Hotelliyö

Even the name has been changed after the renovation

The lobby is cozier now

.. and you can make free coffee in the lobby

CCn isä on hotelilla töissä, joten saimme viettää siellä yön ilmaiseksi viime viikonloppuna. Hotelli on juuri valmistunut remontista, joten kaikki on uusittu. Aikaisemmin hotelli oli aika räsäisen, ja yksi yö maksoi noin viisitoista euroa. Remontin myötä hinta korotettiin kuuteenkymmeneen euroon. Ilmaisen yön lisäksi saimme myös käydä aamupalalla. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus taas mennä yöksi hotelille, sillä sieltä pääse nopeasti metrolle.

                                                                                                                                                            

CCs father works at a hotel, and he has given us the chance to stay there for free one night. Last weekend we slept there and ate the breakfast. The reason for going there is because the hotel has just gone through a renovation and everything is brand new. The place used to look pretty awful and one night there cost some 100rmb, but now the price for one night has increased to 400rmb. We will go there again tomorrow, since it is conveniently located near the metro station and of course sleeping with high quality pillows and blanket is more comfortable than the IKEA ones we have back home. 

Sichuan hotpot

The middle has non-spicy soup and the sides were really spicy

The wrong hot pot

You can mix your own dip sauce

The places specialty; an Indian man making bread 

Indian bread

Uusi Sichuan hot pot ravintola avautui kotimme lähistölle. Päätimme yhtenä päivänä mennä sinne, mutta sillä jonotus aika oli sen verran pitkä, emme jääneet odottamaan pöytää, vaan lähdimme kotiin. Paikka on siis todella suosittu. Toisella kerralla saimme pöydän, mutta meille tuotiin väärä hotpot, eli meillä oli vain tulista keittoa, ei sekä tulista että ei tulista keittoa. Sichuan hot pot tunnetaan tulisuudestaan, mutta se on usein jaettu kahtia, jotta toinen puoli soveltuu heille, jotka eivät syö tulista ja jotkut ruoat sopivat paremmin tuliseen, ja jotkut taas eivät. Ravintolassa tilataan vihanneksia ja lihoja, joita itse kiehauttaa keitossa.

Kävin myös viikko sitten Saksalaispariskunnan kanssa syömässä samassa paikassa. Koska CC ei tullut paikalle, jouduin tulkitsemaan kiinalaista menua parhaani mukaan. Tarjoilija opasti ja suositteli kahta eri annosta, saimme siis todella jännät katkarapu pallerot ja jonkin ihmeellisen liha-annoksen, joita emme muuten olisi koskaan tilanneet. Tällä kertaa kaikki sujui paremmin, mutta en silti ole mikään hot pot fani. Liian tulista omasta mielestä, ja lisäksi kiehuvat keitot tekevät ravintolasta tukalan kuuman. Paikan erikoisuus oli Intialainen mies, joka valmistaa hyviä intialaisleipiä. Makuina on mm. ananasta, banaania tai ruohosipulia. 

                                                                                                                                                                

A new Sichuan hotpot restaurant opened p not far from our home. There are lots of people eating there every day, and once we tried to go there, but the queue was so long that we headed home instead. The second time we got a table, but it wasn’t the best experience. It took more than 30 minutes to get the hotpot to our table and the first one was wrong, so we had to change it and wait for a new one. The hot pot, which consists of both spicy and not spicy soups had already meat in it. Looking at some fish and frog pieces float around didn’t make it delicious at all. The idea with the hot pot is to put your own vegetables and meet in the hot soup and in a way cook it yourself.

The third time I went there was with the German couple. Since CC didn’t join us, I had to interpret the Chinese menu. Luckily we got the right hot pot, which only had soup, no meat. Since there were no pictures and only way to order was by looking at Chinese characters, I had to ask the waitress to recommend stuff to us. She did a pretty good job and we got e.g. balls of shrimp that looked suspicious at first, but tasted great. All in all the second time was much better than the first dinner, as I actually got to eat some good food. However, Sichuan hot pot is not my favorite, as it is too spicy and hot, even the air is hot in the restaurant due to all the pots with cooking soup. 

Keskustan aurinkoranta

The beach located in the southern end of the Bund

Small kids had taken over the pool 

Large and comfy beds to sunbath on

Tables and chairs were laid beside the river

The beach bar

Our drinks were included in the entrance ticket

At least some people had made it to the beach

Maybe not most idyllic place to put a beach on

A volley ball flew into the river, so they had to rescue it

 Viime vuonna luin, että Shanghain keskustasta löytyy hiekkaranta. Se sijaitsee sen verran vaikeassa kohdassa, eli metro ei ole missään lähettyvillä, joten en ollut koskaan siellä käynyt. Nyt kun meillä on auto, suuntasimme viikonloppuna rannalle. Paikka on räätäli markkinoiden lähellä, joten kävimme ensin vaatteita hakemassa, tilaamassa ja sovittamassa. Pääsymaksu alueelle on noin seitsemän euroa, mutta hintaan kuuluu juoma. Ranta on siis ihan Huangpu joen varressa Bundin eteläosassa. Ranta on siis keinotekoinen, sillä eihän täälläpäin mitään rantaa löydy. Alueella siis on kaksi erillistä hiekkarantaa. Yhdellä voi pelata rantapalloa ja futista, ja toisella voi ottaa aurinkoa ja uida pienessä altaassa. Paikalla oli myös baari ja paljon pöytiä ja tuoleja, joten tilaa riitti. Paikan päällä ei minusta ollut kauhea paljon ihmisiä, kun miettii, että oli viikonloppu. Ehkä pilvinen sää ei ollut mieleinen auringonotto sää. Vaikka toisaalla Kiinalaiset eivät ota aurinkoa, sillä ihanteena on vaalea iho. Joimme limumme ja otimme hetken aurinkoa aurinkopetillä.

                                                                                                                                                                  

 Last year I read about a manmade beach in the city center along the Huang Pu river. Now when we have a car, we could drive there after we had been to the tailor market nearby. The beach is located next to the Cool Docks, a set of buildings that have cafes and restaurants. The entrance to the beach costs 50rmb, and that includes one drink ( soft drink or beer etc.). The place consists of two manmade beaches. On one of them they have set up a small pool and sun beds and on the other people can play sports such as beach volleyball and football. There is bar in the middle and tables with chairs along one side of the river.

The place wasn’t as full as I had expected it to be on the weekend. The pool was filled with children and most of the sun beds were occupied, but there were still plenty of space. It was a hot day, but there was a quite comfortable breeze coming from the open river. It was also partly cloudy which was good, since otherwise we would have burnt our skin.

Cool Docks Thai-ruoka

Viikonloppuna söimme Thaimaalaisessa ravintolassa Cool Dockseilla. Lähialueella on paljon ravintoloita, mutta suurin osa oli melko kalliita, ja eikä oikein budjettiin sovi. Tämä Thai paikka oli halvemmasta päästä. Paikan alakerta oli aivan täynnä lounasaikaan, mutta onneksi yläkerrassa ei ollut yhtään asiakkaita. Saimme siis melko rauhassa syödä. Yläkerrassa oli muutenkin mukavampaa, sillä siellä oli tuolien sijaan tyynymäiset alustat, joiden päällä pystyi ilman kenkiä istumaan esim. jalat ristissä. Tilasimme kanavartaita ja satay-kastiketta. Todella hyvää. Pääruokana oli currya vihannesten kanssa ja thaimaalista liha-nuudeli-annos. Herkullista! Annokset yhteensä maksoivat vähän yli viistoista euroa ja olivat hyin riittoisat.

                                                                                                                                                               

We ate at a Thai restaurant located at the Cool Docks. There were lots of nice restaurants located there, but none were quite cheap. The Thai place we visited wasn’t too expensive. The first floor was full so we were seated on the second floor. This was good, as there were almost no people on that floor. We were also seated in a table were you take of your shoes and can either sit with your feet up on the pillow or putting your feet under the table in a normal way. I ordered as a starter chicken kebabs with satay peanut sauce and it was delicious. We also had some great yellow curry with vegetables and some beef noodles. Three dishes cost 108rmb at this place.

Thaimaalainen hieronta

Olen jo siitä asti kun tulin takaisin Kiinaan ajatellut käydä hierojalla. Enpä koskaan saanut sitä aikaiseksi, kunnes vasta tällä viikolla. Onneksi meidän kodin lähistöllä on melko hyvän näköinen hieronta/spa paikka. Kiinassa siis on usein vaikeata erottaa, mitkä ovat oikeita ja mitkä paikat eivät oikeasti ole virallisia hierontapaikkoja. Paikan päällä oli nainen, joka ihme kyllä osaasi englanniksi neuvoa, mitä palveluita heillä oli. Hän suositteli, että ottaisin Thaimaalaisen kokovartalohieronnan. Hieroja oli ihka aito Thaimaalainen, joka ei osannut sanaakaan Kiinaa, mutta sitä paremmin Englantia. Eli hyvin sujui kun ymmärsi kaiken mitä hän sanoi. Nainen aloitti jaloista, jatkoi käsistä ja selästä ja viimeiseksi jäi pää ja niska hieronta. Asiaan kuuluu, että kaikki paikat venytetään ja niksautetaan. Hieronta ei siis ollut kova, eikä jälkikäteen tuntunut missään. Mutta onneksi se sentään oli rentouttavaa. 70 –minuuttia kestävä hieronta maksoi tässä paikassa 25euroa.

                                                                                                                                                                    

I had been thinking about going for a back massage for a long time. But I didn’t do it until this week. There are lots of massage places, as well as spas, all over Shanghai, but you never know if they are legit or not. Luckily I knew one place nearby that from the outside looks like a Thai place, and it turned out to be one too! I was going through the price list when a Chinese woman in English explained what they had to offer. She recommended Thai massage by a real Thai woman, so I chose that one. 70-minute whole body massage cost 168rmb at this place. The Thai masseuse spoke good English, which is quite rare, but maybe it is rare enough to find a Thai masseuse in China. She started from the feet and legs, moved up to the arms. Then she took the back and ended with the head. She didn’t apply lots pressure, but instead softened up the muscle and stretched some parts of the body. In the end we had the fun move where I’m laying on my stomach, and she takes my hands and tries to pull me up from the floor to make my back crack. Afterwards I didn’t have any pain or feeling in my muscle, but at least the massage made me feel more relaxed.

Designi puuttuu

Jouluksi saadut lahjat toin vasta nyt Shanghaihin. Silloisesta työpaikasta saatu Villeroy and Bochin lasikulhossa voi säilyttää tädiltä saadut suklaat. Kiinassa, tyypillisessä kodissa, ei ole paljon design tavaroita, tai edes muita koriste tavaroita esillä. Toisin sanoen, minulla on sellainen vaikutelma, ettei täällä muutenkaan panosteta kovin paljon sisustukseen. Useimmat kodit, joissa olen käynyt, ovat joko melko tyhjiä, ainoastaan tarvittavia huonekaluja löytyy, ja sitten taas muualla, kuten meillä, koti on täynnä kaiken maailman turhia tavaroita, joita kukaan ei vuosiin ole jaksanut siivota pois.

                                                                                                                                                                   

I brought two of my last year’s Christmas presents to China. The Villeroy and Boch vase was a gift from work and the chocolate from my aunt. I have slowly realized that Chinese people don’t have that much design or other decoration items in their homes. Those homes that I have visited are either almost empty with only necessary furniture in each room, or like in our home, there is too much old stuff that nobody goes through and just leaves it. I assume that most Chinese families aren’t that interested in design, and decorating a home in a certain style isn’t the first thing that they think about when getting a new place to live in. 

Press

Saksalainen oli suositellut Press nimistä ravintolaa lähellä Nanjing katua, joten suuntasimme viikonloppuna CCn kanssa sinne. Press sijaitsi vanhassa lehtitalossa, mutta oli todella hienosti sisustettu. Ruoka toisaalla ei ollut mitään erikoista. Tilasimme ensiksi punajuurikeiton, mikä oli hyvää, mutta ei mielestäni tarpeeksi kuuma. Pizzoja odotimme ikuisuuden, ja margariitta pizza ei maistunut oikein millekään. Calzone oli ihan ok, mutta voisin itsekin tehdä paremman. Mahtava paikka, mutta ruoka ei oikein samalla tasolla. Ihmisiä kyllä paikassa riitti ja yläkerrassa oli baari ja kahvila.

                                                                                                                                                              

My German friend recommended Press near Nanjing Rd. During the weekend we went there and I found the food a bit of a disappointment. The red beet soup was not warm enough and the pizzas didn’t taste like anything. On the other hand the place was quite beautiful and cozy. The restaurant is in an old newspaper house. The restaurant is in two levels and there is some sort of bar café on the second floor. Nice place but not sure I’m going back since the food wasn’t that great. 

Keramiikka DIY

Our finished products, only the pot to the left is mine

One end of the painting studio is a phone shop

Painting some flowers

Kävin saksalaisen kanssa kuukausi sitten tekemässä keramiikka astian. Se kokemus oli melko kauhea, sillä vaikka paikan nimi DIY, eli tee se itse, viittaa siihen, että itse teet, niin paikan päällä oli opettaja, joka teki melkein kaiken meidän puolesta. Saavuimme paikalle, ja kipon tekeminen maksoi 15euroa. Sain aluksi katsoa, miten opettaja muotoili kulhoa ja lasia jne. Sitten sain itse kokeilla, tai ns. leikkiä vahan kanssa. Välillä saksalainenkin sai kokeilla samalla vahapalalla. Leikin taas hetken, ja yks kaks, opettaja kysyi, että olenko valmis, ja halunako tämä teoksen. Olin tehnyt ei niin huonon kulhon, mutta luulin, että leikkimisvaiheesta saisin siirtyä oikeaan tekemiseen, mutta ei. Olin siis puolessa tunnissa valmis. Saksalaine halusi valmistaa lautasen, ja tästä se kaikki vaikeus alkoi. Kukaan opettaja ei alussa osannut neuvoa, miten lautanen tehdään. Sitten yksi opettaja teki sen itse. Saksalainen halusi sen itse valmistaa, ilman apua, mutta sehän ei sopinut. Toisella kerralla opettaja auttoi hänen mielestään taas liikaa. Lopuksi CCn piti tulla auttamaan paikan päälle, sillä kukaan ei ymmärtänyt, että saksalainen haluaa tehdä ihan itse oman kulhon. Lopuksi hän sai oman kulhonsa tehtyä. Tämä kulho ei kumminkaan kuumennuksessa ollut selvinnyt, joten hän sai yhden lautasista seuraavalla kerralla. Kävimme siis kuukausi myöhemmin kulhot maalaamassa, ja olipas taas niin vaikeaa. Saksalainen halusi sekoittaa värejä jne. Mutta tällaiset eivät kuulemma toimineet. Taas kerran sain olla välikätenä kovassa väittelyssä. Lopuksi pääsimme maalaamaan, ja maalasin itse kukkia sisälle kulhoon ja ulkopuolen henkilökunta sitten maalaa ruiskukoneella. En tiedä mikä oli pahempi, henkilökunta, joka ei ymmärrä DIYn merkitystä, vai saksalainen, joka halusi tehdä kaiken toisin, kuin mitä tässä paikassa pystyi tekemään. 

                                                                                                                                                                    

One month ago, I, together with a German friend, went and made some ceramic work. There is a new DIY center nearby and we decided to go together. There were only Chinese, so they were quite surprised to see two westerners come there. I paid 100rmb for making one item. Our personal teacher showed us what we could make and then told me to start playing and trying out myself. In other words the board span by itself and by positioning my hands differently and applying pressure, different items formed from the mass. The German girl did also use the same dough as me, even though we had hoped to be making our items separately. After I played with the dough for some while, the teacher came to me and asked if I was finished. I thought there would be a separate part, when we would make the item we really wanted, but no. So I was ready even before I knew it. The German girl wanted to make a plate, but that was too complicated to the staff. One teacher came and made it by himself, but the she wanted to try herself. The staff really didn’t understand what DIY stands for. In the end, after CC had came and explained what we wanted, was she finally able to do something without a teacher doing half of the work. One month later, we went back and finished the job, in other words painted the ceramics. This time the DIY part was lacking as well, since if we would have liked just one solid color, then the staff would have spray painted it for us. So after some while we gave up and just started painting something by hand so there would be even a little DIY in our works. Who goes to a DIY center and pays a teacher to make the pot for you and then lets the teacher even paint it? This isn’t DIY, more like commissioned work. I think the DIY culture might be too new for China. 

Räätälillä

The linen tailor shop is in a middle of a corridor 

This place has the best selection of linen

Viikonloppuna kävimme räätälimarkkinoilla, jotka sijaitsevat Yu Yuan Gardenin lähistöllä. Minun oli tarkoitus teettää kahdet shortsit, mutta matkalla katselimme myös muita vaatteita. Olemme osallistumassa kahteen tai kolmeen häihin tänä vuonna, ja CClle ja minulle pitäisi teettää juhla-asut. Katsoimme pukuja kahdessa paikassa, ja toisessa tilasimme jo puvun. Puku maksaa 75 euroa, ja se tehdään melko hyvästä Kashmir – puuvilla kankaasta. Kymmenen päivän päästä on ensimmäinen sovituspäivä, joten saapa nähdä mitä siitä tulee. Kävimme parissa paikassa kysymässä paljon kahden puuvilla shortsien hinta on, mutta ne olivat liian kalliit mielestäni. Lopuksi muutin mieleni, ja menimme samaan paikkaan, jossa aikaisemmin olen teettänyt shortsit, ja tilasin yhdet shortsit ja yhdet pitkät housut. Shortsit tehdään samalla tavalla kun edelliset, mutta fuksian-punaisella kankaalla. Pitkät housut taas tehdään vaalean-punaisella kankaalla. Hinnaksi tuli 37 euroa kahdesta parista. Lisäksi ostin kangasta kahdesta paikasta, josta voin sitten itse ommella jotain kivaa.

                                                                                                                                                               

During the weekend we visited the tailor market near Yu Yaun Garden.  We were supposed to order only two pairs of shorts for me, but we ended getting a suit for CC as well. We are going to attend two or three weddings this year, so we both need to make some better outfits. We visited two tailors who made suits and decided to make on at the second place. The suit cost 500rmb, and we chose a model from a one of the booklets. The fabric should be pretty good cashmere – wool. It will be ten days until the first fitting. I also checked out some places making dresses, but didn’t order anything, as it will be cheaper to get many dresses from one place. Before next time I will look up some pictures with dresses that I would like to have. We also asked a couple of tailors how much linen shorts cost, but most of the places were too expensive. We ended up going to the same place, that we last time ordered my shorts and pants at, but we had had a bad experience with them.  Hopefully this time everything goes smoothly and I will get a pair of shorts and pair of pants. Together the pans will cost 250rmb, which was 50rmb less than if I would have liked two pairs of shorts.  

Kotiinkuljetukset

Aina kun käyn läpi sivustoja, jossa on listattu top asiat Shanghaissa, vastaan tulee kotiinkuljetus. Toisin sanoen kaiken voi tilata Shanghaissa kotiin. Ruokaa kaupoista, vaatteita, huonekaluja, kukkia, juotavia, ravintola-annoksia jne. Olin aikaisemmin vain tilannut tuotteita Taobaosta, jotka tuodaan kotiovelle asti. Lisäksi olin kahdesti saanut detox mehut kotiinkuljetuksella. Nyt tuli kokeiltua jotain uutta, ja tilasimme McDonaldsin ruoka kotiinkuljetuksella. Latasin sovelluksen puhelimeen, jonka avulla valitaan mitkä hampurilaisia ja lisäkkeitä haluaa. Maksun voi tehdä käteisellä, ruokien saapuessa paikalle. Tilasimme kahdelle hengelle ja hinnaksi tuli noin seitsemän euroa. Kuljetus taas maksaa noin euron. Lähimmät mäkkärit ovat meiltä noin 20-30 minuutin kävelymatkan päässä. Kuljetuskotiin saapui 20 minuuttia sen jälkeen kun olin sovelluksen avulla tilauksen jättänyt. Jostain syystä kuljettaja oli ilman porttinumeroa päässyt rappuseen sisään, ja toi siis ateriamme viidenteen kerrokseen asti. Helppo ja nopea tapa saada ruokaa. Shanghaissa löytyy yritys, joka tuo melkein kaikista ravintoloista ja kahviloista ruokia ja juomia, mutta meidän asuessa niin pitkällä, emme ole käyttäneet heidän palveluita. Mutta mikäli asuisimme lähempänä keskustaa, tilasin varmasti usein kotiin ruokia eri paikoista.

                                                                                                                                                                       

Shanghai is well known for all its home-deliveries. Most items can be bought and delivered in a couple of hours or during the next couple of days. Food items, meals, drinks, furniture, clothes, flowers etc. In the beginning I had only ordered stuff from Taobao that was delivered home to us. I had also twice got detox drinks delivered, but only recently I tried ordering a meal. Almost all restaurants and cafes have some sort of home delivery system, and McDonalds is no exception. I download an app to my phone, and from there I can order what I want to eat. The delivery fee was some 8rmb, and the food was delivered 20 minutes after I had made the order. I paid on delivery, which was convenient. The nearest McDonalds that we have are some 20 to 30 minutes’ walk away. There is a large home delivery company in the city that delivers food from some great restaurants, unfortunately we live so far away that we aren’t in range for these deliveries. On the other hand I have been thinking about ordering food, such as imported meat sometime in the future, instead of heading out to the city and buying it myself. 

Työmatka

Minulla on nyt viitenä päivänä putkeen ollut onnea bussin suhteen. Kahtena ensimmäisenä päivänä bussi saapui juuri kun itsekin saavuin pysäkille. Tänään bussi oli jo pysäkillä, mutta CC kyyditti minut polkupyörällä nopeasti seuraavalle pysäkille. Koska saavun bussiin sen alkuvaiheessa, olen aina saanut istumapaikan. Muuten bussi täyttyy melko nopeasti. Bussimatka on kestänyt suurin piirtein tunnin. Sen lisäksi minulla on noin kymmenen minuutin kävelymatka toimistolle. Kotimatkalla bussi on aina ollut täynnä, mutta olen noin kahdenkymmenen minuutin sisällä saanut istumapaikan, silla moni jää matkan varrella pois esim. metro asemalle. Minulla ei ole hajuakaan milloin bussin pitäisi saapua, silla pysäkeillä ei ole aikataulua. Eli toisin sanoen yritän arvioida milloin se saapuu. Luulen, että aamuisin bussit kulkevat melko tiheästi, varmaan noin 7 minuutin välein, mutta iltapäivällä niitä tulee todella harvoin. Joskus olen joutunut odottamaan 20 minuuttia. Kuuden aikoihin on vielä paljon ihmisiä matkalla kotiin, joten täyteen bussiin änkeäminen on ollut haastavaa. Tänään pääsin juuri ja juuri sisään bussiin, sillä se oli niin täynnä. Enkä varmanakaan halunnut odottaa seuraavaa bussia toiset 20 minuuttia, joten ei se mitään vaikka jäisikin todella ahtaaseen tilaan, ja kaiken lisäksi ovien eteen. Työ ei ole rankkaa, mutta hiki kyllä valuu kun matkustaa kotiin sadan muun matkustajan kanssa.

                                                                                                                                                                    

Every morning, CC has given me a ride with his bicycle to the nearby bus station. I have been lucky, and caught the buss four times out of five, and the wait time is short, as busses come in seven minute intervals. Since there aren’t many stops before mine, I have always gotten a seat. Some stations later, the buss is already getting fuller. The bus ride takes about one hour and then I still need to walk for some ten minutes. The ride home from work is a whole different matter. I think that there is only one bus in every twenty minutes, so about three busses less than in the morning. This means that the wait time is longer and the bus is so full that I barely make it inside. However, I have nearly every time gotten a seat within twenty minutes, as most passengers get off at the next metro station. As the ride to work is quite peaceful, the ride home is like hell. I sweat like a pig and sometimes I get stuck in front of the doors. When people want to get off, there are already people pushing their way into the buss, so it is pretty horrible. 

Työkuvaus

Työkuvaani kuuluu suurimmaksi osaa englannin kielen opetusta henkilökunnalle. Henkilökunta osaa englantia, ja kuulema suurimalla osalla on maisterintutkinto. Siitä huolimatta, että heillä olisi englannissa hyvät arvosanat, he eivät osaa käyttää kieltä sujuvasti. Opetan sekä ryhmässä että yksittäisille oppilaille. Yksityistunnit ovat puhumista, ja ryhmätunti on kuulunymmärtämistä. Ensimmäinen ryhmä tunti alkaa ensi viikolla, mutta jo tällä viikolla saan seurata kun pomon tytär pitää tunnin kirjoittamisesta. Päivät siis menevät tuntien suunnitteluun ja yksityistuntien pitämiseen. Minulla tulee jossain vaiheessa myös sellaisia tehtäviä, kuten kulttuurin ja muiden maiden esittely työntekijöille. Kaikkien ei ole pakko osallistua tunneille, vain osalla englannin opiskelu on pakollista. Mutta sanoisin nyt alkuun että ainoastaan pomo, joka on asunut yhdysvalloissa kaksikymmentä vuotta, että hänen englannin kielessä ei ole mitään vikaa. Tänään pidin kaksi yksityistuntia, jotka kestivät puolituntia. Juttelimme sitä sun tätä, sillä en ollut valmistautunut pitämään tuntia tänään.

                                                                                                                                                                

In my work, I’m basically in charge of teaching the employees of the company English. All of them understand and can speak some, but not as fluently as the company would like. The company HQ is in America, and some of the employees will go there at some point. I heard that some 70% have Master’s degree, and write will in English test, but they never use English otherwise. I will have 1-on-1, 2-on-1 and group sessions. The one or two person classes are oral, but the group class will be listening training. The employees should also be thought writing and reading. My group class will be held next week, but tomorrow I will attend the boss’s daughter’s class in writing. At some point I will also have presentations about cultures and other countries. 

Ensimmäinen työpäivä

Eka päivä työharjoittelussa väsytti. Ei sen takia, että työ olisi rankkaa, vaan sen takia, ettei alussa ollut mitään tekemistä, ja minua nukutti todella paljon. Olin jo kuuden aikaan aamulla herännyt, ja ennen seitsemää istun jo bussissa matkalla kohti työpaikkaa. Ihme kyllä matkalla ei ollut ollenkaan ruuhkaa, joten oli jo reilusti yli tunnin etukäteen paikalla. Suuntasin ensiksi kohti Starbucksia, josta ostin todella pahan juoman sekä ok muffinsin, joita söin ulkona. Kävin vielä family martin kautta ostamassa välipalaa mukaan. Olin varttia vaille paikalla, mutta ovet olivat kiinni. Hissistä tuli ulos pari työntekijää, jotka päästivät minut sisään odotustilaan, ja he jopa ilmoittivat HR henkilökunnalle saapumisestani.

HR tädiltä sain heti mukaan kaksi nimikylttiä, avainkortin, avaimet kaappiin, kynätelineen, kynän ja vihkon, ja jopa ikioman teekupin. Sain tunnin rauhassa täytellä lomakkeita, ja sen jälkeen kävin moikkaamassa sekä pääpomoa että HR pomoa. Kummallakaan heistä ei ollut paljon muuta sanottavaa, kuin että toivovat minun viihtyvän työssäni. Tämän jälkeen istuin pari tuntia selaamassa manuaaleja. Silmät olivat jo sulkeutumassa, kun kolmatta kertaa luin samoja asioita läpi. Kello kahdeltatoista lähdin HR tädin seuraksi ruokalaan syömään.

Ruokatauko, joka ei kuulu työaikaan, loppui yhdeltä. Vasta noin kolmen aikaan minulle tuotiin läppäri ja pääsin selaamaan mitä minun edeltäjät ovat työssäni tehneet. Työkuvauksesta voin sitten huomenna kirjoittaa enemmän. Minulla on pöytätietokone myös käytössä, mutta sitä piti vielä säätää. Istun siis maisemakonttorissa, mutta vieressäni ei istu ketään, joka suoraan näkisi, mitä puuhailen. Takanani istui rahoituksen puolelta oleva nainen ja hänen vieressään oli pomon tytär, joka tekee samoja hommia kuin minä, mutta hän on vain kuukauden paikalla. Seinän toisella puolella taas istuu pomo omassa huoneessaan. Kaikki työkaverit ovat olleet ystävällisiä, joten eiköhän kaikki ihan hyvin tule menemään. Tasan kuudelta lähdin töistä, ja täpötäyden bussimatkan jälkeen olin jo ennen puoli kahdeksaa kotona.

                                                                                                                                                              

My first day at my practical training was quite tiresome. Not because I was working hard, but more because I wanted to sleep due to lack of tasks. I got up after six in the morning and before seven I was already on the bus. I thought there would be traffic jams this early, but I was wrong, so I ended up being one hour too early. I headed over to a nearby Starbucks where I got a really bad drink and a muffin. I sat outside for a while before buying some snacks from Family Mart and walking towards the job. I was still 15 minutes too early, and the doors were closed. Luckily some employees opened up the door for me and I waited just a few seconds before the HR lady appeared.

She gave my two name cards, a key card, keys to a drawer, a pen, a notebook, a pen holder and a cup with my name on it. I filled out some forms and signed some documents for one hour. After this I met up with the General Manager and the HR Manager. Both of them had almost nothing to say other than wishing me a pleasant stay at the company. I was given some manuals to read, but after two hours it was hard to keep my eyes open. Luckily we had lunch break at twelve, so me and the HR lady headed over to the canteen.

The lunch break, which is not included in the eight hour day, ends at one o’clock. Not until three o’clock, did I finally get a laptop, on which I could go through material from previous workers, working with the same tasks as I. I will write about my work tasks tomorrow! I also have another computer, but for some reason it didn’t work. I work in an open office, with the GM working in his own room next to my cubicle. Luckily no one sits next to me, but behind me I have the person in charge of finance and the daughter of the GM. She works with the same tasks as I do, but she will be staying at the company for only one month. At six o’clock I left work and after taking a extremely full bus, I managed to get home before half past eight. 

Twist iltalaukku

LV merkkiset laukut eivät paljon ole minua kiinnostaneet aikaisemmin. Ne ovat liian kopioituja ja logot ovat minusta liikaa. Siitä huolimatta hankin ensimmäisen LV laukun sen jälkeen kun huomasin sen keskustan liikkeen ikkunassa. Tämä viime vuoden Twist malli on mielestäni simppelimpi ja logokaan ei ole niin helposti tunnistettavissa. Laukun lukkomekanismi on melko jännä, sillä laukku avataan kääntämällä L samaan asentoon kuin V. Laukku on melko pieni, mutta hyvin se iltalaukkuna toimii.

                                                                                                                                                                

I have never understood the trend of having a LV bag. It seems like most people have a logo LV bag, and I assume 90% of those are fakes. I bought my first LV bag not long ago. I saw this model in a store window in the city center for the first time. The model twist is more simple and clan than most bags from the brand, and I like the lock mechanism. To open up the bag the L is turned and when matching the V the bag opens up.