Friday, April 25

Shanghai Museum







Kävin kansallismuseossa jo varmasti kuukausi sitten, mutta koska museot ovat melko tylsiä ja niistä kirjoittaminen vielä enemmän, joten jätin tämän postin tekemättä tähän saakka kunnes ehdin mennä jo seuraavan museoon. Minun oli alun perin tarkoitus mennä Urban Planning Exhibition museoon, mutta sillä se on maanantaisin kiinni, menin, myös Peoples Squerilla sijaitsevaan, kansallismuseoon. Sisäänpääsy kansallismuseoon on ilmainen, mutta sinne pääseminen ei ole helppoa. Jouduin kiertämään aika pitkältä edes päästäkseen kadun toiselle puolelle, missä museo sijaitsee, jonka jälkeen pitää koko rakennus kiertää, että pääsee eteläisensisäänkäynnin luo. Pääsin lopulta sisään museoon ja kiertelin sitä ehkä vähän yli tunnin. Neljässä kerroksessa on erilaisia näyttelyjä, joissa näkee Kiinan historiallisia esinetiä kuten esim. keramiikkaa, veistoksia, calligraphya ja käsitöitä. 

Koska olen laiska lukemaan joka ikisen esineen kohdalla olevan kuvauksen, otin kotiin mukaan luettavaksi jokaisesta osastosta A4 kokoisen info-paperin, jossa sekä on sekä vähän historiaa että kuvauksia esillä olleista esineistä. Menin ensiksi calligraphy osastolle, joka oli pieni. Esillä oli jotain muinaisaikaisia tekstejä, mutta muut esillä olleet eivät sanoneet minulle mitään, joten jatkoin seuraavalle osastolle. Seuraava osasto oli paljon parempi ja oli vähemmistökansalaisille omistettu. Esillä oli kansallispukuja ja koruja, sekä naamareita että pari puuvenettä. Tämä osasto oli värikäs ollessaan täynnä erilaisia käsitöitä. Matka jatkui jade-näyttelyyn. Suurin osa näytillä olleista jade-esineistä, olivat niin pieniä, ettei sitä paljon ollut ihailtavana. Toisaalla monet olivat taidokkaasti tehtyjä ja esittivät lohikäärmeitä ja lintuja, kun taas toiset olivat vain niin pieniä, ettei motiivista selvää saanut. Kaikki olivat muutenkin samaa väriä, eli nähtyäni pari loput eivät innostaneet oikein enää. Jadesta jatkoin Ming ja Qing kauden huonekaluja katsomaan. Jotkut näytillä olleista kaapeista ja tuoleista olivat hienoja, kun taas jotkut vaikuttivat melko simppeleiltä. Olen kuullut, että museon varasto on valtava, sillä esille ei pysty pistämään paljoa, eli varasto on sitten täynnä näitä kansallisaareteita, joita kukaan ei saa nähdä.

Raha ja kolikko-osastolla kaikki näytti melko samalta. Metalli ja koko kolikoissa vaihteli mutta muuten ne sadat esillä olleet kolikot olivat mielestäni melko samannäköisiä. Osastolla oli kaksi huonetta omistettu kahdelle eri keräilijälle, jotka olivat kokoelmansa lahjoittaneet museolle. Porsliini ja keramiikka osasto oli todella hieno, sillä esillä oli paljon erilaisia kippoja ja vaaseja. Lopuksi kävin vielä veistoksia katsomassa. Täällä oli paljon veistoksia Buddhasta, mutta tyylit ja kädentaito erottivat veistokset toisistaan. Tämä sekä keramiikka osasto kuuluivat jotenkin yhteen, ja olivat samalla suurin ja kiinnostavin näyttely. Jotkut näyttelyhallit olivat kiinni kunnossapidon takia, eli tiedä mitä silloin jäi näkemättä.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★


English version will be added later :) 

Wednesday, April 23

Puntti kömmähdykset

Olen sairastumisen vuoksi jättänyt salilla käymisen sikseen, mutta tänään olin jo niin hyvässä kunnossa, että päätin käydä illalla nostelemassa painoja. Normaalisti käyn salilla aikaisin, etten joutuisi odottelemaan laitteita tai painoja, joita muut ihmiset käyttävät, mutta nyt rikoin rutiinia, ja menin vasta kahdeksalta. Ajattelin, ettei siihen aikaan varmaan enää kukaan siellä ole, mutta olin väärässä ja koko sali oli täynnä. Lämmittelyn jälkeen menin ensin laitteisiin, sillä vapaa-painojen nostoalue oli aivan täynnä. Laitteiden välistä yritin aina kurkkia, että onko minun käyttämäni painot vapaana vai ei. Olin jo huolissani, etten saisi painoja ollenkaan illan aikana, sillä melko lihaksikas mies nosteli minun kahden ja puolen kilon painoja ihan tosissaan. Siirtyessäni sille puolelle jouduin lopulta ottamaan vähän isommat painot käyttöön, kun ne pienet eivät koskaan palautuneet.

Onneksi sain ihan normaalin ja hyvän treenin tehtyä, eli ei siinä mitään valittamista, mutta olin taas ihan hämilläni miten kiinalaiset salilla käyttäytyvät. Ensimmäinen asia joka sai minut unohtamaan mitä olin tekemässä kun huomasin noin parikymppisen naisen tekevän selkälihaksia minimekossa. Ei siinä vielä kaikki vaan sukkahousujen läpi näky melko selvästi hänen kirkkaanpunaiset alushousut. En usko että moni muu sitä huomasi, mutta kun minä aina seurailen mitä muut tekee peilinkautta ja naisen melko erikoinen selkälihasliike osui silmään. Outoudet jatkuivat kun ollessani juomatauolla katselin ympäri ja katseen kohdatessa yhden miehen kanssa hän iski silmää. En tiedä saiko hän juuri roskan silmään, vai yrittikö hän siristellä nähdäkseen paremmin, mikäli minä katselin häntä, mutta en jäänyt sitä selvittämään tai iskemään silmää takaisin, vaan siirryin muualle. Viimeinen päivän huippuhetki oli kun alle kymmenenvuotiaat pojat leikkivät juoksumatoilla. PTn piti mennä sanomaan heille, että olkaa varovaisia, mutta yksi heistä pelästyi niin, että kompastui, kaatui naama edellä mattoon ja lensi kyydistä. Onneksi minulla oli paraati paikka ja mitään ei sattunut, joten oli taas vaikea pidätellä naurua. Tämän on melkein aikaisemminkin nähnyt kun mies juoksumatolla ensiksi pudotti kännykän, joka tietenkin lensi ties minne osuessaan vauhdissa olleeseen mattoon. Tämäkään ei tähän loppunut, vaan mies oli lähellä lentää naamalleen, yrittäessään kivetä takasin käynnissä olleeseen mattoon takaapäin, eli ei sivuilta niin kuin oikeasti pitäisi tehdä. Tälläistä ei kyllä puntilla joka päivä näe!

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

I hadn't been to the gym during the past week due to my sickness, but today I decided to get back to it. I usually go there in the afternoon or earlier, just so that I can do my workout undisturbed and without having to wait for some machine or weight to be free. Now I did and exception and went to the gym at eight o'clock. This was a mistake as the gym was packed with people. After my warm-up I realized I had to start of by going to the machines since all my usual weights were gone. Now and then I tried to see if the lighter weights were back, without any result. I was almost giving up hope to get any free weights as a pretty trained and muscular man was lifting the two and a half kg weights seriously. After I was done with the machines I moved over to the free weight lifting area and had to use a bit bigger weights than usually as the smaller ones never found their way back to their right place. 

I got a pretty decent workout completed, but after not being at the gym for a while I was once again confused about the way locals act at the gym. The first weird thing was a woman working out in a mini dress. If it would have been sporty it could have been fine, but it was a normal dress and she was working out her back  in it. The thing that made this whole scene even weirder was the fact that her bright red underpants could be seen through her stockings as she was bending over. Not a nice sight. I'm pretty sure not too many noticed it but me, since I usually look through mirrors what people are doing and not straight at them. The workout got even weirder as I was having a break. As I looked at the guys working out one of the looked back and winked with his eye. I'm not sure if he got something in his eye or if he was trying to see better if I was looking at him, but I didn't stay around to find out and I surely didn't reply, but rather confused walked away and tried not to laugh at this scene. The last thing that happened really made me laugh as two school boys under ten were playing around with the treadmills. One of the PTs went over to tell them to be careful, but one of the boys got scared, tripped over, fell face first into the moving mat and was slung of straight onto the floor. I had a front row seat to this drama, but luckily nothing serious happened. I have once almost witnessed the same when a grown up man dropped his phone onto the moving treadmill and was slung of. After he had recovered the phone, or what was left of it, he tried to get onto the mat by stepping onto it from the back as it was still on, not from the side as normal people do. This made him almost fall, face first into the mat, but re recovered in the last second. This is something you don't see every day at the gym!

Tory Burch -laukut


Pinkki lompakko on jo pitkään ollut käytössä, joten käyttöön piti mennä ostamaan myös sininen. Nämä markkinoilta ostamat lompakon kokoiset rannelenkillä varustetut laukut eivät paljon maksaneet, mutta samalla niihin saa kaiken tärkeän mahtumaan. Laukuissa on kolme taskua tai lokeroa, joista pienimissä on oma vetoketju. Isoimpiin lokeroihin menee kännykän ja rahojen lisäksi myös muut tarpeelliset kuten huulirasva ja nenäliinapakkaus. Lompakkoa käytän nykyään päivittäin ja painavampi Valentinon niittilompakko saa nyt levätä. Monesti en halua kaikkea tavaroita taskuihin änkeä enkä laukkua mukaan ottaa, joten nämä pienlaukut ovat loistavia. Näitä laukkuja on markkinoilla tarjolla monissa väreissä ja niitä on kyllä metsästetty niin moneen kertaan, etten usko niiden oston vieläkään loppuvan. Tory Burch ei koskaan ole ollut minulle mikään erikoinen merkki mutta kokoelmaani tuli myös musta nahkalaukku. Tässäkin laukussa on kahden erillisen tasku-lokeron lisäksi rannehihna ja metalliketjuolkahihna. Laukun voi myös pistää kiinni vyöhön, sillä takapuolella on lenkki jonka läpi vyön voi vetää. Laukku on samankokoinen kuin pantteri YSL –laukkuni, mutta kun pantteri ei kaikkeen sovi voin ottaa mustan laukun sen sijaan.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★


I have had the pink TB bag in use for a long time now. After a while I had to get a blue one too so I didn’t have the same one in use all the time. The bags are the perfect size for all the things I need to have with me such as money, phone, napkins and so on. The bags have a wristband from which to carry the bagas well as three pockets, from which the smallest one has a zipper to keep coins or other small things on place. As the bag is the size of a wallet I can’t have too much in it but instead of trying to fit everything into my pockets I take the bag in my hand. The markets selling the bags have lots of colors but the blue and pink ones goes best with the rest of my clothes without being too simple or boring. Just to put it simply these are the best bags ever and I use them every day as a bag or a wallet. The TB brand has never been too special but still I also had to have an leather one from the same brand as the small ones. The bigger one has also a wristband as well as a longer chain and the bag can be attached to a belt on the wrist. So multifunctional. The bag is pretty much the same size as the YSL –bag I bought earlier, but as leopard print doesn’t work with everything I fell that the black leather one is easier to use. 

Tuesday, April 22

Kiinan vessatilat

One of Shanghais many free public toilets. I might add more pictures when I find a good toilet ;)

Olin jo aikaisemmin aloittamassa blogi-postia näistä tiloista, mutta onneksi se jäi tekemättä sillä Anhuin matkalla sain kokea vaikka millaisia vessoja. Aloittelen normaaleista pöntöistä, jonka päällä voi ihan istua. Eli sellainen länsimaalainen malli. Paras taitaa olla yhden kotona ollut pönttö, jonka päälle oli pistetty lämmin ja pehmeä karvareunus, jonka päällä istua. Näitä perus mallisia vessoja löytyy melkein jokaisesta kodista ja hotellihuoneesta, sekä myös paremmat ostoskeskukset ovat siirtyneet näiden vessojen käyttöön. Se, että jossain olisi normaali vessa, ei automaattisesti tarkoita, että paperia löytyy. Monesti pitää olla oma nenäliinapakkaus mukana, mikäli kopissa tai sen ulkopuolella ei ole paperia tarjolla. Olen siis myös nähnyt miten joillain on ihan vessapaperirulla laukussa mukanaan. Toinen malli, mikä on myös normaalein täällä Kiinassa, on kyykky-vessa. Tämä tarkoittaa, että lattiassa on reikä, jonka ylle kyykitään tehdäkseen tarpeensa. Parhaimmat ovat todella hygieenisiä, sillä melkein mihinkään ei tarvitse koskea. Joskus vessa huuhdellaan polkemalla lattialla olevaa ”hanaa” jalalla. Kyykkyvessoja löytyy esim. kaikista kouluni tiloista sekä monesta hienostakin baarista. Paras näistä kyykkyvessoista on sellainen, joka on kopin sisällä, ja oven saa lukkoon. Monessa paikkaa ovea ei saa vaan millään lukkoon, vaikka lukko olisikin, ja toisissa paikoissa lukkoa ei yksinkertaisesti löydy. Siinä sitten toivoo, ettei kukaan ovea avaa. Jostain syystä kiinalaiset naiset eivät lukkoa muutenkaan koskaan käytä, sillä olen tähän saakka varmasti kymmenisen kertaa avannut vihreällä olevan oven nähdäkseen, kun joku on kopin itselleen jo varannut, lukitsematta sitten ovea! Eli mikä on niin vaikeaa niiden lukkojen kiinni pistämisessä?

Kuulin, että mitä vähemmän ulkomaalaisia alueella liikkuu, sitä vähemmän väliseiniä löytyy. Tämä tuli Suzhoussa koettua, sillä seinät olivat vain noin metrin korkuisia. Oven siis sai kiinni mutta voihan siitä aika helpolla ylikin katsoa. Shanghain vaate markkinoilla taas ei ole ovia, vaan vain väliseinät erottavat vessat toisistaan. Nämä vessatilat eivät vielä olleet ollenkaan kauheat, sillä pahempaakin on koettu Anhuissa. Ensimmäinen jäi kokematta kun huomasin että vessaan voi mennä yhdessä ystävän kanssa, tai sitten tuntemattoman, sillä koppiin mahtui aina kaksi kerrallaan ja ovea ei tietenkään saanut lukkoon. Tämä oli bussiasemalla, ja jonon kasvaessa perässäni  päätin pidätellä vähän aikaa lisää. Seuraava tila olikin sitten sellainen jossa ei ollut ovia, mutta kopit oli metrin väliseinillä jaettu erilleen, eli ei mitään hätää.  Näissä metrinkorkuisissa väliseinä tiloissa, jossa ei ole ovea, tai jossa ovikin löytyy, ovat usein yksi ja sama ”ränni” jonne kaikki tarpeensa tekee. Muistaakseni vain yksi koppi voi huuhdella kaiken kerralla pois. Pahin vessatila tuli siis koettu matkalla Anhuista takaisin Shanghaihin pysähdyttyämme bussilla. Naisille ole siis yksi huone, jossa oli koroke ja ränni, joka kulki kahta seinää pitkin. Eli siinä sitten piti valita haluuko tehdä tarpeensa selkä seinää vasten, ettei kukaan tule taakse, mutta samalla pitää edessä olevaa kyykkijää katsoa tai sitten toisin päin. Lopulta otin sen paikan, jossa ränni kääntyi, ettei kukaan nyt heti taakse tai eteen uskaltanut tulla. Kaikkia yksityiskohtia tänne ei oikein voi kuvailla, joten tämä oli aika nopea kertomus siitä millaiset Kiinan käymälät ovat.


                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

I had planned on writing a blog post about Chinese toilets for a while, but I’m glad I didn’t do it too early as I have experienced some new ones now. I will start of by the best toilets I have visited or in other words the most normal ones for western people: the sitter. This toilet is inside a separate room and you can simply sit on it when going to the toilet. These normal standard toilets are in most homes, hotel rooms and better shopping malls. In one home I visited they had put a fury a soft seat cover to sit on. The only problem when going to these toilets as well as other ones is that paper is rarely found. If there isn’t paper in the bathroom then it can be found outside. But if not a big pack of napkins should be carried around all the time. Some Chinese even have a whole toilet paper roll in their bags. The second model, which is the most common in China as well as some other Asian countries is the squatter. This means that there is a hole in the ground and you need to squat over it needing to use the toilet. This style is found almost everywhere from my school to public toilets as well as some rather fancy bars use these toilets. Most of these squatting toilets are more hygienic than the sitters, as you rarely have to touch too much. Flushing the toilet varies and usually it can be done by pushing the flush with your foot if it on the ground or normally push the bottom if it is higher up. Some even have strings to pull down when flushing. These toilets aren’t a problem as long as it is inside a room or cubicle with a door that can be locked. Lots of places have locks that doesn’t work or then they don’t have locks overall. In these places I just hope nobody comes running in. But on the other hand most women never lock the door. I have probably around ten times now opened a door that was unlocked to find somebody already occupying that toilet.


I was told that the less western people go to a certain area, the less walls the use in the toilets. This I experienced first in Suzhou where the walls and doors to toilets where only about a meter high. The good thing was that you at least knew which ones were occupied and which weren’t, but on the other hand it was pretty easy to just look over the wall. At Qipulu clothing markets in Shanghai the toilets are only separated with walls but no doors. These haven’t even the worst ones I have seen. The following ones I had to experience on my trip to Anhui: The first shock was when I had to use the toilet at a bus station and I realized that two people can go into the same room at the same time. As the queue grew behind me I decided to hold rather than share the toilet with somebody else. To make things better the door couldn’t be locked so basically anybody could come inside and wait. So now I have come to the worst toilet experience I have ever had. On the way back to Shanghai from Anhui the bus stopped for a toilet brake and I went over to the women’s toilets. It turned out to be one big room with two drainpipeish insets in the wall running along two walls. So basically you put one foot on one side of the drain and one on the other side and squat over it, but how to do it when somebody is behind you as well as in front of you when you have to do your business, not to forget all the women standing in the room waiting for one of the better spots to be free. I managed this pretty gracefully but I will leave out all the details. But next time I rather go out in the bushes and do it together with ten other women. 

Sunday, April 20

Simply Thai





Pääsiäisen kunniaksi emme menneetkään mitään lammasta syömään vaan thaimaalista. Kävin suomalaisen kanssa Simply Thai nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee hienossa IFC Malissa Lujiazui alueella. Tullessamme ravintolaan yhden kahden aikaan, se oli melko täynnä, mutta saimme silti heti pöydän. Ravintolaan minua oli jo aikaisemmin kehotettu mennä, joten hyvä se nyt viimein käydä kokeilemassa. Hintataso ei ollut niin korkea kun olin luullut, eli se oli melko samaa luokkaa kun Wagas kahvila, jossa usein olen käynyt pastaa ja salaattia syömään. Simply Thaissa otin lemongrass –juoman, vihreän papaijasalaatin ja leomgrass-kanaa. Tilasin myös riisiä, mutta sitä ei sitten koskaan tullutkaan, joten kyllä kaksi muuta annosta riitti ihan hyvin. Annokset eivät olleet mitään isoja, mutta silti olin täynnä jälkeenpäin. Ensikerralla kun haluan jotain hienompaa ruokaa, taidan taas käydä Simply Thaissa, sillä menussa oli iso määrä annoksia, joita voisin kokeilla.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

Instead of having lamb as Eastern dinner we went out to have some Thai food. I went together with a Finnish student to Simply Thai located in IFC Mall. The restaurant was pretty packed at around two o’clock, but we still managed to get a seat. I had been recommended this restaurant before, but I had never managed to go there before now. I was surprised to see that the prices were about the same or maybe a bit higher than in Wagas, a western style café, I usually eat pastas and salads at. The menu was filled with lots of delicious food, but I ended up taking a traditional green papaya salad and lemongrass chicken. As lemongrass is one of my favorite flavors I also took that in my drink. Simply Thai is a restaurant I think I will go to again next time I want some fancier food. 

Friday, April 18

Pahsmina -huiveja


Guilinissa ollessani ostin Longji riisiterassien luona asuvalta paikalisnaiselta Pashmina huivin. Enpä huiveja aikaisemmin ollut katsonut, mutta sillä väri yhdistelmä pinkki ja sininen sopivat hienosti yhteen päätin sellaisen sitten ostaa. Yksi puolisen huivin olisi saanut vähän yli eurolla, mutta kaksipuolisen sain myös halvalla, maksaessani lopulta siitä alle viisi euroa yhdessä vyön kanssa. Tästä sitten huivi-himo alkoi. Guilinista ostettu huivi oli heti kovassa käytössä, sillä se on niin iso ja pehmeä. Science and Technology markkinoilla ollessani en aikaisemmin huiviliikkeissä ole käynyt, mutta tällä kertaa päätin mennä ostamaan pari Pashmina huivia lisään. Hinta oli alussa todella korkea, mutta sain lopulta kaksi huivia noin kolmentoista euron hintaan. Tinkimisessä on aina auttanut kun on jo kerran samanlaisen esineen ostanut, sillä sitten tietää millä hinnalla sen jatkossakin voi ostaa. Kaupasta tuli sitten yksi mustan-ruskea ja yksi turkoosin-sininen huivi mukaan. Värejä ja malleja on huiviliikkeissä melko paljon, joten voisin niitä huiveja jatkossakin mennä ostamaan.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★


On my trip to Guilin I bought a Pashmina scarf from one of the local ladies at the Longji rice-terraces. I hadn’t been interested in scarfs before that but the colors and nicely made peacock ornament made me buy it. She would have sold a one sided scarf for only as little as 10rmb, but the double sided was nicer and I got in the end for about 40rmb. Back in Shanghai I went straight away to one of the markets scarf shops and looked through their massive selections. Their process was a lot higher, but I the price for two Pashmina scarfs down to a 100rmb after a while. At first I didn’t think I could get it so cheap there so I was a bit surprised when she accepted the price. There were so many colors to choose from nut I ended up with a black-brown and a turquoise-blue scarf in the end. 

Aurinkolasit kevättä varten


Auringon alkaessa nyt paistaa jälleen kunnolla päätin mennä Science and Technology markkinoilta ostamassa uudet aurinkolasit. Tarjolla oli taas iso määrä uusia malleja ja merkkejä, mutta otin ihan merkkitörmät tällä kertaa. Ray Banin tapaisissa laseissa on niittejä sekä edessä että sivussa, joten ne eivät niin tylsiltä näyttäisi. Katsoin jo samanlaisia kirkkailla laseilla, mutta en sellaisia hipsteri laseja missään oikein kehtaisi käyttää. Toiset ostamani aurinkolasit näyttivät vain niin hauskoilta, että ne oli pakko mukaan ottaa. Vähän tylsäksi jäi kun ostin vain mustaa, mutta seuraavalla kerralla menen ostamaan, mikäli ne vielä jäljellä ovat, neonpinkit Ray Banit. Aurinkolasit maksoivat vähän yli viisi euroa nopean tinkimisen jälkeen, eli niitä täällä voi ostaa vaikka kuinka paljon.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★


As the sun has stertd to shine more and more these days I decided to go and buy some new sunglasses from Scinece and Technology market. The shops there had got lots of new designs and brands, but this time I got some without brands, but rather some with nice design and details. The first one that looks a bit RayBanish has nice spike detail in the front and sides and the other pair has a humoristic cat on it. Basic black glasses fit better with everything, but I think I will get some neon pink ones next time. The starting price for sunglasses was usually about 150rmb, so I got them easily to 40/50rmb. Just buying more at a time will lower the price even more.  

Thursday, April 17

Hopea Pääsiäinen



Ihanat, itselleni lahjaksi ostetut korut, sekä poikaystävältä saatu sormus kuvissa näkyy. Thomas Sabo korut olivat uusimmasta mallistosta, joten melko nopeasti nämä ”markkinat” saavat ne tuotettua. Esim. koristetut helmet maksoivat kappalehintaan vähän yli euron, mutta niitäkin pitää osta aina parillinen määrä, mikäli ne kaulakoruun haluaa pistää. Itse pidän kaulakoruketjuista jotka ovat malliltaan pidemmät, mutta tällä kertaa liikkeessä oli vain lyhyempi malli, joten se saa nyt hetken kelvata. Liikkeeseen oli myös ilmestynyt todella hyviä Pandoran koruja. Ne olivat Thomas Sabon koruihin verrattuna todella kalliita, mutta tuli silti neljä palaa ostettua. Metalli tai hopea ranneketjua ei ollut minulle sopivan pituisena, joten ostin silloin halvemman kankaisen rannenauhan. Ihme kyllä palaset sopivat mustan kanssa hyvin, joten ei olekaan heti tarvetta mennä ostamaan hopeinen ranneketju.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★


I got really excited when I went to the shop I usually buy my Thomas Sabo jewelry from and realized that they had got the newest collection in their shop. They didn’t have all the pieces that I wanted, but I got enough anyways. The bejeweled beads are really nice and I can switch them in both my necklaces and wristlets. The shop had also for the first time Pandora on sale. I have been looking at them before but as the price is something unbelievable I had never bought them before. When having Pandora you can’t only have a couple of pieces, so bought four pieces: two normal ones, one owl and one swan. 

21


Breakfast at Starbucks terrace
Whole body scrub done in a private room 

Subconscious Day Spa wasn't a bad treat on my birthday 

Dinner enjoyed outside as the weather was great during the whole day

The restaurant we ate at 

One our way to Häagen-Dazs 

Perfect birthday cake for a twenty-one-year-old 





Syntymäpäiväni alkoi sillä, että herätessäni avasin itselleni ostamat lahjat. Olin viime viikolla käynyt Nanjing Roadin markkinoilla ja suureksi ilokseni uusimmat Thomas Sabo ja Pandora korut olivat tulleet myyntiin. Siinä sitten suuri kasa tuli ostettua, kun Suomessa olisin saanut yhden korun siihen hintaan mitä maksoin yli kymmenestä kappaleesta. Olin edellisiltana ollut vähän kipeä, eli aamupala oli jäänyt ostamatta silloin, joten aamulla otimme taxin poikaystävän kanssa ja menimme Starbucksiin syömään aamupalaa. Olin edellispäivänä mennyt varaamaan kello kymmeneksi kokovartalokuorinnan itselleni, joten ruokailun jälkeen menin suoraan Subconscious Day Spa – hoitolaan. Onneksi kiinankileleni on niin paljon edistynyt, että ohjeet ymmärsin kiinaksi. Ensin iho kuorittiin suklaakuorintaainetta käyttäen samalla kun hoitaja melko kovaa ihoa kuori käsillään pois. Koko vartalon ollessa kuorittu sain mennä suihkuun peseytymään. Tämä olisi voinut olla ihan simppeliä, mikäli en aamulla olisi meikannut kasvoja, ja suihkun vesi tuli katosta. Tunnin kestävän hoidon loppuun iholle levitettiin jonkin lainen kosteusvoide. Tämän jälkeen oli vielä luvassa selkä-, hartia- ja niskahieronta laventeliöljyllä. 

Span jälkeen kävelimme lähistöllä olevaan Yasmine's nimiseen pihviravintolaan. Hyvällä tuurilla tiistaisin ravintolassa saa kaksi T-bone pihviä yhden hintaan, joten ei kaikkia rahoja siihen tarvinnut pistää, käyttäessäni päivän aikana lahjaksi perheeltä saatuja rahoja. Kunnon pihviä en ole syönyt täällä Shanghaissa ollessa pitkään aikaan, joten se perunamuusin ja sienikastikkeen kanssa oli hyvää. Onneksi emme tulleet täyteen, vaan pääruoan jälkeen jatkoimme matkaan kävellen. Luulin kohteemme olleen lähellä, mutta kävellen sinne kestikin lähemmäs kolmekymmentä minuuttia. Kävely aurinkoisena ja lämpimänä päivänä ei haitannut ja päästyämme perille menimme Haegen Daz jäätelöbaariin syömään jälkiruokaa. Listalta tuli se isoin annos valittua, eli Lontoolainen after noon setti kahdelle. Annokseen kuului kolme kerrosta erilaisia jäätelöitä, hedelmiä ja makeisia sekä tee että vesi.

Paris Baguette leipomon kautta ostimme kakun mukaan mennessämme takaisin hotelilleni pelatakseen yhdessä Suomalaisten kanssa mahjongia. Leipomossa oli suuri määrä ihania kakkuja, mutta kodks tiesin illalla olevan taas luvassa toinen kakku, päätin ottaa pienimmän tarjolla olleen. Kakku oli sitten enemmän yksi tai kaksi vuotaiille tarkoitettu, ei kaksikymmentäyksi vuotaiille, mutta valkosuklaa-prinsessaunelma kakku oli nyt sopivin vaihtoehto. Pelasimme sitten kakkua syödessä parisen tuntia sekä mahjongia että Unoa. Ulkona tulessa jo pimeä lähdimme poikaystävän kotiin, jossa oli luvassa yllätys. Syötyämme illallisen hänen luonaan sain lopulta tämän yllätyksen: eli kynttilöillä ja ruusunlehdillä hän oli askarrellut mm. sydämen ja kiinaksi vielä hyvää syntymäpäivää oli lattialle kirjoitettu. Ei tämä tähän loppunut vaan sain vielä lisäksi  hopeasormuksen lahjaksi. Kakkua syödessä oli aivan kuin elokuvissa saadessani vispikermaa naamaan ja lopuksi koko lautasellisen kakkua naamaan. Eli näin sitä Shanghaissa syntymäpäiväni tuli vietettyä.


                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

My birthday started of by me opening presents in the morning. Of course I had bought them myself as I had been to Nanjing road the week before and bought lots of Thomas Sabo and Pandora jewelry. I had been a bit sick the day before, which meant I didn’t have any breakfast at my room. So instead of having a normal breakfast I and my boyfriend took a taxi to Starbucks. I had been to that mall the day before and booked a full body scrub at Subconscious Day Spa. At ten o’clock I headed there and I got to choose from coffee, chocolate, green tea and whitening scrubs, which one I wanted. I went with chocolate and I was lead into a private room where a woman scrubbed my whole body pretty hard, so it wasn’t that relaxing at all. After that I went to take a shower to clean up before exfoliation was added. Taking a shower could have been a simple task if it wasn’t for the make-up I had applied on my face and the shower that came down from the ceiling. After a one-hour treatment I had also booked a neck and back massage with lavender oil. There haven’t been too many days I have had time to relax.

After the massage session we walked for a short while until we reached a good beef restaurant I had been to before. At Yasmine’s we got two T-bone steaks for the price of one so not all money I got as presents from my family had to be put on food. The weather was great, sunny and warm, so we could enjoy the dinner outside. After the meal we got going and walked for almost thirty minutes until we reached our dessert-destination. We went to Haagen-Dazs, ice-cream bar, where we had the biggest dessert they had on the menu. This was a London teamed afternoon tea set with sweetbread, ice-cream and fruit put onto plates in three layers. Also tea was served with it. After we had eaten up everything we went by Paris Baguette and bought a cake to take with us as we returned to my hotel. The cake which was one of the smallest ones looked more suitable for a one or two year old birthday, not twenty-one, but as it was white chocolate and small it worked well.


At the hotel we played some mahjong and Uno together with two of the Finnish exchange students. Cake was also given to the nice lady in the reception, even though I doubt that she ate it. After playing the lobby for some hours, we took the bus over to my boyfriend’s home, where he had arranged a surprise for me. As we came there we had some normal Chinese dinner cooked by his family before the surprise was reviled. He had used lots of candles and rose pedals to make a heart and written happy birthday in Chinese onto the floor. His family had even bought a cake, even though most of it ended up in my face.  Just like in movies I had a plate full of cake in my face. Chocolate could be found in my ear even the next day… So this was how I celebrated my birthday in Shanghai. Not too bad :) 

Saturday, April 12

Uskontoa, urheilua ja shoppailua







Palasimme Anqingiin taxilla ja yli kolmenkymmenen minuutin matka maksoi per henkilö noin kaksi euroa, eli sama kun Shanghaissa maksaa ensimmäiset kolme kilometriä. Matka oli kyllä niin halpa, vaikka kyydissä oli myös kaksi muuta asiakasta. Alussa katoin jo ettemme koskaan saa taxia, kun kaikissa on ihmisiä jo ennestään. Lopulta tajusin taxien vievän enemmän porukkaa keralla kaupungista toiseen, samaan tapaan kun bussi, ja voivamme mennä minkä tahansa taxin kyytiin joka vaikutti varatulta. Kävimme sedän asunnolla jättämässä tavaramme ennen kuin jatkoimme matkaan kaupungille. Ensiksi kävimme tarkastamassa miten PTni ostama asunnon rakennus eteni. Hän oli siis ostanut kolmannesta kymmenestä kerroksesta sijaitsevan asunnon vanhemmilleen hienolta compound alueelta. Sillä rakennuksista ei paljon ollut valmiina, en lopputulosta oikein voinut hahmottaa, joten menimme viereiseen, valmiina olevaan, kerrostalo-compound alueelle katselemaan. Tälläisten asuntojen osto Shanghaissa olisi mahdotonta peruspalkalla, mutta Anqingissa kaikki on halvempaa ja melkein kaikki alueen asunnot oli heti myyty loppuun. Otimme alueelta paikallisbussin keskustaan.

Keskustassa kävimme Buddhisti temppelissä käymässä. Kysyin lupaa saako kuvia ottaa, ja minulle vastattiin että sai, kunhan ei rajannut kuvia, eli aina koko patsas piti näkyä, tai mikäli patsaita oli enemmän kun yksi, kaikki piti mahtua samaan kuvaan. Temppeli ei ollut siis yksi rakennus, vaan alueella niitä oli useampikin. Keskellä sijaitsi iso torni, joka oli remontin vuoksi kiinni. Paikalla näin buddhisti messun tai rituaalin, missä munkin näköiset vanhemmat ihmiset kävelivät laulaen tai hyräilen jotain rukousta messutilassa. Menin myös ns. ennustajan luona. Pöydän eteen olevalle tyynylle piti polvistua ja ottaa rasiasta pitkä puinen tikku. Tikkuja oli siis paljon ja nostaessa sieltä yhden ennustaja heittää pöydälle kaksi palikkaa. Palikat taisivat ratkaista oliko tikku minulle oikea vai ei, sillä edellä olleen tytön piti ottaa uusi tikku kun palikat eivät menneet ennustajalla oikein. Tikussa taisi olla jokin numero, sillä paria euroa vastaan sain minulle tarkoitetun ennustelapun. Minulla oli ennuste numero 77, eli jo siitä kaikki tiesivät minulla olevan onnea. En näistä ennusteista muuta tiedä kun, että voi saada todella loistavan ennustuksen, hyvän, huonon tai jopa epäonnisen. Eli minulla oli se toiseksi parhain mahdollisuus sitten. Ennusteessani luki mm. työstä, rakkaudesta, voinnistani ja lopuksi siinä oli jotain elämän viisauksia.

Temppelistä poistuttuamme jatkoimme kaupungin muuria pitkin kävellen pääostoskadulle shoppailemaan. Nike ja Adidas liikkeistä ei löytynyt mitään joten menimme yhteen vaateliikkeeseen, jossa oli myös paljon asusteita, kosmetiikkaa ja muuta pientä kotiin. Olin aivan haltioissani muutaman tunnin kauppaa kierrellessä, sillä siellä oli niin paljon mitä teki mieli ostaa. Paremmaksi kaiken teki se, että se oli niin halpa. Kaupasta tuli siis mukaan kasa meikkejä, jotka maksoivat vain joitain euroja, hiuskoriste, ilmanraikastin ja Uno-peli. Olisin voinut ostaa vielä vaikka mitä, mutta en halunnut viettää kaupassa liian pitkää aikaa. Innostuin kaupassa kiertelystä niin, että meidän piti ottaa tauko ja käydä katsomassa PTni vanha lukio ennen kun se päiväksi suljettiin, ennen kun sain taas jatkaa shoppailua. PTni koulu oli urheilulukio, eli kello viiden jälkeen paikalla oli vielä paljon ihmisiä pelaamassa mm. jalkapalloa ja koripalloa. Jäin seuraamaan hänen peliä samalla kun aina välillä piti istumapaikaltani väistellä ohilentäviä palloja. Sateen alkaessa sain taas palata ostoskadulle ja kävimme pari samantapaista halpaa-liikettä läpi ennen kun palasimme bussilla sedän asunnolle. Asunnolla setä oli valmistanut minua varten aterian jossa hän oli käyttänyt aineksia joista minä pidän kuten esim. sieniä ja parsakaalia. Illalla kävimme vielä nopeasti PTni isän-puolisia sukulaisia tapaamassa, jotta hän ei ”kasvoja menettäisi”, mikäli hän olisi ollut menemättä tapaamaan heitä.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

The next day in Anhui we returned to Anqing city by taxi. The over thirty minute trip was really cheap, as it cost only 15rmb per person. At first I thought that we wouldn’t be getting any taxis as the all had customers, but then I was told that also occupied taxis took passengers from one city to another. So together with two locals we made the taxi trip. In Anqing we first arrived at the uncle’s house before going out again. We went to an apartment compound area, where my PT had bought an apartment for his parents. The building of his compound was under construction so we went to see how the one next to it looked like. Apartments in Anhui, and anywhere outside Shanghai for that matter are pretty cheap, so even though most people will never afford a nice apartment in Shanghai, they can buy it in a city nearby. From that area we took a local bus into the center.

A nice bus driver told us where to get off to get to a large Buddhist temple. Inside the temple area I asked if it was okey to take pictures. I was told it is fine as long as the whole statue is in the pictures, which means that no details or cropped shots could be taken. The temple wasn’t only one building, but instead a group of separate rooms with different function or different states. A large tower in the middle of the complex was closed due to renovation, but I could still see some monks having their afternoon prayer time. I also went to a “fortune teller”. At first I believed only Buddhist could have their fortune told, but I was told I could do it too. So as I bent down on my knees I had to pick up a stick from a box with maybe hundreds of similar stick. As I lifted the stick the fortune teller cast a pair of three blocks onto the table. I had seen as a local girl was doing this, and she had to take another stick as the blocks apparently didn’t fall the right way.  I got a piece of paper with my prediction, which was good and had to do with career, health, love life and in the end it had some sort of Chinese wisdoms. The predictions got can be horrible, bad, good or great, so mine was fine.


After seeing the temple we walked along the city wall towards the shopping district. The center had some Adidas and Nike shops, but nothing I hadn’t seen before. In the end we went to a store selling everything from clothes to accessories and home ware.  The shop had everything I could imagine wanting to buy and it was cheap too. I got for example lots of makeup costing around 20rmb each, a nice looking room scent for 60rmb and hair accessories costing almost nothing. I couldn’t finish shopping in one go, so we had a break and went over to my PTs former high school. It was a sports school, and therefore I sat and avoided getting hit by balls as he went over and played football. After visiting the school we continued shopping until it was time to return to the uncle’s home to have dinner. We also made a quick visit to some relatives before we returned to sleep at the uncle’s home. 

Vanhojen luokkalaisten kanssa


During our stay in this town we drove around in many of these moped-taxi hybrids 

Playing billiards for the first time in a fancier place

Children running around with their kites in the sky

Food and beverage was included in the price when we went out to sing in one of the many KTV houses

Ensimmäinen päivä Anhuin maakunnas vietimme PTni vanhojen luokkalaisten kanssa. He eivät asuneet Anqing kaupungissa, vaan jouduimme ottamaan aamupäivällä bussin toiseen kaupunkiin. Matka kesti pienemmässä bussissa noin neljäkymmentä minuuttia kiinalaista techno musiikkia kuunnellen ja katsellen kauheita musiikki videoita bussin etuosassa olevasta tveestä. Saapuessamme perille ystävä ei ollutkaan vastassa, vaan hyppäsimme mopon ja taxin välimuodon tapaiseen kulkuneuvoon joka ajoi meidät ystävän kodille. Toivon jo matkalla, että ystävillä olisi joku modernimpi koti, ettei missään aivan kauheassa paikkaa tarvitsisi viettää yötä, mutta onnekseni toivo tuli toteen, ja pojat asuivat melko uudella kerrostaloalueella, ja sisustus oli todella moderni heidän kodissaan. Molemmat paikalliset pojat eivät mitenkään paljon englantia osanneet, joten enpä mitään syvempiä keskusteluja heidän kanssaan käynyt, vaikka molemmat olivatkin mukavia. Menimme ensiksi yhdessä syömään lounaan ennen kuin kävelimme melko pitkän matkan aurinkoisessa ja helteisessä säässä biljardia pelaamaan.

Pelin jälkeen mahduimme kaikki neljä mopo-taxi kulkuneuvoon, joka ajoi meidät poikien asunnon lähettyvillä olevalle urheilukentälle. Pojat pelasivat hetken koripalloa, kunnes siirryimme takaisin asunnolle, jossa yksi pojista oli valmistanut meille ruokaa. Pakollisen lepohetken jälkeen lähdimme laulamaan karaokea. Karaoke maksoi noin kolmekymppiä ja vaikka saavuimme aika aikaisin, olisimme voineet olla siellä yö yhteen asti. Hintaan kuului jopa hedelmiä, pähkinöitä, kaljaa, teetä ja vettä. Musiikin valitsemisohjelma oli todella vaikea käyttää, mutta jälleen kerran valikossa oli ihan uusimpiakin englanninkielisiä tunnettuja lauluja. Kymmenen jälkeen palasimme asunnolle, jossa taas yksi pojista valmisti iltapalaksi nuudeliannokset meille. Hienolta näyttävä sänky narisi siihen malliin, etten yön aikana paljon uskaltanut kääntyäkään. Aamulla saimme taas syötyä runsaan kiinalaisen aamupalan ennen kun hyvästelimme vanhat luokkalaiset ja palasimme Anqing kaupunkiin.

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

The first day in Anhui province was spent in another town I don't know the name of :D We took a bus from the bus station and after about forty-five minutes we arrived in a city, where my PTs old classmates lived. The didn't come to meet us so we had to take a moped-taxi-hybrid to their place. After sleeping the previous night at the uncles not-so-tidy home, I was hoping for something better for the next night. To my big surprise my wish came true, and his classmates lived in a pretty new apartment with nice furniture and overall clean home. We went all together straight away to eat some breakfast to a nearby restaurant. Due to a power shortage I was sure we had to go somewhere else, but after waiting for a minute the power went back on and we got some food. After this we walked a long way to get to a place where we could play billiards.

After playing for a while we jumped into a moped-taxi that took us back to a sports field nearby the boys apartment. After the had finished their games we got back to the apartment where one of the boys had prepared lunch for us. We rested for a while and then walked over to a KTV house. Food and beverages were included in the price and the place had some pretty new English-songs on their lists. This was also the first KTV place that also had Korean-song. We sang until a bit over ten o'clock even though we could have continued until one. Back in the apartment one of the guys prepared noodles for dinner. The next day he had also managed to prepare a great breakfast and after that we headed back to Anqing. 

Kahdeksan tunnin matka Anqingiin

Pictures taken on the way back to Shanghai from Anhui province


Lähdin viikonloppuna pariksi päivää Anhuin maakuntaan lomailemaan. Anqing kaupunki on PTni kotikaupunki, joten yöpymiset sujuivat sukulaisilla tai ystävillä, hotellin sijaan. Matkustimme Anhuihin bussilla, sillä se sijaitsee Shanghain vieressä, ja lennot tai junamatkat eivät ole mitenkään paljon halvempia tai nopeampia. Luulin bussimme lähtevän kello seitsemältä, joten kello viiden jälkeen vasta aloitimme illallisen syönnin. Noin varttia ennen kuutta lähdimme matkaan, ja PTni sano, että nyt on vähän kiire, joten pakko on ottaa taxi lähellä olevaan bussiasemaan. Minulla ei ollut mitään hätää ja ajattelin, että liput pitää ajoissa mennä ostamaan tai jotain. Bussi oli melkein jo täynnä saapuessamme, mutta takaosassa oli kahdessa kohtaa kaksi vapaata paikkaa vierekkäin. Yksittäisiä paikkoja löytyi sieltä täältä. Tulimme siis tasan kuudelta bussiin, ja minuutin kuluttua se lähti jo liikkeelle. Vasta siinä vaiheessa ymmärsin miksi meille tuli yllättäen kiire, sillä väärä lähtöaika oli minulle vain kerrottu.

Onneksi saimme ihan mukavassa bussissa viereiset paikat, sillä joka kerta bussin pysähtyessä, mukaan tuli lisään ja lisään ihmisiä. Pariskuntien piti istua erilleen, ja lopuksi bussin keskikäytävällä seisoi tai istui ainakin neljä ihmistä. Alussa varmasti maalta tullut nainen kailotti kovaan ääneen, mutta parin tunnin jälkeen bussissa oli melko rauhallista ja pystyin vähän nukkumaan. Shanghaissa oli kova iltaruuhka ja ulos miljoonakaupungista kesti noin kaksi ja puoli tuntia moottoritietä pitkin ajaen. Bussi teki nopean pysähdyksen ja luulin saavani mennä vessatauolla, mutta bussin käytävässä olleet siirrettiin vain toiseen bussiin ja matka jatkui taas. Vasta noin lähemmäs neljän tunnin jälkeen bussi teki pysähdyksen huoltoasemalle, jossa matkustajat saivat käydä vesassa tai tupakalla. Yksi mies ei nähtävästi tupakkaa tarpeeksi saanut tauolla poltettua, vaan hänen piti tehdä se myös sisällä, bussin jatkettua matkaan. Onneksi hän pyynnöstämme sammutti sen. Anqing kaupunkiin saavuimme noin kello kahdelta yöllä. Bussi oli jo matkalla päästänyt matkustajia pois, mutta me olimme viimeisien joukossa, jotka menivät ihan pääteasemalle asti. Kävelimme keskustassa noin kymmenen minuuttia, kunnes saavuimme PTni vanhaan kotiin, jossa nykyisin setä asuu. Sedän olin jo aikaisemmin uudenvuoden aikana tavannut, joten ei se niin oudolta tuntunut mennä vaan jonkun kotiin nukkumaan keskellä yötä. Setä aloitti jopa ruoanlaiton saavuttuamme, mutta jätin väliin, ja menin suoraan nukkumaan.  
                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

I went for a weekend trip to Anhui province, which is nearby Shanghai city. Anqing in Anhui is the hometown of my Personal Trainer, so we could had arranged so that we could sleep at friends and relatives in stead of going to a hotel. We had to take a bus to get to Anhui and I was told at first that the bus would leave at seven o'clock in the evening. So as we began eating our dinner at five o'clock I didn't feel stressed at all until a bit before six we had to leave pretty rapidly. Instead of walking to the bus station, which wasn't too far away we took a taxi there. We got inside the bus a minute before six and the bus was already almost full. To our relief there was two places with two free seats next to each other, so we didn't need to sit separately during the bus ride. At six o'clock the bus left and at that point I realized I had been given the wrong timetable and that the bus wouldn't have left at seven. The bus stopped a few times to pick up more passengers and  in the end about five people had to stand or sit in the aisle as all the seats had been taken.

The bus made one stop and I thought I could finally go to the toilet after two hours, but only the persons standing where let out, so that they could take another bus, and we continued our way. It took over two hours to get out from Shanghai, even though we were driving on the highway. But due to heavy traffic out from the city the bus ride took forever. The bus made one toilet-break-stop, since there was no toilet in the bus, even though it was a large and pretty comfortable bus. We arrived in Anqing at two o'clock in the night, so the bus ride took altogether eight hours. Bu then again the ticket only cost 150rmb. We walked about ten minutes until we arrived at my PTs old home, where his uncle now lives. The uncle kindly enough started preparing a meal for us, but I was so tired so I just went straight to bed. 

Thursday, April 10

Pei Pa Koa -lääke


Olin ostanut Shanghaissa ulkomaalaisten suosimalta alueelta kirjan, jossa amerikkalainen kertoo tarinoita elämästään kiinassa. Yhdessä luvussa kerrottiin kiinalaisista lääkkeistä, ja siinä hän kirjoitti että Pei Pa Koa on lääke jota hän heti juo tuntiessaan flunssan tulevan. Kirjassa myös kuvailtiin miten hyvältä lääke maistuu. Heti Guilinista palattuani menin apteekkiin tätä ihmelääkettä ostamaan, ja se löytyikin helposti kaapista. Apteekkari halusi varmistaa, että lääke on minulle hyvä ja kysyi mitä oireita minulla on. Hänestä Pei Pa Koa ei ollut sopiva ja yritti saada minut ostamaan muita lääkkeitä, sillä olin selvästi sairas. Olen siis apteekissa ollessani paremmassa kunnossa kun monena muuna päivänä. Sain lopulta Pei Pa Koa pulloni noin neljällä eurolla ja palatessani huoneeseeni kokeilin sitä heti. Maku oli todella loistava, sillä niin kun päällä englanniksikin lukee, hyvänmakuiseen yrttilääkkeeseen on lisätty hunajaa ja sokeria. Tuoteselosteessa on mm seuraavat: tuoretta inkivääriä, lakritsi ja manteli ekstrakti, mentolia ja suuri määrä erilaisia yrttejä ja siemeniä. Tätä siirappimaista lääkettä tuotetaan Hong Kongissa, ja luin jopa, ettei sillä ole mitään todettuja sivuvaikutuksia. Tämähän tarkoittaa, että tätä lääkettä menen seuraavaksi ostamaan suuren määrän, sillä en näin hyvää lääkettä koskaan nähnytkään. Pakkauskin on niin hieno, että esillä pulloa voi pitää. Plussaksi tähän loppuun voin sanoa, että lääke kyllä heti tepsi kurkkukipuun, eli ei se mikään turha ole;)

                                                                                       ☆★☆★☆★☆★☆★

I had bought a new book regarding life in China written by an American businessman. In the book he talked about Chinese medicine in one chapter and named Pei Pa Koa as the medicine he takes as soon as he feels the flue coming. The book also stated that the medicine tasted great and he was almost addicted to it, so I had to try it myself ;) I went to a pharmacist and found the bottle in two sizes right away. The pharmacist working there would have wanted to give me other medicines, but as I already knew I wanted this one I had to buy it. For the smaller bottle I payed 23RMB, which for me felt almost free. The ingredients are mostly different herbs and seeds, but it also includes fresh ginger, Menthol, Liquorice Root, Honey, Syrup etc. There are altogether eighteen ingredients stated and all of them are some kind of natural things. Because of all the sweet ingredients the syrupy thick medicine is actually pretty good tasting. I even looked up if it would have any side effects if I started using the medicine quite often, but no side effect have been found. Pei Pa Koa is Hong Kong made Herbal Coughs Syrup and I feel that at least for me it helps when I feel my trout starts to hurt.  

Friday, April 4

Limited edition NB-kengät

Picture by Z.C.

Kiinassa, jos ei myös muissa maissa, on ilmiö, että monilla pariskunnilla on samanlaiset kengät päällä. Pari-kenkien lisäksi olen huomannut myös mm. pari-t-paitoja, eli siis tytöllä ja pojalla on molemmilla samanmalliset ja merkkiset vaateet tai kengät. Tämä pari-teema meni pidemmälle nyt kun minulla on samat kengät yhdessä kolmen muun hengen kanssa. Kengät sain lahjaksi tällein yllättäen. New Balance merkkiset kengät eivät ole suosikkejani, mutta ne ovat Kiinassa todella suosittuja. Punainen värikään ei ole minun vaatteiden kanssa oikein sopiva, mutta Kiinassa sen ollessa tärkeä, ehkä ei yhden parin omistaminen niin kauheata voi olla. Paremmaksi tämän kenkäparin tekee sen lisäksi, että ne olivat lahja, myös se että ne ovat limited edition Hevosen vuosi mallia. Moni merkki tekee siis joka vuosi Limited edition kokoelmia uuden vuoden eläimistä.

                                                                                ☆★☆★☆★☆★☆★

In China I have seen lots of couples wearing the same clothing or shoes. The couple-shoe is more popular and this means that both the girl and the boy has the same brand, style and colored shoes on at the same time. This was taken to an extreme as I was given a pair of New Balance shoes as a present, so that I would be part of a group of four people having the exact same shoes. NB shoes as well as red color isn’t my favorites, but as both of them are really popular in China, I better get used to them both. The shoes I got are part of NB limited edition collection for the Year of the Horse, so I won’t be getting these anywhere later on. The shoes are comfortable, and as I just threw away my NB shoes I bought in a market, I will have some use of these, even though the color only goes with black and not that much else. 

Syntymäpäiväkakku



Suomalaisen täyttäessä vuosia, menimme kolmisteen ulos juhlimaan tätä, menemällä pohjoiskiinalaiseen ravintolaan syömään. Ruokailun jälkeen menimme 85 degrees Celsius nimiseen leipomoon syömään syntymäpäiväkakkua. Tämä oli aivan upea osto-kokemus kun vertaa miten suomessa kakunosto toimii. Ensiksi herkullisen näköinen kakku, jossa oli macaroon leivoksia koristeina ja se riittäisi varmasti kymmenelle hengelle, maksoi vain kaksikymmentä euroa. Kakun pistettyä isoon laatikkoon, jota voi kahvoista kantaa, henkilökunta teippasi pussin kiinni laatikkoon. Sisällä pussissa oli setti kymmenen lautasta ja pientä haarukan ja veitsen yhdistelmä välinettä, jolla kakkua syödä. Lisäksi mukana oli kakkulapio, joka itse asiassa oli melko hieno, sillä siinä oli jopa sahaterä. Tämä ei vielä tähän loppunut, vaan kaiken tämän kruunasi se, että kaupanpäälle saimme kakkuun numero-kynttilät. Myyjä jopa osasi antaa vahingossa oikeat numerot. Suomessa kakun hankkiminen syntymäpäiväksi tarkoittaa melkeinpä sitä, että kaikki tarvikkeet eli lautaset, kynttilät jne. pitää hankkia erikseen, mutta näin ei Kiinassa. Sopivasti tämä kakun osto tuli tähän juuri ennen omia syntymäpäiviä, joten tiedän miten helppoa se oikeasti on.

                               ☆★☆★☆★☆★☆★

A Finnish friend turned twenty-four, so we went out to celebrate this by going out to eat to a northern Chinese restaurant. After dinner we walked over to a bakery called 85 degrees Celsius to have a birthday cake for dessert. Firstly I believe the cake was pretty cheap to only cost 150RMB when it was nicely decorated with macaroons and all. What made this buying-experience even better was that a plastic bag with a set of ten plates and fork-knives was added to the cake box. Also a cake spade was included, which made cutting the cake easy in the cafe. The best part was that also numbered candles were given and the employer even gave the right number combination by mistake. Usually you have to buy everything separately, but here in China you get everything from the same place and as everything was included in the price, it felt even easier than I could have imagined.