Kuvaukissa toista kertaa

A weird selection of cloths

Most shoes were too high if you ask CC

Lots of mini dresses, but nothing I liked

We had great weather on the day of the shoot

Olin jo huhtikuussa toivonut CCltä lahjaksi käydä uusiksi kuvauksissa, mutta ehdimme mennä sinne vasta viime viikonloppuna. Lähiostarissa oli studio, jossa saksalainen oli käynyt ottamassa kuvia työportfoliota varten, joten mekin kävimme sieltä hintoja tiedustelemassa. Selvisi, että studio oli sama firma, kun missä olimme aikaisemmin käyneet kuvauksissa, mutta he olivat vain muuttaneet parempaan paikkaan. Tinkimisen ja parin puhelun jälkeen saimme hinnaksi sovittua 60 euroa, johon sisältyi kolme asua per henkilö, meikit ja hiukset, ja saamme lopuksi valita 40 kuvaa. Aikaisemmin maksoimme suunnilleen saman hinnan 23sta kuvasta, mutta silloin saimme kaksi taulua ja kirjan. Halusin kuitenkin itse teettää taulumme ja kuvakirjan.

Lauantaina olimme kello yhdeksältä aamulla studiolla, ja minut meikattiin ensin, ennen kun valitsin asuni. Meikkaajat ja stailaajat tiesivät, että ymmärsin kiinaa, joten sitä kuuntelin sitten koko ajan, kun he yrittivät selittää mitkä vaatteet minulle sopii jne. Minulle jopa näytettiin tietokoneelta miltä vaatteet kuvissa näyttää. Jotkut vaatteet näyttivät ihan hirveiltä livenä, mutta kuvissa todella upeilta. Ensimmäinen asuni oli musta-beige mekko. Hiuksia tehdessä näytin kuulemma CCn mukaan vanhalta brittinaiselta. No onneksi he pistivät hiukset nutturalle ja aurinkohatun päähän, joten toivottavasti en kovin vanhalta kuvissa näytä. Sain pariksi vielä todella korkeat korkkarit, joten olin CCn mittainen. Tämähän ei hänelle sopinut, joten kävin hakemassa matalammat, mutta silti korkeat korot jalkaan. CCllä oli puku päällä näissä kuvauksissa.

Kuvaaja oli mukava ja puhui jonkin verran englantia. Meidän lisäksi studiolla oli ainakin kymmenen muuta henkilöä kuvattavana ja samaan aikaan mm. äiti ja noin kuusivuotias tytär oli kuvattavana. Meidän toinen look oli vanhan ajan Shanghai, eli minulla oli uudempi Qipao, kiinalaine mekko, ja CCllä kiinalainen puku. Olisin valinnut vanhan ajan Qipaon, mikäli se pepun yli olisi mennyt, eli toisin sanoen monet puvut olivat sen verran pieniä, ettei länsimaalainen niitä päällensä saa. Sain vielä mukaan pinkin boan ja sateen varjon kuvauksia varten. Taustana oli vanhoja kiinalaisia huonekaluja.

Viimeistä asua en löytänyt millään. Katsoin kaikki puvut läpi, mutta vastaan ei tullut mitään mieluisaa. Kokeilin monta asua, mutta moni ei istunut tai näyttänyt hyvältä. Monet asut ovat siis todella pieniä ja lyhyitä jopa kiinalaisille. Olin pukeutunut nahkatakkiin ja minihameeseen, mutta meikkitaitelija antoi minulle kauhean vanhan ajan jenkki lookin, korkealla ponnarilla ja kirkkaalla huulipunalla, joten äkkiä vaihtamaan vaateet ja pistin päälle omat vaatteet. Korkeat korot mukaan ja hiuspanta ja saimme viimeiset kuvat otettua. Sillä olimme jo käyneet samassa studiossa aikaisemmin, heillä ei ollut paljon uusia erikoisia asukokonaisuuksia. Kuvaukset kestivät nelisen tuntia ja sitten äkkiä kotiin pesemään meikit pois, eli sen verran paljon he minulle ja CClle olivat lätränneet kasvoille. Ensi viikonloppuna käymme kuvat valitsemassa, joten täällä innoissaan odottelen lopputulosta.

                                                                                                                                                                 

On Saturday we arrived at the studio nine in the morning. They started by applying my make up before I could go and choose an outfit. After seeing some of the outfits on the computer and what they looked in photo shoots, I chose a back and beige mini dress. The hair style they gave me looked like an old English lady, if you want to believe what CC thought… luckily they gave me a hat and hopefully I didn’t actually look like that in the pictures. CC had a suit on and the photographer was one of the only who could talk some English. Really nice guy and the shoots went well.

For the second look I wanted to go for a Shanghai look. The traditional Qipaos, Chinese dresses, where too small, but one modern one fit, so I went with it. I was given a pink boa and a umbrella in the shoot and CC was dressed in a more traditional Chinese suit. I had high heels in all of the shoots, but CC didn’t like it when I was the same length as he, so I sometimes had to find some high, but not too high heeled shoes.

For the third shoot I could not find anything that fit. Most dresses and clothes are already small for the tiny Chinese women, so you can imagine a westerner trying to fit into them. I found a leather jacket, but the makeup artist gave me the old school American look with high ponytail and bright lipstick so I ran and changed back to my own clothes. I could already imagine how horrible those pictures would have looked with CC in a pair of too small leather pants as well. So in the last shoot we had our own clothes and this confused the photographer as he didn’t know how we should act in the shoot. We were a bit freer and we could tell him what we wanted to do and what things to use as an extra in the pictures. After about four hours we finished and we can go back there next weekend to choose the pictures we want. 

Propaganda museossa

Viime viikonloppuna sovimme saksalaisen ystävän kanssa, että käymme propaganda museossa. Museo sijaitsee keskustassa, kerrostalorakennuksen alakerrassa. Saapuessamme compundin porteille, vahti antoi jo melkein kysymättäkään kortin, jossa oli kartta löytääkseen oikeaan taloon.  Kävellessämme rappuja alas kohti kellaria, tuli jo mieleen, että mitä jos tämä onkin jonkin sortin poliisi loukku, että katsotaan ketkä ovat kiinnostuneet propagandasta ja pistetään he vankilaan. No onneksi nyt ei, ja paikalla oli jopa muita länsimaalaisia. Kukaan ei ollut rahastamassa, joten ehdimme kierrellä vartin, ennen kun museon omistaja tuli keräämään lippurahat. Museo on isoin kokoelma propaganda julisteita, jota maailmassa on. Oikeasti sisällä ei olisi saanut kuvata, mutta ehdimme ottaa vähän kuvia ennen kun huomasimme kieltokyltin.

Kuvat ja julisteet olivat jänniä, paikoin ihan kovaa naurettiin. Paljon historiaa opimme, ja samalla itse ainakin huomasin, että propaganda julisteissa uutisoitiin myös mitä muissa maissa tapahtuu, eikä vaan kannustetta tekemään lisää töitä maan puolesta. Esim. tummien orjien oikeuksia kannustettiin jne. Tottakai monessa julisteessa näytettiin kuinka kauheita, ahneita amerikkalaiset ovat ja miten britit vielä ohitetaan viidentoista vuoden sisällä. Museossa oli myös Shanghai kalenterityttö julisteita, eli kuvia Shanghain naisista, jolla sitten myytiin jotain länsimaalaista tuotetta kuten tupakkaa tai viinaa.

                                                                                                                                                                      

Last weekend, I visited the propaganda museum together with my German friend. The museum is located in the city center, in the basement of a compound building. The gate guard gave us a small map that guided us to the right building. The basement is somewhat weird, as I would assume a museum of this quality would be located in a better place. This is the largest collection of propaganda art as most posters have been destroyed. You could even buy some real ones from the shop.

We didn’t notice we couldn’t take pictures inside, so we just took a few. The museum was quite large and surprisingly interesting. I learnt a lot of history, and I was amazed that the propaganda posters included news about the outside world, and not just slogans to keep working hard. Of course Americans were portrayed as the evil ones and at some points we were laughing out loud to the humoristic portraits. 

Zotter suklaatehdas

The first part of the tour was tasting chocolate beans from different parts of the world

Some pictures on the wall helping explaining how chocolate is made

This is what the hallway looked like where the tour was held

The fondue was made out of spoons

Chocolate tasting point

You could make your own chocolate in any way you wanted 

CC decorating his own chocolate which is half dark chocolate and half strawberry choclate

Some fruit and nuts to use for decoration of DIY chocloate

The bulbs were delicious!

Some of the best chocolate I have ever tasted

Chocolate fondues with pictures of what kind of DIY chocolate you can make 

Just pure tasting heaven for a chocoholic like me

The chocolate had always a picture displaying which one it is in case you would like to buy it in the shop

So many different flavors were available  

Behind the tasting bowls, you could follow what they were doing in the kitchen

Chocolate pieces in bowls to be tasted

Chocolate bars to be cut up

Chocolate snacks in rotating bowls

Chocolate liquid

The drinking area

We could prepare our own chocolate drink

Chocolate flying trough the sky on a zip line

Chocolate moving around the open kitchen

Chocolate for sale, but really expensive

Olin jo lataamassa yli 30 kuvaa, mutta vähän pitää edes itseään rajoittaa. Eli sunnuntaina CCllä oli taas syntymäpäivät, vaikka viime syntymäpäivistä kului noin pari viikkoa, taas niitä tuli vietettyä. Kiinassa ei vietetä virallisia syntymäpäiviä, vaan syntymäpäivä on joka vuosi eri päivänä kuukalenterin mukaan. Tämän systeemin mukaan CC olisi vuoden vanhempi, kuin mitä hän oikeasti länsimaalaisen laskelman mukaan olisi. No jaa, päästäänpä asiaan. Kävimme siis CCn synttäreiden kunniaksi Zotter suklaatehtaalla. Se oli CClle yllätys ja suklaatehtaan kierroksen lisäksi hän sai itse valmistaa oman suklaansa.

Tulimme juuri sopivasti paikalle, sillä kierros alkoi viisi minuuttia tulomme jälkeen. Yksi henkilö maksoi alle 30 euroa, mutta rahan arvoinen suklaa kokemus se kylää olikin! Kierroksen alussa menimme auditorioon katsomaan intro videota Zotterista ja suklaan alkuperästä. Meidän lisäksi ryhmässä oli vain neljä muuta henkilöä. Videossa puhuttiin saksaa, ja nopealla englannin kielen tekstityksellä CC ei ymmärtänyt mitään. No enpäs minäkään paljon muista koko videosta, sillä olin jo valmis maistelemaan! Olin siis etukäteen lukenut, että paikan päällä saa syödä niin paljon kun vain jaksaa kaiken maailman suklaita, että alkaa jopa oksettaa! Challange accepted!

Kierroksen veti kiinalainen ja saksalainen, ja kumpikin puhuivat englantia. CC siis oli ainut ryhmässä, joka oli kiinalainen. Otimme omat maistiaislusikat, jotka saimme kierroksen jälkeen itse pitää. Kierroksen alussa maistelimme kolmea eri kaakaopapua, jotka olivat todella kitkeriä, mutta eri maista tuodut pavut maistuvat erilaisilta. Papujen jälkeen maistoimme suklaamassaa, joka ei siis ollut sekoitettu maidolla tai sokerilla. Samalla kiinalainen opas kertoi vähän faktaa miten suklaata valmistetaan jne. Maistomme myös jossain kohtaa suklaa nibsejä.

Saavuimme käytävän päähän, josta löytyi suklaalähteitä, ja vetämällä hanasta suklaata valui lusikalle. Tässä kohtaa taisi olla viittä eri suklaata maistettavana. Siirryimme huoneeseen, jossa oli mm. mansikka, vadelma, passion hedelmä ja muita marja suklaita. Tämä oli yksi parhaimmista makukokemuksista, sillä maku oli erittäin raikas! Jatkoimme huoneeseen, jossa pystyi haistella eri aineksia, kuten kanelia, pippuria jne.

Ohjatun kierroksen viimeinen etappi oli DIY huone. Siellä maistelimme yli kymmentä eri suklaa fondueta ja paljon pähkinöitä, marjoja ja suklaapaloja oli tarjolla. Olisin syönyt itseni kylläiseksi täällä, mikäli opas ei olisi sanonut, että edessä on vielä 70% maistettavaa. CC valitsi kaksi eri suklaata, 60% tummaa suklaata ja mansikkasuklaata, jotka pistettiin vuohi muottiin. CC sai sitten puu tikulla sekoitella suklaita ja tehdä kuvioita. Tämän jälkeen siirryttiin koristeluun ja siihen sai käyttää aivan kaikkia aineksia, eli mahdollisuudet ovat aivan mielettömät.

Valmis suklaa jätettiin asettumaan, ja siirryimme kierroksen toiseen osaan, jossa sai ihan itsekseen maistella rauhassa. Edessä oli ainakin sata eri suklaamaistiaista kipoissa, leikattavana ja juotavana. Juoma puolelta maistoin vain viittä eri makua, vaikka niitä olisi ollut viisitoista. Saimme valita yhden ja tehdä oman kuuman kaakaojuoman. Tämän jälkeen vähän suklaasnackejä päälle ja vähän pahan makuista likööri ja alkoholi suklaata, ja sitten kierros olikin jo ohi! Parisen tuntia meillä kesti, ja jo juomapuolella CC oli kuolla suklaa-koomaan. Itse selvisin hyvin, veikkaanpa, että kokonaisen Fazerin vetäminen yhdessä istunnossa on auttanut minua jaksamaan tällaiset koetulemukset. Kierroksen jälkeen olisi vielä voinut ostaa suklaata mukaan kotiin, mutta ne olivat todella kalliita, joten olen iloinen, että CC sentään sai oman suklaansa mukaansa kotiin. Todella kiva päivä ja muutenkin mielenkiintoinen ja maukas kokemus!

                                                                                                                                                                         

On Sunday we celebrated CCs birthday, yes, I know the second time in just two weeks, since in China they actually do not celebrate the official one, but in fact, the birthday changes every year depending on the moon calendar. So back to the point… I had found a chocolate factory tour in Shanghai, and I decided to go there with CC on his birthday. He had no idea where we were going, as the factory is in one of the outlets cities we have visited many times.

The Zotter chocolate factory is of Austrian origin, but they have one other location, and that is Shanghai. The tour costs 180rmb per person, but the amount of chocolate you can eat makes up for the price. Luckily, we arrived just some five minutes before the English guided tour began, so together with four other Western guys we went on the tour. We were first shown a video introducing Zotter. The video was mostly in German with English subtitles, so CC was as confused as one not speaking English might be in this situation. After this an introduction to cacao farming in Nicaragua was shown. I didn’t pay too much attention as I was just waiting for the tasting of chocolate to begin!

After the video, two guys, one German and one Chinese showed us around. The tour started by all of us taking one tasting spoon that we could take home after the tour ended. We started by tasting some very bitter cacao beans. They had different tastes depending on from what part of the world they were. After this we got to the cacao butter and cacao nibs part. During the whole time the guides explained how chocolate is made. In the end of the first corridor we came to a space with maybe six different chocolate fondues to taste.

After this we tasted some berry chocolate, including the best raspberry chocolate I have ever tasted. We went through a corridor were we could smell different ingredients used in making flavored chocolate such as cinnamon, pepper, etc. This preceded the DIY room. I was the only one in the group that had paid for making your own chocolate. I let CC design his own one as his birthday present. First we were able to taste some ten different varieties of chocolate fondues. After this CC could decide what chocolate to use, so he took 60% dark chocolate and strawberry chocolate. He chose a goat as his form and the chocolate was added to the form for him. He could use a stick to make different patterns in the chocolate by mixing the colors and after this he could decorate it with nuts, berries, other chocolate etc. There were so many options I was waiting and tasting all the snacks they had. I would have eaten more if the guide wouldn’t have said that 70% of the tasting is still ahead of us!

After he had finished his chocolate we went to the second part of the tour, were we could walk freely and take our time. On the second floor there were closer to 100 different chocolates to taste. Some were put into small bowls, as others needed to be cut with a machine. As we entered the chocolate drinking area CC was getting into a chocolate coma, and didn’t want to try anything more. I tasted maybe five of their fifteen different hot chocolate flavors. We were even given the chance to make your own cup of chocolate which was nice. There were still two tasting areas with some chocolate snacks and some alcohol filled chocolate. It took us some two hours to go through the tasting and it was awesome. Unfortunately, the chocolate they have on sale is quite expensive, so we went home only with CCs very unique piece of chocolate.

1933

The former slaughter, the 1933 building, is located on the left side of the picture

We ate lunch in the Ferrari owners' club 

Lots of magazines to read in the restaurant

Apparently there was a real Ferrari owners club in the building...

The nearby building were also quite interesting

CCn piti lauantaiaamuna ajaa äitinsä ja pari hänen ystävää Hongkouhun, eli keskustan lähettyville alueelle. Kun nyt sinne asti ajettiin, päätimme käydä paikassa nimeltä 1933. Paikka on tuttu Running Man nimisestä tv-sarjasta, mutta muuta en paikasta tiennytkään. Rakennus on vanha teurastamo, joka on muutettu ostos-ja ruokailu-kohteeksi. Suurimmaksi osaa ihmiset siellä vaan kuvasivat erikoista rakennusta. Söimme lounaan Ferrari omistajien klubi nimisessä paikassa, jossa oli sisustettu formula 1 teeman mukaan. Paikan päällä ei ollut montaa ravintolaa, mutta ainakin yksi muu ravintola tarjosi melkein saman menun, eli heillä oli yhteinen keittiö. Tilasimme Macaolaisen hampurilaisen, spagetti bolognesia, sipulirenkaita ja sienikeittoa hintaan kolmetoista euroa. Lounaan jälkeen kiertelimme rakennusta ja ihmettelimme sen erikoista tyyliä. Rakennuksen ulkopuolelle oli kerääntynyt iso määrä Ferrareja, Lamborgineja ja muita erikoisia ja kalliita merkkejä.

                                                                                                                                                               

On Saturday morning CC had to drive his mother with some friends to Hongkou, so we seized the moment and went to a place called 1933 during the same trip. 1933 is a former slaughter house that has been transformed into a shopping, dining and entertainment complex. The building is most famous for its unique style and lots of people wandered around taking pictures. We were quite hungry so we looked what some of the restaurants had to offer. Two places had almost the same menu, but the Ferrari owners’ club was more interesting, so I chose to eat there. The restaurant followed the Formula 1 theme with a car in the middle of the space and some other car related stuff on display and for sale. We had some spaghetti, hamburger, onion rings and mushroom soup for 90rmb. After lunch we walked around the place. Actually there was not much to see, but still it is an interesting place, when all the other major sights have been seen too many times. Outside the building lots of Ferraris and Lamborghinis, and other expensive cars were parked, so maybe there really was a club devoted to the owners, or then they were just there for display?