Propaganda museossa

Viime viikonloppuna sovimme saksalaisen ystävän kanssa, että käymme propaganda museossa. Museo sijaitsee keskustassa, kerrostalorakennuksen alakerrassa. Saapuessamme compundin porteille, vahti antoi jo melkein kysymättäkään kortin, jossa oli kartta löytääkseen oikeaan taloon.  Kävellessämme rappuja alas kohti kellaria, tuli jo mieleen, että mitä jos tämä onkin jonkin sortin poliisi loukku, että katsotaan ketkä ovat kiinnostuneet propagandasta ja pistetään he vankilaan. No onneksi nyt ei, ja paikalla oli jopa muita länsimaalaisia. Kukaan ei ollut rahastamassa, joten ehdimme kierrellä vartin, ennen kun museon omistaja tuli keräämään lippurahat. Museo on isoin kokoelma propaganda julisteita, jota maailmassa on. Oikeasti sisällä ei olisi saanut kuvata, mutta ehdimme ottaa vähän kuvia ennen kun huomasimme kieltokyltin.

Kuvat ja julisteet olivat jänniä, paikoin ihan kovaa naurettiin. Paljon historiaa opimme, ja samalla itse ainakin huomasin, että propaganda julisteissa uutisoitiin myös mitä muissa maissa tapahtuu, eikä vaan kannustetta tekemään lisää töitä maan puolesta. Esim. tummien orjien oikeuksia kannustettiin jne. Tottakai monessa julisteessa näytettiin kuinka kauheita, ahneita amerikkalaiset ovat ja miten britit vielä ohitetaan viidentoista vuoden sisällä. Museossa oli myös Shanghai kalenterityttö julisteita, eli kuvia Shanghain naisista, jolla sitten myytiin jotain länsimaalaista tuotetta kuten tupakkaa tai viinaa.

                                                                                                                                                                      

Last weekend, I visited the propaganda museum together with my German friend. The museum is located in the city center, in the basement of a compound building. The gate guard gave us a small map that guided us to the right building. The basement is somewhat weird, as I would assume a museum of this quality would be located in a better place. This is the largest collection of propaganda art as most posters have been destroyed. You could even buy some real ones from the shop.

We didn’t notice we couldn’t take pictures inside, so we just took a few. The museum was quite large and surprisingly interesting. I learnt a lot of history, and I was amazed that the propaganda posters included news about the outside world, and not just slogans to keep working hard. Of course Americans were portrayed as the evil ones and at some points we were laughing out loud to the humoristic portraits.