Viime kertaan verrattuna,
aikaeroon on ollut vaikea sopeutua. Alussa tuli nukuttua yli 12 tuntia päivässä
ja monesti heräsin vasta kahden aikaan. Vielä monen viikon jälkeen on vaikea
herätä seitsemän tai kahdeksan aikaan, vaikka aamupalaa olisi tarjolla lähistön
hotellissa. Poikaystävän isä on hotelissa töissä, ja saamme käydä siellä
aamupalalla. Tarjonta ei ole mikään huikea, mutta ainakin siellä saa itse
paistaa kananmunia ja paahtoleipiä voin tai marmeladin kera. Olemme myös hotellista
saneet mukaan purkin hilloa, hunajaa ja kasan kertakäyttö voikippoja. Vielä kun
olen löytänyt kaupan josta saa ostettua juustoa voin itse tehdä normaalin
aamupalan. Eli mikäli en itse keksi valmistaa aamupalaa, tarjolla voi olla
vaikka mitä ihmeellisyyksiä. Joskus olen saanut vetistä riisi velliä, tummaa
sokeri kastiketta jonka seassa oli raastettua inkivääriä ja niin edelleen.
Usein miten käyn ostamassa leipomosta leipää, jotta ei tarvitse kokeilla mitään
ihmeellisyyksiä.
Adapting
to the time difference has been harder than before. In the beginning I could
sleep over 12 hours every day and go to sleep at six in the evening or wake up
at two in the afternoon. It is still problematic to get up early, even though
we could have free breakfast at a nearby hotel. My boyfriend’s father works
there and he has even given us some jam, honey and butter for our own use. The
hotel breakfast hasn’t that much to offer other than some Chinese fried rice
and noodles, congee and vegetables. But there we can also fry egg and have toast
with butter and jam. As I already have found a store selling cheese, which
actually is pretty hard to find, as normal stores do not stock this product, I’m
able to make my own sandwich in the morning. Therefore there isn't a need to go to the hotel and have breakfast when I can manage to do it myself, at eleven in the morning..
