei istu ketään, joka suoraan näkisi, mitä puuhailen. Takanani istui
rahoituksen puolelta oleva nainen ja hänen vieressään oli pomon tytär, joka
tekee samoja hommia kuin minä, mutta hän on vain kuukauden paikalla. Seinän
toisella puolella taas istuu pomo omassa huoneessaan. Kaikki työkaverit ovat
olleet ystävällisiä, joten eiköhän kaikki ihan hyvin tule menemään. Tasan
kuudelta lähdin töistä, ja täpötäyden bussimatkan jälkeen olin jo ennen puoli
kahdeksaa kotona.
My
first day at my practical training was quite tiresome. Not because I was
working hard, but more because I wanted to sleep due to lack of tasks. I got up
after six in the morning and before seven I was already on the bus. I thought
there would be traffic jams this early, but I was wrong, so I ended up being
one hour too early. I headed over to a nearby Starbucks where I got a really
bad drink and a muffin. I sat outside for a while before buying some snacks
from Family Mart and walking towards the job. I was still 15 minutes too early,
and the doors were closed. Luckily some employees opened up the door for me and
I waited just a few seconds before the HR lady appeared.
She
gave my two name cards, a key card, keys to a drawer, a pen, a notebook, a pen
holder and a cup with my name on it. I filled out some forms and signed some
documents for one hour. After this I met up with the General Manager and the HR
Manager. Both of them had almost nothing to say other than wishing me a pleasant
stay at the company. I was given some manuals to read, but after two hours it
was hard to keep my eyes open. Luckily we had lunch break at twelve, so me and
the HR lady headed over to the canteen.
The
lunch break, which is not included in the eight hour day, ends at one o’clock.
Not until three o’clock, did I finally get a laptop, on which I could go
through material from previous workers, working with the same tasks as I. I
will write about my work tasks tomorrow! I also have another computer, but for
some reason it didn’t work. I work in an open office, with the GM working in
his own room next to my cubicle. Luckily no one sits next to me, but behind me
I have the person in charge of finance and the daughter of the GM. She works
with the same tasks as I do, but she will be staying at the company for only
one month. At six o’clock I left work and after taking a extremely full bus, I
managed to get home before half past eight.
