|
First one on the airplane |
|
I liked the way the ceiling looks like the sky |
|
I could keep an eye on what the workers on the ground were doing during our 4 hours wait |
|
Using the voucher Finnair gave due to the delay on some Starbucks food |
Taas kerran tuli koettua
jotain uutta Helsinki-Shanghai välisellä lennolla, nimittäin noin 7 tunnin
odotusta, että kone pääsisi lähtemään. Matkalla kentälle sain viestin, että
kone on tunnin myöhässä. Se ei haitannut ollenkaan, sillä ehdin perheen kanssa
käydä shoppailemassa ja kahvilassa en kun menin turvatarkastukseen. Turvatarkastukseen
ei ollut jonoa, kun ei valinnut sitä lähimpänä Finnairin tiskejä.
Turvatarkastuksessa tutkittiin tietokonelaukkuani, sillä he luulivat sen
sisältävän nesteitä. Selvisi, että läpivalaistuksessa juusto näytti nestemäiseltä.
Onneksi kilon juusto pääsi mukaan Kiinaan!
Kentällä oli paljon
ihmisiä ja lähtöportti oli aivan toisessa päässä. Lähtöportti oli alakerrassa,
eli sieltä piti bussikuljetuksella mennä koneelle, eikä niin kuin normaalisti. Monet
eivät olleet tietoisia tunnin myöhästymisestä, ja kirosivat huomatessaan sen
näytöiltä. Jotkut kiinalaiset tulivat juosten paikalle viideltä, luullessaan
koneen lähtevän aikataulun mukaan, eli 17:10. 17:30 ensimmäinen bussi saapui
paikalle, ja olin ensimmäisten joukossa joka pääsi kyytiin. Bussi ajoi meidät
koneelle, joka seisoi huoltoalueella.
Kone oli jopa niin
täynnä, että monet eivät saaneet matkatavaroitaan mahtumaan, vaan heidän piti
löytää tilaa jostain muualta. Suureksi onnekseni keskipaikalle ei tullut
ketään, joten nukkuminen sujui paremmin kuin ei pelännyt nojaavansa
vieruskaverin päälle. Kapteeni oli jo kuuluttanut, että matka kestää 8h 40
minuuttia, mutta sitten he huomasivat vian koneen jarruista. Kone ei päässyt
lähtemään ennen kun vika korjattaisiin. Kapteeni kuulutti moneen otteeseen,
että hän ei tiedä kuinka kauan korjaus kestää, mutta arvio oli aina tunti.
Näitä ”arvioituja tunteja” kerääntyi, ja lopuksi olimme istuneet koneessa jo
nelisen tuntia lähtövalmiina, kunnes kapteeni kuulutti, että ottakaa tavarat
mukaan, sillä bussi kyydittää meidät takaisin kentälle odottamaan lisätietoja.
Kymmeneltä illalla
pääsimme kentälle, jossa saimme 17 euron arvoisen voucherin, jolla sai käydä
kahvilassa tai ravintolassa. Monet jäivät Burger Kingiin jonottamaan, mutta
itsen menin Starbucksiin, sillä tiesin, ettei sinne tulisi kovin moni. 17
eurolla sain juuri ja juuri mehun, kakkupalasen ja leivän. Yhdeltätoista oli
tarkoitus tulla uutta tietoa, mutta odotellessani portin edessä sain kuulla,
että henkilökuntakaan ei tiennyt mistä oli kyse. Lisä-tietoa ei tullut, vaan
tauluille ilmestyi, että uusi tiedote tulee kello 24. Onneksi meidän ei siihen
asti tarvinnut odottaa, vaan vähän ennen 24 saimme palata bussilla takaisin
koneeseen.
Jarrut oli saatu kuntoon
ja testaukset oli tehty, joten siinä 24:40 aikaan yöllä pääsimme viimeinkin
matkaan. Ruoka tuli siinä 1-2 aikaan
yöllä, joten kärsin pahoin-voinnista koneessa. Onneksi pahoinvointilääkkeet
pitivät vatsan kurissa ja lento meni enimmäkseen nukkuen. Saavuimme Shanghaihin
15:30, eli noin 7 h 20 min myöhässä. Minua tämä ei haitannut niin paljoin kun
heitä, jotka missasivat jatkolentonsa. Kentällä oli suuri ryysis hakiessani
matkalaukkuja, ja jopa tullin koirat olivat haistelemassa Helsingistä tulleita
laukkuja. Cc tuli autolla hakemaan, joten pääsimme nopeasti kotiin. Täällä on
nyt harmaata, kylmää ja sateista, joten ei ole oikein mikään ilo tulla
takaisin, kun Helsingissäkin alkoi vasta päivä sitten sataa lunta.
--------------------------------------------------------------
Once
again I had an interesting experience when taking the plane from Helsinki to
Shanghai. The plane was delayed for about seven hours due to some technical problems
with the brakes. Now I’m talking about the new Airbus plane, which has been
used just over a month and already they got into some serious problems with it.
Finnair sent a text message when I was on my way to the airport that the plane
would be delayed for one hour. It wasn’t that bad as I had time to go shopping
and go to a café with my family before going to the security check.
When
I arrived at the gate it seemed like many travelers didn’t know about the one
hour delay. Some Chinese people came running to the gate at five o’clock since
the original time would have been 17:10. At that time I was glad it was delayed
since these people would have delayed it anyways by coming in the last minute.
We
could not get straight to the plane from the gate, but instead we had to take
the bus. I was one of the first ones on the bus and the first one to board the
plane. At this time they didn’t seem to care if you had a first class seat or
not as everyone boarded at the same time. The plane was so packed that many
people could not find empty spaces for their carry-on luggage. Even though the
plane was full, there was an empty seat between me and a Finnish man. This was great
as I would not have liked sleeping while being afraid to sleep on the person
next to me shoulder.
The
captain already announced that the flight time would be 8 hours and 40 minutes
and then we were told that there still were some technical problems that they
had to fix before takeoff. The captain announced later again that it seemed to
be more problematic than they had expected and he was unaware how long it would
take. After some time he announced that we had to wait for an hour… and then
and hour again. In the end we had been in the plane since about 18, until he
finally announced that all the passengers would be escorted by bus back to the
terminal. At this point we had been waiting inside the plane four about 4
hours.
In
the terminal we got a 17 euros voucher to go to a café or restaurant to eat.
Most people went straight to the nearest Burger King as I walked further away
to Starbucks. We were told that new information would come at 11. I was waiting
at the gate around that time and no information came. The display changed the
time to 12, so it meant that we had to stick around even longer to know if we
could leave today or the following day. Even the ground personnel were unsure
about what would happen.
After
11:40 we were driven back to the plane as the brakes had been changed and
tested. Now the captain ensured that we would be on our way to Shanghai. As the
food was served after midnight I felt somewhat sick but fortunately I didn’t
throw up. I was also able to sleep better since it was in the middle of the night
and not in the evening. We landed in Shanghai at 15:30, some 7 hours and 20
minutes later than usually. I’m glad I didn’t have any connecting flights as I’m
sure everyone missed theirs. The baggage claim had lots of people and it took a
while to get out from the airport. Luckily CC picked me up by car and we drove
home in gray, cold and rainy weather.